Buddhalaisuus & Musiikki

saattavat piillä juuri musiikissa. Voit harjoittaa musiikkia, kunhan se ei ole maallista mammonaa. Vain harrastuksena, olisi ehkä oikeaoppinen vastaus. Itse vastaisin tämän päivän Buddhalaisen kirjoituksen osalta näin, että koska musiikki on ongelma, mun tulisi pyrkiä minäsuhteeseen musiikin kanssa. Oikein vai väärin? Mikä nämä asiat erottaa toisistaan? Yhteisöllisyys, luostari, nykyajan tekniikka ja luonnonihmeet. Ihan siis maailmanlaajuisessa merkityksessä. Musiikki oli aistitoiminnoilleni jotenkin vetreyttävä ajatus, se teki hyvää liikunnallisesti.

Minervä kirjoitti:

saattavat piillä juuri musiikissa. Voit harjoittaa musiikkia, kunhan se ei ole maallista mammonaa. Vain harrastuksena, olisi ehkä oikeaoppinen vastaus. Itse vastaisin tämän päivän Buddhalaisen kirjoituksen osalta näin, että koska musiikki on ongelma, mun tulisi pyrkiä minäsuhteeseen musiikin kanssa. Oikein vai väärin? Mikä nämä asiat erottaa toisistaan? Yhteisöllisyys, luostari, nykyajan tekniikka ja luonnonihmeet. Ihan siis maailmanlaajuisessa merkityksessä. Musiikki oli aistitoiminnoilleni jotenkin vetreyttävä ajatus, se teki hyvää liikunnallisesti.

Lue lisää

sanon minä! Sitä katsotaan joka paikassa kieroon...

Siksi, että musiikki nostaa keinotekoisesti esiin tunteita, joista juuri pyritään eroon. Ei ole siis mielekästä lisätä omaa tunnekuormaansa musiikilla ja samalla koittaa rauhoittaa mieltä meditaatiolla. Esim. rankka hevi korostaa vihaa ja on buddalaiselle aivan turhaa, jopa haitallista. Mieltä rauhoittava, meditatiivinen musiikki ei ole haitallista, ja voi olla ihan hyvä apu, joskaan ei itsessään edistä mitään.

Et ole oivaltanut oikein buddalaisutta, jos pidät sitä makuasiana. Makuasiat kun ovat varsin itsekkäitä mieltymyksiä, jossa jokin jaetaan hyvään ja huonoon. Olennaista on se, mikä on sinulle hyväksi, ei se mistä pidät.

zenopis kirjoitti:

Siksi, että musiikki nostaa keinotekoisesti esiin tunteita, joista juuri pyritään eroon. Ei ole siis mielekästä lisätä omaa tunnekuormaansa musiikilla ja samalla koittaa rauhoittaa mieltä meditaatiolla. Esim. rankka hevi korostaa vihaa ja on buddalaiselle aivan turhaa, jopa haitallista. Mieltä rauhoittava, meditatiivinen musiikki ei ole haitallista, ja voi olla ihan hyvä apu, joskaan ei itsessään edistä mitään.

Et ole oivaltanut oikein buddalaisutta, jos pidät sitä makuasiana. Makuasiat kun ovat varsin itsekkäitä mieltymyksiä, jossa jokin jaetaan hyvään ja huonoon. Olennaista on se, mikä on sinulle hyväksi, ei se mistä pidät.

