Yhdestä vanhemmasta keskustelusta tuli mieleeni vain...
Syntyvyyttä ei saa säännöstellä siksi, että Jumala on elämän ja kuoleman herra: lapset pitää vastaanottaa. Jos lääkäri toteaa, että seuraava synnytys on kuolemaksi, niin periaatteessahan sitä "pitäisi" uhmata, ja antaa Jumalan päättää, kuoleeko joku synnytykseen vai ei.
Mitenkäs sitten on terveydenhuollon ja sairaanhoidon laita? Eikö siinä anneta Jumalan päättää, että kuka elää ja kuka ei? Jos ihminen sairastuu esim. syöpään, niin eikö sekin sitten ole Jumalan tahto? Ja syövän hoito on Jumalan tahdon vastustamista?
En tiedä, mutta loogisesti ajatellen asia menis näin...
Syntyvyyttä ei saa säännöstellä siksi, että Jumala on elämän ja kuoleman herra: lapset pitää vastaanottaa. Jos lääkäri toteaa, että seuraava synnytys on kuolemaksi, niin periaatteessahan sitä "pitäisi" uhmata, ja antaa Jumalan päättää, kuoleeko joku synnytykseen vai ei.
Mitenkäs sitten on terveydenhuollon ja sairaanhoidon laita? Eikö siinä anneta Jumalan päättää, että kuka elää ja kuka ei? Jos ihminen sairastuu esim. syöpään, niin eikö sekin sitten ole Jumalan tahto? Ja syövän hoito on Jumalan tahdon vastustamista?
En tiedä, mutta loogisesti ajatellen asia menis näin...
Vastaukset 40
Vanhimmat
Uskomme että Jumala sallii lääketieteenkin(muistaakseni yksi apostoleista oli jopa lääkäri)kehittyä niin, että sairauksia voidaan hoitaa. Kuolemalta emme silti kukaan välty.Uskon, että Jumala tietää päivieni luvun sairauksien parannuskeinoista huolimatta.
Toisekseen, raskaus ei ole sairaus.
jossaki tapauksessa raskaaksi hankkiutuminen voi olla itsemurha. Ainaki lääkäreiden mukaan.
(myönnän kyllä väitteesi, että sellaisiakin tilanteita sattuu joillekin)
Jos käytät ehkäisyä, käytätkö sitä jonkun sairauden hoitoon?
Jumalan työ ei ole itsemurha.
Eihän kaikki lääkkeet ole tarkotettu parantamaan itse sairautta.
Jos esimerkiksi minulla on sydänvika, syön niitä lääkkeitä jotka estää sydänkohtauksen, mutta ei paranna itse tautia.
(Siihen en halua vastata, käytänkö itse ehkäsyä ja miksi käytän jos käytän.)
raskaaksi hankkiutumista voi sanoa Jumalantyöksi.
käyttäisi tuota ilmaisua. Jos ajattelet että "teet" lapsia, se on "raskaaksi hankkiutumista", kaiketi. On eri asia, jos lasten annetaan syntyä. Sanoisin sitä itse luomistyön jatkumiseksi meissä ihmisissä.
Minkä kohtauksen voi saada jos ei syö ehkäisylääkkeitä? Jos pysymme ns. terveiden ihmisten osastolla.
saa sellaisen käsityksen, ettei lapsen tekoon tarvita miestä ollenkaan. Jumala vain antaa lahjojaan ja nainen ottaa ne vastaan. Minä maallisena ihmisenä luulen, ettei lapsia synny ilman yhdyntää. Vai väittävätkö miehet olevansa jotain jumalan välikappaleita?
Mutta ehkäisy estää raskauden naiselta jolle raskaus on tappavaa.
Ei raskaus olekaan sairaus.
Jos tiedetään raskauden olevan hengenvaarallinen, niin sitä jatketaan silti ottaen riski kuolemasta, perusteella että "Jumala päättää". Mutta jos joku sairaus on hengen vaarallinen, niin se kyllä hoidetaan "maallisin keinoin". Jumalan ei annetakaan enää päättää elämästä ja kuolemasta?
Miksei siis raskauttakin "hoideta" eli keskeytetä, kun tiedetään että henki lähtee melko varmasti, niin kuin se lähtisi esim. hoitamattomasta keuhkosyövästä? Syöpä hoidetaan, mutta raskauden annetaan tappaa?
Ja puhun tässä nyt nimen omaan lääkärin diagnosoimista riskiraskauksista, jotka on todettu kantajalle vaarallisiksi.
Raamatun mukaan
1. Samuel 1
I)
Hanna ei saa lapsia koska Herra on sulkenut kohdun.
