Ottovanhemmat ja biologiset vanhemmat

Miten olisit toivonut biologisen äitisi esittelevän sinut?

Kuvittelen tilanteen olleen sellainen, että vastaan tuli sattumalta biologisen äidin niin läheisiä tuttavia, joille piti mukana ollut "vieras" esitellä. Jos tilanne oli jotenkin erilainen, niin voit toki sitäkin kuvailla.

ps. Kun en vielä paremmasta reagoimistavasta ole tietoinen, niin ajattelen bioäitisi olleen rehellinen. Aina ei tietenkään tarvitse kertoa kaikkea, mutta onhan hän voinut häkeltyä tilanteesta. Minusta olisi ollut kurjempaa, jos hän olisi vaikka valehdellut sinun olevan serkun lapsi tms.

Ymmällään oleva kirjoitti:

Miten olisit toivonut biologisen äitisi esittelevän sinut?

Kuvittelen tilanteen olleen sellainen, että vastaan tuli sattumalta biologisen äidin niin läheisiä tuttavia, joille piti mukana ollut "vieras" esitellä. Jos tilanne oli jotenkin erilainen, niin voit toki sitäkin kuvailla.

ps. Kun en vielä paremmasta reagoimistavasta ole tietoinen, niin ajattelen bioäitisi olleen rehellinen. Aina ei tietenkään tarvitse kertoa kaikkea, mutta onhan hän voinut häkeltyä tilanteesta. Minusta olisi ollut kurjempaa, jos hän olisi vaikka valehdellut sinun olevan serkun lapsi tms.

Lue lisää

Me olimme vastikään tavanneet biologisen äitini kanssa ja olisin toivonut rauhallista tutustumista ilman esittelyjä vieraille ihmisille. Ehkä myöhemmin olisi ollut sen aika, mutta ei heti ensimmäisellä tapaamiskerralla tai toisella. Vastaan ei siis tullut sattumalta ketään tuttuja vaan bioäiti vartavasten halusi esitellä minut ihmisille. Olisihan hän voinut kysyä mielipidettäni asiasta myöskin, mutta sitä hän ei tehnyt. Yleensä ihmisiä esitellään etunimellä ilman että kerrotaan heistä välttämättä mitään muuta.
Siis minä olin aikuinen silloin ja bioäitini sai minut teini-ikäisenä ja oli muutenkin nuorekas joten eipä tuo äiti-tytär asetelma ainakaan päällepäin näkynyt.

Mutta, se tuntui ouodolta että ihminen jota en ole koskaan nähnyt ja jota en tunne esittelee minut tyttärenään. Eli bioäitiin ei ole sellaista tunnesidettä enää aikuisena kun yhteydet ovat katkenneet ollessani vauva. Valitettavasti.

Yksi adoptoitu. kirjoitti:

Me olimme vastikään tavanneet biologisen äitini kanssa ja olisin toivonut rauhallista tutustumista ilman esittelyjä vieraille ihmisille. Ehkä myöhemmin olisi ollut sen aika, mutta ei heti ensimmäisellä tapaamiskerralla tai toisella. Vastaan ei siis tullut sattumalta ketään tuttuja vaan bioäiti vartavasten halusi esitellä minut ihmisille. Olisihan hän voinut kysyä mielipidettäni asiasta myöskin, mutta sitä hän ei tehnyt. Yleensä ihmisiä esitellään etunimellä ilman että kerrotaan heistä välttämättä mitään muuta.
Siis minä olin aikuinen silloin ja bioäitini sai minut teini-ikäisenä ja oli muutenkin nuorekas joten eipä tuo äiti-tytär asetelma ainakaan päällepäin näkynyt.

Mutta, se tuntui ouodolta että ihminen jota en ole koskaan nähnyt ja jota en tunne esittelee minut tyttärenään. Eli bioäitiin ei ole sellaista tunnesidettä enää aikuisena kun yhteydet ovat katkenneet ollessani vauva. Valitettavasti.