Lue lisää

Buddhalaisuus ei ole minulle elämää rajoittava tekijä. Kuuntelen mieleistäni musiikkia, mutta en ota sitä niin vakavasti, että menettäisin mielenrauhan sen takia. Jos joku jonkunlaisesta musiikista menettää, niin silloin sitä musiikkia ei kannata kuunnella. Soitan kitaraa, ja se on minulle meditatiivista. Mieli on silloin vapaa muusta. Jopa itse soittamisesta, en useinkaan suunnittele mitä soitan, vaan mitä mieleen tulee. Tietysti pitää osatakin jotain, että pystyy soittamaan musiikilta kuulostavaa ilman etukäteen suunniteltuja sävel/sointukulkuja. Kävelymeditaatio on myös suosikkejani, ennemmin kuin paikoillaan oleminen. Thich Nhat Hanh opastaa kirjassaan Puhtaan maan polulla kävelymeditaation hyvin.
Meditoidessa ei ole tarkoitus pysäyttää ajattelua väkisin, vaan antaa ajatusten tulla ja mennä, ja tunnistaa että ne ovat vain ajatuksia. Olla ikäänkuin oman mielen tarkkailija. Jos lähtee seuraamaan jotain ajatusta tai ajatuskulkua, silloin pitää vain palauttaa mieli hengitykseen (tai meditaation kohteeseen). Kun huomaa että on seurannut jotain ajatusta, ei pidä hermostua tyyliin: ei tästä mitään tule, tms. Ajatukset kyllä hiljenevät aikanaan. Aloittaminen on vaikein osa. Aloittaa voi vaikka aluksi edes minuutti.
Jos ajatukset pyrkii pysäyttämään väkisin, jos siinä joku onnistuu, tällöin löytynyt "mielenrauha" ei ole aitoa. Silloin vain ego on päällimmäisenä pitämässä ajatukset poissa.
Yongey Mingyur Rinpoche kertoo jutun, jossa eräs perhe on taidemuseossa. Isä katsoo taulua ajatellen että miten kallis se on ja kuinka siihen aikaan osattiin tehdä maalisekoituksia ja onpa se hyvin säilynyt yms. Äiti ajattelee että olisipa se hieno kotiseinällä, tuttavatkin olisivat kateellisia. Lapsi katsoo taulua ja näkee millainen se on. Jos osaa elää edes osan aikaa hetkessä eikä menneessä tai tulevaisuudessa, on elämä paljon helpompaa. Se hetkessä eläminen on itseasiassa meditoimista sekä tila mihin meditoimalla pyritään. Muistakaa vielä tämä, Buddhan lausuma: Ei kannata murehtia asioita joita voi muuttaa, eikä kannata murehtia asioita joita ei voi muuttaa.
Meni vähän ohi aiheen, vai menikö?

J.R. kirjoitti:

Buddhalaisuus ei ole minulle elämää rajoittava tekijä. Kuuntelen mieleistäni musiikkia, mutta en ota sitä niin vakavasti, että menettäisin mielenrauhan sen takia. Jos joku jonkunlaisesta musiikista menettää, niin silloin sitä musiikkia ei kannata kuunnella. Soitan kitaraa, ja se on minulle meditatiivista. Mieli on silloin vapaa muusta. Jopa itse soittamisesta, en useinkaan suunnittele mitä soitan, vaan mitä mieleen tulee. Tietysti pitää osatakin jotain, että pystyy soittamaan musiikilta kuulostavaa ilman etukäteen suunniteltuja sävel/sointukulkuja. Kävelymeditaatio on myös suosikkejani, ennemmin kuin paikoillaan oleminen. Thich Nhat Hanh opastaa kirjassaan Puhtaan maan polulla kävelymeditaation hyvin.
Meditoidessa ei ole tarkoitus pysäyttää ajattelua väkisin, vaan antaa ajatusten tulla ja mennä, ja tunnistaa että ne ovat vain ajatuksia. Olla ikäänkuin oman mielen tarkkailija. Jos lähtee seuraamaan jotain ajatusta tai ajatuskulkua, silloin pitää vain palauttaa mieli hengitykseen (tai meditaation kohteeseen). Kun huomaa että on seurannut jotain ajatusta, ei pidä hermostua tyyliin: ei tästä mitään tule, tms. Ajatukset kyllä hiljenevät aikanaan. Aloittaminen on vaikein osa. Aloittaa voi vaikka aluksi edes minuutti.
Jos ajatukset pyrkii pysäyttämään väkisin, jos siinä joku onnistuu, tällöin löytynyt "mielenrauha" ei ole aitoa. Silloin vain ego on päällimmäisenä pitämässä ajatukset poissa.
Yongey Mingyur Rinpoche kertoo jutun, jossa eräs perhe on taidemuseossa. Isä katsoo taulua ajatellen että miten kallis se on ja kuinka siihen aikaan osattiin tehdä maalisekoituksia ja onpa se hyvin säilynyt yms. Äiti ajattelee että olisipa se hieno kotiseinällä, tuttavatkin olisivat kateellisia. Lapsi katsoo taulua ja näkee millainen se on. Jos osaa elää edes osan aikaa hetkessä eikä menneessä tai tulevaisuudessa, on elämä paljon helpompaa. Se hetkessä eläminen on itseasiassa meditoimista sekä tila mihin meditoimalla pyritään. Muistakaa vielä tämä, Buddhan lausuma: Ei kannata murehtia asioita joita voi muuttaa, eikä kannata murehtia asioita joita ei voi muuttaa.
Meni vähän ohi aiheen, vai menikö?

