Miksi olette alkaneet kirjoitella tänne lestadiolaisuus palstalle ?
Mistä saitte sysäyksen tänne kirjoitteluun?
Täällä on paljon kirjoittajia. Aloin miettimään itsekkin, miksi aloin kirjoittamaan.
Jonkinlainen tarve se kuitenkin on.
Ainakin yksi hyvä syy on se, kun normaalissa elämässä uskovien keskuudessa hyvin vähän puhutaan uskon asioista ja uskon perusteista.
Vieraillessa ne keskustelujen aiheet ovat niitä tuiki tavallisia työasioita, autoista, metsästyksestä, laskettelusta, lomareissuista, jne.
Onkohan niin, että uskonasioista puhuminen on vähän arka-asia, kun niistä ei tahdo tulla keskustelua juuri lainkaan.
Voihan se olla niinkin, ettei kehdata ja uskalleta, koska ne ovat itsestään selviä asioita, joissa ei ole vaihtoehtoja.
Skandaalinkäryisiä asioita kyllä puidaan, mikä onkin luonnollista ihmismielelle.
Kun jossakin perheessä menee huomosti, on tullut avioero, tai toinen puoliso on kieltänyt uskonsa.
Lapsistakin on saattanut mennä joku maailmaan, joku vanhapiika on löytänyt uskottoman miehen jne.
Mielellään puidaan siis keskusteluissa muiden ihmisten asioita.
Joku on voinut sortua julkisyntiin vaikkapa alkoholia juomalla,tai käyttäytynyt muuten uskovaiselle sopimattomalla tavalla.
Joku on voinut sortua hankkimalla vaikkapa television jne.
Tällaisia ne puheenaiheet yleensä ovat.
Tällä palstalla voi sitten puhua niistä asioista, joista olis uhkarohkeaa tuttujen kans muuten puhua.
Uskonasioista ei siis oikein sovi esittää muuta näkemystä kuin mikä normaali näkemys on.
Seurakuntapäivillä alustuksen jälkeen olevassa keskustelussa näkee selvästi pidättyvyyttä.
On lupa puhua vaan yhdellä yleisesti hyväksytyllä tavalla, mistä johtuu, että puheenvuoron käyttäjät ovat pääasiassa puhujaveljiä ja harva tavallinen uskalikko käy puhumassa toteamalla vain: "Kyllä puhujaveljet puhuu asiaa."
Kerran oli keskusteluaihe : "Miksi emme ehkäise?"
Siitäpä ei paljon ollut mitä keskustella, kun kaikkihan on itsestään selvää, ettei ehkäisy missään muodossa sovi uskovaiselle.
Jos joku olisi esittänyt jotain ehkäisyn puolesta hankalissa raskaustilanteissa, olis hänet varmaan julistettu pian kerettiläiseksi.
Myös uskovaisella on tarve puhua, vaikka kaikki vaikuttais itsestään selviltä.
Tämä keskustelupalsta on siihen oiva tapa tarvitsematta joutua kenenkään tutun hampaisiin,lukuunottamatta keskustelukumppaneita.
Onko sinulla kova tarve saada ilmaista itseäsi täällä ja jos on, niin senkö takia, kun et ole normaalissa elämässäsi päässyt ilmaisemaan itseäsi.
Vai onko sinulla pakottava tarve tai kutsumus tehdä lähetystyötä ja uskotko evankeliumin menevän eteenpäin tätä kautta ?
Oletko vaan aikaasi täällä tappamassa ja ihan huviksesi pilanpäiten ?
Oletko saanut sanomaasi perille toisille keskustelijoille ja oletko turhautunut monta kertaa ?
Kuinka paljon käytät aikaasi nettikeskusteluun ja onko se aika mennyt hukkaan vai onko siitä ollut hyötyä ?
Oletko pettynyt keskustelijoihin täällä vai saanut uusia ystäviä ?
Tässäpä paljon kysymyksiä, joiden pohjalta voisi syntyä jutunjuurta tämän palstan tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä.
Lisääkö tämä palsta uskoasi, vai meneekö entinenkin ?
Kuinka kauan aijot vielä kirjoitella tänne, vai oletko jo väsynyt ?
En itse tiennyt palstan olemassolosta mitään, ennenkuin Päivämies lehti antoi siitä vihjeen.
Kesti kuitenkin kauan, ennenkuin rohkeni alkaa mitään kirjoittamaan. Muu perhe enimmäkseen lukee, mutta en ole varma, kirjoittavatko.
Oikein mieluisaa on silloin, jos joku on viitsinyt vastata omiin kirjoituksiin sillä tavalla asiallisesti ilman moittimista.
Se on kuitenkin aika pieni joukko, joka tänne kirjoittelee, promillen luokkaa uskovaisten joukosta.
Olemme jotenkin eriskummallinen joukko, sillä kuulemani mukaan tänne kirjoittelua pidetään katkeroituneiden ihmisten joukkona, joilla omat uskonasiat on jotenkin vinksallaan.
Seuroissakin on sanottu, ettei tämmöisiin pidä ryhtyä. Onpa joku sanansaattaja vieraillut täälläkin pelkästään sanomalla:"Lähtekää sieltä sodomasta ulos".
Miksi ei olla otettu tästä varoituksesta vaarin ?
Onko uskovaistenkin joukko eripurainen ja eikö kaikki olekkaan yksimielisiä ja tottele yleisesti annettuja suosituksia pysyä syntisestä palstasta pois.
Tästä kaikesta näkee ainakin sen, ettei me uskovaisetkaan olla mitään pyhimyksiä.
Seuroissa ei näe kenenkään minuuteen, mutta täällä näkee, kuinka raadollisia me ollaan, kun uskalletaan olla aitoja omia itseämme.
Aikahan täällä kuluisi vaikka kuinka hyvin, mutta on välillä tehtävä muutakin.
Tämä on vähän niinkuin televisio, joka varastaa aikaamme.
Mistä saitte sysäyksen tänne kirjoitteluun?
Täällä on paljon kirjoittajia. Aloin miettimään itsekkin, miksi aloin kirjoittamaan.
Jonkinlainen tarve se kuitenkin on.
Ainakin yksi hyvä syy on se, kun normaalissa elämässä uskovien keskuudessa hyvin vähän puhutaan uskon asioista ja uskon perusteista.
Vieraillessa ne keskustelujen aiheet ovat niitä tuiki tavallisia työasioita, autoista, metsästyksestä, laskettelusta, lomareissuista, jne.
Onkohan niin, että uskonasioista puhuminen on vähän arka-asia, kun niistä ei tahdo tulla keskustelua juuri lainkaan.
Voihan se olla niinkin, ettei kehdata ja uskalleta, koska ne ovat itsestään selviä asioita, joissa ei ole vaihtoehtoja.
Skandaalinkäryisiä asioita kyllä puidaan, mikä onkin luonnollista ihmismielelle.
Kun jossakin perheessä menee huomosti, on tullut avioero, tai toinen puoliso on kieltänyt uskonsa.
Lapsistakin on saattanut mennä joku maailmaan, joku vanhapiika on löytänyt uskottoman miehen jne.
Mielellään puidaan siis keskusteluissa muiden ihmisten asioita.
Joku on voinut sortua julkisyntiin vaikkapa alkoholia juomalla,tai käyttäytynyt muuten uskovaiselle sopimattomalla tavalla.
Joku on voinut sortua hankkimalla vaikkapa television jne.
Tällaisia ne puheenaiheet yleensä ovat.
Tällä palstalla voi sitten puhua niistä asioista, joista olis uhkarohkeaa tuttujen kans muuten puhua.
Uskonasioista ei siis oikein sovi esittää muuta näkemystä kuin mikä normaali näkemys on.
Seurakuntapäivillä alustuksen jälkeen olevassa keskustelussa näkee selvästi pidättyvyyttä.
On lupa puhua vaan yhdellä yleisesti hyväksytyllä tavalla, mistä johtuu, että puheenvuoron käyttäjät ovat pääasiassa puhujaveljiä ja harva tavallinen uskalikko käy puhumassa toteamalla vain: "Kyllä puhujaveljet puhuu asiaa."
Kerran oli keskusteluaihe : "Miksi emme ehkäise?"
Siitäpä ei paljon ollut mitä keskustella, kun kaikkihan on itsestään selvää, ettei ehkäisy missään muodossa sovi uskovaiselle.
Jos joku olisi esittänyt jotain ehkäisyn puolesta hankalissa raskaustilanteissa, olis hänet varmaan julistettu pian kerettiläiseksi.
Myös uskovaisella on tarve puhua, vaikka kaikki vaikuttais itsestään selviltä.
Tämä keskustelupalsta on siihen oiva tapa tarvitsematta joutua kenenkään tutun hampaisiin,lukuunottamatta keskustelukumppaneita.
Onko sinulla kova tarve saada ilmaista itseäsi täällä ja jos on, niin senkö takia, kun et ole normaalissa elämässäsi päässyt ilmaisemaan itseäsi.
Vai onko sinulla pakottava tarve tai kutsumus tehdä lähetystyötä ja uskotko evankeliumin menevän eteenpäin tätä kautta ?
Oletko vaan aikaasi täällä tappamassa ja ihan huviksesi pilanpäiten ?
Oletko saanut sanomaasi perille toisille keskustelijoille ja oletko turhautunut monta kertaa ?
Kuinka paljon käytät aikaasi nettikeskusteluun ja onko se aika mennyt hukkaan vai onko siitä ollut hyötyä ?
Oletko pettynyt keskustelijoihin täällä vai saanut uusia ystäviä ?
Tässäpä paljon kysymyksiä, joiden pohjalta voisi syntyä jutunjuurta tämän palstan tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä.
Lisääkö tämä palsta uskoasi, vai meneekö entinenkin ?
Kuinka kauan aijot vielä kirjoitella tänne, vai oletko jo väsynyt ?
En itse tiennyt palstan olemassolosta mitään, ennenkuin Päivämies lehti antoi siitä vihjeen.
Kesti kuitenkin kauan, ennenkuin rohkeni alkaa mitään kirjoittamaan. Muu perhe enimmäkseen lukee, mutta en ole varma, kirjoittavatko.
Oikein mieluisaa on silloin, jos joku on viitsinyt vastata omiin kirjoituksiin sillä tavalla asiallisesti ilman moittimista.
Se on kuitenkin aika pieni joukko, joka tänne kirjoittelee, promillen luokkaa uskovaisten joukosta.
Olemme jotenkin eriskummallinen joukko, sillä kuulemani mukaan tänne kirjoittelua pidetään katkeroituneiden ihmisten joukkona, joilla omat uskonasiat on jotenkin vinksallaan.
Seuroissakin on sanottu, ettei tämmöisiin pidä ryhtyä. Onpa joku sanansaattaja vieraillut täälläkin pelkästään sanomalla:"Lähtekää sieltä sodomasta ulos".
Miksi ei olla otettu tästä varoituksesta vaarin ?
Onko uskovaistenkin joukko eripurainen ja eikö kaikki olekkaan yksimielisiä ja tottele yleisesti annettuja suosituksia pysyä syntisestä palstasta pois.
Tästä kaikesta näkee ainakin sen, ettei me uskovaisetkaan olla mitään pyhimyksiä.
