kun astun sisään
tuntuu
kuin joku olisi juuri liikkunut täällä
jättänyt tuoksun ja olemuksensa
tarttuakseni niihin
silti on jotain
joka pitäisi selättää
ottaa tarttumapintaa elämään
tämän kaiken sietämättömyyden jälkeen
en tiedä
kuinka paljon pitäisi kirjoittaa yöstä
kuun sukeltamasta valosta lakanoilla
että väsyisin siihen
( onko se edes välttämätöntä ? )
anna minulle enkeleitä
anna usko huomiseen
anna ihmisen hyvä tahdon ele
äläkä hylkää ihmisen lasta
kirjoita menneisyys
kirjoita rakkauteni karikkoinen
peittele minut aamuun
tartu ja pidä, pidä !
tuntuu
kuin joku olisi juuri liikkunut täällä
jättänyt tuoksun ja olemuksensa
tarttuakseni niihin
silti on jotain
joka pitäisi selättää
ottaa tarttumapintaa elämään
tämän kaiken sietämättömyyden jälkeen
en tiedä
kuinka paljon pitäisi kirjoittaa yöstä
kuun sukeltamasta valosta lakanoilla
että väsyisin siihen
( onko se edes välttämätöntä ? )
anna minulle enkeleitä
anna usko huomiseen
anna ihmisen hyvä tahdon ele
äläkä hylkää ihmisen lasta
kirjoita menneisyys
kirjoita rakkauteni karikkoinen
peittele minut aamuun
tartu ja pidä, pidä !
Vastaukset 39
Vanhimmat
... anna minun joutua
tuuliin koskettaviin
jotka myllertäsivät
käntäisi kaiken nurin
ja sydämestäni varisisi kaikki tähtien pöly
kultainen
joka kertynyt meistä ja tiestämme
se kaikki vain rakkaudesta ....
hiljaisuus
ympärillä ei ketään
mutta jokin hyväilee kylmin kourin
murtaa padon
sisältäni ja sen takana olevat ajatukset.
vapisen
hiljaisuus puhuu minulle
sydämeni kautta ...
kaunis herkkä runosi tuotti kaksi ajatusta minultakin.
kuinka taitavasti kuljetit sulkuihin saakka
ja sen jälkeen hyvä muuttui super hyväksi
ja mikä loppu !!!
aivan mielettömän hienoa
ja niissa sanoissa on kaikki tärkeä.
huikaisevan hyvän hyvää tekstiä hyvä upea linda !!!
paljon tuotti sanojesi viljaa, kuin runoa konsanaan.
Kaamos, talviaika - se tuottaa tällaista tekstiä vaikka
pidänkin näistä talvikuukausista. Niissä on vain se
jokin, joka aiheuttaa sielun tummuutta.
Kaunis kiitos kannustavasta palautteestasi Jouni
ja oikein hyvää uutta viikkoa Sinulle.
on jo ennen syntymäämme
rakennettu tila
rakkaudelle
sen kun täyteläisenä
kohdata voin
sen silloin kaikkialla
tuntea voi
Se voimia antaa
kohdata sen
mitä kohdattava on
Ei pelko silloin
meissä asua voi
vaan tunnen joku
pitää pitää
minusta kiinni..
Olet rakentanut taas kultahelmin
runon rakkaudesta,kiitos kiitos siitä
että rakkaus on istutettu meihin jo ennen
syntymäämme. Paljon se kestää, paljon se
antaa ja paljon se anteeksi antaa. Jokaisessa
liitossa on karikoita, ei elämä ole pelkkää
hymyä. Se on tasapainottelua rakkauden tiellä,
putoamisia ja nousuja.
Sinulle lämmin kiitos ajatuksellisesta viestistäsi.
Nautinnollisia hetkiä siellä tuntureiden maassa * vähän kade *
Tämä oli hieno kirjoitus tai oikeastaan rukous.Toteutukoon pyyntösi.
niin toivetta, kuin rukoustakin.
Kiitos Tepa, mukava löytää Sinut tästä.
hiljaisuus
turha turista
läheisyys ja kosketus hellä
kehon kieli
vartalo värähtää jokaisella
painan pään tähän
tässä oli hyvä viivähtää vähän.
sisällökkäästä palautteestasi kiittäen,
lintsi.
