Kuvittelinko vai että rakastuinko päättömästi?
Kuvittelinko sinunkin rakastuneen?
Kuvittelinko, että meillä olisi tulevaisuus?
kuvittelenko, että pystymme unohtamaan tämän tunteen ... en ...entä sinä?
Kuvittelinko sinunkin rakastuneen?
Kuvittelinko, että meillä olisi tulevaisuus?
kuvittelenko, että pystymme unohtamaan tämän tunteen ... en ...entä sinä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Enpä uskalla tulla sun eteen..huh..huh...mitähän siitäkin seuraisi...no huh..huh....minä kuule kuvittelen nykyään kaikenlaista, esim. että - sinä olet sinä- siellä toisessa päässä:o tai että sinä olisit kiinni ihan perässäni.....huh
Tuon sinä vain yksin tiedät.
Et kuvitellut,se on täyttä totta.
Minun mielestäni meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus.
En unohda tätä tunnetta koskaan.
unohda
tietysti on se vastaus jonka haluaisin kuulla, mutta elämä ei aina ole noin helppoa ja selkeää.
Välillä sitä tulee rakennettua ajatuksissaan elämää muidenkin puolesta jo liian pitkälle ja sitten kun se ei menekkään niin kuin on ajatellut niin maailma tuntuu romahtavan ... eipä ole ollut ennen tällaista voimattomuuden tunnetta ja elämän ilo kateissa.
että se kaikki oli vaan unta kaunista..tiedät kyllä,, ei voi unohtaa
http://www.youtube.com/watch?v=Fl67U8Yutwg
ei voi unohtaa vaikka kuinka sitä toivoisi... mutta nyt vaan sattuu niin helkkaristi...
Kumpa tähän olisi juku lääke joka tämän tuskan parantaisi ja poistaisi muistot ja tunteet.
itselle aikaa ,eipä siihen muuta lääkettä ole
et ole yksin ,meitä kohtalotoverita on paljon ,jos se nyt yhtään helpottaa kuulla.
eipä juurikaan helpota.
Ja jospa vaan voisi kokea yhden ongelman kerrallaan eikä samaan aikaan eroa ja epätöivoista rakkautta.
Olishan se kiva kun pystyisi hallitsemaan ja ohjaamaan tunteitaan.
epätoivoisen rakkauden vuoksi ?
epätoivoinen rakkauden kohde ja eroamisen kohde olivat siis eri. Johtuiko tuleva ero tuosta epätoivoisesta rakkaudesta vai muista ongelmista niin en ole oikeastaan monen pohtimisenkaan jälkeen varma miten päin se meni.
Mutta umpisolmussa jokatapauksessa ollaan monenkin keskeneräisen asian suhteen.
tulle joskus tilanteita ,joita ei näe selvästi juuri sillä hetkellä..
ehkä vastauksia ei saa tietää koskaan
toivon että sinulla tulisi viellä tilaisuus, selvittää sen kaiken mitä tunnet nyt!
Juu olisi toki hyvä, että pystyisi jäsentelemään ja järkeistämään nämä asiat.
Nyt vaan ei ihan tunnu siltä .. jotenkin liikaa ei johdonmukaisuutta asioissa, jotka vaivaavat pientä päänuppia.
Olisi kiva nähdä valoa tunnelin päässä, mutta ei ainakaan nyt...
Lähinnä omanarvon tunne on nollassa ja miettii mikä itsessä on vikana jne
ei ole kuvittelua - on kulunut jo aikaa - en ole päässyt tunteesta eroon vaikka yritin - enää en yritä koska minä yksinkertaisesti rakastan Sinua!
Alkuun en edes myöntänyt itselleni muuta kuin ihastumisen ... nyt se on kuitenkin tunnustettava rakkauttahan sen täytyi olla ei se muuten näin koskisi.
tai ainakin ihastuin, ehken vielä päättömästi, mutta paljon ja tosissani kuitenkin.
Kuvittelin, että sinä olit rakastunut minuun, mutta jälkeenpäin kerroit ettei sentään
rakkaudesta ollut kyse.
Kuvittelin, että meillä olisi tulevaisuus, vaikka joskus sanoitkin, ettei se olisi mahdollista.
En kuvittele, että tätä tunnetta helposti unohtaisin, enkä usko että sinäkään unohdat.
TODENNÄKÖISESTI MENEE VÄÄRÄLLE, kun tämä palsta on kyseessä.
KIRJOITAN MIEHELLE.
Et kuvitellut vaan päätä pahkaa päättömästi vähintäänkin ihastuit. Kuvittelit, päättelit ja oletit minun(kin) rakastuneen. Kuvittelit, toivoit ja uskoitkin yhteiseen tulevaisuuteen. Viimeiseen kysymykseesi vastasit jo, ettet usko pystyväsi unohtamaan tunnetta.
Sydämeni on varattuna sinulle. Täytät ajatukseni. Haluan sinut! Tämän pystyn sanomaan.
Sain pari pientä osoitusta ihastumisestasi, tai jopa rakastumisestasi...(kirjoitin tämän
kohdan viimeisenä, ja itken tuntematta täsmällisesti syytä)
Kuvittelinko että meillä olisi tulevaisuus? Vaikeaa mutta ei mahdotonta ja toteu-
tuminen riippuu enimmäkseen meistä itsestämme / en kuvitellut enkä ollut kuvit-
telematta vaan toivoin, ei voi kehittää vankkaa uskoa sellaiseen koska mielenter-
veyttään on suojeltava. Minun, varsinkin minun, on aina vaikeaa muuttaa elämääni
suuresti mihinkään, niin näen kyllä mitä vaikeuksia olisi... Ehkä lievästi ihmettelin
nopeasti syntyneitä ja supermyönteisiä.. tunteitasi ja ajatuksiasi, mutta ... otin
ne vastaan ilolla ja sinähän olet muutenkin super.
Uskonko pystyväni unohtamaan tunteeni sinua kohtaan? Mitä enemmän ajattelen
tätä tunne-asiaa, sitä hämmentyneempi olen. Kosketus on jäänyt niin vähäiseksi.
Pystynkö elämään? Pakko. Milloin
unohdan? En ainakaan tänä vuonna. Opitun kaavan mukaan unohduksen hetki
tulee 10 vuoden kuluttua, kun "kohde vaihtuu". En unohda sinua (pääsin ajatukseen
loppuelämän kestävästä erosta, ja itkuhan siitä tuli viimein(kin)
koskaan, sillä luulen että olet minulle Perfect Match.
ke
Kuulostaa tosi hienolta, jos uskoo "perfect matchin" löytäneensä. Älä päästä häntä menemään ainakaan ilman, että olisit nämä tunteesi ja ajatuksesi hänelle kertonut.
Alleviivaan tämän KERTONUT.....
sanottuna en unohda, mutta kuvittelusta en tiedä