Lue lisää

Kun muu ei auta, kokeile Totuutta

Kiitos vaan, on epähienoa sanoa, että vanhempamme eivät ole vanhempiamme, mutta muuten olemme toisen luokan kansalaisia, jotka eivät ole osa sukupolven ketjua, mitä tietysti emme edes ymmärrrä, kun olemme vain tälläisiä mihinkään kuulumattomia!
Adoptiolain mukaan adoptoidulla on sama asema kuin biologosilla lapsella ja vanhemmat pitävät meitä lapsinamme ja me heitä vanhempinamme ja sukua omanamme. Ajattele, jos sinun äitisi olisi vaikka käynyt vieraissa ja sinä ymmärtäisit olevasi sukupolvien ketjua miehen kanssa, joka ei olekaan isäsi?
Tuohon ammattijuttuun, luulisin ympäristön olevan suurimman syyn siihen, että lapset valitsevat saman ammatin kuin vanhempansa, ei biologian.

(adoptio)vanhempinsa kirjoitti:

Kiitos vaan, on epähienoa sanoa, että vanhempamme eivät ole vanhempiamme, mutta muuten olemme toisen luokan kansalaisia, jotka eivät ole osa sukupolven ketjua, mitä tietysti emme edes ymmärrrä, kun olemme vain tälläisiä mihinkään kuulumattomia!
Adoptiolain mukaan adoptoidulla on sama asema kuin biologosilla lapsella ja vanhemmat pitävät meitä lapsinamme ja me heitä vanhempinamme ja sukua omanamme. Ajattele, jos sinun äitisi olisi vaikka käynyt vieraissa ja sinä ymmärtäisit olevasi sukupolvien ketjua miehen kanssa, joka ei olekaan isäsi?
Tuohon ammattijuttuun, luulisin ympäristön olevan suurimman syyn siihen, että lapset valitsevat saman ammatin kuin vanhempansa, ei biologian.

Lue lisää

Minä en koskaan kerro olevani adoptoitu koska näin aikuisiällä kukaan ei sitä ole kysynyt. Nuorempana kun esiinnyin vanhempieni kanssa, moni ehkä epäily. Sain osakseni huonoa kohtelua vierailta ihmisiltä.
Olen kyllä sitä mieltä että adoptiolapsi on monen mielestä toisen luokan kansalainen.
No, eipä tuosta asiasta tarvitse aikuisena enää keskustella.

Yksi adoptoitu. kirjoitti:

Minä en koskaan kerro olevani adoptoitu koska näin aikuisiällä kukaan ei sitä ole kysynyt. Nuorempana kun esiinnyin vanhempieni kanssa, moni ehkä epäily. Sain osakseni huonoa kohtelua vierailta ihmisiltä.
Olen kyllä sitä mieltä että adoptiolapsi on monen mielestä toisen luokan kansalainen.
No, eipä tuosta asiasta tarvitse aikuisena enää keskustella.

Lue lisää

Olen saanut tuntea useamma Suomesta adoptoidun heidän nuoruudessaan. Adoptoidun vanhempi ja jokaisen lapsen vanhempi on se joka on läsnä ja kasvattaa lapsen. Ei siinä biologialla ole mitään tekemistä.

Minut kasvatti biologinen vanhempi ja olisin vaihtanut hänet heti johonkin toiseen jos olisin voinut. Joskus vanhemmaksi joutuu aikuinen joka ei siihen halua. Adoptiossa selvitetään mitkä on motiivit ja valmiudet vanhemmuuteen. Adoptiovanhempien seula on tiukentunut paljon ja se tiukentuu koko ajan.
Saa nähdä tulee meistä joskus adoptiovanhempia.

Minusta on todella typerää edes sivulauseessa väittää että adoptiolapsi ei kuulu adoptiosukuun. Onneksi tässäkin asiassa on katsantokannat muuttuneet kun kaikki perheen lapset eivät synny perheeseen vaan lapsia tulee uusioperheissä kummankin vanhemman mukana.