4. Niin Elkana eräänä päivänä uhrasi. Ja hänellä oli tapana antaa vaimollensa Peninnalle ja kaikille tämän pojille ja tyttärille määräosat.
5. Mutta Hannalle hän antoi kahdenkertaisen osan, sillä hän rakasti Hannaa, vaikka Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
6. Ja hänen kilpailijattarensa kiusasi häntä kiusaamistaan suututtaaksensa häntä, koska Herra oli sulkenut hänen kohtunsa.
II) Hanna Rukoilee Herraa, että saisi lapsen
Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Hanna, mitä itket, miksi et syö ja miksi olet noin apealla mielellä? Enkö minä ole sinulle enempi kuin kymmenen poikaa?"
9. Kun he sitten olivat syöneet ja juoneet Siilossa ja pappi Eeli istui istuimellaan Herran temppelin ovenpielessä, nousi Hanna
10. ja rukoili Herraa mieli murheellisena, itki katkerasti
11. ja teki lupauksen sanoen: "Herra Sebaot, jos sinä katsot palvelijattaresi kurjuutta, muistat minua etkä unhota palvelijatartasi, vaan annat palvelijattarellesi miehisen perillisen, niin minä annan hänet Herralle koko hänen elinajaksensa, eikä partaveitsi ole koskettava hänen päätänsä".
III). Mies yhtyy Hannaan ja Herra päättää tehdä raskauden mahdolliseksi
19. Varhain seuraavana aamuna he nousivat ja kumartaen rukoilivat Herran edessä; sitten he palasivat ja tulivat kotiinsa Raamaan. Ja Elkana yhtyi vaimoonsa Hannaan, ja Herra muisti tätä.
20. Ja Hanna tuli raskaaksi ja synnytti vuoden vaihteessa pojan ja antoi hänelle nimen Samuel, sanoen: "Herralta olen minä hänet pyytänyt".
Jumala siis antaa. Niin ymmärsi myös Hanna. Ihminen hoitaa osansa sen mukaan miten Jumala alussa päätti.
"Jos lääkäri toteaa, että seuraava synnytys on kuolemaksi,"
Nyt puhuttiin siitä, että raskaus ON vaarallinen äidille. Miksi vaaralliseen raskauteen saa kuolla, sen annetaan jatkua ja "toivotaan parasta" mutta tappava sairaus hoidetaan? Eikö Jumala enää olekaan päätäntävallassa?
Mielummin ei kummiskaaan lasta aleta listii.
Eihän aina ole kyse jo alkaneesta raskaudesta, vaan siitä, että lääkäri toteaa _seuraavan_ raskauden riskialttiiksi. Mutta siltikään ei (ilmeisesti??) ehkäistä, vaan annetaan raskauden tapahtua. Jos henki lähtee, niin sitten se lähtee? vai?
raskaus tietysti ehkäistään, jos se olisi äidille hengenvaarallinen.
Itse olen ymmärtänyt välillä vähän toisin? Joku taannoin kirjoitti, että he olivat yhdessä seurakunnan ja perheen kanssa harkinneet, että mitä tehdään, kun seuraava raskaus oli todettu riskiksi. Ja itse tiedän tapauksen, missä mies oli valmis "uhraamaan" vaimonsa: "Jos Jumala minulta vaimon ottaa, Hän minulle myös uuden antaa".
Siitähän tässä nyt olikin kysymys, että otetaan tietoinen riski, lapsia maailmaan vaikka henki menisi.
jos ihminen on raskaana, on kyseessä kahden ihmisen henki. Onko meillä oikeus päättä kumpi niistä kuolee.. meidän tehtävänähän on lisääntyä..
Kysymys on uskon kautta ymmärtämisestä, ei päin vastoin. Usko ei ole järjen ja loogisen ajattelun asia. Järki panee pohdiskelemaan näitä, tulkitsee Raamatun ilmoitusta on päätynyt sovittamaan Jumalan sanan ihmiselle itselleen sopivaksi.
Miten voi sanoa, että Jumala antaa lapsen riippumatta siitä, mitä ihminen tekee. Jos nainen elää selibaatissa, ei lapsia synny. Jos hän on yhdynnässä ilman ehkäisyä eikä mitään terveydellistä ongelmaa ole, hän tulee raskaaksi. Miten niin ihminen ei muka voi vaikuttaa? Kun olin neitsyt vielä, en tullut koskaan raskaaksi. Kyllä se on fakta, että nainen tulee suojaamattomasta yhdynnästä raskaaksi, eikä siitä voi Jumalaa syyttää silloin, kun ei lasta haluaisi. Omista himoista lapset sikiää.
