että elämä ei ole minua varten, sisäänpäin kääntyneen luonteeni olen perinyt toisen vanhemman
puolelta, olen tosin ensimmäinen joka syrjäytyi täysin elämästä ton helvetin vitsauksen takia.Takana
rikkinäinen lapsuus, rikkinäinen nuoruus ja nyt olisi edessä 50 vuotta yksinäistä kurjuutta. En halua enkä
aio elää tuota aikaa, tajuan nyt sen tosiasian että koko elämäni tulisi olemaan tuota yksinäisyyttä se ei muutu
olen ollut useamman vuoden itsemurhaprosessissa ja nyt päätös rupeaa olemaan selvä, tunsin yhden itseäni
vanhemman joka kärsi samasta ongelmasta, hänen elämä oli täyttä kurjuutta kymmeniä vuosia kunnes lopulta
tarttui pilleripurkkiin ja teki sen, nyt itse ymmärrän täysin miksi.
puolelta, olen tosin ensimmäinen joka syrjäytyi täysin elämästä ton helvetin vitsauksen takia.Takana
rikkinäinen lapsuus, rikkinäinen nuoruus ja nyt olisi edessä 50 vuotta yksinäistä kurjuutta. En halua enkä
aio elää tuota aikaa, tajuan nyt sen tosiasian että koko elämäni tulisi olemaan tuota yksinäisyyttä se ei muutu
olen ollut useamman vuoden itsemurhaprosessissa ja nyt päätös rupeaa olemaan selvä, tunsin yhden itseäni
vanhemman joka kärsi samasta ongelmasta, hänen elämä oli täyttä kurjuutta kymmeniä vuosia kunnes lopulta
tarttui pilleripurkkiin ja teki sen, nyt itse ymmärrän täysin miksi.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"että elämä ei ole minua varten, sisäänpäin kääntyneen luonteeni olen perinyt toisen vanhemman
puolelta, olen tosin ensimmäinen joka syrjäytyi täysin elämästä ton helvetin vitsauksen takia."
Itseä voi kehittää. Jätä menneet, keskity uuteen elämääsi joka on vasta edessä. Kehitä asennetta, lahjojasi ja kykyjäsi niin elämäsi loistaa kuin kallein smaragdi.
on asioiden laita. Nyt varmaan tulee 101 viestiä miksi ei kannata tehdä itsemurhaa. Kattelin päivällä tuota 24h Berliiniä teemalta. Siellä oli joku asukas mennyt kerrostalon pimeään varastohuoneeseen hirttäytymään ja mädäntynyt siellä viikkoja. Jotenkin niin helvetin karua. Tuon takia itse yritän välttää itsaria viimeiseen asti.
Yritä kiinnostua jostain aiheesta kunnolla, niin sulla menee monta tuntia päivässä kirjojen lukuun ja vielä nautit siitä. Vaikka olisit ateisti niin voit etsiä henkisistä asioista selvyyttä elämääsi. Tai rupee keräilemään vaikkapa kaasunaamareita
Ärsyttää tuommoinen, kun antaa tavallaan periksi.... Pakko elämässä on olla jotain mukavaakin! Vaikka välillä... tarkoitan siis 24/7 masentaa ja ahdistaa niin ei kannata antaa heti periksi, kyllä ne hyvät ajat vielä tulee, niiden on pakko tulla!
Ite pysyn ainakin optimistisena, vaikka lapsuus ja nuoruus ovatkin "pilalla", (ei ole kavereita eikä ketään) niin pakko mun on jossain vaiheessa loistaa. Pitää vaan ottaa itsestään niskaperseote ja heittää itsensä uusiin haasteisiin, vaikka kuraa sataisi niskaan niin peliä ei voi jättää kesken :D
Olet vielä niin nuori, kyllä ton ikäisenä voi kokeilla vaikka mitä! Ite aion ainakin matkustaa, vaikka sitten yksin mutta ainakin pois täältä Suomesta, palmupuiden alle.
Toivottavasti jaksat jatkaa, ei tuo sun tilanne voi olla niin kamala.
ei voi enää korjata, ikä on vaan numero ei muuta, kokemusta yksinäisyydestä on.
