Fetissi on siihen asti hyvä kun se ei rasita elämää. MInulla sukkafetissistäni on tullut jo eräänalainen vaiva. Pääseeköhän mieltymyksistään mitenkään irti? Otan esimerkkejä arjen tilanteista, jotta saatte kuvan minun vaivasta. Kyse on sukka tai sukkahousufetissistä.
Kun olen jossakin tilassa, missä on naisia, joista joku riisuu kenkänsä, minun on pakko päästä näkemään hänen sukkansa. Muuta paikkaani asentoa siten, että näen sukat. Sitten vasta rauhoitun. Kun taas joku nainen laiitaaa saapasta jalkaan siten, että varsi menee housun lahkeen alle, asetun jälleen siten, että voin nähdä, onko housujen alla sukkahousut. Jos on, päiväni on pelastettu.Pitkin työpäivää yritän päästä näkemään sukkia ja sukkahousuja. On rasittavaa joskus.
Nyt kun kun housujen yläosa on matala, näkee helposti, onko sukkikset housujen alla. Sukkahousun yläosa kun tulee housejen reunaa ylemmäs. Menen jälleen sellaiseen paikkaan, että pääsen näkemään. Kaikkinensa katselu tuo tyydystä, kiihottavaakin mutta joskus rasittavaa. Kaupassa katson naisten koreihin, ovelasti vlkuillen, onko niissä sukka tai sukkahousupaketteja. Kerran kaupassa olin lähes taivaassa. Kassajonossa ennen minua oli nainen, jolla oli korissaan ja hetken päästä hihnalla useita sukkahousupaketteja. Sukkisten määrä ei riittänyt vaan minun oli nähtävä minkä värisiä ne oli. Pakkasin omia tavoroita hänen vieressä hitaasti, jotta ehdin nähdä sukkahousupaketin reiästä niiden värin. Mielessäni kuvittelin, miltä nainen näyttää pukiessaan sukkiksia jalkaan. Sitten rauhoitun. Raskasta ja rasittavaa vakka joskus hyvin antoisaa ja kiihottavaa. Tulen hulluksi kohta.
Kun olen jossakin tilassa, missä on naisia, joista joku riisuu kenkänsä, minun on pakko päästä näkemään hänen sukkansa. Muuta paikkaani asentoa siten, että näen sukat. Sitten vasta rauhoitun. Kun taas joku nainen laiitaaa saapasta jalkaan siten, että varsi menee housun lahkeen alle, asetun jälleen siten, että voin nähdä, onko housujen alla sukkahousut. Jos on, päiväni on pelastettu.Pitkin työpäivää yritän päästä näkemään sukkia ja sukkahousuja. On rasittavaa joskus.
Nyt kun kun housujen yläosa on matala, näkee helposti, onko sukkikset housujen alla. Sukkahousun yläosa kun tulee housejen reunaa ylemmäs. Menen jälleen sellaiseen paikkaan, että pääsen näkemään. Kaikkinensa katselu tuo tyydystä, kiihottavaakin mutta joskus rasittavaa. Kaupassa katson naisten koreihin, ovelasti vlkuillen, onko niissä sukka tai sukkahousupaketteja. Kerran kaupassa olin lähes taivaassa. Kassajonossa ennen minua oli nainen, jolla oli korissaan ja hetken päästä hihnalla useita sukkahousupaketteja. Sukkisten määrä ei riittänyt vaan minun oli nähtävä minkä värisiä ne oli. Pakkasin omia tavoroita hänen vieressä hitaasti, jotta ehdin nähdä sukkahousupaketin reiästä niiden värin. Mielessäni kuvittelin, miltä nainen näyttää pukiessaan sukkiksia jalkaan. Sitten rauhoitun. Raskasta ja rasittavaa vakka joskus hyvin antoisaa ja kiihottavaa. Tulen hulluksi kohta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minulla on samaa vikaa, haluan vain nähdä naisten haarojen väliin kun ne istuu ja niillä on hame päällä, joskus muutan asentoanikin ja tiputtelen tavaroita lattialle että voin katsoa suoraan hameen alle, haluaisin kuvata niitä myös mutta se ei taida olla laillista joten annan olla ja katselen vain.