Tärkeintä on se miten toisiin suhtaudutaan. Kaikki lapset tarvitsevat paljon rakkautta. Kun rakastettu lapsi saa itse valita tulevaisuuteensa niin se todennäköisesti hyvä. Lapsi löytää ammatin jossa haluaa toimia, joskus se on sama kuin vanhemmalla. Mutta vaikka minut kasvatti biologinen vanhempi, ei ammattini ole sama kuin vanhemmallani, ei todellakaan. Halusin elämältä ihan jotain muuta kuin mitä kylmä vanhempini oli saanut. Mutta tämä viittaus siihen että vanhemman ammatti "periytyy" kuuluu varmaan siihen samaan kategoriaan että mielenterveysongelmat / juoppous / työttömyys ja muut ongelmat periytyy. Olen kuitenkin sitä mieltä että jokainen itse oman onnesa seppä. Mutta ensin lapsen pitää saada kyllin hyvät lähtökohdat että hän on tarpeeksi vahva valitsemaan oman tiensä.

Täällä on ollut hyviä kirjoituksia adoptoiduilta ja .... kirjoituksia biologisten vanhempien kanssa kasvaneilta, eiköhän nuo tekstit jo kerro meille jokaiselle ihan tarpeeksi kaasvatuksen tasosta jota ei yksistään biologinen perimä selitä ; )

Lapsi oppii "matkimalla", ei lapsi kysy onko "matkittava" henkilö sukua biologian tai adoption kautta. Tärkeintä on että jokaisella lapsella olisi se rakastava vanhempi lähellä joka osaa ja haluaa kasvattaa.

Voi itku mitä tekstiä. Tahallaanko täällä käyt toisia loukkaamassa??

14+1 kirjoitti:

Voi itku mitä tekstiä. Tahallaanko täällä käyt toisia loukkaamassa??

juu, samaa minäkin ihmettelen.
ado lapsi ei olisi olemassa ilman biota. Joten onpin kamalaa, kun henkilo jolla on ollut 2 äitiä, yhtä-äkkiä saa kuulla että bio on sitä mieltä että ei ole lakannut olemasta äiti.

123312322 kirjoitti:

juu, samaa minäkin ihmettelen.
ado lapsi ei olisi olemassa ilman biota. Joten onpin kamalaa, kun henkilo jolla on ollut 2 äitiä, yhtä-äkkiä saa kuulla että bio on sitä mieltä että ei ole lakannut olemasta äiti.

Lue lisää

No jos sille adolapselle kerrotaan kotona, kylillä ja kaikkialla että bioäiti hylkäsi/luovutti tms. niin kyllähän se voi yllättää että bioäiti ei olekaan unohtanut. Jotkut bioäidit eivät nimittäin halua tavata pois antamaansa lasta lainkaan eli onhan noita tarinoita monenlaisia.
Jotkut bioäidit perustavat uuden perheen eivätkä halua sitä "vanhaa" lasta sotkemaan elämäänsä.

Eikä kenenkään bioäidin tai adoptiolapsen tarvitse tavata jos ajatus tuntuu vieraalta tai jos tapaa eikä synkkaa niin ei sitä tapaamista ole pakko jatkaa.

Eikä tapaaminen/kommunikointi edes aina suju jos ei ole yhteistä kieltä.

14+1 kirjoitti:

Voi itku mitä tekstiä. Tahallaanko täällä käyt toisia loukkaamassa??

vaan kuvata ajattelutapojen erilaisuutta. Adoptoitu ajattelee omalla tavallaan ja se, joka on kasvanut biologisten vanhempiensa kasvattamana, ajattelee taas omalla tavallaan.

On lapsellista ja naurettavaa yrittää sulkea perinnöllisyys pois, mutta tottakai on olemassa myös sosiaalista "periytymistä", tavat esimerkiksi ja erilaiset taidot, jotka vanhemmat opettavat lapsilleen, siirretään sillä tavoin eteenpäin.

