Heippa äitiliinit, kertokaahan mulle joku hyvä ratkaisu ongelmaani.
Minulla on kaksi tosi pientä lasta, 1v10kk ja 9 kk tytöt ja olen raskaana. Ongelmani on että minne voin viedä lapseni kun synnytyksen aika koittaa. Synnytykseen on vielä aikaa, LA on 21.05 mutta homma mietityttää paljon koska molemmat aikaisemmat synnytykset ovat olleet todella nopeita syöksysynnyksiä joten varoaikaa ei ole ollut yhtään. Tilanne voi siis olla niin etten ehdi soittaa muutakuin sen taksin/ambulanssin kun huomaan synnyttäväni tai pahimmassa tapauksessa syntyy kotiin..
Mieheni on 6 päivää viikossa toisella paikkakunnalla töissä joten olen nämä ajat aivan yksin lapsieni kanssa kotona, paikkakunnalla jossa minulla ei 200 km säteellä ole yhtään sukulaista. Ystäviä on pari mutta se ei tässä tilanteessa auta kun heillä on aika tiiviisti hommaa omissa elämissään.
Onko ainoa vaihtoehtoni kirjautua johonkin ensi-tai turvakotiin hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa vai voiko tämän hoitaa jotenkin muuten. Onko jollain kokemusta tälläisestä?
Minulla on kaksi tosi pientä lasta, 1v10kk ja 9 kk tytöt ja olen raskaana. Ongelmani on että minne voin viedä lapseni kun synnytyksen aika koittaa. Synnytykseen on vielä aikaa, LA on 21.05 mutta homma mietityttää paljon koska molemmat aikaisemmat synnytykset ovat olleet todella nopeita syöksysynnyksiä joten varoaikaa ei ole ollut yhtään. Tilanne voi siis olla niin etten ehdi soittaa muutakuin sen taksin/ambulanssin kun huomaan synnyttäväni tai pahimmassa tapauksessa syntyy kotiin..
Mieheni on 6 päivää viikossa toisella paikkakunnalla töissä joten olen nämä ajat aivan yksin lapsieni kanssa kotona, paikkakunnalla jossa minulla ei 200 km säteellä ole yhtään sukulaista. Ystäviä on pari mutta se ei tässä tilanteessa auta kun heillä on aika tiiviisti hommaa omissa elämissään.
Onko ainoa vaihtoehtoni kirjautua johonkin ensi-tai turvakotiin hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa vai voiko tämän hoitaa jotenkin muuten. Onko jollain kokemusta tälläisestä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos asut lähellä, niin minäkin voisin mielelläni auttaa. Voitaisiin tutustua hyvissä ajoin lapsiinkin, niin ei olisi niin ikävä tilanne heille. Ei minulla muutakaan ole, ja samoja asioita olen itsekin joutunut pohtimaan :)
Erikoinen tarjous, Vaasassa päin me asutaan:D
tarttua tuntemattaman ihmisen lastenhoitoapuun, vaikka kyllähän sinä sen varmasti itsekin tiesit :) Oli vaan aikas erikoinen tarjous, niin oli pakko kommentoida. Voisit olla yhteydessä neuvolaan/ sosiaalityöntekijään, jonka kautta voisit tehdä sopimuksen perhetukikodin kanssa, että hoitavat lapsiasi sen aikaa. Se onnistuu kyllä ja lapsesi ovat luotettavien ja vieläpä ammatti-himisten hoiteissa kun itse käyt synnyttelemässä :)
Neuvolasta olen ajatellut nyt kysyä ihan tosissaan, viimeksi ei vielä oikein juttua tullut niiden kanssa. En tiedä onnistuuko tuo perhetukikotikaan mulla sen syöksysynnyttämisen takia mutta kyllä niiden on varmasti pakko järjestää meille jotain sieltä neuvolan puolesta. Mun on vaan pakko löytää joku paikka missä olla lasten kanssa ennen LA:ta jotta voin vaan lähtee sairaalaan synnyttämään ja muksut jää hyvään hoitoon..
Itselleni tuli siinä samaisessa sekunnissa juttua lukiessa mieleen, että minä tarjoudun avuksi. Ja olen 100%:n varmuudella luotettava perheenäiti, ja ammatti-ihminen lapsenhoidossa. Ja edellinenhän kirjoittaja kertoi, että voi tutustua hyvissä ajoin, niin ei sitten ole tuntematon.
