Kauhea kokemus

Tultiin toissapäivänä unelmiemme matkalta Singaporesta, ja suoraan kentältä sairaalaan. Oltiin täydellisen ihanaa uutta vuotta ihastelemassa Thaimaassa Phuketissa Patong beachilla. En koskaan unohda sitä näkyä kun tuhansia palavia lyhtyjä lähetettiin taivaalle ja mieletön määrä ilotulitteita räjäytettiin taivaalla. Rannalla oli iso konsertti ja ilma lämmintä. Päästessämme hotelliin huomasin vessassa käynnin jälkeen paperissa verta. Vuodon jatkuessa seuraavanakin päivänä menimme mieheni kanssa Patong beachin sairaalaan. Meidät otettiin hyvin vastaan ja palvelu oli todella ystävällistä, mutta se3 tutkimushuone jossa lääkäri minut tutki oli pimeä ja likainen. Alusastiassa tutkimuspöydän alla oli mielestäni selviä veritahroja taikka jotakin tummaa jähmettynyttä likaa. Lääkäri kääri "ankan" vihreän liinan sisältä ja pelkäsin kuollakseni että se oli likainen. Hän sanoi kaiken olevan ok, kohtuni oli vähän laskeutunut ja että jotta joimme jatkaa matkaa minun piti olla ehdottomassa vuodelevossa, ja näin teinkin.

Siitä sitten jatkoimme päivän levättyämme matkaa bussilla kohti Hat Yaita, thaimaan keskiosaa. Matkaa kertyi yli kahdeksan tunnin verran. Kaikki oli tässä vaiheessa vielä ihan ok, vain vähäistä veristä vuotoa. Hat Yaissa lepäsimme yön yli ja jatkoimme matkaa bussilla kohti Kuala Lumpuria, yli kahdeksan tunnin matka taasen. Ja ällä matkalla alkoivat helvetinmoiset kivut. Tunsin synnyttäväni ihan selvästi. Säännöllisin välein kothu supisteli ja verenvuoto koveni matkan aikana pikkuhiljaa. Ähkin ja läähärin välillä kun sattui niin paljon. Kuala Lumpurissa hotelliin päästessämme oli pari tuntia sitten vaihtamani side läpimärkä verestä, ja vessassa käydessäni ulos tuli selvä möykky. Kivut hävisivät sen jälkeen. Olen satavarma, että tämä pieni möykky oli pieni keskenkehittynyt ihmisalkio, näin siinä selvästi pään ja kädet. Lähdimme suoraan sairaalaan. Kuala Lumpurin sairaala otti meidät todella lämpimästi vastaan, ainut huono puoli oli byrokratiapuoli matkavakuutusasioissa, ei tuossa mielentilassa jaksaisi "tapella" vakuutuksen ehdoista, jotka mielestäni ovat selvät ja itse uskoo että kun matkavakuutus on niin se myös kaiken kattaa. No, kattoihan se kaiken useiden soittojen jälkeen sos-keskukseen.

Sairaalassa sain piikin joka lopettaa verenvuodon. Minkäänlaista sisätutkimusta taikka muunlaista tutlkimusta minulle ei tehty, suullisesti haastateltiin vain. Sain ehdottoman määräyksen olla taas vuorokauden täyslevossa jotta saimme luvan jatkaa matkaa lentäen kotiin, ja näin tapahtui. Minä makasin ihanassa Kuala Lumpurin kaupungissa hotellissa kun mies (onneksi) krsi kaupungilla. Kipuja minulla ei enää ollut, mieli oli sekava. Olin ihan sokissa kun möykky tuli ulos.

Siitä sitten jälleen päivän levättyämme lähdimme pitkälle kotimatkalle Singaporen ja Shanghain kautta kohti kotosuomea. Kaikki oli vielä hyvin matkan alkupuolella, mutta noin puolessa välissä lentoa Shnaghaista Helsinkiin alkoi jälleen aivan helvetinmoiset kivut ja verenvuoto. Panadolia kuin karkkia syöden, nukkuen ja tunteja laskeskellen jaksoin jotenkuten kotimaahan asti. Automatkalla sairaalaan en voinut muuta kuin maata takapenkillä ja voihkia kivusta. Lääkäri teki ultran sisäteitse todeten, että kohtuni on täysin tyhjä. Sain kohtua supistelevaa lääkettä ja pääsin särkylääkereseptin ja kahden sairauslomapäivän kanssa kotiin.

Olotila on nyt, sanoisinko tyhjä. Tuo kokemus oli kaiken sen ihanuuden jälkeen kamala, sellainen jota en kellekään soisi. Lisäksi oltiin tapahtuman aikana ulkomailla vieraassa ympäristössä. Se säikähdys , kipu ja pelko oli kammottavaa. Luojan kiitos en ollut yksin. Viikkoja minulla oli 11 4. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin tuulimuna. Minulla olisi tänään ollut ensimmäinen ultra. Kärsin yli kaksi kuukautta pahoinvoinnista, minulle tuli usein lämpöä iltaisin ja koko kroppani oli sekaisin raskauden tuomista muutoksista... ja kaikki niin turhaan.