"terveydentilastanne ja kuntoutuksen tarpeestanne saadun selvityksen perusteella tarvitsette pidempikestoista psykoterapiaa kuin mitä KELA voi myöntää"
Tuli siis hylätty päätös psykoterapiasta ja neuvottiin kääntymään hoitavan terveydenhuoltoyksikön puoleen. MTT:ssa olen käynyt vuosia ja siellä vaihtuu työntekijät todella usein. En ymmärrä miten siellä pystytään toteuttamaan tarvitsemani hoito jos kertaviikkoinen vuoden ajaksi on KELAn mielestä minulle liian vähän!
Aika epätoivoiselta tuntuu. Olen kuitenkin vasta reilu kolmekymppinen perusterve ihminen, joka haluaisi päästä kiinni ihmisarvoiseen elämään ja vielä töihinkin joskus!
Sisua tarvitaan tässä todella ja hyviä neuvoja.
Tuli siis hylätty päätös psykoterapiasta ja neuvottiin kääntymään hoitavan terveydenhuoltoyksikön puoleen. MTT:ssa olen käynyt vuosia ja siellä vaihtuu työntekijät todella usein. En ymmärrä miten siellä pystytään toteuttamaan tarvitsemani hoito jos kertaviikkoinen vuoden ajaksi on KELAn mielestä minulle liian vähän!
Aika epätoivoiselta tuntuu. Olen kuitenkin vasta reilu kolmekymppinen perusterve ihminen, joka haluaisi päästä kiinni ihmisarvoiseen elämään ja vielä töihinkin joskus!
Sisua tarvitaan tässä todella ja hyviä neuvoja.
Vastaukset 9
Vanhimmat
terapiaan, itse toimin samassa tilanteessa siten.
Yksityiselle nimenomaan sitä KELAn tukemaa terapiaa hain. Taloudellinen tilanne on se, että elän toimeentulotuella, joten omakustanteisesti en pysty terapiaan hakeutumaan. Toimeentulotuessa ei huomioida terapiakuluja kun siihen ei ole KELAn myönteistä päätöstä.
Vaadi, etä kotikuntasi järjestää sinulle psykoterapiaa vaikka ostopalveluna. Se on mielenterveyslain mukaan kotikuntasi tehtävä. Näytä se Kelan päätös ja pyydä kirjallista hoitosuunnitelmaa.
Minä käyn nyt toista vuotta yksityisellä terapeutilla 2 kertaa/vk. Kela maksaa osan. Minun ensimmäisessä B-lausunnossa psykiatri on kirjoittanut, että suosittelee 2-3 vuotista terapiaa. Oisko sillä merkitystä? Älä luovuta, kannustan sinua. Pakkohan sinun on terapiaa saada jos olet siihen itse valmis. Minulla helpotti huomattavasti vaikka joskus kipeää tekeekin, kun käyn terapiassa. Ja riippuu varmaan sosiaalityöntekijästä tai sossusta mitä maksavat. Minäkin olen toimeentulotuella eikä sossu ruvennut maksaa sitä omavastuuosuutta (n. 100 e/kk) vaikka erikseen anoin ja kävin sos.työntekijän juttusilla. Onneksi sain kuitenkin sukulaiselta siihen rahat. Nyt on taas hakemukset sossussa, en pysty itse maksamaan. Saa nähdä miten käy. Sossusta vaan julkiselle käskevät mennä ja mä niille rautalangasta vääntänyt ettei sinne pääse, kyllä olen yrittänyt eikä niin intensiivistä julkiselta puolelta saa samalta terapeutilta monta vuotta. Halvempi kai niiden olisi se maksaa kuin mahdollinen osastohoitoni/itsarini, lapsenhuostaanotto tms. Tästä ei vielä pelkoa, mutta sanonut olen.
Mulla on ihan sama tilanne joten tiedän miltä tuollainen tuntuu. Kunnallinen hoitohan on juurikin sitä että hoitajat vaihtuvat, "hoito" on lähinnä kuulumisten kyselyä. Hoitosuunnitelma vaihtuu jokakerta kun menen paikalle. Loppujen lopuksi lääkäri ei halunnut kirjoittaa uutta b-lausuntoa alkuvuodesta vaikka Kelan mukaan olin liian huonokuntoinen terapiaan loppuvuodesta. Lääkärini mielestä voisin mennä töihin ja unohtaa kaikki ikävät asiat. Kärsin traumaoireista eli saan äkillisiä pakokauhukohtauksia milloin mistäkin ärsykkeestä ja keskivaikeasta masennuksesta. Olen ollut toisen aiheuttamssa tilanteessa jossa olin hengenvaarassa ja lisäksi lapsuuteni oli myös todella turvaton. Jostain syystä jos alan parantua masennuksesta alkaa muistoja ja traumaoireita tupsahdella kesken arjen milloin missäkin tilanteessa. Olen siis lääkärin mielestä työkykyinen ja Kelan mielestä niin huonossa kunnossa etten pysty menemään edes terapiaan. Työni on sellaista että siinä ollaan vastuussa muista ihmisistä. Ajattelin ottaa kuntani potilasasiamieheen joka samalla on sosiaalihoitaja yhteyttä ja kysyä mitä kannattaisi tehdä.