AP:lle, että lapset vaikka hädän tullen taksiin tai ambulanssiin mukaan ja mies sitten viivana toiselta paikkakunnalta lapsia noutamaan. Voisiko sairaalan kanssa sopia, että heillä olisi joku sitten valmiudessa lapsia kaitsemaan siksi aikaa, kun mies pääsee paikalle. Ehkäpä neuvolasta osataan antaa hyviä vinkkejä.
Eiköhän ystävät myös auta hädän hetkellä..
sori, en huomioinut sitä syöksysynnytys asiaa. Mutta todella kannattaa neuvolassa kysellä, kyllä siellä jotakin apua on tarjolla tuossa teidän tilanteessa. Jos ei perhetukikoti käy nopean lähdön takia niin kyllä siellä joku muu vaihtoehto on varmasti, älä yhtään hätäile. :)
Mutta itse uskon vakaasti yhteisön apuun ja yhteisöllisyyteen. Minulla on ollut myöskin ennenkin lapsia hoidettavana, kun vanhemmat ovat olleet synnärillä. Mutta asut niin kaukana, että eipä taida auttaa. Olen ihan tavallinen kolmen lapsen kotiäiti, jolla on usein myöskin lainalapsia.. Joudan nimittäin hyvin katselemaan niitä muitakin muksuja. Eikö ole luotettavia ystäviä tai naapureita? On inhottava tilanne lapsillekin, jos joutuvat vaikka keskellä yötä lähtemään... Mitenkäs vuorohoitopäiväkoti, saiskos sinne järjestettyä sosiaalityöntekijä mahdollisuutta. Vaikka luultavasti lähtevät siitä, että isä tai joku muu oli auttamassa tilanteen yli.
Minusta teidän pitäisi nyt vakavasti keskustella miehesi kanssa joko hän vaihtaa työpaikkaa tai sinä vaihdat paikkakuntaa mutta ei kyllä kauhean mukava tilanne sulla sitten kun on 3 noin pientä eikä miehelläkään kivat oltavat kun tietää että vaimolla vaikeeta kotona. Esim koliikkivauva..uhma tulossa..flunssat..
Siihen synnytyspulmaan niin oisko sinulla äiti tai muu sukulainen joka voisi tulla teille sitten kun synnytys lähestyy? Tai voisiko miehesi silloin olla esim kesälomalla jos sellainen on? Tai isäkuukausi?
Saat ihan varmasti apua neuvolasta mutta mielestäni ongelma jatkuu synnyksen jälkeen tai silloin se vasta alkaa. No olet varmaan itse miettinyt tilannetta enkä tietenkään voi tässä olla mikään asiantuntija mutta kokemuksella voin sanoa toki pärjää 3 noin pienen kanssa mutta ei toi nyt ihan ratkiriemukkaalta tilanteelta vaikuta. Jos on LA toukokuussa niin kannattaisi nyt miettiä kaikki vaihtoehdot.
Tiedän että vastaukseni meni vähän vierestä kun synnytyksestä kysyit mutta kun olen itse ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja vakava masennus oli lopputulos. Silloin pohdin synnytystä ja mihin vien muut lapset, meillä se lopulta järjestyi niin että mies jäi kotiin. Mitä en pohtinut oli se aika synnytyksen jälkeen. Kun ei ollut ketään auttamassa, lopulta sain neuvolasta pikkasen apua mutta ystäviä ja tukea kaipasin kyllä eniten. Avioliitto pelastui kun muutimme.
Tsemppiä ja toivon mukaan en aiheuttanut mielipahaa.
Olen miettinyt kovasti kaikkia vaihtoehtoja joista kerroit, nyt alkaa tuntumaan oikeasti että olen joku maailman tyhmin ihminen kun olen onnistunut itseni tälläiseen liriin saattamaan.
