Kävin varaamassa terveyskeskuksessa ajan lääkärille koskien aborttia,.. ja oon tän asian kanssa aika yksin.. Oon uudella paikkakunnalla, josta en tunne vielä oikein ketään. Ystävät, vanhemmat ja poikaystävä jäi tietenkin vanhalle paikkakunnalle.
Oon lukenu paljon tietoa abortista ja huomenna sitte saan loputkin selville mitä haluan tietää. Mutta yks asia mietityttää?? Oon lukenu että abortin jälkeen täytyisi olla hakija joka saattaa kotiin ja on seuaavan yön ainakin tavoitettavissa jos ei yöksi jää.. Onko se siis pakollinen? Kun ei mulla täällä oikein oo ketään kuka mua lähtis hakeen...
Oon lukenu paljon tietoa abortista ja huomenna sitte saan loputkin selville mitä haluan tietää. Mutta yks asia mietityttää?? Oon lukenu että abortin jälkeen täytyisi olla hakija joka saattaa kotiin ja on seuaavan yön ainakin tavoitettavissa jos ei yöksi jää.. Onko se siis pakollinen? Kun ei mulla täällä oikein oo ketään kuka mua lähtis hakeen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ethän ole yksin. Sinulla on lapsi, pieni vauva, ja hän on mukanasi. Olette nyt kahdestaan.
Ota siis huomioon lapsesi elämä ja hänenkin oikeutettu etunsa elämässä.
..että taas joku vastustaja tulee tänne höliseen..
..lasta tässä lähinnä ajattelenkin.. jos nyt välttämättä haluatte tietää miks tähän päädyin on syömishäiriö ja muut mielenterveyden ongelmat.. että vaikka kuinka haluisin lapsen niin en halua sitäkin tähän helvettiin kärsiin..sitten vasta haluan kun oma pää on kunnossa.. enkä vois raskauden aikana ajatella lapsen terveyttä..syömishäiriö on ollu 7 vuotta ja siitä ei vaan parannu sormia napsauttamalla.. en usko et lapsi vois hyvin kohdussa kasvaa ja mahdollista myös se että menis kesken..
Mutta tää nyt ei ollu tän mun keskustelun tarkotus..vaan kysyä edelleen sitä mitä aluks kysyinkin..
Kiitos jos joku jaksaa vastata :)
ihminen ei saisi muistaa tehneensä abortin? Tykkäisitkö enemmän jos sen unohtaisi kokonaan?
Abortti on käsittääkseni monelle kuitenkin aika iso kokemus elämässä, ei sellaisia yleensä unohda, vaikka niihin ei sen kummempia katkeria muistoja liittyisikään. Minä muistan isäni vaikka hän on kuollut jo melkein 15 vuotta sitten. En muistele pahalla. Muistan ensisuudelmanikin, tosin lähinnä sen tunteen. Sen pojan kasvot ovat jo hämärtyneet mielessäni epäselviksi. Muistan myös ensimmäisen poikakaverin ja sen kun hän jätti minut. En sitäkään katkeruudella muistele. On ihan luonnollista että ihminen muistaa erilaisia asioita ja tapahtumia elämästään. Miksi ne pitäisi unohtaakaan?
Ei tarvinnut olla hakijaa tai ketään kotona ainakaan meillä. Siis lääkkeellisen jälkeen.
Itse tulin julkisilla kotiin, vaikka siinä kohtaa kyllä mietin, et hakija olisi ollut kiva. Supisteli vielä siinä vaiheessa aina silloin tällöin todella kovaa.
...ennekuin menet varsinaiseen toimenpiteeseen, ettei sitten tule ikävänä yllätyksenä, etteivät laskekaan sinua kotiin.
Meillä ei ainakaan missään vaiheessa puhuttu, että tarvitsisi noutajan tai ketään kotiin abortin jälkeen.
Olen kerran (pahoinpitelyn jälkeen) ollut tilanteessa, että eivät meinanneet päästää ensiavusta kotiin, kun olisin ollut kotona yksin yön, sillä jonkun piti tarkkailla kuulema tajunnan tasoani. Tällöin kyllä lääkäri teki hyvin selväksi sen ja asia tuotiin esiin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos ystävän luokse en olisi päässyt, niin vaihtoehtona olisi ollut juotua jäämään sisään. Missään vaiheessa abortti prosessia tuollaista asiaa ei kuitenkaan tuotu esiin, abortin jälkeenhän ei ole mitään aivovamman riskiä olemassa. Abortin jälkeen tulevat komplikaatioit ovat varmasti sellaisia, että et menetä tajuasi, vaan saat soitettua ihan yksinkin ollessasi apua itsellesi, esim. heräät koviin kipuihin...
mulle sanottiin, että tarvii olla hakija, mutta "paremman puutteessa" taksikuskikin käy. ja että aikuinen henkilö pitäis olla saman päivän kotona (tai minne onkin menossa) paikalla, mikä nyt ihan ymmärrettävää komplikaatioiden tms varalta. mutta en usko, että eivät olis pois päästäneet, vaikka hakijaa ei olis ollutkaan :) voimia!
hei! oon tehnyt abortin. siis jos teet abortin pillereillä niin ne lääkkeet otetaan siellä sairaalassa ja sit kotiin. itse olin kotona sen jälkeen yksin ja koin elämäni pahimmat kivut (tulee joillekkin) ja jouduin shokkiin hetkeksi. silloinen mieheni tuli hätiin kun sain sille soitettua ja menin sairaalaa ambulanssilla. mutta kaikille ei tule niitä kipuja, mutta musta olisi hyvä ettet olisi yksin jos mahdollista. tai kysy sieltä lääkäristä mihin soittaa jos tulee jotain. Voimia sinulle, minä luulin että abortti olisi helppo juttu mutta poden kahden vuoden jälkeen vieläkin syyllisyyttä mutta elämäntilanne ei vaan ollut silloin kunnossa! Itse koin että sairaalan henkilökunta kohteli tosin erittäin huonosti minua koska tein abortin ja olin siis 'huono ihminen'. Oli aika kamala kokemus kaiken kaikkiaa mulle.
Mutta kaikkea hyvää sinulle!