Niin siis, kauanko ihastuminen keskimäärin kestää ilman sen suurempaa vastakaikua? Entä jos se on kerennyt jo lopahtaa, niin auttaako sitten enää sanoa, että tunne olikin molemminpuolinen? Mua on yksi mies piirittänyt jo pidempään ja on vähän mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Alussa ei kiinnostanut yhtään, sitten ihastuin itsekin, mutta en saanut vaan mitään sanottua... nytpä tuo sitten on lopettanut koko piirittämisen, eli onko peli menetetty?
Kauankohan jaksaa olla ihastunut?
idiootti2
277170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kuinka kauan suunnilleen mies piiritti sua? Kuinka kauan suunnilleen olit itse ihastunut sitten häneen? Kuinka kauan "lopahtamista" on kestänyt?
Voisiko olla, että hän on alkanut seurustelemaan jonkun kanssa? Tai ihastus on hänen puoleltaan lopahtanut koska ei ole saanut selkeitä merkkejä sinulta vastakaikuna?
.. alle vuoden... ja välillä hyvinkin hiljasta, kun ei nähdä kuin satunnaisesti. Minä kiinnostuin ehkä parikolme kk sitten ja nyt on ollut muutama viikko niiiiiin hiljaista. Jutusteltu ollaan, mutkun ei ole sano enää mitään sellaista, mihin vois helposti tarttua.. täytyypä odotella seuraavaa kertaa ja jos ei mitään, niin vois kai tuota itsekin - jotain. Ei kai sen nyt aina niin helppoa tarvi olla. Sitä vaan eniten pelkään, et kun itse osoitan kiinnostusta jotain miestä kohtaan, ne tuntuu juoksevan karkuun.. Toi 50 v. kuulostaa ihanalta ;)
meneekö tää lahteen? tuntuu vaan aika tutulta tilanteelta.
Luulen että mies on ottanut etäisyyttä säästääkseen itseään...
Riippuu kai tilanteesta? Oon itse ollut pian kolme kuukautta tosi ihastunut enkä ole uskaltanut tehdä paljon mitään asian eteen, en ole uskaltanut mitään selviä merkkejä antaa hänelle. Joka päivä toivon etten enää hänestä välittäisi, yritän olla miettimättä häntä ja katselematta häntä silloin kun hän on lähellä. Vaan ei se auta, joka päivä ihastun "uudelleen" ja peitän tunteeni uudelleen :(
Tiedän että minun pitäisi kertoa hänelle tunteistani. Silloin pääsisin tästä p*skasta fiiliksestä edes johonkin. Saisin joko vastakaikua tunteilleni tai tulisin torjutuksi ja olisi helpompi alkaa vaan unohtaa.
Rohkeutta kehiin !! Muuten voi tulevaisuudessa kaduttaa...
se kestää seuraavat 50v.
Mun tapauksessa se kestää 100v...Olen jo osoittanut joskus kiinnostukseni varsin radikaalilla tavalla, joten naisen lähestymistä odotan sen 50v :) .Sitä päivää tuskin kyllä tulee.
Moni on ihastunut lähinnä omiin tunteisiin ja mielikuviin.
Puhuisin TODELLISESTA ihastumisesta vasta sitten kuin tapaillaan ja tutustutaan.
VASTA SITTENHÄN IHMINEN OIKEASTI TIETÄÄ MILLAINEN SE TOINEN ON !
Noinhan se on, mutta jostainhan se on aloitettava ;) Olen tähän asti elämässä vaan aina päätynyt jonkun mukaan ilman mitään tunteita ja ollaan oltu yhdessä, opittu tuntemaan ja tykkäämäänkin ja sitten jotain muuta ja ajauduttu eroamaan. Ihastumisia on ollut montakin, mutta ei ole tullut oikein kellekään mitään koskaan sanottua... ehkä yhdelle on, mutkun niistä ei ole sit tullu mitään, niin jäänyt sellainen kammo. Tällä kertaa tilanne on erilainen, kun toinen tuntuu olevan jutussa mukana.. tai siis oli, mut ei sit kai enää? Ihanaa ja kamalaa ;)
jos ei saa mitään takaisin, niin se vaan on todellisuudessa. Siihen moni ihastus on pättynyt ja hyvä niin.
Mulla on kestänyt 1-2v maksimissaan, ilman vastakaikua. Ei sitä yksipuolista ihastusta vaan kestä, toivottomuus syö tunteet. Joskus on käynyt niinkin että kun omat ihastuksen tunteet on yksipuolisuudessaan jo kuolleet, niin vasta sitten ihastuksen kohde on herännyt ja näyttänyt ihastuksensa, mutta valitettavasti se ei ainakaan minuun enää tehonnut. En saanut ihastusta enää herätettyä henkiin uudelleen.
Ainut kuka tietää on se toinen, puhu sille.
Noh minulla kesti suunnilleen 3 vuotta. Olimme siis kavereita, enkä millään tahtonut uskaltaa sanoa hänelle, ettei vain hyvä kaverisuhde mene pilalle...
Lopulta onneksi uskalsin sanoa, kun aloin huomata että hänkin on minuun ihastunut.