Sukulaisista... Kun pikkukakkonen syntyi oli tilanne aika samantyyppinen kuin nyt, ei tosin aivan näin vaikea kun lapsia oli vain yksi. Silloin mummoni ja äitini tulivat hoitamaan lasta kun lähdin synnyttämään ja mummu olikin vahdissa täällä toista kuukautta koska ykkönen syntyi kolme viikkkoa ennen laskettua aikaa. No kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan kuin piti. Sinä aamuna kun sitten todella synnytin äidilleni iski paniikki ja hän häipyi (alkoholisti) ja mummu jäi yksin isomman tytön kanssa. Soittelin sitten synnytyslaitokselta tunti synnytyksen jälkeen kaikki tuntemani mummukat läpi että joku äkkiä kaveriksi omalle mummulleni koska itse en päässyt sairaalasta kahteen päivään kun vauva joutui tutkimuksiin (lapsivedet oli tihkuneet aikaisemmin ja tulehdusarvotestien tuloksia piti odotella) . Omaan mummooni kyllä luotan kuin peruskallioon, onhan hän minutkin kasvattanut 5vuotiaasta saakka niin tiedän mihin hänestä on. Ongelmana on vain hänen ikänsä, 73, sydänvika ja vaikka mitä iän tuomaa ongelmaa. Hän itsekin sanoo ettei tohdi yksin jäädä pienien kanssa kun hän voi vaikka kupsahtaa koska vaan;/
No sitten siitä miehestä.. hitsiläinen, en tiedä kuinka osaisin tämän selittää mutta hän ei ole eläessään yhtä vauvan vaippaa vaihtanut taikka tuntia ollut yksin lasten kanssa.. Joko hän ei ole vielä kasvanut isyyteen tai sitten vika on vaan hänen luonteessaan mutta hän ei auta yhtään ikinä lasten kanssa eikä ota mitään vastuuta näistä. Olen monesti yrittänyt puhua hänen kanssaan että mitä jos oikeasti sairastun ja joudun vaikka sairaalaan, kyllähän siinä tilanteessa tulisi kummallakin vanhemmista olla sen verran kykyjä että pärjää lasten kanssa... mutta hän vain kohauttelee olkapäitä, ihan kuin ei kiinnosta. Ei hän ole pystynyt ottamaan kantaa tähän synnytysasiaankaan. Tiedän kyllä, virhe tehdä lapsia tälläisen miehen kanssa, mutta kaatunutta maitoa on myöhäistä itkeä. Pakko vaan yrittää eteenpäin..
Joten tiedän, että hän ei vapaata tämän takia ota, eikä lapsia suostu hoitamaan. Tosi hyvä jos käy meitä sairaalassa synnytysosastolla edes katsomassa:/
Ja minä kun hupsu haaveilin suurpeerheestä, kyllä tämä näillä voimilla taitaa tähän kolmee jäädä.. Oikeasti hassua mutta mieskin aina puhuu että haluaa 5 tai 6 lasta mutta se vaan olettaa että "lapset auttaa" sua sitten kun ne kasvaa..huoh..
Kyllä minä tiedän että jotenkin selviän tästä synnytystouhusta kun selvittävä kerta on. Ja kiitos että sain tänne purkaa asioitani, monesti ylipaha mieli kaikesta... tai pahinta on tämä yksinäisyys kun on aina yksin lasten kanssa eikä ole pariin vuoteen päässyt käymään omilla kavereilla, syöhän se aivoja ja saa ongelmat näyttämään liian suurelta..
Kun kerran miehesi on mitä on, niin ota kodinhoitaja jatkuvaksi avuksesi, niin, että hän käy joka päivä teitä auttamassa, siis nyt jo, ja koita sopia, että kun synnytys koittaa, niin pystyvätkö he sitä sumplimaan...
Mutta tuollaisen miehen kanssa minä käyttäisin kodinhoitajaa jatkuvasti apuna, ja se on sitten miehen pussista pois, kun joku muu hoitaa hänen hommansa...
Joten ota kaikki apu, mikä on mahdollista!
sinulla kyllä tilanne! Mahtaneeko miehesi lainkaan ymmärtää millaisen aarteen on löytänyt sinut tavatessaan!!! Tulevaisuutenne ei kieltämättä aurinkoiselta näytä avioliittonne kannalta-mutta vastoin todennäköisyyksiä voimia, tsemppiä ja kaikkea hyvää elämäänne!
Onpas hurja tilanne tosiaan, keljuttaa sun puolesta. Toimiiko paikkakunnallasi Mannerheimin Lastensuojeluliitto? Itse olen muutaman kerran löytänyt lapsenhoitoapua heidän kauttaan, ja hyvä ystäväni löysi sieltä oikean arrteen, varamummon. Sieltä kannattaisi kysyä josko heidän listoillaan olisi sopivaa henkilöä. Jos heiltä ei löydy niin ainakin saattaisivat antaa vinkin mistä muualta kannattaisi kysyä.
Vaikutat tosi symppikseltä ihmiseltä, noin hienosti hiiltymättä kuvailet tilannetta jossa monella muulla (esim minulla :D) olisi hihat palaneet jo aikaa sitten. Toivotan hurjan paljon onnea sinulleja perheellesi!