Ammatin periytyminen johtuu taas siitä, että on eri tavalla lahjakkaita sukuja, kielellisesti lahjakkaita, matemaattisesti lahjakkaita, musikaalisia ym. Se, että lapset usein valitsevat biovanhempiensa ammatin, johtuu siitä, että he ovat samalla tavalla lahjakkaita kuin vanhempansakin. Omena ei putoa kauksi puusta, sanotaan.

Wms kirjoitti:

vaan kuvata ajattelutapojen erilaisuutta. Adoptoitu ajattelee omalla tavallaan ja se, joka on kasvanut biologisten vanhempiensa kasvattamana, ajattelee taas omalla tavallaan.

On lapsellista ja naurettavaa yrittää sulkea perinnöllisyys pois, mutta tottakai on olemassa myös sosiaalista "periytymistä", tavat esimerkiksi ja erilaiset taidot, jotka vanhemmat opettavat lapsilleen, siirretään sillä tavoin eteenpäin.

Ammatin periytyminen johtuu taas siitä, että on eri tavalla lahjakkaita sukuja, kielellisesti lahjakkaita, matemaattisesti lahjakkaita, musikaalisia ym. Se, että lapset usein valitsevat biovanhempiensa ammatin, johtuu siitä, että he ovat samalla tavalla lahjakkaita kuin vanhempansakin. Omena ei putoa kauksi puusta, sanotaan.

Lue lisää

Lääkärin lapsesta tulee huumediileri: kummatkin välittää lääkkeitä.
Lentäjän pojasta tulee paskakuski: kumpikin kuskaa jotain.
Keksijän lapsesta tulee pomminrakentaja ja räjäyttäjä: kumpikin tekee omasta mielestä tarpeellisia keksintöjä.

Ei se omena kauas puusta putoa, ei!

Jos on jotain annettu jolla voi ajatella, niin miksi sitä ei käytetä? Tylsistyyhän sitä vähemmästäkin.

Minä olen kasvanut biologisten vanhempieni kanssa, ja kai meissä jonkin verran samaa näköä on. Mutta taipumuksiltani ja luonteeltani olen täysin erilainen kuin kumpikaan vanhemmistani. Myös sisareni ja veljeni ovat erilaisia kuin vanhempamme, toisensa ja minä. Ammattimme, työ- ja asuinpaikkamme sekä elämäntapamme ovat jokaisella sisaruksella aivan erilaiset kuin vanhemmillamme.

En ole adoptio- enkä biologinen äiti, mutta olen sijasäiti. Kasvatan ja rakastan perheeseemme kuuluvia lapsia täysin riippumatta heidän biologisesta alkuperästään, mutta toki jokaista eri tavalla oman persoonansa mukaan. Vaikka he eivät olekaan biologisia jälkeläisiämme, he ovat hyvin vahvasti osa sukupolvien ketjua, kuuluuhan heidän lähipiiriinsä tätejä, setiä, serkkuja ja isovanhempia. Vieläpä enemmän kuin "tavallisilla" lapsilla, sillä heillä on sekä biologisia että minun ja mieheni kautta saatuja sukulaisia. Isiä ja äitejäkin kaksin kappalein! Omat sukulaisemme ovat ottaneet lapsemme aivan omikseen siinä kuin itse synnytetytkin tulokkaat.

Välistä sorrun pitämään tätä kaikkea itsestään selvänä, mutta Wms:n kaltaiset ihmiset kyllä herättävät minut onnittelemaan itseäni siitä, kuinka onnellisia olemme, kun meillä on niin avarakatseinen ja suurisydäminen lähipiiri!

Tyyneli kirjoitti:

Minä olen kasvanut biologisten vanhempieni kanssa, ja kai meissä jonkin verran samaa näköä on. Mutta taipumuksiltani ja luonteeltani olen täysin erilainen kuin kumpikaan vanhemmistani. Myös sisareni ja veljeni ovat erilaisia kuin vanhempamme, toisensa ja minä. Ammattimme, työ- ja asuinpaikkamme sekä elämäntapamme ovat jokaisella sisaruksella aivan erilaiset kuin vanhemmillamme.