Seuroissa ei näe kenenkään minuuteen, mutta täällä näkee, kuinka raadollisia me ollaan, kun uskalletaan olla aitoja omia itseämme.
Aikahan täällä kuluisi vaikka kuinka hyvin, mutta on välillä tehtävä muutakin.
Tämä on vähän niinkuin televisio, joka varastaa aikaamme.
Vastaukset 112
Vanhimmat
express-vastauksekseni jotain aavistusta. En tunne itseäni, en motiivejani. Se vaan on niin kivaa lukea Pyhässä Hengessä kirjoitettua, kun tuntee lukiessaan että Jumala on ohjannut kirjoittajaa.
Toisekseen avoin keskustelu, niin älypeli kuin tunnepuolenkin asiat miellyttävät.
Jos menisin vl.rukoushuoneelle, joissa olen käynytkin aina silloin tällöin, enpä usko että tällaista keskustelua siellä kehkeytyisi.
Epäuskoiset keskustellessaan netissä uskonasiaa löytävät uusia ilmauksia, niin tuoreita ja osuvia, että nostan hattua (perintöhattua), siihen ei yksikään perinneliikkeessä kulkeva pysty.
Reinhardt, pidän kirjoituksistasi ja vaikutat tosi fixulta ! Samoin sanoisin monelle muullekin, miksi niin paljon sanomatta jää...?
Itse olen satunnainen palstalla kävijä...toisinaan päivittäin, toisinaan en edes kerran viikossa. Pitemmän aikaa jo kuitenkin olen seurannut ja vastaillutkin aika paljon eri nimimerkeillä. Aikoinaan, kun kuulin että tällainen palsta on olemassa, en kuvitellut että koskaan tulisin täällä aikaani viettämään. Sitten joskus, uteliaisuuttani tulin katsomaan mitä täällä kirjoitellaan. Aluksi olin lievästi sanottuna kauhuissani. Kaikki tuntui jotenkin ahdistavalta ennenkuin ymmärsin, että eivät läheskään kaikki tänne kirjoittavat olekaan uskovaisia. Päätin silloin, etten enää käy täällä. No myöhemmin olen kuitenkin aika ajoin mielenkiinnosta seuraamassa.
Ymmärrän hyvin niitä neuvoja, mitä annettu tällaisia palstoja kohtaan. Ajattelisin, ettei tämä missään muodossa sovi sielunhoidolliseksi palstaksi. Mietitään vaikka vikoihin joutunutta Jumalan lasta, joka tuntisi houkutusta tulla tämän kautta kyselemään neuvoja kipeälle tunnolle. Täällä, missä kuka vain voi puhua ilman että toinen tietää mitään tämän taustasta ja etenkään tämän sydämen tilasta, voi antaa neuvoja. Sielunvihollisella on täälläkin sormensa mukana. Ja se voi olla tätä kautta eksyttämässä kipuilevaa lasta. Täältä voi ikäänkuin hakea "lupaa" väärin tekemiseen. Ja se täältä "lupa" helposti irtoaa. Tokihan täällä on uskovaisiakin, ja raukkaudella neuvomassa. Mutta kuitenkin suuret vaarat myös.
Aina ei ole omalta turmeltuneelta puolelta helppoa ottaa mieltään vaivaavia tai mietityttäviä asioita puheeksi kasvokkain toisen uskovaisen edessä. Mutta siihen kuitenkin neuvoisin. Usein kun suunsa on saanut avatuksi, on tullut huomaamaan, että samoissa asoissa ne muidenkin ajatukset pyörivät, samojen asioiden kanssa kilvoittelevat. Ja lopulta, kun rakkaudella saatu asioista keskustella ja mahdollisesti vikoja korjata, niin rakkaus niitä lähimmäisiään kohtaan kasvanut ja luottamus Jumalaan. Saatu viettää hetki "häitä".
No, vastaanpa omasta puolestani.
Jos sanon, että olen uskovainen ja uskon, haluan tietään itsekin, mihin tarkalleen ottaen uskon. Mielestäni on epärehellistä väittää uskovansa, jos ei kuitenkaan edes halua tietää, mihin uskoo. Tutkin uskoani ja sen kestävyyttä, mihin tarvitsen avuksi peilejä. Näitä peilejä ovat toiset ihmiset, joiden ajatuksiin ja mielipiteisiin voin vertailla omia näkemyksiäni ja siten järjestää pääni sisältöä.
Kyllä minä keskustelen ystävieni, sisarusteni ja vanhempieni kanssa myös todellisessa elämässä. Sen olen huomannut, ettei mikäläisten keskuudessa vallitse läheskään sellainen yksimielisyys, kuin esim. erilaisten iltojen keskustelupuheenvuoroista voisi tulkita. Osa sanoo suoraan, ettei halua ajatella uskonasioita itse, koska on helpompi olla, kun ei turhaan mieti. Osa pelkää mielessään syntyviä kysymyksiä ja kieltää niiden olemassa olon. Toiset taas kyseenalaistavat rajustikin. Melko moni on sanonut, että vaikka ei ajattele kaikista asioista samoin kuin vl-uskovien julkisessa kannanotossa todetaan, he kokevat saaneensa rauhan syntien anteeksi antamisessa eivätkä halua epäolennaisten mielipide-erojen vuoksi jättää laumaa. Tässä kysytään myös kuuliaisuutta seurakunnalle.
Toiset taas luopuvat vl-uskosta, kun eivät kestä sitä, että kaikkiin kysymyksiin ei ole olemassa selkeää vastausta, tai sitten he kokevat, etteivät voi rehellisesti olla vl-joukon kanssa samaa mieltä uskon peruskysymyksistä.
Suurin osa hyväksynee sen, ettei uskovaisilla ihmisillä voi olla täydellistä yhteisymmärrystä kaikkia asioita kohtaan, joten tärkeintä on siis pyrkiä elämään omantuntonsa mukaan ja varoen samalla pahentamasta muita. Osa taas yrittää väkisillä muodostaa selvät rajat, koska tiettyjen sääntöjen noudattaminen luo turvallisuuden tunnetta. Kokonaan toinen juttu on se, että tällainen "lakiuskonto" tekee turhaksi Jeesuksen antaman Pyhän Hengen,joka toimii omassa tunnossa. Luther varoittaa lisäksi, että lakia noudattamalla ihminen tekee tyhjäksi Jeesuksen sovitustyön.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi ei saisi keskustella. Jos oma usko on niin valonarkaa, ettei se kestä yhtään tutkimista, onko se todella lujaa luottamusta Jumalaan? Lisäksi Jeesus itse seurusteli syntisten ja heikojen ihmisten kanssa varoen fariseusten ja kirjanoppineiden seuraa. Lähetyskäskyn mukaista on mennä ja kertoa koko maailmalle Jeesuksen sovitustyöstä.
Minä kirjoittelen tälle palstalle aika harvoin. Joskus kuitenkin. Tällä palstalla olisi tavallaan mahdollisuus keskustella vaikka homoudesta ihan luontevasti ja järkevästi, jos ei sitten olisi olemassa niitä kaikkia häirikköjä ja sabotoijia, jotka tuhoisivat kaikki järkevät ja rakentavat kirjoitukset. En minä voisi kertoa vaikka keskusteluillassa omasta seksuaalisuudestani kovinkaan avoimesti, ellen haluaisi menettää kasvojani seurakunnan edessä loppuiäksi. Lestadiolainen seurakunta osaa olla todella julma, kuten mikä tahansa muukin yhteisö, kun sille päälle sattuu. Tottakai löytyy monia hienoja ja hyviä ihmisiä, jotka eivät ota poikkevia, epäonnistuneita ja raadollisiakaan hain hampaisiin, eivät juorua selän takana ja puhu muuta skeidaa, mutta nämä tuntuvat olevan vähemmistö. Tietenkin on inhimillistä, että ihmiset puhuvat, ovat ennakkoluuloisia ja suvaitsemattomia, mutta nämä inhimillisyydet voi kiertää, kirjoittelemalla vaikka tälle palstalle salanimellä.
On tietenkin monia muitakin asioita, joista ei uskalleta puhua, varsinkaan sellaiset ihmiset eivät suutaan aukaise, joita ne eniten koskettaa.
Sitten ihan yleisesti... Kuinka moni ihminen edes uskaltaa puhua yleisön edessä luontevasti, vaikka olisi paljonkin sanottavaa... Kirjoittamalla asian esille tuominen on helpompaa, mutta koetappaa rykäistä se ulos suullasi satapäisen yleisön edessä. Mulla itsellä menisi ainakin luu kurkkuun vähemmästäkin.
Siis, miksi mä tälle palstalle kirjoitan, ehkä siihenkin voisin vastata. Siksi että haluan puida lestadiolaisuuden positiivisia ja varjopuolia, enimmäkseen niistä varjopuolista on puhuttavaa. Ja lueskelen tätä palstaa, jotta tiedän mitä muuta ihmiset tuumaavat eri asioista ja kuinka moni on yhtenevää mieltä kanssani eri asioista.
Ja miksi en tee tätä kasvoitusten seurakunnan edessä, siihen jo tavallaan vastasinkin. Muutaman hyvän ystävän kanssa toki keskustelenkin, mutta se edellyttää jo varsin luetettavaa ja uskollista tuttavuutta.
Olen juuri aloittanut sheriffin hommat, joten yritän pitää palstan roskaajista vapaana, jos joku haluaa keskustella vaikkapa homoudesta. Ole hyvä ja aloita vain ihan rauhassa uusi keskustelu halumastasi aiheesta. Yritän taata rauhan!
"Tottakai löytyy monia hienoja ja hyviä ihmisiä, jotka eivät ota poikkevia, epäonnistuneita ja raadollisiakaan hain hampaisiin, eivät juorua selän takana ja puhu muuta skeidaa, mutta nämä tuntuvat olevan vähemmistö."
Tällaiseltahan se tuntuu, mutta uskon kuitenkin, että enemmistö ihmisistä on hyväntahtoisia ja toivoo lähimmäiselleen onnea. Tuomiotaan yksisilmäisesti huutavat herjaajat ovat vain usein niitä kovaäänisimpiä, jolloin ystävälliset ja rauhaa rakastavat ihmiset sulkevat suunsa riitaa välttääkseen. Näin vaikutelma vääristyy.
Olet hoitanut seriffin osasi mallikkaasti ja tämä viimeinen kommenti vl-homolle osoitti myös
empaattisen puolesi.
Ei todellakaan saa olla este.
Meillä jokaisella on omat taakkamme! Olisi ihana, jos voisimme toinen toistamme tukien edetä tätä kivistä(kin) uskon tietä.
Kiitos vanhalle vaimolle on paikallaan!
Sinulle vl-homo22, rohkeutta! VOIMIA! Ja siunausta!
Noin perusteellisesti en ole itse pohtinut asioita. Keskivaiheilla pitkää kirjoitustasi oli mielestäni täyttä asiaa siitä, miksi tänne ei kirjoitella ja miksi seurakuntapäivillä ei synny yleistä keskuselua.
