Kaikki vain romahti..

jos asennoidut noin, ettet tule jaksamaan odotuksen tuomaa fyysistä ja henkistä rasitusta, on melko varmaa että sinä oikeastikin romahdat. Se on sinun, että sinun lapsesi kannalta huonoin mahdollinen vaihtoehto. Ymmärrän toki, että jos parisuhteessa mättää, mättää asiat sen jälkeen monessa muussakin suhteessa. Mutta ennen kaikkea sinun tulee nyt asettaa syntymätön elämänalku ensimmäiseksi, jokaisessa askareessasi. Hän on, kuten itsekin jo mainitsit, täysin viaton aikuisten riitoihin ja ongelmiin. Hän ei vanhempiaan voi valita.

Itselläni oli raskauden alkumetreillä samanlaisia fiiliksiä, mutta ennen kuin annoin itseni vajota itsesääliin, tai toisen osapuolen "vihaamiseen", pakotin itseni pitämään huolta ensisijaisesti masuasukistani. Erosin avomiehestäni, syitä on monia ja en niitä nyt rupea täällä sen tarkemmin selvittämään. Mutta kuitenkin, minulle on monesti sanottu, että ole vahva ja päättäväinen kun puuskutan eteenpäin yksinäni. Ja yksinäni aion siis tästä eteenpäin jatkaakin, kunnes joskus löydän itselleni arvoiseni miehen, joka osaa kantaa oman kortensa kekoon. Hankala se on yksin yrittää pitää parisuhdetta pystyssä.

Mutta sinulle toivotan paljon onnea tulevan lapsen johdosta, ja ennen kaikkea jaksamista ja tsemppiä.

Mä oon jotenkin oppinut valitettavasti jo pienenä että naisen tulee aina pärjätä loppuviimein itse. Aina voi tapahtua jotain, paraskin mies voi jättää tai kuolla, taikka hyviksi luultuihin ei vaan voi luottaa.. Vaikka mitä tulisi, minä en kaadu. Väsyä voin ja hetkeksi luulla luovuttaneeni, mutta se on mennyt ohi. Lapsen kanssa pärjäät kyllä, sehän on kuitenkin oma lapsesi. Joskus oikeasti voit jopa päästä helpommalla kaksin sen vauvan kanssa. Aikansa ottaa ja kirpaisee se pettymys, mutta kyllä sinä pärjäät, ja pian jo nautitkin elämästä ja sinun lapsestasi. Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä. Ja ei ole tyhmää tehdä vääriä valintoja ja virheitä, tyhmää on olla korjaamatta niitä ja oppimatta virheistä.

Pidä pieni loma, vaikka vapaa viikonloppu jonkun hyvän kaverin luona tai kylpylässä. Lepää hetki ja hemmoittele itseäsi. Sitten taas jaksat. Koita nähdä kaiken väsymyksen yli, odotuksen ja hankalimman vauva-ajan yli. Odotuksen kanssa sinun ei tarvitse tehdä mitään, se lapsi syntyy aikanaan ja tulee sellaisena kun tulee. Voit oikeastaan jättää kaiken muun suunnittelun, ja elää päivän kerrallaan sellaisena kun se annetaan. Joskus elämä voi yllättää positiivisesti silloin kun sitä kaikkein vähiten odottaa.

Joskus kauan sitten jo konkkaan menneessä halpahallissa myytiin kortteja. Yhden huoneentaulumaisen kortin aihe oli kuinka elää onnellinen elämä. Ensimmäisenä oli neuvo valita puoliso oikein. Hyvä taikka huono parisuhde vaikuttaa elämän onnellisuuteen varmaankin puolet. Muita sitten en muistakkaan. Ja sain sen hyvän puolison. Mutta silti koitan muistaa seistä suurimman osan molemmilla jaloilla, vaikka toisiamme rakkaudella tuetaankin.