myönsivät olleensa väärässä Suomen suhteen talvella 1939-40, kehoittaessaan Stalinia aloittamaan Helsingin pommittamisen loppuvuodesta 1943.
Länsiliittoutuneet
Erehdyksiä sattuu
6208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä tapauksessa länsiliittoutuneet erehtyivät luulemaan erehtyneensä - sellaista se on, jälkiviisaus on helppoa.
Kyllä sinä nyt erehdyit luulemaan länsiliittoutuneiden erehtyneen erehtyessään Suomen suhteen, joka erehtyi lietsomaan sotaa suurvaltaa vastaan.
Kyllä sinä nyt erehdyit luulemaan Kallen erehtyneen länsiliitoutuneiden erehtyneen erehtyessään Suomen suhteen.
Ja todisteena tästä voidaan pitää sitä, että Suomi sai pitää presidenttinsä, armeijaa ei riisuttu aseista eikä maata miehitetty. Suomeen luotettiin joten länsiliittoutuneen erehtyivät erehtyessään Suomen suhteen.
..................
itänaapuri teki sen puolestamme. Meillä ei ollut muita mahdollisuuksia jos emme halunneet osaksi sosialistista Eurooppaa mikä taas olisi tuonut meille sotaakin suuremman turman. Nyt sentään säilyitmme itsenäisyyden eikä kukaan miehittänyt valtaosaa maasta, sota ei vyörynyt maamme yli kuten se teki melkein kaikissa muissa Euroopan maissa Englantia ja Suomea lukuun ottamatta.
Kiitämme esi-isiämme viisaasta ratkaisustaan joka säästi maan verraten pienen vaurioin meille jälkeläisille ja antoi meille mahdollisuuden kasvaa vapaassa maassa, vapaassa verraten mihin tahansa sosialistiseen maahan maailmassa.
tuli mieleen sodasta myös yksi juttu - onkohan oikea sana paradoksi? - meinaan sellainen kun kommunistit tälläkin palstalla päivittäin puolusta kommunistista neuvostoliittoa heidän suomensyöntipyrkimyksissään ja syyllistävät suomalaisia sodasta. puhuit hyvin sodasta eikä siitä muuta kuin, että se myös muokkasi suomalaisia kansakuntana. noin henkisesti. meinaan kiitos sekä suomalaisen että neuvostoliittolaisen kommunistin niin suomi on niitä maailman viimeisiä maita joissa kommunismilla on edes teoreettinen mahdollisuus pärjätä. liikaa verta on kommunistien tähden vuodatettu, menee vielä sukupolvia - jos silloinkaan - kunnes se on unohdettu. suomettumisen häpeällinen aika ja kommunistien raakkuminen on lähimenneisyyden taakka; kommunismilla ei suomessa ole mahdollisuutta menestyä koska se yhdistetään suomettumiseen ja maansa myymiseen ja omansa pettämiseen. tämä siis mielikuvana huom; kuka haluaisi samaistua kommunistiin?
omia pohdintoja mutta seison edelleen väitteeni - jota olen tällä palstalla aina sillointällöin toistanut - takana; kommunismin suurin este on kommunisti. sillä on aina ollut varsinainen midaan kosketus; se muuttaa paskaksi yleensä kaiken minkä kanssa on tekemisissä.
tuli mieleen tuo kuinka suomalainen kommunisti tukee stalinia ja neuvostoliiton rikollishallintoa ja kieroutuneessa mielikuvituksessaan vielä kuvittelevat länsiliittoutuneiden olleen henkeen ja vereen neuvostoliiton puolella ja suomea vastaan. realismi tietenkin saneli käytännön teot mutta olen tässä lueskellut J.R.R Tolkienin "kirjeet"-teosta. siinä julkaistaan osa Tolkienin kirjeenvaihdosta toisenmaailmansodan(kin) ajalta ja ajattelin lainata paria kohtaa keskellä sotaa. Tolkien kirjoitti etelä-afrikassa sotaväessä palvelevalle pojalleen...
ensimmäinen lainaus liittyy siihen kommunistien vilpittömään uskoon, että esimerkiksi brittien kotirintama tuki sataprosenttisesti Joe-setää ja urhoollista puna-armeijaa näiden taistelussa fasisteja vastaan. kirje on kirjattu 9.joulukuuta 1943 ja lainaan siitä pätkän; "...eikä lehdissäkään muuta kuin Teheranin sekoilua. Täytyy tosin myöntää että hymyilin kierosti ja `melkein kellahdin lattialle eivätkä sen jälkeiset tapahtumat minua kiinnostaneet`, kun kuulin että se verenhimoinen murhaaja, Josif Stalin, oli kutsunut kaikki kansat yhteen samaan kansakuntien perheeseen, joka omistautuu hirmuvallan & suvaitsemattomuuden lopettamiselle!" täytyy todeta, että kyllä brittien kotirintama hallitsi ironian ja sarkasmin. kyllä he tiesivät minkälaisen pirun kanssa olivat kaupat tehneet.
toisaalta taas - vastoin kommunistien yleistä käsitystä, että länsiliittoutuneet seisoivat yhdessä rintamassa stalinin kanssa fasistista suomea vastaan niin lainataan pieni pätkä, joka käsittelee myös suomea. tämä kirje on päivätty 7.heinäkuuta 1944. Tolkien pohtii oluen panoa ja lainaa pätkän kalevalasta; "se oli oluen synty... hyvä juoma hurskahille, pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyvälle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan..." totesi kalevalan runot "viisaiksi ajatuksiksi2 ja sen jälkeen alkoi pohtia suomea; "surku suomalaisia ja heidän eriskummallista kieltään: näyttää että heidän käy kalpaten. kunpa olisin voinut käydä tuhansien järvien maassa ennen tätä sotaa..." siinäkö todella brittiläinen kotirintama vihaa leimuten tuomitsee vihollisensa ikuiseen kadotukseen ja helvetin liekkeihin? ei talvisota mielestä ollut hävinnyt. aiempi solidaarisuus joutui vaan taas väistymään realismin tieltä ja pirun kanssa joutui väkisin kilistelemään ystävänmaljoja...