Vl:ien joukossa on paljon lakihenkisiä jotka katsovat karsaasti, jos joku mielipide poikkeaa vähääkään alustuksenpitäjän mielipiteistä. Ilmeisesti tämä pelko on jäänne sieltä surullisenkuuluisalta -70-luvulta, jolloin eriävä mielipide tiesi pikaisia potkuja joukosta, jota ylpeästi kutsuttiin "Jumalan valtakunnaksi" ja erokirjeessä todettiin kyseinen henkilö erotetuksi - ei rauhanyhdistyksestä-- vaan Jumalan valtakunnasta.
Ennen vanhaan uskovaiset ihmiset keskustelivat tiestä ja matkasta ja mielipiteet eivät aina olleet yhteneväiset, molemmilla saattoi olla Raamattua mielipiteensä takana. Silloin vain ei ollut tapana potkaista ulos "väärää" mieltä oleva. Uskottiin Raamattuun, siellä on vertaus isännästä, jolle palvelijat ilmoittivat, että pellossa kasvaa valhevehnää oikean viljan joukossa. Palvelijat tahtoivat mennä poistamaan sen (vrt. -70-luvulla "palvelijat" "poistivat" mielensä mukaan valhevehnäksi katsomaansa) mutta isäntä ei antanut. "Ettette poistaisi viljaakin samalla".
Siis valhevehnä ja eriävä mielipide saavat jäädä oikeassa Jumalan valtakunnassa rauhaan korjuupäivään asti, jolloin itse isäntä, Herra Jeesus, korjaa viljaa ja erottelee oikean vehnän valhevehnästä.
Taitaa olla merkki vl-joukon maallistumisesta ja alistumisesta ylhäältä annettuihin tiukkoihin ohjeisiin, kun vapaa keskustelu uskon asioista ei oikein ala sujuakseen. Ja se, ettei tätä palstaa "suositella", uskovaisten joukossa, antaa saman mielikuvan: "johto" ei halua että rivi-vl:t saisivat muuta kuin heidän suodattamaansa tietoa asioista. Siis kaikkien pitäisi kulkea laput silmillä ja kuulosuojaimet korvilla tiukasti oman joukkonsa piriissä, ei muualla. Miten he sitten uskovat tekevänsä lähetystyötä?
Jeesuskin kulki juomareitten ja porttojen luona, jota fariseukset kovin paheksuivat. Tämä netissä "roikkuminen" voitaisiin hyvällä syyllä perustella samalla tavalla. Jumalan sanaa pidetään esillä sellaisille, jotka eivät tule rauhanyhdistykselle tai rukoushuoneille. Toisaalta vl-ihmiset, usein nuoret, saavat täältä vastauksia kysymyksiin,joita eivät todellakaan uskalla kysyä seurakuntapäivillä yllämainitusta syystä. Ja kipeistäkin asioista, kuten ehkäisystä, täällä saa puhua, myös sellaiset, joilla on todella vaikeaa "täyttää vl:ien lakia" täyttää maa vaikka oman henkensä tai terveytensä uhalla.
Kiitos kommentistasi. Siinä on paljon ajattelemisen aihetta. Tottahan sinä puhut, vaikka kritisoitkin.
Kyllä kritiikkiä pitää voida kestää ja ottaa vastaan.Muistan itse nuorena olleeni kerran ns.hoitokokouksessa, jossa vanhempi naisihminen oli syytettyjen penkillä.
Hän istui ja välillä seisoi katsellen pääasiassa miespuolisia puheenvuoron käyttäjiä, jotka syyttivät tätä naisihmistä kuivahenkisyydestä, lakihenkisyydestä, uskottomien kanssa liikaa veljeilemisestä jne.
Minulle jäi epäselväksi, mistä loppujen lopuksi oli kysymys. Nainen monta kertaa itkien pyysi anteeksi, mutta kokouksen puheenjohtaja ei antanut synninpäästöä vedoten sidottuna olemiseen, jossa synnit pidätetään, koska ei ole täyttä varmuutta, onko henkilö tosissaan uskomassa oikealla tavalla.
Sen muistan, että meni kauan aikaa, ennenkuin nainen palasi uudestaan seuroihin, liekkö johtunut siitä, että syntien avaimia pidätettiin.
Ajat muuttuu. Ei tällaista enää ole missään.
70-luvun kiusalliset asiat on jo syytä unohtaa.
Ne eivät samankaltaisina palaa enää takaisin koskaan.
Nyt pitää pohtia sitä, onko nykypäivän talostelussa jotakin korjaamisen tarvetta.
Käsittääkseni on, kun lukee muiden uskovaisten kommentteja.
Mitä korjaamisen tarvetta? Mietin sitäkin, millaista olisi uskoa niin, että koko ajan kritisoisi ja epäilisi. Ei siitä ainakaan minulla tulisi mitään. Kieltäisin uskoni. Onneksi minulla ei sentään niin vaikeaa ole ollut (vrt. aikaisemmat juttuni).
Niin kauan kuin asioita ei ole perusteellisesti kerrottu rivi-vl-ihmisille, niin se on kuin paise, joka vaivaa, sitä pitää varoa, se vaikuttaa ihmisen yleiseen hyvinvointiin, ilo on kaukana, ei voi vapaasti liikkua, kun se aristaa, ei hymyilytä jne. Kun se kerralla puhkaistaan, asiat korjataan perinpohjin ja paiseen pohja huuhdotaan "Pyhän Hengen" voimalla, niin se pääsee arpeutumaan. Arpi ei enää arista eikä se vaivaa mitenkään, mutta näkyy.
Se on stigma, josta vl-liike ei pääse koskaan eroon. Aivan kuin Ande on verrannut, sama stigma seuraa saksan valtiota ja saksalaisia, vaikka he ovat syntyneet natsivaltion kukistumisen jälkeen.
Entä me, jotka olemme syyttöminä saaneet "eropassin" siitä, kun rohkenimme kritisoida täysin mielivaltaisia "hoitotoimenpiteitä"? Miten me voisimme unohtaa asiat? Meitä pidetään edelleen "uskottomina", vaikka olemme viattomia uhreja. Mitä itse tekisit meidän asemassamme?
En halua omaa tarinaani kertoa sen enempää, mutta olet harvinaisen oikeassa!
Haavat, jotka syyttöminä olemme saaneeet, eivät helpolla arpeudu.
Mutta täällä kilvoittelemme kuitenkin.
Yhdyn täysin edelliseen puhujaan ja Anden viisauteen!
korjaamisen tarvetta olisi suhtautumisessa toisiin toisella tapaa uskoviin, ennenkaikkea eri lestadiolaishaaroihin (esikoiset,rauhansanalaiset).ym.
Kun tätä palstaa lukee, niin välillä kyllä käy kieltämättä epäilys, sillä niin paljon tulee kritiikkiä.
Minusta tuntuu, että ne uskovat, jotka uskovat kaiken ilman pienintäkään epäilystä, eivät vaivaudu tällaisille keskustelupalstoille kyselemään uskonsa perään.
Oma uskoni kaiketi on vähän sellaista häilyväistä, koska tekee mieli kysellä täällä ja seurata, miten muut uskoo ja käsittää asioita
Jos ei kyse olekaan negatiivisesta ilmiöstä nimeltä "uskon häilyvyys", vaan positiivisesta ilmiöstä nimeltä "rakkaus totuuden puoleen" jonka Jumala tarjoaa vastaanotettavaksi. Nykysuomeksi totuudenrakkaus.
Hyvää ainetta evääksi taivaan matkalle.
..siinä, että korjaamisen varaa on.
Jos vl-liike ei pääse tästä "stigmasta" (kreik.) pistos, merkki eli psykologian kielellä > sielullisista syitä johtuvasta haavasta koskaan eroon, ei tapahdu mitään sovitustakaan.
Itse olisin valmis heti tekemään sovinnon niiden kanssa, jotka saivat eropassin väärin perustein aikoinaan.
Kuitenkin on niin, ettei sitä tapahdu niin kauan, kuin hengelliset johtajat uskovat olleensa oikeassa. He uskovat, että jos nämä sidotut nyt päästettäisiin synneistään, niin he tekisivät siinä vastoin raamatun opetuksia > kenen synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt<
Luotan siihen, että kun sukupolvet vaihtuvat, myös ajatukset ja käsitykset muuttuvat myötämielisempään suuntaan.
Aikaa siihen voi mennä vielä pitkään.
Tietysti yksittäinen erotettu voi tulla takaisin milloin vain ja hän sulautuu joukkoon huomaamatomasti.
Seurakuntana se olisi kuitenkin huomattavasti vaikeampaa, eikä sitä varmaan virallisesti hyväksyttäis, eikä tunnustettais.
Mitäkö tekisin teidän asemassanne ?
Eipä siinä ole paljon tehtävää, mutta niinkuin sanoin, yksilönä tuhlaajapoikana paluu tietenkin onnistuu vaivattomasti. Koko seurakuntaa ei tietenkään otettaisi vastaan muilla kuin vain seurakunnan omilla ehdoilla. Siis ehdoitta pitäisi tulla ja sehän ei tietenkään ole oikein.
Puolitiehen ainakin pitäisi tulla teitä poloisia vastaan.
Itse tiedostin häilyvyyden itsessäni negatiiviseksi, mutta sinä korjasit käsitystäni.
Kiitos. Täällä on paljon viisaita keskustelijoita.
Itse en ajattele niin, että vain me lestadiolaset olisimme erheettömiä ja synnittömiä ja että olisimme ehdottomasti oikeassa ja tuntisimme raamatun parhaimmiten.
En vaan täysin käsitä, miksi pitää omassa seurakunnassa olla niin tiukkapipoista.
Menettäisikö siinä jotakin, jos olis väljempää ?
Onkohan niin, että jos kansaa ei pidetä rautasaappain ojennuksessa, niin kansa villiintyy.
Hyvä esimerkki pimeältä keskiajalta, jolloin kirkko hallitsi maailmaa kovin ottein. Ihmisiä saatettiin polttaa jopa roviolla.
Siinä rovion äärellä pappi sitten oli siunaamassa kuolevaa hänen sielunsa puolesta.
oletko ihan oikeasti tosissasi? Tällainen kysymys jäänyt mieleen. Oletko niitä "uudistusmielisiä", jotka alkavat miettiä "onko Jumala todella sanonut näin"? Jos suoraan saan sanoa, niin tuo tie voi olla vaarallinen. Tuontapaista henkeä joissakuissa vl:ssä näkee, ja minusta se on vakava asia.
"palstalaisten mielestä"?! Mitä ihmettä? Minä vähät välitän maailman väitöksistä (mitä uskoon tulee), älä sinäkään rupea miellyttämään sitä turhaan. Voi sitä, jota maailma kiittää!
Oletetaan täysin teoreettisesti näin. Paikkakunnalla Y on erotettu henkilö A. Hänet erotti B. B.n johdolla seurakunta totesi että A.lla ei ole uskoa. Kenkää vaan.
Mutta JOS A.lla olikin usko ja se on koko ajan säilynyt, niin pitäisikö hänen ensin kieltää uskonsa voidakseen tehdä parannus ? Uskon kiistäessään hän EHKÄ tekee synnin Pyhää Henkeä vastaan.