En ole adoptio- enkä biologinen äiti, mutta olen sijasäiti. Kasvatan ja rakastan perheeseemme kuuluvia lapsia täysin riippumatta heidän biologisesta alkuperästään, mutta toki jokaista eri tavalla oman persoonansa mukaan. Vaikka he eivät olekaan biologisia jälkeläisiämme, he ovat hyvin vahvasti osa sukupolvien ketjua, kuuluuhan heidän lähipiiriinsä tätejä, setiä, serkkuja ja isovanhempia. Vieläpä enemmän kuin "tavallisilla" lapsilla, sillä heillä on sekä biologisia että minun ja mieheni kautta saatuja sukulaisia. Isiä ja äitejäkin kaksin kappalein! Omat sukulaisemme ovat ottaneet lapsemme aivan omikseen siinä kuin itse synnytetytkin tulokkaat.

Välistä sorrun pitämään tätä kaikkea itsestään selvänä, mutta Wms:n kaltaiset ihmiset kyllä herättävät minut onnittelemaan itseäni siitä, kuinka onnellisia olemme, kun meillä on niin avarakatseinen ja suurisydäminen lähipiiri!

Lue lisää

avarasydäminen, kun sinulla ei ole kykyä ymmärtää toisinajattelevia. Avarakatseinen ihminen on sellainen joka pystyy ymmärtämään ja hyväksymään molemmat ajattelutavat. Ei ole yhtä oikeaa ajattelutapaa tässäkään asiassa. Biologisen vanhemmuuden ja perinnöllisyyden vähätteleminen on ajattelematonta. Sehän on aivan ilmeinen asia, joka tulee monin tavoin esille lasten ja vanhempien suhteessa. Mutta on ympäristölläkin suuri merkitys ihmisen kasvulle ja kehitykselle.

Adoptio on joskus välttämätön asia, samoin sijaiskoteihin joudutaan jatkuvasti sijoittamaan lapsia. Silloin olisi hyvä, jos lasten elossaolevien biovanhempien toivomukset otto- tai sijaisvanhempien elämäntavasta, ammateista yms otettaisiin huomioon. Lika barn leka bäst, sanoo sanalasku. Vanhemmat kasvattavat paremmin kaltaisiaan lapsia kuin sellaisia, jotka ovat kuin eri puusta veistettyjä. Otto- tai kasvatussuhteen epäonnistuminen johtuu pääasiassa siitä, että otto- tai sijaisvanhemmat voivat olla niin luonteeltaan ja temperamentiltaan erilaisia kuin otto- tai sijaislapsensa.

Meillä Suomessa on vilkas säätykierto. Siksi ns "ensipolven lukeneistoon" kuuluvat tai maalta kaupunkiin muuttaneet ihmiset usein kieltävät sen, että olisivat köyhien maalaisvanhempiensa kaltaisia. Näin on varmaan sinunkin kohdallasi. Sinut ja sisaruksesi tuntevat ihmiset huomaavat paremmin kuinka paljon te muistuttatte vanhempianne. Jokaisella sukupolvella on oma ajattelutapansa, mutta lahjakkuuden laatu periytyy.

Wms kirjoitti:

avarasydäminen, kun sinulla ei ole kykyä ymmärtää toisinajattelevia. Avarakatseinen ihminen on sellainen joka pystyy ymmärtämään ja hyväksymään molemmat ajattelutavat. Ei ole yhtä oikeaa ajattelutapaa tässäkään asiassa. Biologisen vanhemmuuden ja perinnöllisyyden vähätteleminen on ajattelematonta. Sehän on aivan ilmeinen asia, joka tulee monin tavoin esille lasten ja vanhempien suhteessa. Mutta on ympäristölläkin suuri merkitys ihmisen kasvulle ja kehitykselle.

