Olen naimisissa oleva nainen(oltu yhdessä 13.v. ja naimisissa 9.v.). Meillä menee erittäin hyvin..samanlainen huumorintaju ja muutenki ollaan samalla aaltopituudella. Ollaan vieläkin erittäin rakastuneita,niinkuin seurustelun alussa. Meillä on muutama kaveripariskunta,jotka jatkuvasti tappelee,varsinki,kun ollaan jossain iltaa istumassa. Yksi pariskunta,joiden kanssa aiemmin liikuttiin,niin tämä naispuolinen alkoi mulle sanoa että me vain näytetään ihmisille,että meillä"muka"menee hyvin,ja että varmasti ollaan petetty toisiamme,ja monta kertaa!!! Kaikenlaista muutakin samantyylistä on saatu kuulla,ja mä oon sen kyllä tulkinnut niin,että jotkut kadehtivat meidän hyvää suhdetta. Ainakaan en ole tietää saanut mistään pettämisistä,ja itselläni on puhdas omatunto. En tiedä,olenko sitten väärässä,mutta alkaa kyllä ketuttaan tuollaiset"ystävät".
mustasukkaiset kaverit
Daria
4488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No ei tosiaan oo hääppösiä ystäviä sulla. Eiks ystävän kuuluis toivoa toiselle hyvää? Lemppaa tollaset pahanilmanlinnut, parempi ilman seuraa ku huonossa seurassa.
Kyllä me yksi pariskunta jo tavallaan lempattiin. Ja toiseen on nyt tehty pientä ns.hajurakoa. Se vain ei niin hirveän helppoa yhtäkkiä ole,kun vuosikaudet on kavereita oltu,ja kännis se tuon asian ilmaisi,kun ensin otti otsaanlyönti kisan oman ukkonsa kanssa. Anteeksi pyyteli jälk.päin,mutta ei savua ilman tulta,joten kyllä hoksattiinettä näin ainakin tämä naispuolinen meistä ajattelee. Mä en oo ikinä osannu toisten onnea kadehtia. Mun mielestä on tosi ihanaa kun ihmiset olis onnellisia joka lailla,ja kun jollekkin jotain hyvää tapahtuu,niin osaan kyllä vilpittömästi olla onnellinen!!!
Ehkäpä siksi olet niin onnellinen omassa suhteessasi, kun olet niin hyväntahtoinen ihminen. En itsekään ole koskaan ollut erityisen kateellinen kenenkään suhteelle, koska jokaisella on omat ongelmansa. Itse olen seurustellut todella minulle sopivan miehen kanssa pari vuotta ja nyt muutimme yhteen. Osa kavereista otti sen tiedon todella yllättyneenä kun eivät kai sitten povanneet meille tulevaisuutta. Nämä kaverit ovat sinkkuja eivätkä oikein saa omia juttujaan toimimaan, eli kateuden piikkiin kyllä laitan sen. Onneksi on ystäviä jotka olivat aidosti iloisia muutostamme.
se on muuten kumma juttu toi kateus.Miten ystävät voi niin muuttua...Mun kavereista yks on vaan kännipäissään maininnu kateutensa.Ei enään paljon edes soittele.On kai se outoa kun ollaan saman ikäisiä ja aina oltu paita ja perse.Sitten toinen menee rakastumaan...kyllä kaverille pitää silti toivoa hyvää.Kyllä olen muutenkin aistinut ilmapiirissä muutoksia.Ei se mitään.Olen onnellinen ja aion tehdä tosissani töitä,että tämä jatkuu loppuelämän