Joskus täällä on pohdittu vl:ien kasvatusmetodeja sun muita ja minusta ne on kuulostaneet niin hankalilta, että laitanpa tässä asiasta kiinnostuneille sellaisen vl-kannanoton ko. asiaan, johon ainakin itse yhdyn.
***
KASVATUS
Kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Rakkaus tarkoittaa sitä, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Lapselle on tärkeää saada tuntea, että hän tuottaa iloa lähimmilleen. Oikea rakkaus ei ole hemmottelua, joka rohkaisee lasta itsekkyyteen ja toisten manipulointiin. Rakkauteen kuuluu myös rajojen asettaminen.
Vastuullinen aikuinen asettaa lapsen käyttäytymiselle selvät rajat ja valvoo niiden noudattamista. Rajojen asettaminen on osa lapsen hoitoa ja suojelua. Liian löyhät rajat tai rajojen valvomatta jättäminen merkitsevät lapsen hylkäämistä. Rajat auttavat lasta oppimaan yhteiselämän säännöt, jotka ovat yhteiskunnan perusasioita. Niihin sisältyy toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen.
Rajojen asettaminen täytyy aloittaa nuorena. Aikuisen tehtävä on ottaa lapsi pois pahanteosta ja näin osoittaa hänelle, että ”ei saa” tarkoittaa todella, että puuha loppuu siihen. Rajojen valvonta ei ole helppoa eikä hauskaa. Pikkulapset kiukuttelevat, isommat uhmaavat tai syyllistävät. Lapsen on hyvä vähä vähältä oppia sitämään turhautumista. Hänen on opittava odottamaan omaa vuoroaan ja kestämään lannistumatta myös epäonnistumisia.
Vanhemman esimerkki on sanoja paljon tehokkaampaa kasvatusta. Esimerkillään aikuinen välittää lapselle myös uskon kilvoituksen tärkeyttä. Kodin arkielämässä lapselle muodostuu kuva siitä, mitä kristityn kilvoitus on.
Molemmille vanhemmille kuuluu ensisijainen vastuu kasvatuksesta. Perheenisä ei voi vetäytyä kasvatusvastuusta vetoamalla liian täyteen kalenteriin. Ihmisellä on aikaa siihen, mikä hänelle on tärkeää. Onko uskovaisilla vanhemmille omakohtaisen uskon jälkeen mitään niin tärkeää kuin oma perhe? Liian täysi kalenteri tulee laittaa remonttiin.
Lohdullista on, että kun perheen vanhimmat lapset ovat oppineet noudattamaan hyviä tapoja, nuoremmat ottavat heistä mallia. Joka kerta ei tarvitse aloittaa alusta. Lasten kasvaessa on hyvä jakaa enenevässä määrin työtehtäviä. Lapsia kannattaa opettaa jo pienestä pitäen työntekoon kodin askareitten avulla. Samalla vanhemmat saavat apua omasta takaa.
Raamattu velvoittaa vanhempia ohjaamaan lapsiaan niin, että he kasvaisivat ”taivasta varten”. Tuskin koskaan kerromme lapsillemme liikaa Jumalan hyvyydestä ja hänen suurista töistään. Uskovaisen vanhemman sydämen rukous on, että lapset varjeltuisivat Jumalan valtakunnassa. Siksi haluamme viedä lapsia Jumalan sanan kuuloon jo pienestä pitäen. Evankeliumi on paras kasvattaja kodissa. Lapsi kokee turvallisuutta ja iloa Jumalan armohoidon alla. Kodin arjessa on hyvä puhua uskon asioista lapsentajuisesti. Monta kertaa lapsi hämmästyttää vanhempiaan sillä, miten kirkkaasti hän ymmrätää asioita lapsen uskolla.
Vaikka uskovainen vanhempi tahtoisi nuoren säilyttävän uskon, hän ei voi pakottaa tätä uskomaan. Jos nuori kieltää uskonsa, vanhemmilla on edelleen kasvatusvastuu hänestä. Häneltä voidaan edellyttää kotona hyviä käytöstapoja ja vanhempien kunnioitusta samalla tavalla kuin muiltakin sisaruksilta. Tällaiseen lapseen olisi hyvä suhtautua erityisen kärsivällisesti ja rakastavasti.
Uskovaiset vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsiaan kristillisen arvomaailman mukaisesti. Kristillinen kasvatus ei ole perhe-elämässä erillinen saareke, vaan usko ohjaa kaikkia eteen tulevia valintoja. Tästä syystä vanhemmat pyrkivät arvioimaan lastensa ja nuortensa oheiskasvattajia siitä näkökulmasta, millaisia tietoja, käyttäytymismalleja, asenteita ja arvoja ne opettavat lapselle.