Adoptio on joskus välttämätön asia, samoin sijaiskoteihin joudutaan jatkuvasti sijoittamaan lapsia. Silloin olisi hyvä, jos lasten elossaolevien biovanhempien toivomukset otto- tai sijaisvanhempien elämäntavasta, ammateista yms otettaisiin huomioon. Lika barn leka bäst, sanoo sanalasku. Vanhemmat kasvattavat paremmin kaltaisiaan lapsia kuin sellaisia, jotka ovat kuin eri puusta veistettyjä. Otto- tai kasvatussuhteen epäonnistuminen johtuu pääasiassa siitä, että otto- tai sijaisvanhemmat voivat olla niin luonteeltaan ja temperamentiltaan erilaisia kuin otto- tai sijaislapsensa.

Meillä Suomessa on vilkas säätykierto. Siksi ns "ensipolven lukeneistoon" kuuluvat tai maalta kaupunkiin muuttaneet ihmiset usein kieltävät sen, että olisivat köyhien maalaisvanhempiensa kaltaisia. Näin on varmaan sinunkin kohdallasi. Sinut ja sisaruksesi tuntevat ihmiset huomaavat paremmin kuinka paljon te muistuttatte vanhempianne. Jokaisella sukupolvella on oma ajattelutapansa, mutta lahjakkuuden laatu periytyy.

Lue lisää

Wms, kirjoitatko tahallasi noin tökeröä tekstiä vai onko pipo kiristänyt päätäsi näillä pakkasilla? ;)

hohhoijaa... kirjoitti:

Wms, kirjoitatko tahallasi noin tökeröä tekstiä vai onko pipo kiristänyt päätäsi näillä pakkasilla? ;)

Ei Wms:n kirjoituksia voi ottaa enää edes todesta....kyllä sen vanhemmat on varmasti todella ylpeitä perijänsä kirjoituksista.

hohhoijaa... kirjoitti:

Wms, kirjoitatko tahallasi noin tökeröä tekstiä vai onko pipo kiristänyt päätäsi näillä pakkasilla? ;)

Tässähän oli todellakin huvittavan pieleen mennyt oletus! En todellakaan ole köyhien maalaisvanhempien kaupunkilaistunut jälkeläinen, lähestulkoon päinvastoin. Vanhempani ovat suhteellisen hyvin koulutettua ja hyvin toimeen tulevaa, joskin työläistaustaista esikaupunkilaisväkeä, minä itse asun maalla ja pyöritän lapsi- ynnä kotieläinlaumaa. Mieheni on duunari, minulla on akateeminen koulutus, rahaa meillä on varmasti vähemmän kuin vanhemmillani. Yksi sisaruksistani asuu suuren kaupungin keskustassa, yksi ulkomailla, yksi pienessä kaupungissa omakotialueella. Yksi on teknisellä alalla, yksi hoitoalalla, yksi taiteellisella. En häpeä enkä myöskään kadehdi heistä ketään. Rakastan ja arvostan vanhempiani ja sisaruksiani. Tulemme hyvin toimeen keskenämme, vaikka olemmekin erilaisia, ja varmaan monissa asioissa myös muistutamme toisiamme, en minä sitä kiellä.

En todellakaan usko, että lapsuudenperheeni olisi ollut juurikaan homogeenisempi yhteisistä geeneistämme huolimatta kuin nykyinen, oma perheeni on, vaikka meillä kaikilla on ihan erilaiset geenit. Kun kokoonnumme sisarusten perheiden kanssa, eivät meidän perheemme lapset poikkea sisarusten (biologisista) lapsista millään erityisellä tavalla, eikä heihin suhtauduta poikkeavasti. Kukaan ei analysoi heidän lahjakkuutensa laatua tai pohdi, keneltä se on tai ei ole peritty, mutta heidän harrastuksistaan ja mielenkiinnon kohteistaan ollaan kiinnostuneita ja heitä kannustetaan niissä.

