Äänestys pakkoruotsista

Olisiko aika "ymmärtää" poliitikkojen haluttomuutta käsitellä pakkoruotsia. Mitä tiukemmin pakkoruotsin vastustajat syyttävät poliitikkoja korruptiosta, kansan pettämisestä ja elitismistä, sitä tiukemmin poliitikot ottavat etäisyyttä aiheesta.

Tietysti meidän pakkoruotsin vastustajien pinna alkaa olla kireällä vuosien tai vuosikymmenten työn tuottaessa vain niukasti tuloksia, joten meillä saattaa ilmaisu muuttua aika teräväksi ja värikkääksi, mutta poliitikkojen näkökulma on toinen.

On oleellista pohtia näitä vähemmän dramaattisia syitä poliitikkojen pakkoruotsimyönteisyyteen, jotta pystymme lähestymään heitä tavalla, mikä ei herätä heissä vain puolustusreaktiota.

Ymmärrettäviä syitä poliitikkojen haluttomuuteen nähdä pakollinen ruotsi ongelmana on monia, esimerkiksi:

- poliitikolle ruotsin kieli saattaa olla jopa tärkeämpi kuin englanti, koska heitä arvioidaan usein sen perusteella, pystyvätkö he esiintymään myös ruotsiksi

- poliitikot ovat verkostoituneet tavalla, jossa lähipiirissä on aina myös ruotsinkielisiä (ruotsinkieliset ovat valveutuneita poliittisesti ja heidän omakin verkostonsa on aina läsnä), poliitikot eivät halua loukata ruotsinkielisiä lähellään ottamalla edes esiin pakkoruotsikysymystä sillä jo pelkkä sana koetaan ruotsinkielisten piirissä loukkaavana

- Ruotsissa on vahvoja sisarpuolueita, joilla on paljonkin annettavaa myös täkäläisille puolueille, ruotsalaisen median ja keskustelun seuraaminen on osa poliitikkojen arkea

- pohjoismaisuus on poliitikoille korostetun ruotsinkielistä, kun taas meille muille pohjoismaiset yhteydet ovat ammattisanaston ja monikulttuurisuuden vuoksi englanninkielisiä

Lisäksi poliitikot eivät näe, mitä vaikeuksia ja haittoja pakollinen ruotsi tuottaa arjessa, esimerkiksi:

- kielellisesti hitaasti kehittyvät oppilaat joutuvat panostamaan liian moneen vieraaseen kieleen vaikka heille nimenomaan vain yksi hyvin opittu vieras kieli olisi tärkeä tavoite

- maahanmuuttajalapset joutuvat heikolla suomenkielentaidollaan rämpimään läpi suomenkielisen koulun ja vetämään ohessa kotikielen, englannin ja ruotsinopinnot

- suomenkielisten kielitaito rajoittuu englantiin ja heikkoon ruotsiin vaikka osalla olisi halua opiskella nimenomaan saksaa, venäjää tai ranskaa

- kolme hyvin opittua vierasta kieltä olisi kova saavutus niiltäkin, joiden opiskelemat kielet ovat samaa kieliryhmää oman äidinkielen kanssa, suomenkielisille kaikki kielet ovat vierasta kieliryhmää

Useimmille poliitikoille siis pakkoruotsia ei ole olemassa, heille on olemassa hyötyruotsi. Siksi poliitikoille ei ruotsin opetuksella ole haittoja. Kaiken lisäksi jokaisella poliitikolla on pari läheistä työtoveria, jotka ovat ruotsinkielisiä ja avaavat pakkoruotsikeskustelua vain suomenruotsalaisten näkökulmasta ja painottavat kriitikkojen ruotsalaisvastaisiksi luonnehtimiaan kannanottoja.

On syntynyt kaksi todellisuutta, poliitikkojen "ruotsi on rikkautta" -todellisuus ja meidän kansalaisten "on aika valita vapaasti ketään loukkaamatta" -todellisuus.

Tätä problematiikkaa pitäisi nyt ryhtyä avaamaan ja esittelemään medioissa. Ei syyttäen poliitikkoja vaan "ymmärtäen" heidän taustaansa ja valottaen sitä, että heidän näkökulmansa ei näytä nykymaailmaa oikeassa valossa.