Lue lisää

Tunnistaa että ne ovat vain ajatuksia- kohtaan lisään, että ne ajatukset ovat varsin hallitsevia jos ne liittyvät todelliseen uhkaan tms.
Jos asia on mielessä päällimmäisenä, siihen on vaikea keksiä mitään ja epätoivo voi vallata mielen. Mielikuvituskin voi alkaa laukkaamaan ja keksiä asian vielä pahemmaksi. Mutta kun saat otettua asiaan etäisyyttä niin ettei se pyöri mielessä koko ajan, ratkaisu ongelmaan on silloin helpompi keksiä. Meditoiminen on tässä suhteessa sama, kuin vanha viisaus nukkua yön yli ennen jotakin päätöstä.
Minulla on käynyt usein siten että vastaus vain yhtäkkiä tulee mieleen myöhemmin.

Minervä kirjoitti:

saattavat piillä juuri musiikissa. Voit harjoittaa musiikkia, kunhan se ei ole maallista mammonaa. Vain harrastuksena, olisi ehkä oikeaoppinen vastaus. Itse vastaisin tämän päivän Buddhalaisen kirjoituksen osalta näin, että koska musiikki on ongelma, mun tulisi pyrkiä minäsuhteeseen musiikin kanssa. Oikein vai väärin? Mikä nämä asiat erottaa toisistaan? Yhteisöllisyys, luostari, nykyajan tekniikka ja luonnonihmeet. Ihan siis maailmanlaajuisessa merkityksessä. Musiikki oli aistitoiminnoilleni jotenkin vetreyttävä ajatus, se teki hyvää liikunnallisesti.

Lue lisää

On vain yksi ääni! On oltava yhtä ilmiöiden kanssa, välissä ei saa olla mitään eroa - vaikka kyseessä olisi sadepisaroiden ääni. Niin kahdesta tulee yksi ja oivallus on täydellinen.

Muusikolla voi olla suhde minkä kanssa hyvänsä, Buddhall on suhde kaiken kanssa.

zenopis kirjoitti:

Siksi, että musiikki nostaa keinotekoisesti esiin tunteita, joista juuri pyritään eroon. Ei ole siis mielekästä lisätä omaa tunnekuormaansa musiikilla ja samalla koittaa rauhoittaa mieltä meditaatiolla. Esim. rankka hevi korostaa vihaa ja on buddalaiselle aivan turhaa, jopa haitallista. Mieltä rauhoittava, meditatiivinen musiikki ei ole haitallista, ja voi olla ihan hyvä apu, joskaan ei itsessään edistä mitään.

Et ole oivaltanut oikein buddalaisutta, jos pidät sitä makuasiana. Makuasiat kun ovat varsin itsekkäitä mieltymyksiä, jossa jokin jaetaan hyvään ja huonoon. Olennaista on se, mikä on sinulle hyväksi, ei se mistä pidät.

Lue lisää

Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, niin silmään pisti pari ristiriitaista juttua.
"Makuasiat ovat varsin itsekkäitä mieltymyksiä, joissa jokin jaetaan hyvään ja huonoon. Olennaista on se, mikä on sinulle hyväksi, ei se mistä pidät."
-Onko musiikkimaku itsekästä?
-Mistä voin tietää mikä on minulle hyväksi ellei sitä jaa hyväksi tai huonoksi?
-Onko kaikki mistä pidän, huonoa?

Miss Logiikka kirjoitti:

Vaikka et tätä minulle osoittanutkaan, niin silmään pisti pari ristiriitaista juttua.
"Makuasiat ovat varsin itsekkäitä mieltymyksiä, joissa jokin jaetaan hyvään ja huonoon. Olennaista on se, mikä on sinulle hyväksi, ei se mistä pidät."
-Onko musiikkimaku itsekästä?
-Mistä voin tietää mikä on minulle hyväksi ellei sitä jaa hyväksi tai huonoksi?
-Onko kaikki mistä pidän, huonoa?

Lue lisää

-Onko musiikkimaku itsekästä?

Periaatteessa kai kyllä, jos sillä lisätään omia aistinautintoja. Mutta jos tuo mieltymys ei aiheuta sinulle haittaa (kinaa levyvalinnasta tms) niin eipä kai siitä muuta haittaa ole, kun ehkä satunnaisia turhia tunnekuohuja.