Päihderiippuvuus hoiti homman loppuun, vaihtoehtona loppuelämä yksin tai kaikki kurjuus kerrasta poikki,
pitäisi varmaan kääntyä uskoon että saa anteeksi oman tekonsa, joka on viimeinen tässä kurjassa maailmassa
mitään en jää kaipaamaan, ei ole mitenkään järkevää jatkaa kurjaa elämää jos tietää että ei ole tulevaisuutta.
Miten tiedät, ettei sinulla ole tulevaisuutta? Eikös tulevaisuus ole juuri siitä jännä, kun ei siitä voi tietää? Mä koen kanssa hetkittäin, ettei tällä maailmalla ole mulle enää mitään hyvää annettavaa. Onneksi se tunne ei mulla ole jatkuva. Ehkäpä siinä huomaa lääkitykseni tehon.
Oletko sä koskaan yrittänyt kertoa jollekin, miltä susta tuntuu? Nyt ei lasketa tätä keskustelua.
Miten ajattelit päättää olemassa olosi? Jätätkö viestin niille, joiden luota lähdet?
En sentään mitään huomiohuoraus-itsemurhayrityksiä ole ikinä harrastanut, mutta itse olin tuossa 20-22-vuotiaana aina välillä itsemurhan partaalla, nyt 25v:nä pyyhkii ihan ok, olen melkeinpä onnellinen tai ainakin tyytyväinen, ja olen hankkinut aika paljon kavereita. Siitä 24/7 masennuksesta ja ahdistuksesta oli lopulta onneksi kohtalaisen lyhyt matka semmoiseen "ihan ok-siedettävää"-oloon. (Tai no, realistisesti varmaan kuitenkin alle puolet valveillaoloajasta masensi, vaikka välillä tulikin "pyöristettyä" muotoon 'koko ajan'.) Tapailin myös terveydenhuollon parissa semmosta rauhallisen viisasta neli-viiskymppistä setää, joka ei varmaan minua ihan täysin tajunnut, mutta sen sijaan että olisin siitä masentunut enemmän, huomasin että jossain määrin hän minua kuitenkin jopa tajusi, vaikka hänellä oli ihan erilaiset taustat. Siksi sain siitä hommasta jotain irti. En mitään varsinaista terapiaa lopulta ikinä saanut, vaan enpä ehkä sitten tarvinnutkaan.
Ja tulin siihen tulokseen ettei elämä nyt hassumpaa ole tylsähköilläkään elämäntavoilla. Tietty siitä on haastavaa tehdä jotain briljanttia, ja jos vain sen kelpuuttaa "haluun olla ihailtu ja hieno ihminen hetinyt"-kärsimättömyydellä, niin masentaahan sitten varmasti. Mutta ihan kohtuutyytyväinen olo on aivan realistinen ja useimmiten varmasti helppokin tavoite!
Vetoat varmaan automaattisesti siihen etten voi tietää miten poikkeuksellisen ja erityisen hajalla olet. En voikaan! Ehkä olet. Mutta ehkä et ole. Todennäköisempää on että ei ole, ja että on vain yksi monista tavallisista keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneista. Todellista asianlaitaa ei voi tietää ennen kuin on pelannut kaikki kortit. En minäkään sillon 20-22v keskittynyt siihen että minä voisin olla koskaan onnellinen vaan keskityin siihen näkökulmaan että ehkä olenkin poikkeuksellisen rikkinäinen tyyppi jolla on kenties aivokemiassa jotain pahaa geneettistä vikaa.
ja selvisit! itse en ole teini täytän 24v jos päivämäärän mukaan menee, en ole epätoivoinen
rillipää, mulla itselläni on 12 vuoden päihde ja kiertämistausta, olen elänyt elämää hetkessä,
mutta tiedän että tulevaisuus lopettaa elämäni jokatapauksessa, en halua kärsiä kun tiedän että
oma peli on pelattu, mitä helvettiä me täällä elämme? jumalauta elämä ei ole elämisen arvoista !
kaikki me kuolemme, ei ole mitään väliä missä tai kuinka se tapahtuu, ei katso ikää, ihan sama.
ja sinulle sen verran että käy koulu elämän ennenkuin rupeat vittuilemaan,
ja jos vittuilet niin tee se omilla kasvoillasi, pitkä on viestisi mutta mitään elämänkokemusta tuosta ei
näy, kauanko kirjoitit tuota viestiä...? en tykkää yhtään siitä että haukut minua huoraksi, saattaa olla otan
yhteyttä gallerian kautta.