(vuosikirja)
***
KASVATUS
Kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi lapsi tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa. Rakkaus tarkoittaa sitä, että lapsi kokee olevansa hyväksytty ja rakastettu omana itsenään. Lapselle on tärkeää saada tuntea, että hän tuottaa iloa lähimmilleen. Oikea rakkaus ei ole hemmottelua, joka rohkaisee lasta itsekkyyteen ja toisten manipulointiin. Rakkauteen kuuluu myös rajojen asettaminen.
Vastuullinen aikuinen asettaa lapsen käyttäytymiselle selvät rajat ja valvoo niiden noudattamista. Rajojen asettaminen on osa lapsen hoitoa ja suojelua. Liian löyhät rajat tai rajojen valvomatta jättäminen merkitsevät lapsen hylkäämistä. Rajat auttavat lasta oppimaan yhteiselämän säännöt, jotka ovat yhteiskunnan perusasioita. Niihin sisältyy toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioonottaminen.
Rajojen asettaminen täytyy aloittaa nuorena. Aikuisen tehtävä on ottaa lapsi pois pahanteosta ja näin osoittaa hänelle, että ”ei saa” tarkoittaa todella, että puuha loppuu siihen. Rajojen valvonta ei ole helppoa eikä hauskaa. Pikkulapset kiukuttelevat, isommat uhmaavat tai syyllistävät. Lapsen on hyvä vähä vähältä oppia sitämään turhautumista. Hänen on opittava odottamaan omaa vuoroaan ja kestämään lannistumatta myös epäonnistumisia.
Vanhemman esimerkki on sanoja paljon tehokkaampaa kasvatusta. Esimerkillään aikuinen välittää lapselle myös uskon kilvoituksen tärkeyttä. Kodin arkielämässä lapselle muodostuu kuva siitä, mitä kristityn kilvoitus on.
Molemmille vanhemmille kuuluu ensisijainen vastuu kasvatuksesta. Perheenisä ei voi vetäytyä kasvatusvastuusta vetoamalla liian täyteen kalenteriin. Ihmisellä on aikaa siihen, mikä hänelle on tärkeää. Onko uskovaisilla vanhemmille omakohtaisen uskon jälkeen mitään niin tärkeää kuin oma perhe? Liian täysi kalenteri tulee laittaa remonttiin.
Lohdullista on, että kun perheen vanhimmat lapset ovat oppineet noudattamaan hyviä tapoja, nuoremmat ottavat heistä mallia. Joka kerta ei tarvitse aloittaa alusta. Lasten kasvaessa on hyvä jakaa enenevässä määrin työtehtäviä. Lapsia kannattaa opettaa jo pienestä pitäen työntekoon kodin askareitten avulla. Samalla vanhemmat saavat apua omasta takaa.
Raamattu velvoittaa vanhempia ohjaamaan lapsiaan niin, että he kasvaisivat ”taivasta varten”. Tuskin koskaan kerromme lapsillemme liikaa Jumalan hyvyydestä ja hänen suurista töistään. Uskovaisen vanhemman sydämen rukous on, että lapset varjeltuisivat Jumalan valtakunnassa. Siksi haluamme viedä lapsia Jumalan sanan kuuloon jo pienestä pitäen. Evankeliumi on paras kasvattaja kodissa. Lapsi kokee turvallisuutta ja iloa Jumalan armohoidon alla. Kodin arjessa on hyvä puhua uskon asioista lapsentajuisesti. Monta kertaa lapsi hämmästyttää vanhempiaan sillä, miten kirkkaasti hän ymmrätää asioita lapsen uskolla.
Vaikka uskovainen vanhempi tahtoisi nuoren säilyttävän uskon, hän ei voi pakottaa tätä uskomaan. Jos nuori kieltää uskonsa, vanhemmilla on edelleen kasvatusvastuu hänestä. Häneltä voidaan edellyttää kotona hyviä käytöstapoja ja vanhempien kunnioitusta samalla tavalla kuin muiltakin sisaruksilta. Tällaiseen lapseen olisi hyvä suhtautua erityisen kärsivällisesti ja rakastavasti.
Uskovaiset vanhemmat pyrkivät kasvattamaan lapsiaan kristillisen arvomaailman mukaisesti. Kristillinen kasvatus ei ole perhe-elämässä erillinen saareke, vaan usko ohjaa kaikkia eteen tulevia valintoja. Tästä syystä vanhemmat pyrkivät arvioimaan lastensa ja nuortensa oheiskasvattajia siitä näkökulmasta, millaisia tietoja, käyttäytymismalleja, asenteita ja arvoja ne opettavat lapselle.
(vuosikirja)
Vastaukset 1
Vanhimmat
hyvä ja asiallinen kirjoitus, lämmöllä kirjoitettu. Näinhän se asia on.