-Mistä voin tietää mikä on minulle hyväksi ellei sitä jaa hyväksi tai huonoksi?

On eri asia mitä haluat ja mikä on sinulle hyväksi. Halut ovat egon imentymiä, kun taas se mikä on hyväksi on eettinen kysymys. Esimerkiksi vaikka ruoka on hyvää, niin vain kohtuullinen määrä sitä on hyväksi. Tai toisaalta hyväkin ruoka saattaa olla vain haitallista (epäterveellistä). Jos luet buddalaisia kirjoja, niissä on paljon juttuja oikeista ajatuksista ja oikeista teoista, jotka nojaavat buddalaiseen etiikkaan.


-Onko kaikki mistä pidän, huonoa?

Ei. Mutta kaikki teot ja ajatukset, joilla kasvatat egoasi ovat haitallisia. Buddalaisuuden mukaan kaikki halut muuttuvat enemmin tai myöhemmin pettymyksiksi, kun eivät täyty (=kärsimykseksi) ja ovat siksi haitallisia. Kyse on siis hyvin paljon myös teon (tai halun) motiivista.

J.R. kirjoitti:

Buddhalaisuus ei ole minulle elämää rajoittava tekijä. Kuuntelen mieleistäni musiikkia, mutta en ota sitä niin vakavasti, että menettäisin mielenrauhan sen takia. Jos joku jonkunlaisesta musiikista menettää, niin silloin sitä musiikkia ei kannata kuunnella. Soitan kitaraa, ja se on minulle meditatiivista. Mieli on silloin vapaa muusta. Jopa itse soittamisesta, en useinkaan suunnittele mitä soitan, vaan mitä mieleen tulee. Tietysti pitää osatakin jotain, että pystyy soittamaan musiikilta kuulostavaa ilman etukäteen suunniteltuja sävel/sointukulkuja. Kävelymeditaatio on myös suosikkejani, ennemmin kuin paikoillaan oleminen. Thich Nhat Hanh opastaa kirjassaan Puhtaan maan polulla kävelymeditaation hyvin.
Meditoidessa ei ole tarkoitus pysäyttää ajattelua väkisin, vaan antaa ajatusten tulla ja mennä, ja tunnistaa että ne ovat vain ajatuksia. Olla ikäänkuin oman mielen tarkkailija. Jos lähtee seuraamaan jotain ajatusta tai ajatuskulkua, silloin pitää vain palauttaa mieli hengitykseen (tai meditaation kohteeseen). Kun huomaa että on seurannut jotain ajatusta, ei pidä hermostua tyyliin: ei tästä mitään tule, tms. Ajatukset kyllä hiljenevät aikanaan. Aloittaminen on vaikein osa. Aloittaa voi vaikka aluksi edes minuutti.
Jos ajatukset pyrkii pysäyttämään väkisin, jos siinä joku onnistuu, tällöin löytynyt "mielenrauha" ei ole aitoa. Silloin vain ego on päällimmäisenä pitämässä ajatukset poissa.
Yongey Mingyur Rinpoche kertoo jutun, jossa eräs perhe on taidemuseossa. Isä katsoo taulua ajatellen että miten kallis se on ja kuinka siihen aikaan osattiin tehdä maalisekoituksia ja onpa se hyvin säilynyt yms. Äiti ajattelee että olisipa se hieno kotiseinällä, tuttavatkin olisivat kateellisia. Lapsi katsoo taulua ja näkee millainen se on. Jos osaa elää edes osan aikaa hetkessä eikä menneessä tai tulevaisuudessa, on elämä paljon helpompaa. Se hetkessä eläminen on itseasiassa meditoimista sekä tila mihin meditoimalla pyritään. Muistakaa vielä tämä, Buddhan lausuma: Ei kannata murehtia asioita joita voi muuttaa, eikä kannata murehtia asioita joita ei voi muuttaa.
Meni vähän ohi aiheen, vai menikö?

Lue lisää

"Buddhalaisuus ei ole minulle elämää rajoittava tekijä."

Ihminen itse on elämäänsä rajoittava tekijä. Buddalaisuus on yksi tapa yritää nähdä tämä tosiasia.