En minä sinulle tietääkseni vittuillut!
Et sinä kai sanonut mitään itsemurhayrityksiä tehneesi. Harmi jos olet tehnyt. Minusta sellasilla huomion hankkiminen on vain harvinaisen lapsellisen vittumaista.
Kännisssä kuin käki, otin säästöstä 40 pilleriä, ja vedän nyt kurkusta alas,
nyt se nähdään miten käy kun kuolema tulee.
itse lopetin oman yksinäisyyden, en suosittele samaa muille. !
jokainen omalla tavallansa.
mitä helvettiä, olenko minä jokin magneetti?! joo heipä hei
Toivottavasti oot nyt tyytyväinen. Sait hänet tekemään itsemurhan, kun rupesit haukkumaan häntä huomiohuoraks, joten hän halusi todistaa sinulle, että ei hae huomiota ja teki itsarin.
Se huomiohuoraus-haukku on edelleenkin vain sinun omassa päässäsi.
Olen oikein tyytyväinen, kiitos. Se vaan ei liity tähän asiaan mitenkään. Ei suuntaan eikä toiseen. Paitsi että vastauksesi läpinäkyvyys ja ristiriitaisuus sai minut kyllä hymyilemään leveästi.
Minä olen vain randomi netissä, et edes tunne minua, enkä minä sinua. Kannattaisi varmaan keskittyä niihin jotka välittävät sinusta ja elää niin, että he jaksavatkin välittää eivätkä joudu ottamaan etäisyyttä suojellakseen omaa psyykettään
Se että jatkan sinulle vastailua on jotakuinkin vain hyväntekeväisyyttä taholtani. Almuja niille jotka almuja tarvitsevat. En niiden antaja juuri mitään saa tai uskalla toivoa vastineeksi. Ei kannata kuvitella sen olevan taholtani mitään enempää. Jos joku antaa kerjäläiselle almun, niin viisas kerjäläinen on kiitollinen siitä mitä sai, eikä vaadi lisää. Jos ei kelpaa niin älköön sitten ottako vastaan - niin kuin sinä yrität antaa minulle jotain syyllisyyttä pahaan oloosi. Vaikka miten köyhä olisikin sosiaalisesti, niin olisi silti, tai ehkä paremminkin juuri siksi, hyvä toimia ihmissuhteissa viisaan kerjäläisen nöyryydellä eikä uhkailijan röyhkeydellä. Ensimmäinen viestisi oli nöyrä, sait vastauksia. Se mitä sen jälkeen päästelit on lähinnä paskamaisuuksia. Silläkin voi saada vastauksia ja reaktioita, mutta ovatko ne sitä mitä haluat?
Jos ihan oikeasti tuntisin jonkun itsemurhauhkailijan, niin sanoisin kyllä, kuten olen joutunut eräällekin vuosia sitten sanomaan, että saa luvan käyttäytyä aika hitosti paremmin tai minä en enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ylläripylläri tuo jolle niin sanoin, ei enää halunnutkaan olla minun kanssani tekemisissä kun en suostunutkaan tanssimaan hänen uhkaustensa mukaisesti. Uhkailemallako kohdellaan ystävää? Ei. Se oli todiste siitä, etten minä ollutkaan hänelle ystävä. Sattuihan moinen kohtelu kun itse kyllä olin pitänyt häntä ystävänä! Mutta lopulta homma oli minulle vain, kuten fraasi englanniksi kuuluu, good riddance.
että on säälittävää kun ihmiset tällaisessa hyvinvointivaltiossa tappavat itseään yksinäisyyden takia, kun asioita voi aina muuttaa. Yksinäisyys lisäksi opettaa ja se joka sen kestää, on sankari.
Ennen oli miehet/naiset rautaa ja laivat puuta. :)
hullujen hommaa ! tehdään itsari kaikki.
Et vain ole ollut tarpeeksi kauan yksin tajutaksesi tätä asiaa.
jaa en vai? Hyviä ystäviä viimeksi 8 vuotta sitten.. krhm.
Kenelläkään, ei kenelläkään tule olla oikeutta tuomita tai mennä sanomaan itsemurhaa hautovalle että älä, ei niin saa tehä "kaikki paranee vielä kun oikein yrität, kyllä se siitä".