Muistatko miten Marialle kävi! :)
Muistan, mutta enpä tiedä ketään, joka olisi nykyaikana tullut neitseellisesti raskaaksi. Kyllä siinä on taustalla aina omista himoista seurannut toiminta = yhdyntä (poikkeuksena raiskaukset). Siksi on vaikea käsittää, kun lestadiolaisetkin äidit syyttelevät Jumalaa siitä, kun tämä antoi jälleen tulla raskaaksi, vaikka edellinen vauva on vielä niin pieni.
heistä osa on onnistuttu pitämään sivistyksen ulkopuolelle totaalisesti eikä heille siten ole koskaan selvinny, mistä se raskaus todellisuudessa alkaa.
avioliiton rajojen yli hyppimisen, mutta omasta puolisosta saa iloita niin oaljon kuin jaksaa. seksi on myös osa Jumalan luomistyötä ja kuuluu olennaisena osana avioliittoon.
on sairauden hoitoa. Siinä on monesti kyse hoidettavan hengestä ja ainakin terveydestä.
Kun puhutaan mahdollisesta raskaudesta, siinä on myös kyse tästä uuden elämän syntymisestä; ei ainoastaan naisen elämästä ja terveydestä.
Raamatussa kerrotaan, että Jumala näki meidät jo "ennen kuin olimme valmistetut äitimme kohdussa". Olemme osa Suurempaa Suunnitelmaa; siihen en minä ainakaan ole tohtinut puuttua.
Jumalan päättäneen etukäteen että tulet tappamaan itsesi, hankkiutumalla raskaaksi vaikka tiedät kuolevas siihen?
En minäkään tiedä saako esim. syövän hoitoon puuttua. En tiedä saako kuolevaa ihmistä elvyttää. Eikä minua kiinnosta, koska niin kuitenkin tapahtuu.
Sanotaan, että lääketiedekään ei etenisi, ellei Jumala sitä sallisi. Jos Jumala ei sallisi hoidon auttaa, se ei auttaisi. Jos aikani on kuolla, kuolen, vaikka kymmenen hoitajaa ja lääkäriä häärisi ympärilläni.
Entä jos kieltäytyisin tarjotusta avusta, syövän hoidosta, taikka elvytyksestä. Silloinhan tarttuisin itse elämääni. Tekisin itsemurhan, eikö totta?
Eikös tämäkin oo ihan loogista.
kyllä Paavali puhuu jo lääkitsemisestä.
Raskaus ei ole sairaus.
Raskauskin voi kääntyä sairaudeksi, esimerkiksi äidin hepatogestoosi (maksan toiminnan vaikea raskaudenaikainen häiriö, joka voi johtaa jopa maksakuolioon) sekä toksemia eli raskausmyrkytys. Kohdun repeäminenkin raskaudenaikana on sairaus.
Lisäksi sairaan henkilön raskaus voi pahentaa sairautta tai aiheuttaa äidin kuoleman.
Joten Leenu hyvä, olet joko täysin tietämätön asioista tai aivan lapsellinen. Puhut täydellisen tietämättömyyden rintaäänellä.
mahda mittää. Jos olen lapsellinen, niin enpähän ole ainakaan liian aikuismaisen totisen kriittinen.
Ymmärrän, paukut loppuivat.
että minulla on kuitenkin oikeus päättää raskauksistani ja hoidostani. Et sinä ole elämän ja kuoleman herra niinkuin en ole minäkään.
...ymmärtämättömien lääkärien ja hoitajien takia jotka painostavat ja uhkailevat jo muutenkin väsyneitä ja vaikeassa tilanteessa olevia äitejä ja isiä. Sitä on aina kiitollinen kun saa asiallista kohtelua terveyden huollossa, sitäkin kyllä onneksi löytyy.
Mistä moinen ynseys minua kohtaan? Aivan kuin olisin pahantekijä kun kerron mitalin toisenkin puolen, sen mitä itse työssäni kohtaan. En todellakaan ole elämän enkä kuoleman herra, moni on kuollut, vaikka kuinka olen käyttänyt kaikki tietoni ja taitoni ja toistenkin taidot yhdessä. Ja moni on pelastunut, vaikka kuinka synkältä on näyttänyt. Sen on aikaansaanut meidän yhteinen Taivaallinen Isämme. Me lääkärit vain teemme täällä työtämme ja Hän määrää tuloksen. Tämä työ jos mikä opettaa nöyryyttä Elämän ja Kuoleman Herran edessä.
Kuitenkin, kaikki, mitä olen edellä kertonut, on aivan totta. Enkä ole koskaan väittänyt vastaan, että äidit itse (ja toivottavasti vain he, eivätkä ketkään muut!) päättävät omien raskauksiensa asioista.
en käytä paukkuja.