>>Kuitenkin on niin, ettei sitä tapahdu niin kauan, kuin hengelliset johtajat uskovat olleensa oikeassa. He uskovat, että jos nämä sidotut nyt päästettäisiin synneistään, niin he tekisivät siinä vastoin raamatun opetuksia > kenen synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt<
Entä jos sillä/niillä, jotka arvelet tehneen pilkan PH vastaan, ei ollutkaan Pyhää Henkeä tuolloin ? Silloin he eivät ole voineet tehdä sitä ! Toivotaan ettei kukaan olisi tehnyt.
palstalta viestejä, jotka ovat olleet "syyttömästi pois potkittujen" kirjoittamia, olen kyllä kovasti ihmetellyt.
Heidän nykyinen ymmärryksensä monista opillisista kysymyksistä ja elämän arvoista ovat hyvin kaukana vl-kristillisyyden käsityksistä.
Millä tavalla "sovinto" heidän kanssaan tehtäisiin? Kuka muuttaisi käsitystään, että toteutuisi Raamatun sana "heillä on yksi sydän ja yksi mieli".
Ja uskottomina edelleen saarnaisivat vanhalta muistilta vl:ien keskuudessa. Eikä heidän saarnassaan ole Pyhän Hengen voimaa enää. Ja silloin heidän anteeksiantamisen saarnansakin olisi tyhjää, ilman todellista anteeksisaamisen voimaa. .. ja mitähän siitä seuraisi vl-kansan keskuudessa, kun ei tietäisi, kuka saarnamies on uskovainen ja kuka ei?
Avoimia vesilähteitä kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Jos jotkut saarnaajat ja heidän ympärillään olevat lakkaavat olemasta näitä, niin lähteitä silti löytyy.
Sanotaanhan Ilmestyskirjassakin että tähti kuin tulisoihtu syöksyi lähteeseen ja lähteen vesi tuli "haikiaksi" eli katkeraksi ja siitä tulikin myrkky. Tähti syöksyi alas taivaasta eli autuaallisesta sieluntilasta ja paloi syöksyessään. Mitä se perimmältään se palaminen on, en tiedä. Ehkä vihan tulta. Ehkä yleistä näkyvyyttä.
Käteen tästä kaikesta jää, että myrkkylientäkin on tarjolla mutta pyhä vesi virtaa esteettä.
Minäkin olen yrittänyt parilta heistä kysellä, olivatko syytökset aikanaan tekaistuja vai olivatko he kovin eri linjoilla muiden vl:ien kanssa. Siinä kohti keskustelua vastauksia ei yleensä enää tule.
että he olivat sen "linjansa" alussa jo eroamisensa aikana; jostakinhan erimielisyyttä piti olla
ja nyt tie on jatkunut ja vienyt yhä kauemmas
ottaisin yhteyttä srk:n tai jonkun ison rauhanyhdistyksen johtoportaaseen ja vaatisin oikaisua tai uudelleen keskustelua asiasta. Niin ja jos edelleen samalla tavalla väitettäisiin, vaatisin luultavasti rahaa ammattiterapiassa käymiseen. Siihenhän hengellisellä väkivallalla loukattu mieli helposti joutuu turvautumaan, jos yhteisö ei auta. Niin ja tietysti ottaisin mielellään yhteyttä niihin ihmisiin, jotka minulle sanoivat aikoinaan niin (luulisin muistavani) ja kysyin perusteluja. Tuskin hiljenisin.
Minusta siitä 70-luvusta ei ole otettu vastuuta tosissaan srk:ssa. Kaikki tuolla vuosikymmennellä srk:ssa toimineiden pitäisi erota luottamustehtävistään, ikäänkuin ottaa symbolinen vastuu siitä, mitä tuolloin tapahtui. se olisi pieni, mutta merkittävä anteeksipyyntö monelle luulisin.
Yrität selittää asiaa niin, että se tuntuisi hyvältä, painaa villaisella. Et valkean lampaanvillan alle, vaan myrkynvihreän veran alle.
tässä ole kyse, miltä minusta tuntuu, vaan siitä, että "heillä" ainakin tämän palstan antaman informaation perusteella on nyt todella vl-ymmärryksestä poikkeavat käsitykset.
Jos he "silloin" olivat "oikeita" vl:a, niin miksi heidän käsityksensä nyt ovat täysin vieraita vl-uskonymmärrykselle.
Jostakin se alkoi ja muuttui.
Minä näen asioiden olevan tällä tolalla. En kyllä ole mikäään uudistusmielinen. Minun puolestani usko saa pysyä niissä raameissa, joissa se on, enkä lähde itse mitään muuttelemaan.
Muutoksenhan tekevät, jos näkevät tarpeelliseksi SRK.n johtoryhmä.
Me tavalliset rivijäsenet voidaan vaan keskustella, mutta ei meillä ole mitään valtaa koskien SRK.n keskushallintoa, joka antaa määräykset ja toimeenpanot.
Yksittäisen rivijäsenen ei ole hyvä alkaa meukkamaan, koska maassa maan tavalla, taikka maasta pois.
Mielessään voi kuusailla kaikenlaista, mutta ei ole pakko ääneen sanoa.
Tyhjästä ei kannata valittaa.
Jos on mielessään pikkusen eri mieltä seurakunnan opin kanssa, niin se ei merkitse, että olis eri mieltä Kristuksen kanssa.
Asioita näkee pakostakin joskus eri näkökulmista, eikä sen silti tarvitse olla erityisen vakavaa.
Mitään hankaluuksiahan ei tule, kun malttaa pitää ne mölyt mahassaan.
Jos ei halua palstalaisia miellyttää, niin toinen vaihtoehto on tietysti palstalaisten haukkuminen.
Tämä "miellyttäminen" on paremmin sanottuna rakentavaa keskustelua. Jos tekeydyn kaikkitietäväksi ja ainoaksi oikeaksi uskovaiseksi, se ei johda mihinkään.
Palstalla on moni vannonut olevansa ainoa oikea sananselittäjä, mikä tietää tulikivenkatkuisia vuoropuheluita.
Minun mielestäni ainoaa oikeaa uskontoa ei ole, niinkuin ei ole ainoaa oikeaa poliittista aatettakaan.
On vain uskovaisia, joilla kaikilla on pikkuisen erilaisia painotuksia ja näkemyksiä, mikä ei välttämättä merkitse sitä, ettei olis taivaskelpoinen.
Tietysti raamattu sanoo, että on yksi usko vaan.
Nimimerkki Nuin sanoo mielestäni hyvin,kun sanoo olevan yhden kaltaisen Kristukseen tukeutuvan uskon. Ei se, missä uskonnollisessa ryhmässä ollaan, ole se ainoa oikea, vaan puhutaan Kristukseen uskomisesta, mikä on se ainoa oikea usko.
Ps. (vain minun henk.koht.näkemys)
En edes yritä alkaa selittämään, sillä niin vaikeita nämä tapaukset ovat ymmärtää.
Itsekkään en niitä täysin ymmärrä.
Ovat liian vaikeaselkoisia.
Onko sitten pakko ymmärtääkkään ?
MInulle on sanottukin, ettei ole tarvis tyhjentävästi raamatun asioita ymmärtääkkään, vaan riittää se yksinkertainen usko,so.uskoa omalle kohdalleen synnit anteeksi.
Mietteliääksi usein jään: "Riittääkö usko johonkin epämääräiseen?"
Minullehan voidaan uskotella vaikka mitä ja minun on lapsenmielisesti uskottava se.
Enkö sa olla ennakkoluuloinen tai epäileväinen.
Eikö minun pitäisi itsekkin vähän tutkia ja koetella sanomaa ja sen oikeellisuutta.
Jos oikein kovasti alkaisi jotakin opillista kohtaa tutkimaan, niin saattaisi se oppi tuntua omituiselta tai peräti väärältä.
Lestadiolaisuudessa ei tutkita raamattua sillä tavalla yhdessä, vaan puhuja ainoastaan syöttää sen mitä ennenkin on sanottu, eli toistetaan samoja asioita.
Kirjoitan, koska minusta on mielenkiintoista keskustella ihmisten kanssa syvällisesti. Varsinkin silloin, kun näkemyseroja löytyy.
Kirjoittaminen on myös tapa kokeilla uskomuksieni pitävyyttä. Melko pian hutera korttitalo-usko sortuu faktojen edessä. Minulla on aina varaa antaa periksi jos huomaan olevani väärässä. Aika usein elämäni aikana olen ollutkin...
...että haluan tuoda jatkuvasti esille sitä näkökulmaa, ettemme me tekojen ja tekemättä jättämisien kautta saavutamitään autuutta ja rauhaa. Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen työn tähden on lahjavanhurskaus omistettavissa, ei mitenkään muuten.
Kun VL:t kantavat sitä leimaa, joka on aikain saatossa piirtynyt ja siihen on oma historiansa olemassa, jolloin minä ja monet muut tänne kirjoittavat ovat istuneet tikkari suussa pölyisellä ry:n lattialla autuaan tietämättömänä niistä asioista ja vaikeuksista, jotka juuri sillä hetkellä repivät ihmisiä ja uskovaisia irti toisistaan ja toistensa yhteydestä. Se tikkari, joka silloin oli suussa ja lapsellinen usko ja luottamus oli täydellistä on kasvanut suureksi kuormaksi meille tietämättömille tikkarin maiskuttajille ja sen tikkarin makeus ei tuntunut sillä ajalla varmaankaan muiden kuin lasten suussa. Näin olen käsittänyt, että karvas oli se maku, joka oli monen suussa sinä aikana ja sitä karvautta me nuoremman polven VL:t käsitä, vaan yritämme kukin omalla tavallamme saada vastauksia ja selvyyttä niihin aikoihin ja jollakin tavalla laastaroida niitä asioita, joita silloin oli, mutta ei ole tänä päivänä. Tämä 70-luku on sellainen asia, johon ei oikein ole saanut keneltäkään vastausta, enkä kyllä tiedä, onko sitävastausta edes olemassa, joten pakko tyytyä oiin päätelmiin niistä ajoista kirjoitettujen dokumenttien ja puheenvuorojen perusteella. Kokonaiskuva on kyllä minulle jollakin tavalla piirtynyt, mutta se voi olla myös väärä, mutta kun muuta ei ole niin ei ole.
Tässä haluan palata siihen asiaan, joka on kaikkein tärkein ja kaikkein uskon perusta ja hedelmä. Jumalan tahto ja Rakkauden käskyt. Kun me luulemme tekevämme hyvää toisella kädellä, niin toinen käsi tekee pahaa, kumpikin toisistaan tietämättä mitään. Kun me olemme "totuuden" torvia, niin se totuus puhuttelee meitä voimallisesti toista kautta ja huomaamme olevamme täydellisen epätäydellisiä joka asiassa. Jos me täydelliset olisimme, niin Kristus olisi kuollut turhaan ja armo olisi turha. Meistä kenestäkään ei ole vähäisimmässäkään määrin toteuttamaan Jumalan tahtoa, vaikka kaikkemme sen eteen tekisimme, helvetti on meidän osamme ilman armoa ja laupeutta.
Meillä ei kenelläkään ole oikeutta olla Rakkaudeton KETÄÄN kohtaa ei minkään syyn varjolla, eikä nojalla.