Rasittavaahan se on. Alkoi jo koulussa ja vaikka olen 40 , ei loppua näy. Varaudu loppuelämän mittaiseen rasittavuuteen:-)
Haarakiila on pakko nähdä onko se pyöreä vai v muotoinen.
näin on...elämä on joskus "jalkamiehellä" rasittavaa...mutta toisaalta,jalkoja on kivan helppo pongailla varsinkin kesäisin...."tissimiehillä" ei ole ehkä niinkään hauskaa...kävin jokuaika sitten kaupassa jossa oli kaunis nainen kassalla,tuli pakonomainen tarve nähdä hänen jalat ja sukat,nainen kun kääntyi ympäri niin minä poika käytin reippaasti tilaisuuden hyväkseni ja kurkotin itseni liukuhihnan yli,kun ei ollut muitakaan asiakkaita lähettyvillä niin en uskonut kenenkään huomaavan "sairasta" tempaustani... ja näin kuin näinkin nuo kiihottavat jalat mustissa nilkkasukissa,tunne oli kuin lapsella joka sai avattua joulukalenterin luukun..varmaan vielä moninverroin parempikin.jalat näyttivät juuri sellaisilta kuin olin ajatellutkin niiden olevan...ja se odotuksen tunne,sydänhakkasi kiivaasti kun odotin tilaisuuttani..hmmm...mutta pieni viaton temppuni oli huomattu,toinen naismyyjä tuli ripeästi paikalle ja supatti jotain tämän kauniin naismyyjän korvaan,sitten molemmat kääntyivät minuun päin ja he purskahtivat nauramaan,myyjä antoi rahasta takaisin hymyillen ja minä taisin olla punaisempi kuin koskaan.häivyin paikalta reippain askelin taakse vilkuilematta...en ole käynyt kyseisessä kaupassa sen jälkeen. tein vuosia sitten konttorikaluste asennuksia,se oli joskus unelmahommaa...asentelin kerran kalusteita erään suuren firman konttoritiloissa,siellä työskenteli kymmenittäin kauniita nuoria naisia....niitä oli ilo katsella kun ne kipittelivät edestakaisin papereidensa kanssa pitkin konttoria,korkeat korkokengät sen kuin kopisivat ja silmiini osui toinen toistaan kauniimpia sääripareja..hoikkia pitkiä mutta niin voimakkaita sääriä vehottuina kaikenvärisiin ja kuosisiin nailoneihin...huh!! sitten kierona miehenä keksin asentaa täysin turhia heloja neitien työpöytien alle...neitoset usein istuivat tuoleissaan minun ryömiessä heidän pöytiensä alla.....hahaaa..siinä niitä sääriä sitten oli,ihan senttien etäisyydellä naamataulustani...lämmöllä näitä hetkiä muistelen,sydänkohtauksen vaara oli kyllä ilmeinen siinä työssä,olisi täytynyt pyytää vaarallisentyön lisää...tosin,olisin melkeinpä itse voinut maksaa siitä että sain tehdä työtä näiden missityyppisten typyköiden seurassa.
se on siunaus,ei rasite!
rasittavaa välttämättä ole. Mukavaahan se nättejä sääriä sukkahousuissa on "bongailla", sitä olen harrastanut niin kauan, kuin muistan. Onni on ollut myös löytää elämänkumppaniksi kaunis säihkysäärinen naisihminen, joka usein ilahduttaa meikäläistä pukeutumalla naisellisesti lyhyeen hameeseen, kiiltäviin sukkiksiin ja korkokenkiin, niin kesällä kuin talvella ja vieläpä kovasti pitää jalkojensa hieromisesta... Tosin sellaisen löytäminen ei kyllä mikään aivan helppo homma ollut, mutta nyt jo 15 vuoden ajan ollaan yhdessä viihdytty. Ei siis sukkisfetisismin välttämättä tarvitse mikään rasite elämässä olla, kun sen pystyy kääntämään molempia osapuolia ilahduttavaksi hiukan eroottiseksikin kivaksi kanssakäymiseksi. Suosittelen!