Zigzig kirjoitti:

On vain yksi ääni! On oltava yhtä ilmiöiden kanssa, välissä ei saa olla mitään eroa - vaikka kyseessä olisi sadepisaroiden ääni. Niin kahdesta tulee yksi ja oivallus on täydellinen.

Muusikolla voi olla suhde minkä kanssa hyvänsä, Buddhall on suhde kaiken kanssa.

Lue lisää

Ääni kuin ääni. Kaikki samaa.

"Musiikkia kuuneilleilla korkeampi ÄO"

Ei korkea ÄO tee ihmisestä onnellista. Sen (ÄO:nsa) tiedostaminen saattaa olla jopa haitallista, kun alkaa pitämään itseään älykkäänä, ego juhlii!

(Tämä ei ollut mielipide musiikkia vastaan)

zenopis kirjoitti:

"Musiikkia kuuneilleilla korkeampi ÄO"

Ei korkea ÄO tee ihmisestä onnellista. Sen (ÄO:nsa) tiedostaminen saattaa olla jopa haitallista, kun alkaa pitämään itseään älykkäänä, ego juhlii!

(Tämä ei ollut mielipide musiikkia vastaan)

Lue lisää

Olet selvästi kovin kiintynyt egoilemiseesi! Anna jo mennä, hyvä ihminen! ;)

Kyllä se hyvä ja kaunis musiikki kehittää myös tunnettakin. Joskus aikoinaan luin muuten ennustuksen, jossa Jeesuksen jälleentuleminen kuulee lapsuudessaan paljon mm. Beatlesin musiikkia. Jesse olis siis todennäköisesti uudelleen ingarnoitunut n. vuosina 1965-1970. Vai voisiko se olla kuitenkin Buddha?

Raamattu-uskovat pitävät muuten Beatlesia satanistisena musiikkina! :-0

Oishan tää maailma paratiisi jos kaikilla olis ÄO 200 ja tunnettakin 100%! ;) Usko tai älä! :)

ÄO EIOO kirjoitti:

Olet selvästi kovin kiintynyt egoilemiseesi! Anna jo mennä, hyvä ihminen! ;)

Kyllä se hyvä ja kaunis musiikki kehittää myös tunnettakin. Joskus aikoinaan luin muuten ennustuksen, jossa Jeesuksen jälleentuleminen kuulee lapsuudessaan paljon mm. Beatlesin musiikkia. Jesse olis siis todennäköisesti uudelleen ingarnoitunut n. vuosina 1965-1970. Vai voisiko se olla kuitenkin Buddha?

Raamattu-uskovat pitävät muuten Beatlesia satanistisena musiikkina! :-0

Oishan tää maailma paratiisi jos kaikilla olis ÄO 200 ja tunnettakin 100%! ;) Usko tai älä! :)

Lue lisää

Olen samaa mieltä, että musiikkia kannattaa kuunnella, etenkin sellaista, joka tuo hyvän mielen.

Mutta siksi, että se parantaa ÄO:ta, on aika huono peruste. Ok, sekoitan tähän sen, että ÄO on usein vain pätemisen aihe, vaikka älykkyys sinänsä on aina ihmiselle hyvästä.

Minä en pidä mitään musiikkia satanistisena, mutta en aina ymmärrä miksi halutaan kuunnella musiikka, joka tekee vihaiseksi tai herättää suuria kaipauksia - eikö ihmisen ole helpompi elää ilman noita tunteita? Miksi keinotekoisesti lisätä niitä, kun aitojakin on ihan riittävästi?

zenopis kirjoitti:

Olen samaa mieltä, että musiikkia kannattaa kuunnella, etenkin sellaista, joka tuo hyvän mielen.

Mutta siksi, että se parantaa ÄO:ta, on aika huono peruste. Ok, sekoitan tähän sen, että ÄO on usein vain pätemisen aihe, vaikka älykkyys sinänsä on aina ihmiselle hyvästä.

Minä en pidä mitään musiikkia satanistisena, mutta en aina ymmärrä miksi halutaan kuunnella musiikka, joka tekee vihaiseksi tai herättää suuria kaipauksia - eikö ihmisen ole helpompi elää ilman noita tunteita? Miksi keinotekoisesti lisätä niitä, kun aitojakin on ihan riittävästi?

Lue lisää

Jepulis!

Nykyäänhän puhutaan ns. tunneälystä, joka on älyn kokonaisvaltaista käyttöä hyvän elämän saamikseksi sekä itselleen, että muille ihmisille. Varsinkin viimeisen 100 vuoden aikanahan älyä on käytetty myös paljon tyhmyyteenkin.