Meillä VL:llä on helposti taipumus olla ylimielisiä ja lähestyä asioita ylhäältä päin ja siihen meillä ei ole oikeutta, vaan nöyryydellä meidän tulee puhuja avata suumme sillä rukouksella, ettemme ylpeyteen ja ylimielisyyteen lankeaisi. Me saamme vapaasti tunnustaa uskomme perustan ja niin se pitääkin tunnustaa, mutta ei rakkaudettomasti tai ylimielisyyden täyttämänä. Me VL:t elämme Suomessa aikaa, jolloin meitä on paljon ja siinä joukossa on helppo omaksua väärä itsevarmuus ja vääränlainen tapa lähestyä toisin uskovaa tai Jumalatonta kohtaan.
Osaako VL olla julma? Kyllä osaa, vaikka ei ole mitään oikeutta olemassa siihen.
Miksi VL on julma? Julmuus on väärän henkivallan työ ihmisessä ja sitä vastaan pitää taistella uskon nöyryydellä.
Osaako VL olla rakkaudeton? Osaa, mutta Jumalan käsky on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.
Haluaako VL olla paha? Ei varmastikaan halua, mutta liha ja veri on liian lähellä ja yllyttää kaikkeen pahaan ihmistä.
Halkuaako VL olla kuuliainen Jumalan tahdolle? Kyllä varmastikin haluaa, mutta ei siihen pysty millään keinoa omasta itsestään. Kristus yksin pystyi täyttämään Jumalan tahdon.
Mitä tällä haluan sanoa on se, että meille VL:kin on totinen valvomisen paikka ihan omassa sydämmessämme, ettei sinne pääsisi pesimään mitään sellaista, joka ei ole uskon hedelmää.
Käsitätä tekemätä jättämisen, raamattuhan sanoo selkeästi että jos voit tehdä hyvää, ja et tee niin se luetaan sinulle synniksi.
Varsinkin tietoisesti tekemätä jättäminen.
Niinkuin myös jokaista joka apuasi pyytää sinun pitäisi auttaa, tietysti taitojesi edellyttämällä tavalla.
Tuolla ylempänä valitin ettei vl:iä kiinnosta syvyys. Tässä sinun kirjoituksessasi alkaa olla sitä jotain jota kaipaan.
Erityisesti pysähdyin valvomisasian kohdalla viimeissä kappaleessasi:
"Mitä tällä haluan sanoa on se, että meille VL:kin on totinen valvomisen paikka ihan omassa sydämmessämme, ettei sinne pääsisi pesimään mitään sellaista, joka ei ole uskon hedelmää."
Sisältäpäinhän se paha alkaa.
Mutta jos ihminen ajattelee ajatuksenkin että "tuo ihminen ei ole Taivasten Valtakunnassa" niin onko hän valvonut sydämensä tilaa ja kun hän ilmaisee tämän ajatuksen sanoin tai jollain muulla tapaa niin onko lopputulos uskon hedelmä? Miten tähän soveltuu Jeesuksen sana "Älkää tuomitko?" Vai pitäisikö sen soveltuakaan?
...jättäminen autuuden ehtona on lain töiden täyttämistä, eikä siten jätä mitään sijaa armolle, mutta uskon hedelmä on tehdä hyvää ja välttää pahaa, vaikka emme siihen aina pystyisikään. Halumme on kuitenkin siihen uskon kautta.
Rakkaus lähimmäiseen on pyyteetön ja rajaamaton lähimmäiseen kohdistuva laupeus ja rakkaus, jolla kaikkinainen apu tulee antaa. Ei ole oikeutta kääntää selkää missään asiassa kenellekään. Rakkaus on uskon hedelmä.
Vlm. Kiitos että kirjoitat tänne taas !
Mistä tiedät, ettei uskosi ole kuollut ?
Teoreettisesti 70-l asiasta. Kun vl:t perustelevat sen että el on väärässä, perusteena on että 1890-l on el tehneet väärin. Kun nyt myönnetään että 70-l vl teki väärin ja silti voi olettaa että vl on oikeassa, niin miksei samaan syssyyn sanota että myös el on oikeassa vaikka tekivät vaihtoehdon A mukaan oikeasti väärin 1890-l. Jos vaihtoehto B on tosi, el on oikeassa edelleen mutta vl ei, ja se vääryys olisikin tuplavääryys, ensin 1890-l ja toistamiseen 1970-l.
Mutta ottiko LLL uskon perustaksi sen, tehtiinkö väärin vai oikein v 1744 siellä missä elävä usko tuolloin oli, arvelen että Hallessa ja pitkin Eurooppaa ja muuallakin.
...tiedän?
Hyvä kysymys, mutta vastaus on yksinkertainen. Minulla on rauha sydämmellä ja luottamus uskon voimalla Jumalan armoon minunkin kohdalla sekä elävä toivo iankaikkisuudesta Taivaassa.
Jonakin päivänä usko muuttuu näkemiseksi ja sitten voin olla vasta varma asiasta.
Olisi kivaa ja äärettömän kivaa päästä taivaaseen ja että päästäis molemmat. Pidätkö minua uskovaisena ?
...valta päästää ihmisiä Taivaaseen, niin sinne menisi kaikki ennen minua ja minä menisin, jos jäisi paikkoja vielä vapaaksi viimeisen jälkeen. En menisi siksi, että olisin ansainnut sen paikan, vaan siksi, että siellä oli minullekin vielä paikka, vaikka pelkäsin niiden loppuvan kesken.
Kun olen lukenut kirjoituksiasi, niin kyllä sinä uskot ja niin uskon minäkin. En ihan tarkkaan jaksa muistaa, että mitä olet kirjoitellut, mutta joissakin kohti me uskomme hieman eri tavalla.
Kun minulla ei ole mitään muuta kuin tämä usko ja sen jälkeen kaikki on tyhjää sydämessäni, niin se tarkoittaa samalla sitä, että vaikka kuinka haluaisin, niin minulla ei ole muuta evästä antaa kenellekään kuin tämä usko, jossa olen saanut armon. En voi siis antaa sellaista, mitä minulla ei ole, enkä voi tuomita, koska minulla ei ole siihen valtaa, enkä voi Taivaspaikkoja jakaa, koska minulla ei ole siihenkään valtaa. Jos minulla olisi valta, niin tekisin sen mitä alussa sanoin.
Kun on Jumalan rauha sydämmellä, niin siinä ei tarvitse kenenkään myöntämisiä ja kieltämisiä ja vaikka niitä tulisikin, niin niillä ei ole yhtään mitään merkitystä sen asian kanssa, että onko sydämmellä uskoa vai ei. Usko joko on tai ei ole ja elävä usko tuo sydämmelle Jumalan rauhan. Usko on omakohtainen jokaisella niin minulla kuin sinullakin. Emme siis voi kieltää uskoa kuin omasta puolesta, emmekä voi myöskään uskoa kuin omasta puolestamme.
Se rukous minulla on sydämellä slituiseen, ettei yksikään hukkuisi, vaan kaikki voisimme yhdessä iloita Taivaassa ylösnousemuksen aamuna.
aammenta päälle. Jos me olisimme eläneet kuohuvana hajaannusten aikana naapureina, luulempa ettemme olisi olleetkaan tukkanuottasilla.
Tähän kirjoitukseen on helppo yhtyä. Minusta ainakin tuntuu, että olen menossa samaan taivaaseen vlm kanssa. Enkä estä ketään muutakaan sinne tulemasta. Vaikka esikoislestadiolaisilla ja vanhoillisilla on kränää, minä haluan heidätkin samaan taivaaseen kuin muutkin Kristukseen uskovat.
Harmi kun sovinnon tekeminen ei ole minun käsissäni. Tai sittenkin pikemminkin onni,koska nyt se on Jumalan käsissä....
Hyvä oli kirjoituksesi.Minun mielestäni on oikein,että me uskovaiset olemme todella kuin avoimet kirjat kaikkien edessä. Tunnustamme oman vajavaisuutemme,koska täällä maan päällä ei ketään kruunata.Joka päivä huomaa,kuinka vaikeaa on noudattaa kaikkia kymmentä käskyä.
Täytyyhän uskovaisten olla erityisesti valona,niinkuin myös suolana, täällä maailman keskellä.
välttämättä kaikki ei ole totta, mitä tänne 70-luvusta kirjoitetaan, ei esim se väite, että "vl teki väärin"
jotkut tekivät väärin, mutta ei se ollut uskon syy, mutta pikemminkin uskon puuttumisen syy
Ja sen voi ottaa puolustukseksi, milloin toisin milloin toisin päin.
Paastokin jätetään pois juuri mainitsemallasi tavalla.
asioita tällä palstalla!
Vaikka tuhisen turhuuksia, ainakin sinun mielestäsi.
Mitä vastaa sydämmesi, valhettelemattomastihhan sen pitäisi rakastaa totuutta niinkuin Jumalakin tekee ja vihata vilppiä ja vääryyttä missä sen havaitsee.
Jumala on säätänyt että saatanalle ja hänen enkeleilleen on sija helvetissä.
Miksi haaveilla olevansa parempi kuin hän, ja laupiaampi kuin Jumala.
Mielikuvitus Kristillisyys ei minulle kelpaa.
Eikä sano aamenta.
Sinä vakas vaikutat hyvin harrasmieliseltä kaverilta. Sinä luet varmaan paljon raamattua.
Oletko sinä puhujaveli seurakunnassasi ?
Otat paljon kantaa asioihin, et ole mikään turha mies. Sanan säilää käytät taitavasti ja ei sinulta juumoriakaan puutu. Et ole turhan vakava, vaikka nimesi on vakas.
Olet liehitteliä ja puhut ihmisten mielen mukaista evankeljumia.
Saarnaa valhe saarnaa korviemme syyhyn jälkeen, ja sinä saarnaat, mitä ihminen tahtoo kuulla.
Tutkaise itse mitä sinussa on, ja sano sillekkin jonka tahtoisdit niin aamenta Juttuiollesi sanovan.
Kohtisuora saarna , ei sekään ole sitä kuin Jumalan tahdon mukaista on, vaan jos sanot Jumalan tahdon ihmisille Totuudessa ja totuudellisesti, niin ajattelisin että silloin et hämähäkkien kanssa veljeilisikään.
Tämä nyt on pikakisen helläluontoinen näkemys Pe....n nuolijoista ja nuolijasta.
Kaikkea muuta kuin harras, enkä lue raamattua juuri lainkaan, aikaisemmin kyllä luin.
Vain unessa olen asetettu puhujaksi.
Kannanottoni kai johtuu että olen eläkkeellä ja näin on aikaa kirjoitella.
Minulla oli aikoinaan omatyylinen huumorin viljely, jota ei juuri kukaan ymmärtänyt, ja siitä usein sanottiin joten lopetin sen.
Nykyinen PJ-me oli tukehtua nauruun kun kerran seuroissa sai langasta kiinni, toiset tosin suu auki katsoivat että mitä hulluutta tuo on..
Niin ilo se on Jumalalta annettua lahjaa meille ja sitäkin voimme viljellä jopa lievän huumorin vauhdittamana.
En kuitenkaan näe itseäni noin Hyväksi, vaan olen niinkuin kaikki muutkin uskovaioset syntinen ihminen.
Perusolemukseeni kuietnkin kuuluu että mitä sanon sen yritän sanoa selkeästi joskus jopa piikitellen että se saisi tunteet heräämään.