Mutta kun sattuu olemaan niin, että vaimoni ei tykkää käyttää sukkiksia juuri ollenkaan. Ovat kuulemma epämukavat. Sääret olisi kyllä ihan ok, mutta kun ei niin. Olen pyytänyt mutta ei näe ajatuksissani mitään hohtoa. Niinpä mielelläni ihailen toisten naisten sukkissääriä vaikka se on käynyt jo lähes rasitteeksi. Sukkapöksyfriikillä on käynyt hyvä tsäkä.
noita "sukkahousunvihaajia" naistenkin joukossa. Oma vaimoni on kyllä kai aina niitä käyttänyt enemmän tai vähemmän, mutta kauniimmat sukkikset, hameet ja korkkarit ovat kyllä tulleet kuvaan mukaan meikäläisen myötä. Pientä rohkaisua, kehua ja imartelua se on toki vaatinut, mutta on ollut vaivan arvoista, kun muijaa on mukava kattella ja ainahan sitä itsekin hiukan ylpistyy, kun vieraatkin ukot joskus vilkuilee sen perään. Eli kannattaa sunkin vain vaivihkaa, pikkuhiljaa vihjaillen ja edeten koettaa kääntää kumppaniasi hieman naisellisempaan pukeutumistyyliin, ihan positiivisesti, kehuen kauniita sääriä ja muutenkin imarrellen, voi se onnistuakin!
On yritetty maanitella sekä hyvällä että pahalla sukkiksia mukaan kuvioon. Mutta ei meinaa vaan ottaa tulta alleen. Vaihtoehdoiksi jää näin vain vieraiden naisten sääret sukkiksineen.
mustat nilkkasukat ovat tällä hetkellä kiihottavimmat...tää fetissi muuttaa aina muotoaan ja makuasiat vaihtelee laidasta laitaan..
heitä kirvestäsi kaivoon, hiljaa hyvä tulee. Ei tietenkään kannata olla yli-innokas tämän asian suhteen, varsinkaan, jos teillä muuten menee mukavasti. Pahassa tapauksessa voi emännällesi tulla asiasta varsinainen "torjuntareaktio", eli kannattaa tietty vetää viisaasti vähän takaisinpäin ja uskoa jos kumppanisi sanoo ei. Ajan kanssa varovasti ja ennenkaikkea myönteisessä hengessä asiassa etenemällä voi uskoakseni kuitenkin saada ihmeitä aikaan ja "ei" saattaa pikkuhiljaa muuttua muotoon "ehkä" ja kukaties jopa "kyllä"! Kärsivällisyyttä ja aikaa se toki voi vaatia, mutta voi kuitenkin olla sen vaivan arvoista.
Tsemppiä ja onnea yritykseen!
eli hiljaa hyvä tulee. Itse olen aivan hulluna sukkiin ja sukkahousuhin. Sain kerrottua vaimolle jo suhteemme alkuvaiheessa, vaikka kertominen tuntui aluksi vaikealta asialta. Aiemmin katselin sukissa käyviä naisia, mutta sen jälkeen kun kerroin asian vaimolleni, ei muiden jalkoja ole kauheasti tarvinnut katsella. Toki aina korkokengän kopseen kuullessani saatan käännähtää katsomaan. Markettien sukkaosastoilla on mukava yhdessä katsella seuraavia ostokohteita.
Jotenkin tuntuu, että nälkä kasvaa syödessä ja mukaan sukkafetissiin on tulossa oma halu kokeilla sukkahousuja ja sukkia. Tämä onkin seuraava askel...
Sukkikset olen jalkaani jo laittanut. Tuntuivat hyvälle. Vaimolle ajattelin jättää vielä kertomatta.
ei ole homma mennyt ihan tuohon suuntaan. Meikäläistä sukkikset viehättävät vain naisen jalassa.
sukat ja jalat saa minut aivan veltoksi onnesta..paitsi sen yhden kohdan :)
Mulla on myös jalka/sukkafetissi. Valkoiset tai värilliset suka sekä sukkahousut saa himot heräämään. Valitettavasti ei vaan löydä naista, joka haluaisi toteuttaa haaveeni.
Oma muija ei oo kiinnostunnu aiheesta vaikka ollaan asiasta puhuttu ja olen yrittäny saada häntä mukaan leikkiin.