Olen kohta 15 vuotias tyttö ja olen niin masentunut elämääni. Poikaystäväni oli sairastunut masennukseen mutta hän pääsi jotenkin sen yli, mutta en osannut auttaa häntä. Nyt pelkään että hänen masennus on tarttunut minuun. Olemme kohta olleet 1½ vuotta yhdessä. Ja nyt viimeisten parin kuukauden aikana olen saanut paljon ahdistuskohtauksia, oksennellut, voinut pahoin, ollut enemmän surullinen. Olen varmaa kärsinyt masennuksesta yli vuoden.
Ja poikaystäväni kertoi minulle että hän ei ole niin onnellinen kanssani mutta sitten hän lisäsi ”Rakkautemme voittaa sen etten ole niin onnellinen”. Pelkään nyt että hän aikoo jättää minut, emme kuitenkaan riitele paljon. Poikaystäväni on ainoa, ketä minulla on. Pelkään että poikaystäväni jättää minut ja että jään aivan yksin. Koska poikaystäväni on se joka pitää minut jotenkin pystyssä tässä elämässä, mutta onhan hänelläkin rajansa. Ei hän ikuisuuksiin voi kestää minun masennusta.
Ei ystäväni kestä minun masennustani. He suuttuvat minulle jos yritän kertoa miltä minusta tuntuu. He kutsuvat itsensä luokseni kyläilemään, ja se saa oloni ahdistuneeksi. Ja jos sanon heille etteivät he voi tulla, niin he suuttuvat. Mitä voin tehdä?
Olen ajatellut lähiaikoina itsetuhosija ajatuksia. Olen viillellyt ja melkein tehnyt itsemurhan. En ole kuitenkaan uskaltanut. Pelkään vain että teen itsemurhan. Haluan olla onnellinen, en vain uskalla. Joskus olen todella masentunut ja joskus taas todella iloinen.
Enkä uskalla puhua kenellekään aikuiselle. Pelkään vain että minut leimataan joksi hulluksi. Vanhemmat luulevat että minulle on kaikki aivan hyvin, mutta kun minulla ei ole. Kouluni ei kuitenkaan kärsi minun masennuksestani. Keskiarvoni on 9,3 ja masennuksen aikana minulla on ollut enemmän aikaa lukea läksyjä ja kokeisiin koska en ole paljon ystävieni kanssa.
Mitä voisin tehdä. Pelkään menettäväni elämäni…:(
Ja poikaystäväni kertoi minulle että hän ei ole niin onnellinen kanssani mutta sitten hän lisäsi ”Rakkautemme voittaa sen etten ole niin onnellinen”. Pelkään nyt että hän aikoo jättää minut, emme kuitenkaan riitele paljon. Poikaystäväni on ainoa, ketä minulla on. Pelkään että poikaystäväni jättää minut ja että jään aivan yksin. Koska poikaystäväni on se joka pitää minut jotenkin pystyssä tässä elämässä, mutta onhan hänelläkin rajansa. Ei hän ikuisuuksiin voi kestää minun masennusta.
Ei ystäväni kestä minun masennustani. He suuttuvat minulle jos yritän kertoa miltä minusta tuntuu. He kutsuvat itsensä luokseni kyläilemään, ja se saa oloni ahdistuneeksi. Ja jos sanon heille etteivät he voi tulla, niin he suuttuvat. Mitä voin tehdä?
Olen ajatellut lähiaikoina itsetuhosija ajatuksia. Olen viillellyt ja melkein tehnyt itsemurhan. En ole kuitenkaan uskaltanut. Pelkään vain että teen itsemurhan. Haluan olla onnellinen, en vain uskalla. Joskus olen todella masentunut ja joskus taas todella iloinen.
Enkä uskalla puhua kenellekään aikuiselle. Pelkään vain että minut leimataan joksi hulluksi. Vanhemmat luulevat että minulle on kaikki aivan hyvin, mutta kun minulla ei ole. Kouluni ei kuitenkaan kärsi minun masennuksestani. Keskiarvoni on 9,3 ja masennuksen aikana minulla on ollut enemmän aikaa lukea läksyjä ja kokeisiin koska en ole paljon ystävieni kanssa.
Mitä voisin tehdä. Pelkään menettäväni elämäni…:(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet niin nuori vielä että neuvoisin sinua keskittymään erilaisiin asioihin, kuten harrastukset, elokuvat, musiikki, ja kaikkea mikä sinua kiinnostaakin, unohda hetkeksi vaikeat ihmis-suhteet ja suo energiasi virrata muihin asioihin elämässäsi.