Olen kyllä itse aika toiveikas siinä mielessä, että jaksan vielä uskoa ihmiseen ja siihen, että älykkyyttäkin osataan käyttää koko ajan paremmin. Aika kaaokseltahan tää aikamme nyt vaikuttaa, mutta ehkä kyse onkin vain "synnytystuskista"? Vanha maailma on kuolemassa uuden tieltä, mutta yrittää kuitenkin tehdä kaiken estääkseen sen.

Itse en juurikaan ihaile näitä aikamme ns intellektuelleja, jotka pätevät älyllään. Ei sieltä oikein viisasta ihmistä löydä hakemallakaan. Vähempikin äly riittää, jos sen vaan osaa kanavoida oikein. Liiallinen älykkyys voi tehdä ihmisestä melko sokean ymmärtämään syvemmin sen mistä ihmisyydessäkin on oikein kyse? Hän ei oikein kykene ymmärtämään tyhmempiään, tai saattaa jopa kuvitella, että muut ovat samanlaisia kuin hän itsekin on, mikä taas tekee hänestä hyvin naiivin ja sinisilmäisen ihmisen.

>>Minä en pidä mitään musiikkia satanistisena, mutta en aina ymmärrä miksi halutaan kuunnella musiikka, joka tekee vihaiseksi tai herättää suuria kaipauksia - eikö ihmisen ole helpompi elää ilman noita tunteita? Miksi keinotekoisesti lisätä niitä, kun aitojakin on ihan riittävästi?

niin tai näin kirjoitti:

Jepulis!

Nykyäänhän puhutaan ns. tunneälystä, joka on älyn kokonaisvaltaista käyttöä hyvän elämän saamikseksi sekä itselleen, että muille ihmisille. Varsinkin viimeisen 100 vuoden aikanahan älyä on käytetty myös paljon tyhmyyteenkin.

Olen kyllä itse aika toiveikas siinä mielessä, että jaksan vielä uskoa ihmiseen ja siihen, että älykkyyttäkin osataan käyttää koko ajan paremmin. Aika kaaokseltahan tää aikamme nyt vaikuttaa, mutta ehkä kyse onkin vain "synnytystuskista"? Vanha maailma on kuolemassa uuden tieltä, mutta yrittää kuitenkin tehdä kaiken estääkseen sen.

Itse en juurikaan ihaile näitä aikamme ns intellektuelleja, jotka pätevät älyllään. Ei sieltä oikein viisasta ihmistä löydä hakemallakaan. Vähempikin äly riittää, jos sen vaan osaa kanavoida oikein. Liiallinen älykkyys voi tehdä ihmisestä melko sokean ymmärtämään syvemmin sen mistä ihmisyydessäkin on oikein kyse? Hän ei oikein kykene ymmärtämään tyhmempiään, tai saattaa jopa kuvitella, että muut ovat samanlaisia kuin hän itsekin on, mikä taas tekee hänestä hyvin naiivin ja sinisilmäisen ihmisen.

>>Minä en pidä mitään musiikkia satanistisena, mutta en aina ymmärrä miksi halutaan kuunnella musiikka, joka tekee vihaiseksi tai herättää suuria kaipauksia - eikö ihmisen ole helpompi elää ilman noita tunteita? Miksi keinotekoisesti lisätä niitä, kun aitojakin on ihan riittävästi?

Lue lisää

"Itse en juurikaan ihaile näitä aikamme ns intellektuelleja, jotka pätevät älyllään."

Kuin myös, en minäkän.

Olen miettinyt sellaista ajatusta, että aly ja viisaus ovat kuin vesiämpäreitä, mitä ihminen kantaa mukanaan. Mitä enemmän vettä, sen hitaammin kiiruhtaa, mutta sitä enemmän on eväitä elämään. Toisaalta jos ämpärit ovat kovin epätasapainossa, niin ihminen alkaa pyöriä loputa paikoilaan, joko älykkönä tai viisastelijana.


"Tietyssä mielentilassa jopa raskas hevimusiikkikin voi olla ihan ok!. Se voi rentouttaa ja auttaa purkamaan paineet tavalla, joka ei aiheuta lähimmäisillekään ylimääräistä kärsimystä."

Tuo on totta, ja samasta syytä kai sitä lätkääkin pelataan, estää isompia "sotia" :)