Kylläpä on tilanne!!!
Synnytyksen korvilla siirryt turvakodin suojaan, koska sinulla ja lapsillasi on turvaton olla kotona. Miehesi vaikuttaa pahasti narsistiselta tai jopa psykopaatilta. Turvakodissa saat lisäksi opastusta miten suunnittelet elämäsi ilman tuota hirvitystä, jota mieheksi kutsut.
Tuli ensimmäisenä mieleen, että ukollasi on toinen perhe muualla, tai useita, ja olet lapsinesi vain yksi "saavutus" hänen egolleen. Vika ei ole sinussa, mutta ihmettelen, miten alistut uhriksi ja annat pompottaa tuolla tavalla!
Toivottavasti nämä linkit auttavat (minua auttoi paljonkin):
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html
http://narsistienuhrientuki.info/
Hirveästi voimaa ja viisautta sinulle!
täytyy vaan ihmetellä että miksi teet lapsia tääläsen "ISÄN" kanssa? ja vielä suurperheesta haaveilet?
täytyy vaan ihmetellä että miksi teet lapsia tääläsen "ISÄN" kanssa? ja vielä suurperheesta haaveilet?
Tiedän nämä piirteet miehessäni, olen aika vakuuttunut että hän on jonkintason narsisti, niin keskittynyt hän on omiin tarpeisiinsa ettei kykene muita ympärillään näkemään. Jotenkin, en tiedä, kuitenkin lasten takia haluan antaa hänelle mahdollisuuden vielä.. itse en kestäisi ainakaan sitä tappelua mikä erosta seuraisi vaikka monesti olenkin asiaa päässäni käännellyt.. Tässä tilanteessa kuitenkin pystyy elämään, vaikka apuja on vähän.. mutta jos eroaisin, apuja olisi yhä vähän ja minulla olisi ikävä vihollinen miehessäni. Tunnen hänet ja tiedän että eron jälkeen ei rauhaa olisi:/
Mieheni käytöstä tietenkin selittää paljolti se että hän on ulkomaalainen, erossa omasta lapsuudenperheestään, vapaa toimimaan täällä oman tahtonsa mukaan vaikka kaikessa aina "kulttuuriaan" käyttääkin tekosyynä.
No on hän nyt kuitenkin parina päivänä ollut vähän parempi, ehkä se siitä lähtee suttaantumaan..
Olisko mahdollista, vaikka eihän sitäkään satavarmasti tiedä, koska vauva syntyy, mut kaks viikkoo molemmin puolin la:aa?
minulle tuli mieleen, että olisiko kunnalla tarjota kodinhoitajaa. Tai neuvolan kautta joku. Tai kerkeäisitkö esim. perhekahvilasta tai jostain muusta vastaavasta kerhosta löytää ystävän joka olisi avuksi. myös mll:ltä kannattaa kysyä. Onko naapureissa ketään ketään tuttavaa tai perhettä, jonne lapset voisi viedä vaikka edes siksi aikaa, että "oikea hoitaja" saapuu. Ja tietysti voisi jonnekin kaupan seinälle tai vaikka terveydenhoito oppilaitoksen seinälle laittaa ilmoitusta?
samankaltainen tilanne neljännen lapsen kohdalla. Neuvolassa sanottiin silloin, että jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin silloin vain on otettava lapset sinne sairaalaan mukaan. Ei siellä mielellään heitä hoideta, mutta pakko mikä pakko, eikä olisi ensimmäinen kerta. Lopulta homma järjestyi kätevästi, kun arvioin viikon, jona synnytys tapahtuu ja äitini piti talvilomansa sillä viikolla ja tuli meille. Kaksi tuntia sen jälkeen kun äitini saapui, alkoi synnytys ja siitä parin tunnin päästä oli lapsi maailmassa. Ja hyvin pärjäsin neljän pienen lapsen kanssa yksin kotona, vaikka mies oli pitkiä aikoja töissä. Sitten hän järjesti työt niin, että pystyi olemaan enemmän kotona, mistä seurasi lomautus ja hän jäi lasten kanssa kotiin vanhempainlomani päätyttyä ja minä menin töihin. Nyt melkein vuosi menty näin ja hyvin sujuu.
Ei sillä asioiden järjestymisellä niin kauheasti kannata stressata. Kaikki järjestyy jotenkin.