...mitä sanoin väärin? P:n nuolijaksi kyllä osaat nimitellä, mutta tulisiko sinulta asiallista palautetta siitä, mitä sanoin väärin ja mikä on Jumalan sanaa vastaan sanottu?
Sinulle vastasin kysymyksesi jälkeen.
Sinulla ei näy muisti tóimivan, koetappa miettiä JUURI sitä mitä olet kanssanikin jutellut nimenomaan Jmalan sanan vastaisuuksia.
Ja tämä Py...n nuoleminen on niin yleitä, että näyt sinäkin sen ottavan aivan luonnollisena käyttäytymisenä.
Muistele.
SRK:n puolesta Erkki Reinikainen kiersi näissä hoitokokouksissa ohjaten niitä keskushallinnon toivomalla tavalla.
Onko hän tehnyt uusintakierroksen ja pessyt jälkipyykin so pyytänyt anteeksi omaa osuuttaan ? Hänhän on edelleen keskeisessä asemassa.
jättäminen autuuden ehtona ***on lain töiden täyttämistä,***
JA lain töitä et siis saa tehdä, menipä vaikeaksi elämä.
Et saa vaimoasikaan etes rakastaa niinkuin itseäsi... no itseäsi ja vaimoasiahan sinun tuleekin vihata, joten et siis siinä tee lain töitä.
Kuka sanoi muuten ettet saa Paastota; entä kaste mihin luokitukseen se kuuluu.
Kyllä sinä mieluisesi vastaukset löydät olethan siinä mestarillinen.
Silloin kun se sinulle sopii SAAT täyttää lakia ja kun ei niin senkin voit tehdä autuuttasi lisäteten.
Lähimmäistäsi et siis auta et rakasta kun se olisi lain täyttämistä, huimoitset lähimmäisen omaisuutta vaimoa karjaa ja ne: koska se soppii sinun autuutesi opetuksiin.
Ja olen kyllä huomannut että näillä kriteereillä kullä tällaisia asioita hyvin paljonkin tehdään, koska se on*olisi muka* uskosta.
Elä tapa, elä varasta , niin niitähän voit vapaasti tehdä..
Kyllähän näitä löytyy enemmänkin mutta´jääköön toiseen kertaan, jos vaikka Jos Jumala suo pääsisin Suviseuroihin ja siellä silmästä silmään voisimme jutella.
Mutta toivon että siellä näkisin silmänsä aukaisseen mihen.
...josta kirjoitan ja jota kommentinkin tulisi koskea.
Olen sanonut, että en lähde kanssasi enempää väittelemään niistä asioista, koska me olemme molemmat asiamme tuoneet esille, emmekä ole yksimielsyyteen päässyt. En minä sinua tuomitse sen tähden mihinkään, koska ei minulla ole oikeutta, mutta minulla on oikeus uskoa näin kuin olen sanonut.
Väittelyyn en ala, se täyttää vain turhaan palstaa. Jos ja kun kommentoit sitä asiaa, jonka kirjoitan, niin voin myös siitä keskustella kuten asiaan kuuluukin.
Näköjään taas otat monissa viesteissä esilel juuri minun nimimerkkini ja sitä koitat maalailla tavalla tai toisella, mutta tee se, minkä koet oikeaksi ja minä teen myös sen minkä koen oikeaksi.
mistä sukka puristaa noin pahasti? Siis ihan vain ne asiat, joista olette eri mieltä.
...niistä meillä on erilainen uskonnäkemys.
En ole ymmärtänyt Vakaksen avioero-oppia, enkä ole myöskään ymmärtänyt opetusta hyvästä ja huonosta viinasta, koska minusta viinassa kuin viinasa on alkoholi, jolla on vaikutus ajatuksen kulkuun. Alkoholiasiassa minä en saa kuulemma sanoa sitä, että on parempi pysyttäytyä ehtoollisviinissä, eikä muutoin nauttia, jotta ei tarvitsisi sen kummemmin rajoja määritellä.
nyt olet todella väärässä käsityksessä....ei todellakaan mennyt näin.
Tuntuu että Sulle pitäisi juurta jaksaen kertoa noista vaiheista. Oletko todella uskonut sen kaiken mustamaalauksen, mitä palstalla vl:n päälle on syydetty muutamien taholta???
"Keskushallinnon" (!!) osuus oli se, että he pyydettyinä kävivät eri paikkakunnilla kuuntelemassa ry:tten kokouksissa.
Valitettavasti muutama(t) työvaliokunnan jäsenet olivat uskonelämässään sillä tavalla haaksirikossa, ettei heillä ollut rakkauden mieltä sovitteluissa. Kovuuden lyövä mieli sai aikaan paljon murhetta.
Reinikaisesta en ole kuullut mitään "kalinaa". Hän on erityisesti ollut tuomassa avoimuutta SRK:n toimintaan.
Reinikainen ei ole millään tavalla keskeisessä asemassa, ei SRK:n johtokunnassa eikä työvaliokunnassa, ikänsä vuoksi hän on antanut tilaa nuoremmille.- Sensijaan Luther-tutkijana hän on edelleenkin tuottelias.
Viime kesänä julkaistiin hänen viimeisin kirjansa, jossa pohditaan syvällisesti mm katolisen kirkon ja Luterilaisen Maailmanliiton yhdentymispyrkimyksiä.
Miten uskallat mainita jonkun henkilön nimen täällä?
Tunsin 70-luvulla sen nimisen henkilön, mutta lienee eri???
En halua/uskalla muistella enempää, mutta sinulta
Eliza toivoisin, ettet mustamaalaa henkilöita nimeltä mainiten, jos vaikka he eivät olisikaan juuri se, jota tarkoitat....
Hui, oikein tulinpaha olo, muistoista joita sanomasi nimi toi mieleeni.
Luullakseni uskosta tuleva käsitys on oikea käsity..
Joten näissä asioissa sinulla ei ole uskon näkyjä.
Tuli ylilyönti tuon viimeisen lauseen kohdalla.
Se oli kai likin ilmaisumuoto asian reaalisen esiin tuonnin kannalta.
Pyydän anteeksi, pitäisi yrittää etsiä sopivanpia ei loukkaavia ilmaisu muotoja.
Ymmärrä niitä EI todellakaaan tee niistä valheita.
Mutta sinun ymmärtämättömyytesi opettaa ne valheina.
Jos käsität, että me asiat eivät ole itsessään valheita vaan sinä teet niistä valheen kunvasiten ymmärrät vääri, `VASITEN kuinka muuten niin yksinkertaisen asian voisi niin metsään viedä että se on kokonaan eksynyt.
Jopa YLIMIELINEN, hyvähän on sitäkin olla ,kun taustavoimat hurraa takanasi. Niin mitä ne hurraa ja kuunteleppa ketkä hurraa eniten.
Aivan esille otan nikkiäsi, että sinä otaisit sen aiheen mieleesi ylimielisyydestä raamattu sanoo jotakin Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Luuletko että minulla tulee ilo lankeamisetasi tai muittenkaan.
Saanko kysyä mikä sinut hiljensi pitkäksi aikaa.
Ymmärrän jos olet rehellinen ja myönnät ettet asiaa ymmärrä, niin jätän sinut Jumalan ja hänen armonsa haltuun, ylimielisyydellä tietysti ärsytät niinkuin ehkä tarkoituskin on, ja minä härsytän heittelemällän pikku notiiseja tuon tuostakin.
TAitaa tulla JOS et myönny tunnustamaan tietämättömyyttäsi, että minusta tulee sinulle Omantuntosi eräs alias.
Välttämätä, kalinoita ei tarvitse kuulua kuin vain Penisiliiniä etsiessä, siis ja jos sattuu väär lääke, niin sehän harmittaa jo läkäriäkin.
Tarkoitan sanoa että emme tiedä mitä itsekukin sanoo ja tekee määrätyissä tilanteissa, ei varmaankaan aina niin rakastettavaa ole kuulla mitä me joskus päästelemme suustamme ulos.
...hiljensi pitkäksi aikaa?
Minä itse hiljensin itseni monestakin syystä, enkä kaikkia niitä tänne aiokaan kirjoittaa, mutta yhden syyn voin sanoa.
Odotin, että palsta rauhoittuu ja häiriköinti vähän laantuu, jotta mahtuu oikea keskustelu palstalle. Nyt näyttää, että palsta on huomattavasti rauhoittunut ja toivotaan, että pysyykin. Meillä on nyt hyvä sheriffi ja sekin tuo rauhaa tänne, sekä siistii turhat viestit pois.
Erkki Reinikainen on toiminut julkisesti ja SRK:n päätösten nojalla. Hän ei mennessään hoitokokouksiin ole tehnyt sitä yksityisesti yksityishenkilönä.
En ole mustamaalannut kyseistä henkilöä. Olen todennut että hän on ollut keskushallinnon mandaatilla toimimassa hoitokokouksissa ja linjaamassa niitä. Minä en tiedä Erkki Reinikaisen tämänhetkistä sieluntilaa ja viimeisellä tuomiolla hänet tuomitsee Herra Jeesus Kristus.
"julkisesti ja SRK:n päätösten nojalla"....mitä tarkoitat tällä?
Kun taistelujen vuosikymmenellä paikallisissa uskovaisten yhteisöissä oli sisäisiä erimielisyyksiä, joita ei omin voimin saatu selkeytymään, pyydettiin "keskusyhdistyksestä" veljiä kokouksiin kuuntelijoiksi. -Ajateltiin, että asioissa ulkopuolisina olevina heillä olisi parempi mahdollisuus toimia neuvojina ja sovittelijoina. Tällaisissa tilanteissa ER oli varmaankin mukana.
Äskettäisessä syntymäpäivähaastattelussaan Kaleva-lehdessä hän kertoi, kuinka SRK:n johtokunnassa tuohon aikaan jouduttiin taistelemaan kovasti lakihenkisyyttä vastaan ja taisteltiin myös fundamentalisuutta vastaan.
Taistelu oli vaikeaa sikäli, että muutamien johtokunnan jäsenten lisäksi myös saman tiukan linjan kannattajia oli laajasti ympäri maata rauhanyhdistysten jäsenissä. Kireä lainomainen usko näytti monista oikeammalta kuin se, jossa armo käy edellä.
Kaikella on aikansa ja Jumalan myllyt jauhaa joka tapauksessa.
ER on ollut rakastettu ja suoraselkäinen sananpalvelija ja kirjoittaja. Nyt hänen vanhuudessaan katselemme ja rakastamme häntä hyväntahtoisella hellyydellä kuin omaa isoisäämme.
Jumalan myllyistä tulee puhtaita jauhoja puhtaisiin pusseihin. Muu, kuten ruumenet eivät ole kotosin Jumalan myllystä. Eikä mustat jauhot karvasäkissä.
Jos jonkun synnit on upotettu armon mereen, ei kellään ole onkimaoikeutta. Mutta tämä ihminen voi kyllä itse ottaa upotetunkin synnin esiin ja kertoa saaneensa armoa. Näin Daavid toimi sepustaessaan psalmeja aiheena oma syntisyys.