Minä uskoisin oma kohtasesti niin että noin nuorella iällä masennus johtuu juuri läheisistä ihmis-suhteista eli poika/tyttö ystävät, se voi olla että elämän kokemus ei ole tarpeeksi laaja vielä, sinulla on niin paljon energiaa sisälläsi ettet uskokkaan mutta sinun tulee antaa sen virrata ja kasvaa ,ihmis-suhteet on monasti yksi iso energian kuluttaja, kun sitä tahtois niin kovasti pitää ja varmistaa että on pysyvää jne.
Ja elä pelkää olla oma itsesi, jos sinusta tuntuu että seura ei kiinnosta juuri nyt niin sano mielesi rohkeasti, ei meidän tarvitse olla aina seurallisiakaan ja jos joku siitä ottaa itseensä niin koeta ensi kerralla vaikka hyvittää se kun on taas voimat kasassa jne.
En vain jaksa tehdä enään mitään, mitä olen ennen jaksanut. Harrastan ratsastusta kerran viikossa, soitan pianoa ja minulla on digijärjestelmäkamera jolla tykkään kuvata. Mutta en vain löydä enään mitää innostusta tehdä näitä. Olen yrittänyt löytää jotain muuta, mutta motivaatiota ei vain löydy.
En puhu enään ihmisille. Olen nuorempana todella sociaalinen. Sain uusia ystäviä todella helposti. Nykyään olen vain se hiljainen luokassa. Saan jotenkin uusia ystäviä. Mutta uudet asiat pelottavat ja ahdistavat minua. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kouluunkaan en aina jaksaisi mennä. Nukun huonosti yöisin ja yritän keksiä tekosyitä miksi voisin jäädä kotiin. Jos joudun sillon menemään kouluun niin yritän vain sinnitellä koulupäivän, mutta joskus olen niin väsynyt niin menen kouluterveydenhoitajalle ja sanon että "Voin pahoin" "Minulla on kova päänsärky" yms.
Poikaystäväni on ainoa valo elämässäni, ja jos menettäisin hänet niin minulla ei olisi mitään. Hän saa minut jaksamaan. Ja hän pitää huolen että söyn ainakin 3 kertaa päivässä (en muuten söisi vain 1-2 ateriaa). Hän aina jaksaa sanoa etteä "Jos et syö, niin sinulle voi tulla kaikenmaailman anorexioita. sitten kuukautisesi loppuvat ja sitten emme voi saada lapsia kun olemme isoja". Tuo kuullostaa aina minun korvissani todella suloiselta. Siksi olen yrittänyt syödä. Kuulen aina kommentteja kavereiltani, sukulaisiltani, vanhemmiltani, luokkalaisiltani, poikaystävältäni että "Luuviulu, söisit jotain". Pienenä olisi toivonut että minua oltaisiin kutsuttu luuviuluksi, koska olin lievästi ylipainoinen. Nyt en tiedä...
Olen tosi pahoillani tuskaisasta tilastasi. On kuitenkin keinoja kiivetä ylöspäin ja tehokkaitakin joten nou hätä.
Mene lääkärin vastaanotolle, kun kysyvät mikä syy sano vaikka suuret vatsakivut ja sitten lekurille kerrot tuon mitä aiemmin kirjoitit, minusta olet selvästi masentunut.
Muttei me mitään "hullluja" olla, et muutu miksikään vaikka saisit masisdiagnoosin! Eikä sitä tarvitse muille kertoa jos ei tahdo.
Pyydät nukauttavaa läääkettä ja masislääkettä. Hienosti sanottuna mielialalääkettä.
Jos lekuri on tyyliä "ai jaksa kiinnostaa", tirautat parit krokotiilinkyyneleet tai kerrot tuon viiletelyn muttet itsemurha-ajatuksia, koska jos lekuri on justiinsa akkansa kanssa riidellyt ja pahalla päällä, ties vaikka ärsytyspäissään laittaa sut osastolle, en tiedä.
Nää lääkkeet auttaa sut jaloilles ja saat mielenrauhan mutta aluksi tulee aloitusoireita mm. voi hetkellisesti pahentua masis mutta älä anne periksi, vaan koita lääkettä 2-3 viikkoa joa jos ei olo muutu paremmaksi, ei kun uudelleen lääkäriin ja toista lääkettä. Tsemppiä! Musta kuulostaa näpsäkältä hyvin hoidettavalta tapaukselta, mutta vaan pahenee jos et lääkäriin mene.
En mitenkää halua ottaa lääkkeitä. En halua tulla riippuvaiseksi (vaikka lääkket olisi keino en usko että niitä minulle myönnettäisiin ). Eikä vanhempani haluaisikaan että syön mitään masennuslääkkeitä. Enkä muutenkaan käytä lääkkeitä. En usein edes buranaa jos tulee päänsärkyä.
