Jos halukkaat viitsisivät vastata tähän viestiin postaamalla syyn rakastaa. YKSI per nuppi.
Kiitos.
Joo, no, ehkä mä sitten olen joku katkera epäonninen paska. Tai jotain muuta vastaavaa. Keksikää omat nimityksenne. Musta nyt vaan tuntuu siltä että ensin vannotaan kaikennäköistä ja muuta mutta sitten se tunne katoaa kuitenkin. Ei ikuista rakkautta ole. Kaikki katoaa sitten joskus. Lopulta ei jää jäljelle kuin tunteiden tomua ja harhakuvia ja siinä saa jälkikäteen miettiä että mitä olis pitäny sanoa tai tehdä toisin.
Tai valita toisin. Ehkä ei olis pitäny rakastaa.
Paras että mä lähetän tän äkkiä, mitä väliä sillä on mitä mieltä muut on. Muuten tulee katumus ja oon pohtimassa tätä ihan yksin.
Kiitos.
Joo, no, ehkä mä sitten olen joku katkera epäonninen paska. Tai jotain muuta vastaavaa. Keksikää omat nimityksenne. Musta nyt vaan tuntuu siltä että ensin vannotaan kaikennäköistä ja muuta mutta sitten se tunne katoaa kuitenkin. Ei ikuista rakkautta ole. Kaikki katoaa sitten joskus. Lopulta ei jää jäljelle kuin tunteiden tomua ja harhakuvia ja siinä saa jälkikäteen miettiä että mitä olis pitäny sanoa tai tehdä toisin.
Tai valita toisin. Ehkä ei olis pitäny rakastaa.
Paras että mä lähetän tän äkkiä, mitä väliä sillä on mitä mieltä muut on. Muuten tulee katumus ja oon pohtimassa tätä ihan yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eikä musta ole nyt kauheasti miettimään.
Mun yksi syyni on se, että sille ei voi mitään. Musta tuntuu, että sitä vastaan ei voi taistella,
se on joku voima joka vaan tulee ja on, jos on tullakseen.
Tähän ikään kun ehtii, uskaltaa jo rakastaakin ilman eilisen rasitteita tai varsinkaan huomisen. Miksi pilata tämän päivän rakastamisen tunne ajattelemalla huomisen epäonnea, jota ei vältäämättä edes tule. Tai no, tuleehan se, jos sitä ajattelee!