Hiljaisuudessa - sisäiset äänet ovat hyvinkin
voimakkaita - kuin elämän hyvää tyyneyttä
että sisäistä myrskyäkin ... aaltoliikettä.
Ettei vajoaisi eikä pilvissä eläisi vaan omaa
realistista maanläheistä elämää tukevalla
pohjalla.
Tämä tuli tässä mieleeni runosi sanoista
mutta ennenkaikkea otsikostasi.
Hyvää talvista maisemaa toivotan Sinulle.
nöyrä kiitos käynnistä ja sanoistasi.
Nimenomaan, hiljaisuudessa äänet ovatkin
voimakkaita - kuin kaikki moninkertaistuisi.
Kaunis on maisemani, myöskin koski.
Oikein hyvää alkanutta vuotta, runollistakin
Sinulle ja kiitos vielä.
Jos vielä saisit kosken kuvan galleriasi (käynkö kurkkaamassa)sivuille,
niin voisi täälläkin ihailla sitä paljon kerrottua koskeasi mutta
ilmeistä ehkä silloin olisi että identiteettisi paljastuisi
niin monille että ei ehkä olisi Sinulle suotavaa.
Varmaankin tuo lähiseutusi olisi näkemisen arvoinen
... maailma on niin pieni - saati Suomi,jonka elämässäni
olen itsekin huomannut.
Kiitos myös Sinulle linda.
tulossa on, laitoin yp:n hyväksyttäväksi pari kuvaa koskelta.
Ja tuskinpa vain identiteettini niistä paljastuu, paikkakin
vain sellaiselle joka kenties on joskus käynyt ja nähnyt
kosken. Henkilöllisyyteni nyt kuitenkin pysyy salassa.
Näkemisen arvoinen toki paikka on, luontokuvaajia täällä
ravaa tuon tuosta ikuistamassa maisemia. Harmi vain, etten
tähän hätään löytänyt yhtään talvista kuvaa. Kivet on niin
upeita, kun niitä kiertää jäinen pitsikerros ja lumi ja kuura
peittää puut.
Runoilemisiin.
Onko rakkautta,,,
Onko sielua jota
voi haavoittaa.
Mutta
Jokaisena päivänä herää
Uuteen ajatukseen.
Tänään saan viestin.
Joku kuitenkin ajattelee.
Pakkanen hellitti.
Minäkin vilkutin,,,
Huomasitko:)
' ollaanko enekeleitä toisillemme
saanko siipiesi suojaan painaa pään
jos oomme enkeleitä toisillemme
emme muuta enää kaipaisikaan '
Upea biisi ja sanoituskin kaunis kuin mikä;
http://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls
Herkkä, hyvin herkkä on sisällöltään Sinun palautteesikin
Margitta. Ihan varmasti olemme molemmat saaneet kokea
sen sielun haavoittumisen rakkaudessa ja elämässä muuten-
kin. Ja lohduttaudutaan sillä, että meitä ajattelee aina
joku, niin Sinua kuin minuakin.
Tunsin ainakin lämmön, joka vilkutuksestasi huokui.
Kiittäen uuteen päivään, toit sen alkuun minulle hyvän
mielen.
ovat vaeltaneet,
jättäen aistittavat merkit
olemassa olostaan saavat
minut tuntemaan paikan tutuksi ?
Silti en pysty hahmottamaan
sitä silmieni eteen vaikka
aivot niin viestittävätkin,
otteeni irtoaa todellisuudesta.
Huudan äänettömin sanoin
yön pimeyteen joka tuntien
perästä laskee kelmeän
valonsa huoneeseeni.
TE TUNTEMATTOMAT !
Palauttakaa uskoni huomiseen
palauttakaa uskoni ystäviin,
palauttakaa uskoni rakkauteen
palauttakaa hymy huulilleni !
Suudelkaa menneisyys eteeni
särkynein rakkauden sanoin,
tuokaa uusi rakkauden aamu
joka peittelee kyyneleeni
pitäen lähellään, hellästi aivan.
Näin koin runosi !
Vahvaa tekstiä ystäväni. J.
voisin todeta, että olet lukenut minua ja
maailmaani lähes tulkoon kuin avointa kirjaa.