Ei aina tarvitse jaksaakkaan, sinulla on perhe ja poikaystävä jotka voi sinua välillä kantaa, myös loistavia harrastuksia joihin käyttämällä aikaasi et tuhlaa energiaa vaan kaikkea mitä rakastat ja teet niin se nostaa sinua ylös päin!
Tämä saattaa kuulostaa typerältä mutta hevoset on todella aistillisia olentoja, jos mahollista niin ole heidän läheisyydessä enemän ja voit myös puhua heille ja purkaa sydäntäsi!
Musiikillisuus ja kamera kertoo taiteellisesta puolestasi, voit käyttää niitä hyväksesi nostamaan energiatasoasi, esim menet luontoon ja etsit vaikka lintuja joita kuvata, seuraa heidän toimia ja kuuntele heidän musiikkia. Luonnolla on hyvä vaikutus mieleen ja energioihin!
Uudet asiat ja ihmiset ovat joskus pelottavia ja saavat meidät ahdistumaan mutta anna itsellesikin aikaa, koeta käyttää keskittymisesi siihen mikä tuo sinulle mielihyvää, sillä mekin tarvitaan ladata pattereita välillä ja uudet ihmiset/asiat elämässä on joskus haastavia ja vaatisi paljon keskittäytymistä joka on joskus todella vaikeaa.
Elä välitä muiden ihmisten mielipiteistä liikaa, joskus he eivät ymmärrä miten heidän sanansa voivat satuttaa vaikka eivät hekään aina pahalla tarkottaisikaan, joskus on hyvää kertoa suoraan miltä se tuntuu kun joku kommentoi esim ulkonäöstä negatiivisesti.
Uskoisin että voisit puhua vanhemmillesi näistäkin asioista, yleensä rakkaimmat ihmiset kuuntelevat ja ymmärtävät.
Minä toivon sinulle paljon rakkautta, voimia ja suojelus enkeleitä katsomaan sinun puoliasi!
vaikutat selvästi masentuneelta. masennus on sairaus ja kaipaa hoitoa samanlailla kuin mikätahansa muukin. keinot parantua itse masennuksesta kuten "mene vaan kuvaamaan metsään" tai "hyvitä kavereillesi jaksamattomuutesi joskus myöhemmin" ovat aivan turhia kun sairastuminen on jo tapahtunut. tiedän mitä on kun jaksaminen ja kiinnostus ei riitä mihinkään, kun ajatus kaverin tapaamisesta alkaa ahdistamaan ja syyllisyys valtaa mielen laiminlyödystä kaverisuhteesta. kehoitan sinua juttelemaan terveydenhoitajalle tai lääkäriin, siellä sinut ohjataan oikean ihmisen luo ja saat tukea. itselleni oli helpotus kun joku välitti oikeasti mitä minulle kuuluu ja voinku hyvin. samoin lääkkeiden saanti. en saanut ikinä mitään vieroitusoireita ja ne kohensivat mielialaani sen verran että pystyin aamulla lähtemään töihin ja saatoin käydä joskus kaupungila. mutta kaikki ei hoidu pelkällä lääkkeiden syönnillä ja sitä varten on terapiaa ym. itse koin positiivisena yllätyksenä hoitoon päästyäni, joskus tapaamiset ovat ainoita pelastuksiani, koska tiedän että kukaan ei anna minun hävitä ja minusta välitetään. olen jälkikäteen hyvin iloinen kun isäni ja äitipuoleni huomasivat oloni ja varasivat minulle ajan psykiatriselle hoitajalle. uskallan toivoa parempaan kun minulle suunnitellaan terapiaa ja ennustetaan hyviä paranemismahdollisuuksia. mitä aikaisemmin saa apua, sitä nopeampaa ja mahdollisempaa paraneminen on.
ja unohdin vielä lisättä noista lääkkeistä kun sanoit että et halua jäädä riippuvaiseksi niihin. jos masennuslääkityksen lopettaa seinään, tulee vieroitusoireita mm. pahoinvointia tai huimausta. lääkärit opastavat sinua lääkkeen käytössä, määrävät oiken määrän ja lopettavat hiljakseen kun on sen aika, itsesi ei tarvitse huolehtia tästä.
Mitä syytä tässä on elää? Elämä on aivan perseestä kukaan ei ole luotettava eikä elämällä muutenkaan ole mitään tarkoitusta. Saat aikaan vain tuhoa ympäristössäsi eikä ihmiset tunnu ymmärtävän sinua. Itsemurhaa en ole kyllä ajatellut, mutta olisihan se ihan mukavaa saada edes hetken rauhan tästä helvetistä. Kaikki tuntuu menevän päin persettä eikä itse voi vaikuttaa tähän.
-Tältä minusta tuntuu