Se ajattelu on peräisin niiltä ajoilta kun itsemurhan yritys oli laissa rangaistava teko, ja joskus 1700-1800 luvuilla yritys sai loppunsa kun yhteisö tuomitsi hirtettäväksi jumalanpilkasta.
Apteekkeihin pitää saada itsemurhapillerit, tai itse kyllä menisin vaikka torille jos siellä olisi joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai kello 11:00 itsetuhoisten hirttotilaisuus, menisin ihan omalla naamallani ja olisin esimerkkinä muille.
Jos te haluatte täällä elää niin eläkää, älkää tulo meiltä vaatimaan samaa. saatte tehä ihan kuten haluatte, miksi me emme saa?
Nyt odotan että tuo akanketale saa tuosta haalattua perseensä toieen maahan ettei tule keskeyttämään kuten viimekerralla.
Miksi tappaisit itsesi kun voisit mennä auttamaan afrikan lapsia? :) Tai mitä vain. Elämäsi ei olisi turha, verrattuna johonkin Paris Hilttoniin!
Afrikan lapsia auttaa pahaiten kun ei auta ollenkaan, tai auttaa kuolemaan.
Se on kärsimysten pitkittymistä mennä niitä auttamaan, ihan kuin pitäisi vihannesta elossa sängyssä letkuruokinnalla.
Angstataan ja viillellään
Nyyh nyyh
:D
Elämä kannattaa katsoa kokonaan, koska se saattaa hyvinkin olla se ainoa katselukerta.
Ja jos se on surullista katsottavaa niin so what. Ole edes utelias. Taatusti jollain ollu kurjempaa eikä ole vetänyt ranteita auki.
Voihan kyynel
Kuen jo aiemmin sanoin, jos haluaa olla täällätidän keskuudessanne niin halutkoon. utta ei sitä samaa tue vaatia kaikilta.
Onko se tyhmää, periaatteelisuutta, vai olosuhteiden muodostama pakko että täytyy kärsiä ja kitua?
Vinkumisen ymmärtäis, jos eläisit jossain maassa missä et sais elää vapaasti, et sais edes angstata ääneen tai tulis kymmenen piiskaniskua.
Tämä on vapaa maa. Älä vinee.
jengii, toivottovasti itselle ei ikinä tuu noin huono olo että pitäs nyt päivänsä päättää kesken kaiken.
Itsekäs teko.
Aika moni hyvä teko on kuule nimenomaan itsekäs teko.
Liika epäitsekkyys siihen itsemurhaan johtaa. En suosittele kenellekään.
Ei ole minkäänlaisia ongelmia, mitä nyt työt vähän stressailevat, mutta olen jo auan sitten tehnyt ns.hätävaraksi sellaisen päätöksen että jos alkaa mennä niin huonosti että tuntuu ettei siitä voi selvitä, pakkaan kamppeeni ja häivyn tästä maasta jonnekkin muualle, kiertelemään mualimaa ja unohtamaan kotomaan huolet. Sinulla on tilaisuus kääntää paska timantiksi. "You really CAn do whatever you want, believe it or not!"
Suomesta häipyminen tosiaan voi auttaa. Kannattaa suunnata sellaiseen maahan missä elämä on suurinpiirtein tasapainoista (esimerkiksi ihmiset auttavat toisiaan, ovat muutenkin sosiaalisia jne), ihmiset eivät ole väkivaltaisia juoppoja tms. niin luulis paremmin menevän. :)
Mene sinä "angstaamisviiltely"- pelle muualle tästä ketjusta. Et todellakaan tajua, mistä masennuksessa on kyse. Kommenttisi ovat täysin turhia ja lapsellisia.
eikös sitä sanota että yksinäisyys tappaa??! itsellä samallainen meininki lapsuudesta peritty tapa erakoitumiselle ja sama ikävuosikin.....
olen muutaman kerran yrittänykki riistää henkeni ja totaalisesti epäonnistunu siinäkin (niin kuin kaikessa muussakin) oman elän eläminen muitten takia on yhtä helvettiä...
Olen ystävien keskellä yksinäinen niin kuin
ismo alanko laulaakin.
En ole kyllä kuullut kenenkään sanovan, että yksinäisyys tappaa. Yksinäisyyteen tottuu, jos haluaa tottua.