Kokonaisuus koskettaa, mutta ihan pakko on
poimia ehkä oleellisin siitä;
' Palauttakaa uskoni huomiseen
palauttakaa uskoni ystäviin,
palauttakaa uskoni rakkauteen
palauttakaa hymy huulilleni '
Miljoonin kiitoksin Ystäväni !
Älä mieti eilistä, miten toiseksi sen vaihtaa,
huomistako, se tuokoon onnea, unelmia ehkä
toteuttaa, ompelee ehkä nautinnon lankaa, ja
sydämesi leijuu vetesi pinnalla..
Luota Häneen, joka lähellä on ja Sinuun
uskoo, ojenna kätesi käteen, Häneen johon voity
luottaa, älä väheksy, Hänkin on osa rakkautta,
Mysteeri..annan Hänen lentää luo..
Kirjoita Runo kerran Hänestä, taivuta tunteesi
rohkeasti ystävän suuntaan, tunnusta kuinka on
tärkeä, tärkeät vuodet, lähellä, vierellä, luonasikin,
kun juonteet Sinussa syvällä polttavat..
Pidä kiinni Mysteeristä..Hänestä, katso silmiinsä,
pure hammasta, tartu itseesi, luoja..kovistele sisältä,
ravistele pois kuona, puhdista, valaistu..ja tajuat,
ystävyys, peittelet itsesi illassa Hän luonasi..
..ja pitkissä, tummissa hiuksissaan, katseessaan,
sanoja pehmeitä Ystävän..
http://www.youtube.com/watch?v=bg4uqqhbf30&feature=related
Kiitos Runostasi.
Kun on sietämätöntä, raastavaa, epätoivo
tuntuu, ahdistaa..silloin Ystävä luona..
Hän lähellä, ei, ei lahjasanoja, korulauseita,
äänetöntä tukea ja sanotaonta kannustusta..
Tiedät että hän on oikea, luottamuksensa
tukiranka, selviät ja on taas sees..
Pidä Hänestä kiinni!
Kaunis ja koskettavan lämmin
Rakkausruno kuin ihmisen sirpaleista
koottu mosaiikki tunteiksi, tunnetiloiksi..
Joka säkeeseen pysähtyi, syventyi,
kerontaasi keskittyi ja nautti..
Syvälle tulevaa ajatteluasi ja
sielusi sormin suodatettua, joka tuntui..
Monisärmäinen, rikas ja hieno
Runosi lukea ja sisäistää.
Voimia ja kannustusta Sinulle
koko tähän hienoon talvipäivääsi.
niin, ei kai pitäisi palata eiliseen vaan uskoa huomiseen.
Usko ja luottamus saattaa toisinaan olla koetuksella,
liitokset rakoilla. Itkua ja hammasten kiristelyä on
elämä, rakkauskin on koettelemuksia.
Hienosti olet koonnut runon elosta, aina yhtä tuoreilla
ja nautittavilla ilmaisuilla. Vaikeaa nostaa runostasi jotain
ylitse muun, koska kokonaisuus hellii silmää ja sielua. Mutta
teen sen silti
' Kirjoita Runo kerran Hänestä, taivuta tunteesi
rohkeasti ystävän suuntaan, tunnusta kuinka on
tärkeä, tärkeät vuodet, lähellä, vierellä, luonasikin,
kun juonteet Sinussa syvällä polttavat '
Säkeesi puhuu erityisen paljon, vuosien tuntumaa ja jälkeä.
Jokainenkin, vaikka kohotin yhden korkeammalle.
' Kaunis ja koskettavan lämmin
Rakkausruno kuin ihmisen sirpaleista
koottu mosaiikki tunteiksi, tunnetiloiksi '
Tuhansin kiitoksin niin runostasi, kuin tuosta ja muustakin
analysoinnista omaani. Nainen minussa ja kokemukset
kirjoittivat sen.
Hyvää oloa päivääsi ja onnen pipanoita.
hyvä tuoksu jää mieleen
kuin mangeetti vetää viereen
ne oli niitä hyviä aikoja
tehtiin juhannustaikoja
kunpa ajan voisi selättää
hyvään hetkeen pysäyttää
joka yö on erilainen
joka yö kuu toisenlainen
Sinä riimittelyjen mestari oiva,
kiitos säkeistäsi. Ne johdatti
jotenkin kummasti jo kesään.
