Uusi lastensuojelulaki, jota kansanomaisesti myös ilmiantolaiksi kutsutaan, alensi lastensuojeluilmoituksen teon kynnystä. Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ja vakoojien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat.
Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
Oletteko pikkupsykologit ajatelleet, mitä tapahtuu kun laitoksiin toimittamanne ja siellä vuosikausia ilman valvontaa viettäneet aikuiset lapset palaavat teidän ja omien lastenne pariin; kouluihin, harrastuksiin , kauppoihin, kaduille? Nouskaa äidit kapinaan näiden kasvattajapuoskareiden mielivaltaa vastaan ennenkuin on liian myöhäistä!
Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti.
Oletteko pikkupsykologit ajatelleet, mitä tapahtuu kun laitoksiin toimittamanne ja siellä vuosikausia ilman valvontaa viettäneet aikuiset lapset palaavat teidän ja omien lastenne pariin; kouluihin, harrastuksiin , kauppoihin, kaduille? Nouskaa äidit kapinaan näiden kasvattajapuoskareiden mielivaltaa vastaan ennenkuin on liian myöhäistä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
juuri he, jotka lasten kanssa työskentelevät, ole juuri aitiopaikalla näkemässä lapsen hyvinvointia?
Nykyaikaisissa päiväkodeissa ei lapsen hyvinvoinnilla ole mitkään merkitsevä merkitys. Tekevät parhaansa, mutta niillä resursseilla ei ihmeisiin pystytä. Nykypäiväkodit ovat omiaan aiheuttamaan pahoinvointia. Ja moni ongelma on lähtöisin niistä olosuhteista. Osaaminenkin on sitä ja tätä. Omien erityislasten kanssa on tullut huomattua. Vaikka toimittaisit mitä lausuntoja ja tutkimusten tiivistelmiä sinne, niin se ei auta.
Parhaimmillaan jonkinasteinen päivähoito on hyvä tuku kuntoutuksessa. Se Kuitenkin vaatii nimenomaan henkilöstöltä aitoa yhteistyön asennetta, sekä vanhempien, että muiden ammattilaisten kanssa.
Olen vanhempana oppinut antamaan tarkat ja selkeät ohjeet. Muutoin ei pärjää. Asioita on osattava kyseenalaistaa, ja päiväkodeissakin on oikeasti mahdollisuus myöskin joustavampaan toimintaan, jos joistakin rutiininomaisista asenteista päästäisiin yli. Olen nähnyt, miten lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja kävelee täysin yli erilaisten terapeuttien ja jopa lastenneurologin ohjeistuksen. Vain siksi, että näinhän on ennenkin toiminut. Yleensä se toiminta loppuu, kun selväksi tekee sen, että millä oikeudella ja koulutuksella hän niin tekee.
Olen myös nähnhyt, miten pelkkä päiväkodin vaihdos auttaa lasta kuntoutumaan. Éntisestä kaikkeen syyllisestä (jopa poissaollessaan) lapsesta kasvoi nopeasti reipas tarhalainen. Vain sillä, että ympäristö ja henkilöstö vaihtuivat eltoa myöten. Ja olen näille henkilöille vieläkin hyvi n kiitolinen, että pitivät myös lapsen puolta, ei vain järjestelmän. Näillä eväillä lapsi sai hyvän startin koulussa, mm. pienluokka olisi ollut ilman heitä täysin haaveissa vain. Täällä kun ei vanhempia ole tapana kuunnella, eikä lääkäreitäkään.
..joka on viime päivinä lietsonut tätä huostaanottohysteriaa näillä keskustelualueilla?
Kirjoitat että "Lastensuojeluviranomaisia, psykiatreja, psykologeja, terapeutteja, erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, lasten hyväksi työtä tekeviä järjestöjä ja muita ammattiauttajia on Suomessa nyt enemmän kuin koskaan maamme historiassa. Tästä huolimatta tai tämän ansioista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten lukumäärä kasvaa jatkuvasti."
Onko mieleesi tullut että huostaanottojen lisääntymiseen voisi olla joku muu syy kuin ammattihenkilöstön määrä? Mielestäni teet kaikille hallaa lietsomalla yksipuolista vihollismielikuvaasi joka tuutista. Suositten pysyttäytymään Biovanhemmat -alueella, koska siellä sinua kompataan kaikkein varmimmin.
Varmasti ihmisillä on ongelmia niin kuin on aina ollut. Nykyongelmina mainittakoon mm. rapautuvat sosiaaliset verkostot , toimeentulo-ongelmat, päihteet jne. Omituista on sijaishuollon näkeminen pääratkaisuna näihin vastoin mitään tieteellistä perustaa. Kaikki, korostan KAIKKI sijaishuollossa kasvaneiden lasten kokemuksia valottavat kansainväliset tutkimukset raportoivat vakavista ongelmista ( Esim. samasta perheestä sijoitetulla on moninkertaisesti ongelmia vaikeisiin oloihin jääneeseen verrattuna). Vakavaa puoskarointia ovat myös vanhemmuuden arvioinnit, huoliluokittelut, nallekortit yms. joita täysin kritiikittömästi käytetään sijoitustarpeen arvioinnissa. Ihmisillä on oudon lyhyt historiallinen muisti. Nykyinen uusliberalistinen vastuutusdiskurssi " ylisukupolvisine ongelmineen" heijastaa selvästi eugeniikan kaikuja. Mikäli suomalainen kammottava äitiyshistoria kiinnostaa aloita vaikka Ilpo Helenin Äidin elämänpolitiikalla.
ei ole pääratkaisu, muuta kuin sellaisille, jotka haluavat asian niin nähdä.
Historiaan verrattuna on tultu koko ajan väljemmille vesille puoskaroinnin ja puuttumisen suhteen. Individualismi jyllää ja yhteisöjen hajotessa yksilö on aina vaan vahvemmin omillaan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Kaikki kansainväliset tutkimukset korostavat sijaishuollossa kasvaneiden vaikeampia ongelmia verrattuna sisaruksiin jotka jäivät vaikeisiin oloihin... Mitäpä ehdotat ratkaisuksi?
Täydellistä ratkaisua tuskin on, mutta jonkin verran vaikutusta voisi olla lastensuojelukertoimen uudistamisella siten, että myös avohuollon tukitoimista saisi valtionapua, perhetyöntekijöiden eli kansanomaisesti "sossukyttäreiden" tilalle voisi palkata kodin- ja lastenhoitajia ja puistotädit ja lapsiparkit voisi tuoda takaisin. Mt- ja päihdeongelmaisille lisää matalan kynnyksen hoitopaikkoja ja tukea . Uudella työllisyyspolitiikalla( korvaustaso, opiskelu- ja työharjoittelumahdollisuudet, oman työllistymisen ja pienyritysten perustamisen helpottaminen), asuntopolitiikalla ( jengi pois kopeista, vuokrasäännöstely, yhteisöt, remonttisäännösten lieventäminen) ja veropolitiikalla ( esim. lapsivähennykset takaisin, alkoholiverotus) saataisiin jo ihmeitä aikaan. Eniten vaikutusta olisi varmasti yhteisöllisemmällä asenteella työpaikoilla , kouluissa ja koko yhteiskunnassa.