Juu, selvittelin tänään vähän enemmän asiaa. Tuli oikeastaan pakkotilanne, tulin kipeäksi vkl:n aikana, ja kivut ikään kun paheni koko ajan ja pelkäsin jo keskenmenoa. Olen aamukuudesta asti aamulla soitellut synnärille ja vaikka minne että pääsis tutkimuksiin kun huolestutti niin paljon. Pääsin sitten onneksi aamulla lääkäriin niin siellä sitten selvisi että vauvalla ainakin on kaikki hyvin mutta mulle itselleni on tullut jotain lihasrepeämiä vatsaan jotka on tosi kivuliaita. Olen nostellut ja touhunnut kai liikaa noiden pikkusten kanssa, monesti on tuntunutkin että kroppa pistää hanttiin mutta minkäs teet kun hommat on hoidettava. Lääkäri kuitenkin määräsi että pitää yrittää levätä kun nuo kivut sai aikaan aikasen kovasti supistuksia, ei tosin kivuliaita sellasia mutta kuitenkin kun on vasta 22 raskausviikko meneillään niin ei noita supistuksia tarvis vielä paljon olla.
Soittelin sitten tämän tiimoilta sinne kotipalveluun ja ne lupasi huomenna soittaa mulle ja yritttää järjestää niin että saisin nyt apua ainakin muutaman kerran viikossa joitain tunteja. Ei tää nyt sitä synnytysasiaa tietysti vielä auta mutta kuitenkin tosi hyvä homma että saa jotain apua kotiinkin, kun nyt on niin kipee kun vaan kävelee, tosi vaikee siivota, nostella lapsia vaipanvaihtoon, ulkona saa köpötellä kärryihin nojaillen jne...
Sanoin miehellekin että nyt on tosi kysymyksessä, että mulla oikeesti terveys pettää alta jossei jeesaa ja kyllä se tänään sitten vahtikin tyttöjä että sain nukuttua puolitoista tuntia. Ehkä tämä tästä, pitää vaan yrittää käskyttää sitä vähän kovemmalla kädellä ja lopettaa tää " et sä viitsisit sä kulta?!" linja mitä olen tähän saakka vetänyt;D
Jos jotain mammaa täältä Vaasan seudulta kiinnostaa yhteydenpito niin voi meilailla mulle. Kavereita ei koskaan voi olla liikaa. Tässä ossa: [email protected]
Meillä meni niin, että synnytys käynnistettiin tiettynä päivänä tiettyyn kellon aikaa, lapset päiväkotiin ja minäkin olin sitten jo illalla kotona.
Elin itse jokin aika sitten saman tyyppisessä tilanteessa ja ainoaksi ratkaisuksi keksin ottaa yhteyden perhepäivähoitajiin. Löysinkin sitten sopivan ja kävimme tutustumassa paikkaan. Lapsi olisi synnytyksen alkaessa lähtenyt minun kanssani ambulanssikyydillä ko. hoitajalle ja minä jatkanut sairaalaan. Raskas kokemus ehkä lapselle, mutta kyse on vain muutamista päivistä.
Ota yhteys kuntasi päivähoitoimistoon ja kerro tilanteesi. He ovat velvollisia auttamaan.
että perheessä, jossa on molemmat vanhemmat, ei pärjätä omin neuvoin, vaan pitää lähteä kiristysreissulle kunnantalolle.
Kyllä lastenhoitoapua saa, kun on valmis maksamaan. Mutta jotkut haluavat hoidattaa lapsensa veronmaksajien varoilla.
Kaikki riippuu siitä missä elää ja asuu. Tällä suunnalla yks.hoitajaa ei löydetty etsinnöistä huolimatta, usko tai älä.
Ja millekkähän vitun kiristysreissulle? Kysehän on kuntaan syntyvästä uudesta veronmaksajasta, jonka kohdalla pieni apu on vähintäänkin velvollisuus.
Laita pahvilaatikkoon ja heitä kuivamuonaa muutaman päivän varalle.
Missä päin maailmaa vaikutat?
Kannattaa ottaa asia NEUVOLASSA puheeksi, et varmasti ole ensimmäinen, jolla on tuo ongelma, ja neuvolasta voi tulla hyviä ehdotuksia jos ovat asiaa jo useamman kanssa pohtineet...
Viime kädessä sairaalaan mukaan, ja joko joutilaan kätilön (jos sellainen on) tai lastenosaston hoiviin. Eivät tykkää, mutta eivät heitä kadullekaan. Meillä joskus oli lastenosastolla 6 lasta, kun mamma synnytti seitsemättä.