"Entä jos kieltäytyisin tarjotusta avusta, syövän hoidosta, taikka elvytyksestä. Silloinhan tarttuisin itse elämääni. Tekisin itsemurhan, eikö totta?"
Mutta itsemurhaksi voitaisiin tulkita myös se, että äidille on kerrottu seuraavan raskauden voivan aiheuttaa hengenmenon, ja hän hankkiutuu silti raskaaksi? Piittaamatta mahdollisesta kuolemasta? Eikö sekin ole itsemurha, tietoinen riski? Ja jos raskaus on äidille vaarallinen, on todennäköistä, että lapsikin kuolee ennenkuin syntyy. Terveyshaitatkin ovat selvinneellä lapsella todennäköisiä.
"En minäkään tiedä saako esim. syövän hoitoon puuttua. En tiedä saako kuolevaa ihmistä elvyttää. Eikä minua kiinnosta, koska niin kuitenkin tapahtuu."
Niin ei välttämättä tapahdu. Elvytyskielto on olemassa, jos haluaa, ettei elvytetä. Lääkäri ei sinua hoida, ellet lääkäriin itse hakeudu. Et saa ehkäisyä, ellet mene neuvolaan.
Kaikki samassa kategoriassa.
Kun tällaiset asiat tulevat ajankohtaisiksi ja joutuu vaikka omakohtaisesti tosielämässä kohtaamaan nämä asiat,ne eivät ole ollenkaan helppoja.
...minusta ihan vastaavasta asiasta, kun kuka tahansa ammattilainen antaa neuvoja ihmiselle, jotta ei terveyttä ja kuolemaa uhmattaisi tietoisesti.
Jos sähkömies sanoo, että älä mene itse ropeloimaan sähkölaitteita, koska sähkä ei näe ja jos koskee niin kuolee. Kuinka moni teistä menisi silti niitä ropeloimaan? Taitaa olla niin, että sitä alkaisi kavahtamaan pistorasioita.
Entä jos poliisi sanoo, että tuon nauhan tuolle puolelle ei kannata mennä, koska siellä on todellinen vaara-alua. Kuka menisi sinne silti?
Entä jos siltainsinööri Akseli Jaatinen sanoo, että tuo silta ei kestä enää kävellä rotkon yli. Kuinka moni menisi ja kävelisi silti?
Tämä voi kuulostaa järkiopilta, mutta sitä se juuri onkin, se on ihan tavallista maalaisjärkioppia. Jumalan sana ja Rakkauden käsky opettaa suojelemaan ja varjelemaan elämää kaikin tavoin, niin toisen kuin omaakin elämää ja juuri tässä järjestyksessä.
Voimmeko me siis omilla tekemisillämme varjella elämää ja terveytta kaikin tavoin yhtä aikaa tilanteessa, jossa on selkeä riski sairastua vakavasti tai jopa kuolla ja toisena argumenttina on uuden elämän alku?
Tullaan siis siihen, että toinen käsi luulee tekevänsä hyvää ja toinen tekee samalla pahaa. Näin taitavia me ihmiset itsessämme olemme.
sitä, että samalla ihminen uhraa myös toisia ihmisiä, kuten lapsensa, sukulaisensa ja puolisonsa. Miten esim. yksinäinen mies pärjää 7 lapsen kanssa, jos äiti kuolee? Taloudellisesti sekä muutenkin.
Siksi en juuri ymmärrä riskiraskauksia, kun ei ole mitään takeita lapsen selviämisestä. Sitä uhraa itsensä "turhaan". Lääkärit ovat joskus tehneet virheitä, ja sanoneet että raskaus voi olla riski, vaikka se sitten on sujunutkin ongelmitta. Mutta, lääkärin asemassa pienikin epäilys raskauden vaarallisuudesta on tuotava ilmi! Jos jälkeen päin aletaan kuolemaa tutkimaan, ja todetaan, että äidillä oli joku sairaus/vamma/vaurio, josta lääkäri ennen raskautta tiesi muttei varoittanut, niin lääkärihän siinä myös on tulessa. Hänet voidaan laittaa vastuuseen ihmisen kuolemasta. Siksi lääkärit varmasti melko helposti varoittavat vaaroista ja suosittelevat, ettei hankkiuduta raskaaksi, jos on aihetta epäillä komplikaatioita.
ja itse olen huomannut,että kyllä se oma kehon kieli on kaikkein paras asiantuntija näissäkin asioissa.
Lääkärit joutuvat etiikkansa vuoksi kertomaan potilaalle riskit,mutta kyllä uskon,että äiti itse on melkoinen asiantuntija omasta terveydentilastaan.
Kun odotin down-lastamme,ultraäänilaite ei rekisteröinyt tunnusomaisia piirteitä,mutta itse huomasin,että kaikki ei ollut kohdallaan.