Kun kerran olet palannut maisemiin,
älä unohda tärkeää tehtävääsi :O
aistikas runo :)
Pidin tosi paljon :)
kiitos kaunis kannustavasta palautteesta.
Elämän sietämätön tuulahdus
henkäisee vasten kasvojasi
Astumatta edes sisään
se hyväilee ihollasi kuin kesäinen tuuli
ja kaikessa siinä, sen kosketuksessa
on elämän mittainen hellyys läsnä
tuoksuineen ja murheineen
Eikä yöllä aina ole kuuta
ei tähtiä luomassa varjojaan
vanhenevan ja rapistuvan maailman pinnalle
Sinne minne meidät jätettiin kuin lapset päivähoitoon
siksi hetkeksi kun enkelit lensivät taivaalle
nähdäkseen tarkemmin, oppiakseen rakastamaan enemmin
tullakseen viisaammiksi ja rakastavammiksi
valmiimmiksi huolehtimaan meistä
Menneisyys, se on tulevaisuuden esi-isä
vanhempi meitä ja viisaampi
Meille se antaa taustan ja kaikupohjan
johon huutaa elämän pituista ikävää
rakkautta ja luopumista, sitä
että joku tulisi ja pitäisi kiinni
tarttuisi käteen ja sanoisi, tule.
runon, sydämellä kirjoitetun ja sisällökkään.
Hienoa ja soljuvaa tekstiä, jossa viihtyisi kuka
tahansa. Kaunis, niin kaunis jonka talletan ja
luen vielä moneen, moneen kertaan.
Kiitän ja pokkaan Sinua aarre.
hiljaisuuden ääni ;)
..."et saa koskaan luovuttaa
uskomasta parempaan
vielä kesken on
liian monta unelmaa
haaveet muuttuu todeksi
usko mua, mä tiedän niin
vielä käydä voi
jos uskot niin lujemmin..."
mä pidän kii ;)
yritän uskoa, olla luovuttamatta.
Rutistus ja kiitos,
Sinulle on pienen pieni kolonen sydämessäni.
sanoa että, luin kylmät väreet selkäpiissäni . Niin kaunis, hauras ja koskettava .
En voi kuin ihmetellä taitoasi kirjoittaa. Tämä ei sitten ole mielistelyä, vaan tulee suoraan sydämestä.
Täällä on paljon helmiä ja tämä on yksi niistä !
Kiitos taas kerran, lukunautinnosta !
kovasti painokkailla sanoilla olet tulkinnut runoani,
kannustavastikin. Ja usko pois, en milloinkaan uskoisi
Sinun alentuvan mihinkään mielistelyyn, kiitollisuudella
otan sanasi vastaan.
Jos koit runoni vielä helmeksikin, olen enemmän kuin
otettu palautteesi sisällöstä. Ja taidosta en tiedä, sydän
on aika hyvä tulkki.
Kiitos itsellesi, oli suuri ilo lukea Sinua.
huomenna. Säikeinä elämänlangassa. Rukouksen kaltainen runosi on kaunis, ja kirjoittamasi tuntemuksiin on helppoa samaistua. Kolhuitta ei taida kukaan selvitä elämässään. Anneli S. kuvaa tuossa laulussa minulle auennutta ajatusta.
http://www.youtube.com/watch?v=vcRIvJIS3o0&feature=related
liikuttava, kerrassaan liikuttava ja puhutteleva biisi. En
muista edes kuulleeni sitä aikaisemmin, mutta jos olisin
niin ehdottomasti olisin myös lisännyt sen runoni linkiksi
niin hyvin kyllä olisi pukenut sitä. Mutta Sinä teit sen,
joten kiitos siitä.
Elämänlangan säikeet on meillä kullakin niin erilaiset,
joka on tietysti ihan selvää. Minulla on menossa sellainen
tosi melankolinen vaihe, en osaa sanoa edes perimmäistä
syytä siihen ja se kaiketi synnyttää näitä tekstejäni, harvoin
enää kylläkin, mutta aina joskus puran niihin itseäni.
Kiitos lämmittävästä palautteesta liitteineen, toit hyvää mieltä niillä.
mietin ..
mitä kirjoittaisin..
runosi..
