Plen tullut huomaamaan, että lääkäreillä ei ole oikein selvää kuvaa punajäkälä-taudista. Kaikenlaisia aivan erilaisia diagnooseja olen saanut tuosta vaivasta.
Kun lääkärissä kysellään aikaisemmista taudeista ja vaivoista, luettelin myös punajäkälän, joka oli minulla tosi rankkana ollut. Lääkäri katsoi kuin sekopäistä ja kiljahti MIKÄ! Jouduin kertomaan punajäkälän olevan oikea tauti, selvittämään sen latinalaista nimeä myöten, mutta taisi kirjoittaa kohdalleni, että hullu mikä hullu.
Minulla punajäkälän näppyvaihetta edelsi säärien sietämätön kutina lämmönvaihteluista esim. kastaessani jalat kylpyammeen lämpimään veteen ja muutoinkin kutisi. Sitten alkoi ranteiden ja nilkkojen kutina ja verta vuotavat litteät läiskät. Siis vuotivat, koska pininkin kosketus rikkoi ne ja vasta silloin kutina hellitti. Sitten ihottuma levisi keskivartaloon. Kutina oli hirveä, vaikka jostakin luin, että ei pahemmin kutise! Olin aivan kamalan näköinen isoine vuotavine läiskineni. En voinut näyttäytyä saunoissa enkä uimassa. Kerran jouduin kyläpaikassa kamalaan tilanteeseen, kun yksin saunoessani talon lapsi tuli saunaan kanssani yllättäen. Hän aivan haukkoi henkeään nähdessään verisen kroppani.
Pahinta vaihetta kesti 3-4 vuotta. Ainoa hoito, mitä oli tarjolla ei sopinut työssä käyvälle lainkaan. Valohoito kylpyineen ja voiteineen päivittäin. Se olisi vienyt lähes työpäivän. Mitään sairaslomaa ei ehdotettu kirjoitettavaksi. Noin kymmenen vuoden näppy/kutinavaiheen jälkeen punajäkälä on tehnyt pesän suuhuni tai siellä se onkin ollut koko ajan. Paikkoja on vaihdettu ja hampaita poistettu suotta. Ei mitään vaikutusta. Sellainen kauhu on jäänyt, että kun vähänkin kutiaa nilkkoja tai ranteita, pelottaa, että alkaako se taas aktivoitua.
Punajäkälänn syistä kohdallani epäilyttävin on sokeripalapoliorokote. Kaksi viikkoa sen syömisen jälkeen kaikki alkoi. Sama aika oli siitä, kun olimme vuokramökillä Mäntyharjussa ja nukuin sohvalla, mikä haisi hirveästi koiralle. Ilman lakanaa vielä makailin. Olisiko tauti joku eläinperäinen vai rokoteperäinen.
Miettikääpä omia sairastumisalkuaikojanne, löytyykö yhteistä tekijää.
Lääkäreille sanoisin, että oppikaa nyt näin yleinen sairaus tunnistamaan, ettei potilaiden tarvitse teitä opettaa. Ettei potilaita pallotella arvauksesta toiseen.
Kun lääkärissä kysellään aikaisemmista taudeista ja vaivoista, luettelin myös punajäkälän, joka oli minulla tosi rankkana ollut. Lääkäri katsoi kuin sekopäistä ja kiljahti MIKÄ! Jouduin kertomaan punajäkälän olevan oikea tauti, selvittämään sen latinalaista nimeä myöten, mutta taisi kirjoittaa kohdalleni, että hullu mikä hullu.
Minulla punajäkälän näppyvaihetta edelsi säärien sietämätön kutina lämmönvaihteluista esim. kastaessani jalat kylpyammeen lämpimään veteen ja muutoinkin kutisi. Sitten alkoi ranteiden ja nilkkojen kutina ja verta vuotavat litteät läiskät. Siis vuotivat, koska pininkin kosketus rikkoi ne ja vasta silloin kutina hellitti. Sitten ihottuma levisi keskivartaloon. Kutina oli hirveä, vaikka jostakin luin, että ei pahemmin kutise! Olin aivan kamalan näköinen isoine vuotavine läiskineni. En voinut näyttäytyä saunoissa enkä uimassa. Kerran jouduin kyläpaikassa kamalaan tilanteeseen, kun yksin saunoessani talon lapsi tuli saunaan kanssani yllättäen. Hän aivan haukkoi henkeään nähdessään verisen kroppani.
Pahinta vaihetta kesti 3-4 vuotta. Ainoa hoito, mitä oli tarjolla ei sopinut työssä käyvälle lainkaan. Valohoito kylpyineen ja voiteineen päivittäin. Se olisi vienyt lähes työpäivän. Mitään sairaslomaa ei ehdotettu kirjoitettavaksi. Noin kymmenen vuoden näppy/kutinavaiheen jälkeen punajäkälä on tehnyt pesän suuhuni tai siellä se onkin ollut koko ajan. Paikkoja on vaihdettu ja hampaita poistettu suotta. Ei mitään vaikutusta. Sellainen kauhu on jäänyt, että kun vähänkin kutiaa nilkkoja tai ranteita, pelottaa, että alkaako se taas aktivoitua.
Punajäkälänn syistä kohdallani epäilyttävin on sokeripalapoliorokote. Kaksi viikkoa sen syömisen jälkeen kaikki alkoi. Sama aika oli siitä, kun olimme vuokramökillä Mäntyharjussa ja nukuin sohvalla, mikä haisi hirveästi koiralle. Ilman lakanaa vielä makailin. Olisiko tauti joku eläinperäinen vai rokoteperäinen.
Miettikääpä omia sairastumisalkuaikojanne, löytyykö yhteistä tekijää.
Lääkäreille sanoisin, että oppikaa nyt näin yleinen sairaus tunnistamaan, ettei potilaiden tarvitse teitä opettaa. Ettei potilaita pallotella arvauksesta toiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.