Ei kai kuolemassakaan mitään pelättävää ole, sehän on ihan luonnollinen osa tätä koko hommaa missä satutaan olemaan mukana eli elämässä. Minusta on aika huono motiivi lähteä etsimään suhdetta se, että on vaan niin reppana ja peloissaan jonkun niin väistämättömän ja luonnollisen asian, kuin kuoleman takia.
Kyllä ihmissuhteeseen pitää löytyä syy elämästä, suhteeseen kannattaa ryhtyä jos on aito halu olla jonkun kanssa, rakkautta ja kunnioitusta, arvostaa itseä ja toista. Pelko ei ole hyvä motiivi millekään, siksi rohkeus voisi olla parempi.
Itse olen siis ajatellut niin, että minkään kuolemanpelon takia en epätoivoisesti suhdetta ala etsimään. Päin vastoin, tunnen jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olen niin rohkea, että osaan olla yksinkin ja tuntea itseni vahvaksi yksiksenikin. Olen kuitenkin utelias luonne, joten se mielenkiintoisuus kahden ihmisen yhteisiin touhuihin saattaisi olla motiivi, mutta kun ikää tulee ja mukavuudenhalua, ei enää viitsi alkaa vouhottamaan jonkun suhteen takia, jos joku mies haluaa alkaa vouhottamaan minun takiani niin sitten ehkä.
Mutta kun käsitykseni miehen osuudesta suhteessa on se mikä on, epäilen ettei sellaista enää löydy. Pihiä miestä en edes ajattele, minuun tekee vaikutuksen anteliaisuus minua kohtaan. Varsinkin kun olen perheväkivallan seurauksena joutunut taloudellisesti ahtaalle, en suostu mihinkään eriarvoisuuteen, joten jos mies rakastaa minua hän pitää huolen, ettei minulta puutu mitään maallista hyvää =)
Siinäpä sitä sunnuntaiaamun ratoksi. Oikein hyvää aamua kaikille yksinäisille, voikaa hyvin ja lohduttakaa itseänne, kyllä se siitä.
Kyllä ihmissuhteeseen pitää löytyä syy elämästä, suhteeseen kannattaa ryhtyä jos on aito halu olla jonkun kanssa, rakkautta ja kunnioitusta, arvostaa itseä ja toista. Pelko ei ole hyvä motiivi millekään, siksi rohkeus voisi olla parempi.
Itse olen siis ajatellut niin, että minkään kuolemanpelon takia en epätoivoisesti suhdetta ala etsimään. Päin vastoin, tunnen jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olen niin rohkea, että osaan olla yksinkin ja tuntea itseni vahvaksi yksiksenikin. Olen kuitenkin utelias luonne, joten se mielenkiintoisuus kahden ihmisen yhteisiin touhuihin saattaisi olla motiivi, mutta kun ikää tulee ja mukavuudenhalua, ei enää viitsi alkaa vouhottamaan jonkun suhteen takia, jos joku mies haluaa alkaa vouhottamaan minun takiani niin sitten ehkä.
Mutta kun käsitykseni miehen osuudesta suhteessa on se mikä on, epäilen ettei sellaista enää löydy. Pihiä miestä en edes ajattele, minuun tekee vaikutuksen anteliaisuus minua kohtaan. Varsinkin kun olen perheväkivallan seurauksena joutunut taloudellisesti ahtaalle, en suostu mihinkään eriarvoisuuteen, joten jos mies rakastaa minua hän pitää huolen, ettei minulta puutu mitään maallista hyvää =)
Siinäpä sitä sunnuntaiaamun ratoksi. Oikein hyvää aamua kaikille yksinäisille, voikaa hyvin ja lohduttakaa itseänne, kyllä se siitä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muutuin hengelliseksi ihmiseksi niin häippäsi yksinäisyys.
Minäkin olen suunnitellut valaistumista, jos sitten henkiset suhteet täyttäisivät tyhjiön. Hengellisyyden lisääntymisen myötä myös kanssaihmiset ottavat paremmin kontaktia. (Tarinan mukaan Jeesuskin oli kaikkien kaveri).
Nyt menen ammentamaan energiaa peiton alle.
Rahalla mies ostaakin sinun "rakkauttasi". Hahhah sääliksi käy sinua ja kaikkia joiden pitää jakaa elämä sinun kanssasi.
Eikös se olekaan niin, että ihmisen luonne on tärkein?
Se on kai sit idyllistä elellä jonkun palleja raapivan, mutta rikkaan toimitusjohtajan kanssa, jolla sitä paitsi on ihan erilainen musiikkimakukin: pelkkää humppaa ja joskus rokkenrollia.
Sanoinko että rakkauteni olisi kaupan, ei todellakaan. Sillä että joku rakastaa niin paljon, että tekee minulle palveluksen, ei ole vielä mitään tekemistä sen kanssa, että siitä seuraisi mitään, saati rakkautta.
Teit liian nopeita johtopäätöksiä, erehdyit. Ja lisäksi vielä tuo, että jonkun "pitää jakaa elämä kanssasi", ei todellakaan pidä. Ei ole ketään jonka pitäisi, kaikki jotka ovat kanssani tekemisissä ovat sitä vapaaehtoisesti, enkä muunlaisia haluakaan.
Luonne on vain yksi määre ihmisessä, on paljon muitakin määreitä. Pelkän luonteen takia en kenenkään kanssa olisi, kyllä siinä pitää synkata kaikin tavoin muutenkin.
En mä mitään palleja raapivaa toimitusjohtajaa ajatellutkaan, vaan fiksua ihmistä, jolla sattuu olemaan sydän paikallaan. Ja mitä musiikkimakuun tulee, jokainen saa pitää omansa, mä pidän omani.