Pidemmän aikaa olen hiljaa toivonut toista lasta. Esikoiseni täyttää pian neljä ja itse olen jo pian liian vanha edes yrittämään. Tässä on vain yksi mutta, mieheni, jolla on edellisestä liitostaan jo kolme ja tämä meidän yhteinen on hänen neljäs. Hän on kauan jo sanonut että hänen lapsilukunsa on täynnä. Helppo sanoa kun on jo neljä!! Entäs minä, joudunko vaan tyytymään tässäkin asiassa kohtalooni tyyliin mitäs otin eronneen lapsellisen miehen, tämän siitä saa.
Pahinta tässä kaikessa on nyt se, että aina niin säännölliset kuukautiseni ovat päivän myöhässä ja nyt oikeasti pelkään että olen raskaana. Joka siis olisi muuten iloinen asia, mutta mieheni mielipiteen vuoksi ei niin iloinen asia. Joku aika sitten ajattelin, että yksi riittää, mutta en enää. Toki olen iloinen että on edes yksi lapsi ja tiedän ettei välttämättä toista tule vaikka yrittäisikin, mutta silti tuntuu pahalta mieheni jyrkkä mielipide. Minulla on itseäni 5 vuotta nuorempi pikkuveli ja hänen kanssa normaaleita lapsuus/nuoruus aikojen riitoja huomioimatta ollut läheiset välit. Tätä sisarus-rakkauttakaan ei lapseni saa koskaan kokea jos hänelle ei sellaista suoda. Mieheni kolme lasta eivät juuri meillä käy, ovat jo sen verran isoja että on omat menonsa. Kovasti kyllä meidän lapsesta tykkäävät, mutta ei se ole silti sama asia kun sisarus joka asuu samassa kodissa. Mitä ihmettä voin tehdä jos olenkin raskaana? Aborttia en tod. tee, mutta miten saan mieheni ikinä haluamaan lasta? Pahimmassa tapauksessa joudun kantamaan lapsesta vastuun yksin ja se ei varmaan ole hääviä. Että tällaisia ajatuksia, ongelmansa kullakin.
Pahinta tässä kaikessa on nyt se, että aina niin säännölliset kuukautiseni ovat päivän myöhässä ja nyt oikeasti pelkään että olen raskaana. Joka siis olisi muuten iloinen asia, mutta mieheni mielipiteen vuoksi ei niin iloinen asia. Joku aika sitten ajattelin, että yksi riittää, mutta en enää. Toki olen iloinen että on edes yksi lapsi ja tiedän ettei välttämättä toista tule vaikka yrittäisikin, mutta silti tuntuu pahalta mieheni jyrkkä mielipide. Minulla on itseäni 5 vuotta nuorempi pikkuveli ja hänen kanssa normaaleita lapsuus/nuoruus aikojen riitoja huomioimatta ollut läheiset välit. Tätä sisarus-rakkauttakaan ei lapseni saa koskaan kokea jos hänelle ei sellaista suoda. Mieheni kolme lasta eivät juuri meillä käy, ovat jo sen verran isoja että on omat menonsa. Kovasti kyllä meidän lapsesta tykkäävät, mutta ei se ole silti sama asia kun sisarus joka asuu samassa kodissa. Mitä ihmettä voin tehdä jos olenkin raskaana? Aborttia en tod. tee, mutta miten saan mieheni ikinä haluamaan lasta? Pahimmassa tapauksessa joudun kantamaan lapsesta vastuun yksin ja se ei varmaan ole hääviä. Että tällaisia ajatuksia, ongelmansa kullakin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuules, ihan yhtä vastuullinen miehesi on mahdollisesta tulevasta lapsesta, jos hän on kuitenkin "fifti fifti" osallistunut sen alulle laittamiseenkin. Ei siinä vaiheessa enää kysellä haluaako lasta vai ei, kun se on jo tulossa.
Jos pelkäät, että miehesi jättää sinut raskautesi takia, niin semmoisen miehen minä ainakin antaisin ilomielin mennä menojaa.
Vaikka saisitte toisen lapsen, ei lapsista välttämättä tule edes läheisiä. Voivat olla ihan erilaisia persoonaltaan ja mieltymyksiltää. Oman veljeni kanssa meillä on 4 vuotta ikäeroa, eikä koskaan olla oltu yhtään läheisiä, ei lapsena eikä aikuisena.
Ajatteletko, että omalla lapsellasi kuuluu olla samanlainen lapsuus kuin sinulla, myös sisarus samalla ikäerolla. Lapsellasi on jo paljon sisaruksia, vaikkeivat asukaan saman katon alla.
Mutta ymmärrän toki naisen biologisen tarpeen lisääntyä..