En halua vähätellä biologista vanhemmuutta tai perinnöllisyyttä, mutta haluan korostaa, ettei perinnöllisyys ole ainoa autuaaksitekevä asia. Aitoa vanhemmuutta, perheyhteisöllisyyttä ja sukulaisuutta voi olla ilman biologista sidettä. Onhan tästä aika hyvä osoitus sekin, että puolisoksi useimmiten valitaan jonkun ihan toisen suvun jäsen!

hohhoijaa... kirjoitti:

Wms, kirjoitatko tahallasi noin tökeröä tekstiä vai onko pipo kiristänyt päätäsi näillä pakkasilla? ;)

jos kirjoittaja on eri mieltä kanssasi. Onpa outoa käytöstä. Adoptio ei ole mikään ongelmaton asia, eikä adoptoitujen ja heidän ottovanhempiensa totuus ole ainoa totuus. Onko vaikeata sietää erilaisia mielipiteitä?

Paha lapsuus kirjoitti:

Olen saanut tuntea useamma Suomesta adoptoidun heidän nuoruudessaan. Adoptoidun vanhempi ja jokaisen lapsen vanhempi on se joka on läsnä ja kasvattaa lapsen. Ei siinä biologialla ole mitään tekemistä.

Minut kasvatti biologinen vanhempi ja olisin vaihtanut hänet heti johonkin toiseen jos olisin voinut. Joskus vanhemmaksi joutuu aikuinen joka ei siihen halua. Adoptiossa selvitetään mitkä on motiivit ja valmiudet vanhemmuuteen. Adoptiovanhempien seula on tiukentunut paljon ja se tiukentuu koko ajan.
Saa nähdä tulee meistä joskus adoptiovanhempia.

Minusta on todella typerää edes sivulauseessa väittää että adoptiolapsi ei kuulu adoptiosukuun. Onneksi tässäkin asiassa on katsantokannat muuttuneet kun kaikki perheen lapset eivät synny perheeseen vaan lapsia tulee uusioperheissä kummankin vanhemman mukana.

Tärkeintä on se miten toisiin suhtaudutaan. Kaikki lapset tarvitsevat paljon rakkautta. Kun rakastettu lapsi saa itse valita tulevaisuuteensa niin se todennäköisesti hyvä. Lapsi löytää ammatin jossa haluaa toimia, joskus se on sama kuin vanhemmalla. Mutta vaikka minut kasvatti biologinen vanhempi, ei ammattini ole sama kuin vanhemmallani, ei todellakaan. Halusin elämältä ihan jotain muuta kuin mitä kylmä vanhempini oli saanut. Mutta tämä viittaus siihen että vanhemman ammatti "periytyy" kuuluu varmaan siihen samaan kategoriaan että mielenterveysongelmat / juoppous / työttömyys ja muut ongelmat periytyy. Olen kuitenkin sitä mieltä että jokainen itse oman onnesa seppä. Mutta ensin lapsen pitää saada kyllin hyvät lähtökohdat että hän on tarpeeksi vahva valitsemaan oman tiensä.

Täällä on ollut hyviä kirjoituksia adoptoiduilta ja .... kirjoituksia biologisten vanhempien kanssa kasvaneilta, eiköhän nuo tekstit jo kerro meille jokaiselle ihan tarpeeksi kaasvatuksen tasosta jota ei yksistään biologinen perimä selitä ; )

Lapsi oppii "matkimalla", ei lapsi kysy onko "matkittava" henkilö sukua biologian tai adoption kautta. Tärkeintä on että jokaisella lapsella olisi se rakastava vanhempi lähellä joka osaa ja haluaa kasvattaa.

Lue lisää

Et voi olla niin TYHMÄ, että kiellät biologian ja ennenkaikkea genetiikan vaikutuksen.

tyhmä itsekkin kirjoitti:

Et voi olla niin TYHMÄ, että kiellät biologian ja ennenkaikkea genetiikan vaikutuksen.

Kuka se täällä näin sievästi taas kirjoittelee jo aamutuimaan?

Mitä jos et kirjoittais ollenkaan jos et osaa olla haukkumatta? Sinun totuus ei ole koko totuuus!

Paha lapsuus kirjoitti:

Kuka se täällä näin sievästi taas kirjoittelee jo aamutuimaan?