Kun taistelu kävi kovana "hempeyden henkeä" vastaan ja Oulu lähetti Erkin etulinjaan komppaniapäälliköksi taistoon hempeyttä vastaan ja armon ovi jollaisena sitä pidettiin, suljettiin, niin miten tämä on taistelua fundamentaalisuutta ja lakihenkisyyttä vastaan ? Armon ovesta sanon kyllä että Jeesus avaa ja sulkee sitä, joku voi kyllä valmistaa kulissioven näytelmään ja kirjoittaa päälle "ARMON OVI", ja sulkea sen.
Tärkeintä on nyt kysyä että kummalla puolen minä itse olen, sisällä armon ovesta käyneenä vai pihalla kuin lumiukko. Kulissiovesta käynti ei pelasta.
Vain Jeesuksen veri puhdistaa, ei se että valheen kalkilla peitellään mustat aukot ja tätä toivoo kukin itselle ja muille.
tietosi ovat peräisin?
Äskeisessä viestissäni jäi kokonaan käsittelemättä myös se tilanne, että tuolloin oli myös laajasti niitä paljon sallivia ja "uudistusmielisiä", jotka kyselivät; onko Jumala todella näin sanonut. -Kyllä siinä suoraselkäisyyttä tarvittiin. Suorat sanat eivät tietenkään kaikkia miellyttäneet, varsinkin jos itse oli toisenlaisen hengen nielaissut.
Tilanne olikin siksi juuri niin vaikeaselkoinen, kun toisaalta oli tiukkaa ja toisaalta tätä hempeäksi sanottua maallistunutta uskoa. Joissakin paikoin ne taistelivat toisiaan vastaan. Eikä kumpikaan ollut oikeassa. Siinä oli välissä tosi ahdas paikka; monet vanhat saarnaajat ja uskovaiset ovat sanoneet, etteivät he koko ikänään muista olleen niin vaikeaa aikaa kuin tuo.
Älä luulottele valheen kalkkia; meillä kaikilla on kyse sielun autuudesta. Sen näköalan edessä riisutaan ja riisuttiin. Jumalan edessä olemme paljaat; mitä hyötyä olisi vilpistellä ihmisten edessä.
kuten Paavo Haavikko sai KO:lta luvan salata tietonsa lähde, niin teen minäkin.
mutta kirjoitit nyt näin:
"Tilanne olikin siksi juuri niin vaikeaselkoinen, kun toisaalta oli tiukkaa ja toisaalta tätä hempeäksi sanottua maallistunutta uskoa. Joissakin paikoin ne taistelivat toisiaan vastaan. Eikä kumpikaan ollut oikeassa. Siinä oli välissä tosi ahdas paikka; monet vanhat saarnaajat ja uskovaiset ovat sanoneet, etteivät he koko ikänään muista olleen niin vaikeaa aikaa kuin tuo. "
Tuo kuvaushan on yks-yhteen kuvaus viime vuosisadan vaihteen hajaannuksista. Näin meillä suurin piirtein kuvataan tapahtumaa. Toimijoina Uudesti heränneet, vanhoilliset ja esikoiset.
vuosisadan vaihteen hajaannus oli varmaan raskas
niille jotka joutuivat sen läpi käymään.
Samoin edellä kerrotut 70 luvun tapahtumat.
Jumala voi sallia hajaannukset ajallaan, ja antaa
myös rauhan palata.
Miksi?
Eikö niissä juuri tule oikea uskon käsitys koetelluksi.
Ja Jumalan Kunnia korotetuksi.
ja kommunikointivälineiden puutetta oli ehkä mukana vuosisadan vaihteen tapahtumissa. Oltiin niissä kylissä, missä asuttiin ja kuunneltiin niitä saarnaajia ketä lähistöllä asui.
Tuosta Jumalan myllyistä vielä sen verran; tarkoitin aikaperspektiiviä tässä suhteessa. -Kun tuolloin vaikeana vuosikymmenenä odotettiin tilanteen selkiytymistä, uuvuttiin ja rääkkäänyttiin taisteluissa haavoille...silloin kyseltiin paljon; kuinka kauan, milloin jne.
- Siihen liittyi tuo kommenttini maininta siitä, kuinka kaikella on aikansa auringon alla.
Olenko minä mielestäsi häirikkö, ainakin joillekkin olen häiriöksi.
Itsellenikin, koska olemmehan me yhteen silleen liitetty että kussa yksi on siellä ovat kaikki.
tietolähteestä, tarkoitin ilmaista lähinnä sen arvelun, että sulla oli toisen tai kolmannen käden tietoa, ei henkilökohtaisesti koettua
En kommentoi.
eilen lueskelin palstaa, jossakin viestissä mainitsit P:n suvusta, joka tuo vapautuneisuutta tai rentoutta vl:een......en löydä enää sitä paikkaa missä se oli, liekö poistettu....
kerrotko, millä tavalla ja missä tämä suku vaikuttaa...? - ihan lyhyesti vain...kiitos!
Tämä on yksi hypoteesini, vain hypoteesi.
laittaa vaikka sen, missä vaikuttavat, kaupungin tms alkukirjain
koska minulla on ainainen "keskustelunnälkä". On hyvä vaihtaa ajatuksia teidän kanssanne. Olen myös huomannut, että keskusteluilla on ainakin minulle uskonelämää ja oman uskon perustuksia selkeyttävä vaikutus. Joudun pohtimaan sanottavani ja peilaamaan omia näkemyksiäni, ovatko ne Jumalan sanaan pohjautuvia vaiko "perinnettä".
Palsta tuntuu juuri nyt erityisen hyvältä, kun saimme seriffin, joka osaa asiansa. Kiitos sinulle, vanha vaimo.
samaa täällä. Sinä ope vaikutat tosi fiksulta ihmiseltä. Täällä tulee kyllä omatkin uskon käsitykset punnittua, kun niitä on monta ihmistä setvimässä.
Kotonakaan ei tule uskonasioista puhuttua, mitä nyt lapsille iltarukous. Seuroissa käydään ikäänkuin tavan vuoksi. Koskaan ei puhuta siitä, mitä saarna sulle antoi.
Puheet liityvät siihen, ketä seuroissa nähtiin ja mitä oli ilmoitusasioita.
Minulle ei oikein riitä toteamus, että ei tarvitse pohtia mitään, kunhan vaan uskoo omat syntinsä anteeksi.
Raamatun syvyyksiin haluttaisi paneutua kunnolla ja ottaa selvää, mitä kaikki oikein tarkoittaa.
Monesti kun on jonkun kans yrittänyt elävässä elämässä ottaa raamatun salat puntaroitavaksi, esim. maailmanlopun, niin kohta on saanut kuulla, ettei se hyödytä pohtia.
Joskus toivoisi, että puhuja osaisi paremmin selittää raamattua, eli miksi kysymyksiä jää aina auki.
Kovin pian puhuja sivuuttaa selittämisen toteamalla: " Paras uskoa vaan synnit anteeksi1"
kannattaisi alkaa puhua niistä? Sitä paitsi kaikki Raamatun asiat eivät varmasti avaudu ihmiselle. Ilmestyskirjakin on aika kryptinen, ja tarkoitettukin sellaiseksi. Sen sanoma kuitenkin lienee sinullekin selvä?
Mitä tarkoittaa kryptinen ?
Ilmestyskirja on siltä osin selvää, että siellä puhutaan viimeisistä ajoista, maailmanlopusta, viimeisestä tuomiosta, helvetistä ja taivaasta.
Juuri nyt on tullut esiin peto ja väärä profeetta ja kultainen kuvapatsas, joilla varmasti tarkoitetaan joitakuita maailmanvaltoja tai langenneita kirkkoja.
Ilmestyskirjan tarkkaa selitystä en ole vielä kuullut.
Tosin olen Jehovan todistajilta kuullut kaikenlaista, mutta niin uskomatomia juttuja, ettei tiedä itkeäkkö vai nauraa.
salaperäistä tai arvoituksellista. Anteeksi tämä "sivistyssanojen" käyttö... ne tulevat joskus ihan vahingossa.
Jehovantodistajien jutut ovat kyllä sellaisia, että ainakin minulla jää monttu auki. Samanlainen olo kuin sinulla, en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. En minäkään ole Ilmestyskirjaa pahemmin yrittänyt selittää itselleni. Minusta sitä ei voikaan selittää aukottomasti, niin kuin ei myöskään koko Raamattua. Mielenkiintoinen kirja se kyllä on.
puhuivat aina "tiestä ja matkasta". Muistan lapsuudestani, kuinka tuota ilmausta käytettiin seurapuheissa. Samoin tuotiin esiin "omaa psalmia". Näin nykyajan ihmisestä tuntuu joskus, että nuo ilmaukset ovat liian "hengellisiä" tämän päivän uskovaiselle, kun aina tuntuu olevan kiire joka paikkaan, arkinen elämä on yhtä huisketta ja tohinaa, rientämistä paikasta A paikkaan B.
Hyvin harvoin tulee keskusteltua uskonasioista - ja silloinkin melkeinpä pelkästään kriisien yhteydessä, kun joutuu punnitsemaan omaa elämäänsä, on tavallaan tienhaarassa uskonsa kanssa ja joutuu pyytämään apua kamppailuun. Ainakaan nuorempana ei ollut edes edellytyksiä käsitellä uskonasioita keskustelemalla. Ennemminkin se oli vain sellaista laumassa kulkemista, sen kummemmin ajattelematta.
Toki silloinkin halusi olla uskomassa, mutta ainakin itse olen huomannut, että mitä enemmän ikävuosia karttuu, sitä enemmän sitä pohdiskelee ja ottaa yhä enemmän konkreettisesti vastuuta uskonelämästään - ja erityisesti vaikeiden hetkien kautta. Vaikeudet ja keskustelut tuovat syvyyttä ja omakohtaisuutta uskoon.
Olen itse asunut pitkään sellaisella paikkunnalla, jolla ei ollut montakaan vl-uskovaista ja seuroja oli suhteellisen harvoin. Tuona ajanjaksona huomasin, että seurat ja ylipäänsä Jumalan sanan kuuloon lähteminen oli aivan toisenlaista kuin paikkakunnalla, jolla seuroja on monta kertaa viikossa. Enää se ei ollutkaan rutiinia, vaan leipää sielulle.
Mitä tulee keskusteluihin seurakuntapäivillä, en itse saa niistä irti samalla tavalla kuin keskustelusta kahdestaan jonkun ihmisen kanssa, jossa tavallaan ollaan tasaveroisessa tilanteessa. Ylipäänsä jo asetelma, että yksi puhuu mikkiin ison joukon edessä, ei ole luontevalle keskustelulle otollinen. Mieluummin minä ainakin olen kanssapuheissa kaksistaan, vaikkakin omassa työssäni olen jo melkoisen rutinoitunut esiintyjä;)
Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.
Me uudistusmieliset lestadiolaiset kirjoittelemme luonnollisesti täällä, koska tämä on kaikkien lestadiolaisten yhteinen palsta.
Uusi uskonnollinen johtaja
Uudistusmielinen lestadiolaisuus
Puhut itsestäsi monikossa? Vakavalta tapaukselta vaikutat.
Olen ymmärtänyt että tämä on kaikkien niiden palsta jotka haluavat keskustella lestadiolaiSUUDESTA niin kauan kuin aiheena on lestadiolaisuus (ja kristinusko koska lestadiolaisten katsotaan edustavan kristinuskoa)
Tämä on kaikkien lestadiolaisten yhteinen palsta. Lausunto ei poissulje epäuskovaisten oikeutta tulla keskustelemaan lestadiolaisuudesta.