..
ajattelin vastarunoa..
lähdin koneelta pois..
kävelin edestakaisin..
ympyrää..
ikkunasta katsoin maisemaa kuuraista..
josko sieltä..
yritin löytää sanoja..
sanoja runoon..
joilla yritin kertoa jotain..
en löytänyt niitä..
en kyennyt..
..
olin runosi lumoissa..
..
upea..
kiitos siitä..
kuuraisen kaunista talvea sinule ja kaikille muillekin runoilijoille...
Sinä jos kuka olet kannustava aina sanoissasi,
löydät mieltä hyväilevää palautetta joka
ainoa kerta käydessäsi.
Nöyrä kiitos Sinulle ja rakkaudellista
kevään odotusta !
Upea runosi puhuu monellakin tapaa.
Todeten, että on jotain mikä pitäisi selättää
ja pitäisi ottaa tai saada tarttumapintaa elämälle.
Loppu runossasi on kuin kaunis rukous,
pyytäen suojelusta, uskoa ja hyväntahdon elettä, kuin
myös pyytäen, älä hylkää lastasi, vaan tartu pitäen kiinni!
Kaunista luettavaa ja uskon, että hiljaisuudella on oma tarkoituksensa,
paikkansa ja aikansa, jolloin se todellakin puhuu hiljaisuudellaan.
elämä synnyttää meissä monenlaisia tuntemuksia,
runoni oli vain yksi esimerkki niistä. Hiljaisuus on
joskus satuttavaa, joskus se hellii.
Kiitos Sinulle, että viivähdit tässä.
Runosi nimi jo pysäyttää minut
olen aina ajatellut , että hiljaisuudellakin on ääni
Hiljaisuuden ääni puhuu paljon, kun pysähtyy sitä kuulemaan
Runosi aikaansai tunteen, muiston
Lapsuuden kesäyöstä, ikkuna uppoauki,
silleen hakasessaan kuin ennenaikain ikkunat suljettiin
Verho pullistuneena ilmavirrasta
ja sen raoista kujeileva auringonsäteitten leikki
Olo on turvaisa,
on kaunis kesäinen lapsuuden aamu…..
Nyt jotenkin koen saman tunteen
kun sinun runosi ääreen pysähdyn
Mutta tämä mestarillinen runosi
aikaansaa muutakin
Sen turvaisen tunteen rinnalle nousee muutakin……
Runosi sisällä on kuin rukous
Kaunis , koskettava rukous
- anna usko huomiseen
On pyyntö joka tänä päivänä
kimpoaa varmaan useankin ihmisen sielusta
Se minkä tässä ja nyt koen itseäni enimmän koskettavaksi
juuri tänä päivänä
”silti on jotain
joka pitäisi selättää
ottaa tarttumapintaa elämään
tämän kaiken sietämättömyyden jälkeen ”
Runosi sai aikaan tunteiden myllerryksen
Päällimmäisenä on kuitenkin se
miten koen sen lapsuuden pienen viivähtävän hetken
- hetken turvaisan tunteen
tunteesta ja runostasi kiittäen
- tytteli -
paljon on Sinunkin viestissäsi tunteita,
lapsuusajan muistoja ja kesääkin, aamuista
valoa - turvaa. Kyllähän tekstiini sisältyi toivoa,
rukouksen muodossa olevaa hiljaista haavetta
ja unelmaa. Olemme rakennettu sellaisista osasista,
että ne heikkenee toisinaan. Mutta ihmisellä on
kuitenkin halu aina eteenpäin, vaikeuksienkin
keskellä.
Kiitos kauniista ajatuksistasi, joita runoni Sinussa synnytti.
Kaikesta huolimatta, eteenpäin
Kaikki elon tapahtumat tallentuvat koriin, jota muassamme kannamme
Toisilla kori tuntuu raskaammalta...
Mutta yhtäkaikki eteenpäin
Ei korin sisältöä ennakolta tiedä ja Onnen muruja, Ilon pisaroita
Elon aitoja timantteja rapisee korihin myös
Mielelle iloksi, sielulle lahjaksi
Hiukkasen toisilleekin jaettavaksi ;)
Muruja, Pisaroita ja Timantteja
tähän kirpakkaan pakkaspäivään
Sinulle
toivottaa tytteli
sitä kaikkea, jonka minulle halusit ojentaa.
Lämmöllä linda
:)