Kyllä kannatti.
nyt voi tulla jopa vuoden tauko parhaimmillaan/pahimmillaan. Hän lähtee kokeilemaan rajojaan, olen otettu hänen rohkeudestaan, olen menettänyt sydämeni hänelle, vahvalle, herkälle ihmiselle :)
Näen hänessä kokoajan vain parempia piirteitä, toki hänellä omat heikkoutensakin on, mutta rakkaus, todellinen rakkaus ei aseta ehtoja. Saapi nähdä miten käy, jos vielä törmäämme joku päivä......
En edes muista milloin se alkoi, mutta ainakin 5-6 v sitten...ja vieläkin syke nousee 200:aan jos näen edes vilauksenkin edes vähän saman näköisestä henkilöstä.
Minäkin olen ollut ihastunut erääseen mieheen monta vuotta.
Aikoinaan ajattelin joka vuosi että seuraavaan kesään mennessä minun on saatava hänet itselleni (mikäli hänkin vain on kiinnostunut minusta). Nykyisin olen jo luopunut ajatuksesta että koskaan pääsisin nauttimaan hänestä kunnolla, en edes tiedä onko hän jo varattu, todennäköisesti on.
Tai ainakin lähes olen luopunut.
Varattu. Kääntäkää puukkoa haavassa ja tonkikaa kaikki vanhat sanomiset esille. Nöyryyttäkää. Hämätkää. Naurakaa.
Silloin olette saaneet kaiken.
Loppu
Itselläni tällä hetkellä sellainen tilanne, että mies keneen olen ollut monta kuukautta ihastunut, ei sano mitään. Tietää itsekin antavansa ympäripyöreitä vastauksia, mutta ei vain suostu sanomaan voisiko meistä joskus tulla jotain. Olemme tällä hetkellä läheisiä ystäviä. Luovuttaisin, ja jatkaisin ystävänä jos hän vain sanoisi ei. Mutta hän sanoo olevansa tietämätön siitä mitä oikeasti haluaa, muitakaan naisia ei ole hänen ympärillään pahemmin näkynyt... silti vain jaksan toivoa, kohta puoli vuotta samassa tilanteessa.
mennenn talven lumia..viikon jälkeen,jos ei vastakaikua tule.
Itellä kestänyt tää yksipuolinen ihastus yhteen naiseen kohta jo kymmenen kuukautta. Vituttaa niin ettei veri kierrä, menispä tää paska jo kohta ohi.
Ja ihan turha yrittää neuvoa mitään, vastakaikua ei ole luvassa.
Hassua, että juuri nyt tää tammikuussa alkanu keskustelu nousi tähän. Tuon aloittajan kanssa osuu hyvin yhteen ajallisesti se kun itse lopetin piirittämisen, tai ei se mitään piirittämistä ollut vaan pienesti piilotettua kiinnostuksen osoitusta. Siinä jarrutti työtoveruus. Etsin sitten naisseuraa työpaikan ulkopuolelta ja löysinkin. Josko näin olisi käynyt aloittajankin ihastuksen kohteelle.
Senkin voin sanoa, että se sama ihastuminen voi palata takaisinkin. Näin kävi mulle, tietysti olin jo taas sinkku. Mutta sama syy jarruttaa eli se työtoveruus ja lisäksi taitaa olla nykyään varattu ja saattoihan hän olla jo aikanaan varattu. Nyt taas jäähtyi tuo ihastuminen kun elämässä just nyt on hämmentävä vaihe menossa, mitä en teille ala selittelemään. Asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Ja jollain tavalla kyllä tuntuu siltä, etten sovi tuon ihastuksen kanssa yhteen. Ollaan melko erilaisia lopulta kun miettii ihan sen pohjalta mitä nyt voi toisesta tietää tähän tutustumatta sen syvällisemmin.
Mutta sen voin sanoa, että oon onnistunu pitämään itteni rehellisenä. Tunteet, ne sekoittaa pään, mutta järki on toistaiseksi ohjaksissa. Kuitenkin lopulta mitä teenkin, teen sen tunteella.
No jopas. Onkin jo tammikuussa 2010 alkanut tää keskustelu. Miten joku jaksaa kaivautua niin pitkälle keskusteluihin. Melkein kunnioitettavaa. Ei siis osu ajallisesti yhteen, mutta asia ei kuitenkaan muutu.
Vuosia saattaa mennä elämän tilanteesta riippuen. Joskus voi olla ihastunut vaikka työtoveriin eikä voi tehdä asialle mitään koska on sitoutunut toiseen.
Ihastus laantuu ja kylmenee pikkuhiljaa koska tuntee ettei toinen ole itselle oikea eikä virheellisesti tulkittuja oletuksia usko enää.
Se on just näin.
Itselle kävi viime viikolla niin, että ihastuin väärään tyttöön. Olen siis varattu ja perheellinen. Tiedän, että en ole saanut vastakaikua enkä itsekkään ole tehnyt enkä tee mitään aloitetta, mutta pitkästä aikaa sisällä on tunteita joille ei voi mitään ja joista haluaisi eroon. Muistoissa kuitenkin on nuoruusajat jolloin tämä tunne oli yhtäaikaa parasta ja pahinta elämässä. Nyt vain pahinta.
27 vuotias nainen ja itellä kans aikalailla samankuuloinen tilanne kun muillakin. Yks työkaveri oli muhun ihastunut ja pyysi leffaankin, kuitenkaan en hänelle silloin tarvitsemaansa huomiota antanut ja ei mennyt kuin neljä kuukautta niin olinkin jo ihan hulluna häneen. Kuitenkin hänen tunteensa olivat jo hiipuneet.. :-(