Omasta puolestani tervetuloa.
Uusi uskonnollinen johtaja
Uudistusmielinen lestadiolaisuus
PS. Anteeksi hieman epätäsmällinen lausuntoni.
Sinulla on vissiin uusi sanoma meille lopun ajan ihmisille. Keskustelu on vapaa. Voit alkaa tarinoimaan. Minä olen aina valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan mistä tahansa taivaan ja maan väliltä. Mielestäni jokaiselle on annettava tilaisuus kertoa mitä mielessä liikkuu.
Tervetuloa joukkoon tummaan !
en voi vastustaa kiusausta...
UL-johtajan myötä tämä joukko alkaa olla jo aika tumma... :D
Kiitoksia, reinard.
En nyt kuitenkaan ala ihan mitä tahansa täällä kirjoittamaan, sillä tämä palsta on tarkoitettu vain kaikkeen lestadiolaisuuteen liittyvälle keskustelulle.
Täällä on jo (valitettavasti) ihan liikaa keskustelua muustakin aiheesta, mutta sheriffi toimikoon aikuisen järjellä eli avarakatseisena ja ymmärtäväisenä.
Minulla on ja tulee olemaan sanomaa meille kaikille sukupuoleen, koulutukseen, rotuun, uskontoon, terveydentilaan, ikään ja varallisuuteen katsomatta.
Ystävällisesti
Uusi uskonnollinen johtaja
Uudistusmielinen lestadiolaisuus
Olet varmaan fiksu nuorimies. Sheriffi näyttää jo hyväksyneen sinut ja uudet ajatukset, kun ei ole puuttunut enää kirjoitteluusi.
On hauskaa, kun joku tuo jotain uutta tänne. Samoista aiheista on jauhettu kyllästymisiin asti.
Kirjoitan koska mielestäni (vanhoillis)lestadiolaisuudessa on mielestäni vääriä oppeja (teologisesti ajateltuna). En kritisoi vl-iä ihmisinä, vaan väärien oppien kannattajina ja lisääjinä. (vertaus: en vihaa narkkareita mutta vihaan huumeita) Mielestäni laki ja Jeesus eivät voi mahtua samaan henkeen.
Toiseksi kirjoitan koska minulla ei ole paljon ihmisiä joille voisin kertoa kys. asioista face-to-face. Täällä on kirjavaa ja mielenkiintoista porukkaa, keskustelu on usein asiapitoista, vaikka ylilyöntejä ja kaikenlaista turhaakin mahtuu mukaan yllin kyllin.
vääryydet, mitä lestadiolaisuudessa on, niin katsotaan, pystytäänkö niitä mitenkään oikomaan.
Ehkäpä ymmärrät väärin lestadiolaisuutta ja lestadiolaista uskoa. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Syntien anteeksiantamus on ainakin oikein opetettu ja raamatullinen.
Itsekkäitä olemme toki olleet, mutta nyt ei haluta ainakaan täällä keskustelupalstalla sellaisia enää olla
Käsittääkseni ex-vl.
"Kirjoitan koska mielestäni (vanhoillis)lestadiolaisuudessa on mielestäni vääriä oppeja (teologisesti ajateltuna). En kritisoi vl-iä ihmisinä, vaan väärien oppien kannattajina ja lisääjinä. (vertaus: en vihaa narkkareita mutta vihaan huumeita) Mielestäni laki ja Jeesus eivät voi mahtua samaan henkeen."
kuuluu uskosta osattomalle,herättämään synnin tunnon.Kun saa uskoa syntinsä anteeksi,siirtyy lain alta armon alle.
Tulin tälle palstalle alunperin sen takia, että halusin keskustella homoseksuaalisuudesta(ni). Jäin sitten koukkuun, vaikka aika kökkö tämä mielestäni on. Olisi edes kirjautuminen. En tullut tietenkään hakemaan sielunhoitoa (sitä varten ovat toiset uskovaiset), vaan keskustelemaan.
On sinulla kyllä melkoinen ongelma.
Lääketiede ei ole vielä keksinyt tähän parannuskeinoa.
Ikävintä asiassa on se, kun raamattu sen tuomitsee yksiselitteisesti.
Mistä sitten saa apua, kun ei raamatusta eikä seurakunnastakaan.
Käsittääkseni asiasta ei kannata puhua julkisesti tai esittäytyä sellaiseksi.
Ainoa hyvä tapa on varmaan löytää samanlaisia poika-ja tyttökavereita.
Vaikeus on varmaan löytää sellaisia. Niitä varmasti on, mutta moni ei halua paljastua ei edes samoin tuntevillekkaan.
Itselläni oli kerran kaverina aikoinaan homoseksualisti uskovainen.
Koin asian kuitenkin niin rasittavaksi, että oli pakko sanoa ystävyys irti.
Ihmiset yleensä etsiytyvät samanlaisia asioita harrastavien pariin.
On luonnollista, ettei voi tulla toimeen täysin erilaisia asioita harrastavien kanssa.
SETA on samanlaisten tuntemusten ommaavien oma kerho. Voiskohan sinne mennä.
Uskovaisena olevan homon tai lesbon on erityisen vaikeaa olla, koska asenteet sellaisia kohtaan ovat hyvin torjuvia,.
Sanotaan vaan, että raamatussa se on kauhistus.
En tiedä varmasti, onko joku joskus päässyt homoudesta irti.
Sellaisen tapauksen kyllä tiedän, että homo meni naisen kanssa naimisiin, mutta siitä huolimatta hänen tarvitsi saada kokea aina välillä miehen kanssa rakkautta.
Vaimo on myös lesbo ja tekee samalla tapaa. Mielestäni tämä on aika hyvä ratkaisu elää sekä normaalia perhe-elämää, että myöskin saada toteuttaa niitä vinksahtaneita taipumuksiaan.
Siitä en ole varma, olivatko he sitten biseksuaaleja (välittää molemmista sukupuolista)
Kaksi lastakin heillä oli. Ratkaisumalli on sikäli hyvä, ettei tarvitse samaa sukupuolta olevien mennä naimisiin ja asumaan saman katon alle. Uskovainen ei voi tehdä kumminkaan ihan näin.
Kokeile seurustella naisen kanssa, ties vaikka se onnistuisikin. Siunausta ja jaksamista !
Ei minun ongelmani tähän jää... lue ketju (jonka aloitin) "anteeksiannosta", se on tuolla pari sivua taaksepäin.
SETAan en todellakaan halua ottaa yhteyttä, en missään tapauksessa. Minä haluan elää Jumalan tahdon mukaista elämää, en lihani. En ihastumisille tietenkään oikein voi mitään tehdä, mutta en halua lietsoakaan sukupuolisia halujani. Ei Raamattu itse ominaisuutta sano synniksi, ei missään nimessä - vaan ne teot, jotka siitä kumpuavat.
Jos suoraan sanotaan, olen vieläkin eksyksissä itseni kanssa, mikä ei toisaalta liity homouteen ollenkaan. Sen kanssa olen aika sujut, ei se ahdista minua (kun en halua elää lihani orjana).
Täällä palstalla oli nimimerkki vl.homo, eli on teitä samoin ajattelevia täällä muitakin.
Jaa, ettei tämä ollut ongelma, vaan on muitakin.
Olet nyt täällä keskustelemassa niistä ja toivottavasti keskustelijat osaavat suhtautua ymmärtäväisesti.
Minun ongelmani/paheeni lienee uskon häilyväisyys.
Sinä tuolla ylempänä jo isällisesti minua toruitkin uskonvastaisista kirjoitteluistani.
Toisille on kaikki selvää ja lapsenomaisen yksinkertaista.
Sitten on meitä häilyväisiä, joilla on vähän poikkeavia ajatuksia opillisista asioista.
Kuten ylempänä jo selitinkin, niiden ei silti tarvitse merkitä sitä, että kieltäisi uskonsa.
Häilyväiset sitä tarkemmin joutuvat tyytymään siihen mitä puhuja teille syöttää, eikä mennä puheissa ohi puhujien. Tämä palsta ei ole sitten sulle hyväksi, jos alat helposti ajattelee ohi kuin muut uskovaiset.
Siinä on se uskon yksinkertaisuus, että kuunnellaan mitä henki seurakunnalle sanoo ja kuunnella niinkuin lapsi äitiänsä.
Näinhän se teoriassa on.
Teorialla tarkoitan asioiden tietämistä, mutta käytännön elämässä ajattelee ja toimii toisin kuin pitäisi tehdä.
Olen kirjoittanut tänne vähän uskon periaatteita vastaan, mutta haluan uskoa siitä päinvastaista, eli että minua toiset sitten neuvoo, missä olen mennyt vikaan saadessani tarpeeksi ymmärrystä "miksi uskomme näin" kysymyksilleni !
joskus harvoin kommentoin.Olen itse kiinnostunut lestadiolaisjuuristani,äidin puolelta.Siksi luen kaikenlaisten ihmisten ajatuksia mielenkiinnolla,ja yritän myös tämän palstan kautta päästä sisälle "juuriini".
Usko on osa jokapäiväistä elämääni,mainitsin eräässä kommentissani oleva vakaumuksellinen kristitty,joka haluaa päästä "sisään" lestadiolaisuuteen.Itseilmaisun tarvetta minulla ei ole,mutta luen mielelläni.Toisaalta haluan palstalaisille ilmoittaa olemassaolostani siinä mielessä,että haluan julkisesti ilmoittaa olevani hiljainen palstalainen.Taas tuli sekavasti,mutta toivottavasti ymmärrät sanomani sisällön.
Ei suinkaan! Älä vain moiti itseäsi... sanoo nimim. kokemusta on. Jos olet lukenut jotain aiempia viestejäni, ymmärrät syyn.
paremmin suullisesti kuin kirjallisesti,mutta kiitos rohkaisusta...yritän jatkaa itseni ilmaisua myös kirjoittamalla.Kiitos vastauksestasi!
Kuten varmaankin tiedätte olen ennen ollut vl.
Haluan kuitenkin uskoa Jumalaan, mutta vl-uskonto ei vain sopinut minulle. Siellä vaaditaan aivan liikaa, ollakseni sopiva seuraan.Enpä tiedä voisinko keskustella omista aroista asioista jonkun ihmisen kanssa, mutta täällä voi ainakin tunnustella maaperää.
Täällä on myöskin aika paljon ihmisiä, jotka ovat alkaneet epäillä kaikkea niitä sääntöjä ja perintöjä mitä vl-yhteisössä on.
Aikoinaan ajattelin vl-yhteisön olevan homogeeninen yhteisö jossa ei soraäänia ollut, mutta yhteisössähän ovat lähes kaikki alakulttuurit edustettuina.
Tule vain joukkoomme. Tutustut kaikenlaisiin ihmisiin, mutta itse sinun on erotettava jyvät akanoista. Asiallisia mielipiteitä kuunnellaan ja vastataan asiallisesti. Huumoriakin mahtuu joukkoon, joskus tulikivenkatkuista kaksintaistelua ja kaikkea siltä väliltä.