Mitä jos et kirjoittais ollenkaan jos et osaa olla haukkumatta? Sinun totuus ei ole koko totuuus!

Lue lisää

Jollakin on ollut selvästikin vaippa vinossa jo heti herättyään... ;) Kyllähän se ottaa päähän ja kovasti.

Wms kirjoitti:

jos kirjoittaja on eri mieltä kanssasi. Onpa outoa käytöstä. Adoptio ei ole mikään ongelmaton asia, eikä adoptoitujen ja heidän ottovanhempiensa totuus ole ainoa totuus. Onko vaikeata sietää erilaisia mielipiteitä?

Lue lisää

Itse olet väittänyt, että kaikki "biologisten vanhempien lapset tietävät, mitä ovat oikeat vanhemmat ja adoptiolapset yms. eivät voi tätä edes ymmärtää". Mikä voi olla tökerömpää ja laput silmillä kulkevampaa, kuin ihminen, joka ilman varsinaista syytä (ei mitään adoptioyhteyksiä, kiinnostusta, kokemusta eikä varsinkaan tietoa) käy esittelemässä n. 70 vuotta sitten vallinnutta arvomaailmaansa ainoana oikeana adoptiopalstoilla itsetyytyväisenä ja muita samalla haukkuen. Käy vähän lukemassa vaikkapa kehityspsykologian perusteoksia, sellaisia nykyaikana kirjoitettuja, niin että saisit jotain pohjaa noille argumenteillesi. Tod.näk. kyllä noin ahtaaseen ajattelumaailmaan vihkiytyneen henkilön on mahdotonta edes avata mitään teosta, jota olisi kirjoitettu 1950-luvun jälkeen.

Itse olen biologisten vanhempien kasvattama, mutten silti pysty pitämään hyviä adoptiovanhempina yhtään vähemmän vanhempina kuin hyviä biologisia vanhempiakaan, vanhemmuus kun on kuitenkin ennenkaikkea kasvatuksessa ja sen biologinen osuus on pelkkää marginaalia. Osa ihmisistä on kykenemättömiä tällaista empatian puutteessaan ymmärtämään, mutta nykypäivänä tällaisille ihmisille ei esim. adoptiolapsia annettaisikaan ja toivottavasti muutenkaan hirveästi päästetään tällaisia ihmisiä häsäämään vapaaehtoisiin kasvatustehtäviin levittämään turhaan tietämättömyyttään ja suppea-alaisuuttaan lasten suhteen.

Mitään muuta intentiota Wms:llä muutenkaan ei taida olla näissä adoptiokeskusteluissa kuin trollailla ja esittää muita parempaa (koska tuntee jotain aataminaikaista ylpeyttä asioista, joista ei olisi varaa = biologisten vanhempien kasvattama ... se kun on asia, jota ei voi kukaan tässä maailmassa itse valita eikä itse siihen vaikuttaa).

***
Mutta keskusteluun itseensä: tottakai adoptiovanhemmat on 'omat' vanhemmat, silloin kun puhutaan onnistuneesta adoptiosta jossa kiintymyssuhde on molemminpuolinen. Nämä palstalla esiintyvät iäkkäämät adoptiolapset joilla on useita huonoja kokemuksia välinpitämättömistä tai jopa vihamielisistä adoptiovanhemmista, joita ei ole lapsen emotionaalinen hyvinvointi kiinnostanut pätkääkään, eivät ehkä halua käyttää termiä 'oma', koska eivät ole koskaan kokeneet vanhemmiltaan rakastetuksi tulemista. Normaalissa adoptiossa, jossa vanhemmat rakastavat lastaan niinkuin lasta tulee rakastaa ja lapsi saa vanhemmiltaan asioita, joita lapsen tulee saada, on kyse varmastikin 'omien' vanhempien ja 'oman' tai 'omien' lapsen/lapsien muodostama perheestä, riippumatta siitä millä tavalla niitä lapsia on siihen perheeseen siunaantunut.