Kiitos vastauksista, jokaiselle tähän asti.
Olen saanut KELAn tukemaa terapiaa nuorena kaksi vuotta, joten sillä on tässä asiassa nyt iso painoarvo varmastikin. En ollut silloin tarpeeksi hyvässä kunnossa hyötyäkseni terapiasta ja niin nuorena ei vielä ymmärtänyt asioita niin kuin nyt. Vuosi siis periaatteessa olisi vielä jäljellä, mutta tosiaan se ei KELAn mielestä nyt riitä kuntoutumiseeni. Hullua, koska nyt olen kuitenkin vahvempi kuin koskaan aikaisemmin ja asioita todella nousee mieleen käsiteltäväksi aivan erilailla kuin ennen. Myös halu siirtyä sairastamisesta kuntoutumiseen ehti syksyn aikana jo herätä, mutta tämä hylätty terapiapäätös vei taas useamman askeleen taakse päin.
Miten muuten, onko kellään kokemusta eläkkeensaajan hoitotuella tai vammaistuella psykoterapian kustantamisesta? Taitaa olla yksi suuri salaisuus tämäkin, kun ei ole koskaan aiemmin tullut vastaan. Voiko sitä tukea tosiaan saada koko terapeutin kustannuksen suuruisena vai kuinka? Silloinhan ei olisi merkitystä sillä, onko terapia KELAn tukemaa vai ei. En tosin tiedä vielä voinko edes hakea eläkkeensaajan hoitotukea enkä ole keksinyt kuinka pystyisin ensi alkuun terapian itse kustantamaan. Mutta jos hoitotukea/vammaistukea tosiaan saisi riittävästi, niin siinähän olisi ratkaisu myös sinulle, joka kirjoitit, ettei sossu suostu omavastuita maksamaan.
Mun mielestä tuon terapian saaminen nuorena ei pitäisi vaikuttaa mitään asiaan. Kelan kuntoutuksissa on joku aikaraja jolloin ei saa samanlaista hoitoa Kelan kustantamana. Mutta kun tuo aikaraja on mennyt umpeen voi taas vaikka terapiaa hakea. Onhan se selvää että aikuinen on usein kypsempi käsittelemään asioitaan kuin nuori. Mä olen myös tuota eläkkeen saajan hoitotukea miettinyt mutta en ole saanut siitä Kelasta selkokielistä vastausta. :) Voipi sitä varmaan hakea ei siitä haittakaan ole. Kuulin että loppuvuodesta Kelan määrärahat olivat loppu joten suurin osa hakijoista sai hylsyjä. Eli loppuvuodesta terapiaan hakeneiden kohdalla kriteerit olivat todellla tiukat. Tiesithän että kuntoutusta ja terapiaa voi hakea uudella b-lausunnolla tietyn aikarajan jälkeen siitä kun hylkäävä päätös on tullut. Muistaakseni tuo aikaraja oli kolmisen kuukautta.
Löytyyköhän tuosta jotain pykälää, mahdollisesta aikarajasta? Nuorten psykoterapiaa sain v. 2000-2002 ja tässä hylkäävässä päätöksessä sanotaan, ettei KELA voi myöntää toistuvia terapioita samankaltaisessa lähtötilanteessa ja samasta sairaudesta johtuen (diagnoosi kyllä on vaihdettu tällä välin, mutta sillä ei ilmeisesti merkitystä!) Päätös on tehty tämän vuoden alkupäivinä, joten määrärahoista ei voi olla kyse.
No jopa on kummallista. Kyllä niistä on varmasti pykäliä. Kannattaa kysyä Kelan virkailijalta. Jos olet saanut vuonna 2002, eli kahdeksan vuotta sitten terapiaa ei se kauhean toistuvalta kuulosta. Mulle kaupungin sosiaalityöntekijä puhui viidestä vuodesta, kun haluaisin paniikkihäiriökurssille ja olin siellä vuonna 2003. Joten ainakin hänen mielestään voin nyt hakea uudelleen samanlaista kuntoutusta. Tässä ketjussa joku kirjoittikin siitä että periaattessa kunnallasi on velvollisuus järjestää jotain terapiaa tai muuta kuntoustusta mikäli Kela ei halua maksaa terapiaasi. Tämä taitaa olla lakisääteinen juttu myös. En tiedä onkon missään neuvontapalvelua josta voisi kysyä näistä lakisääteisistä oikeuksista hoitoon? Mulle sanoi terapeutti jollla olisin alkanut käymään jos en olisi saanut hylsyä että sillä miten lääkäri muotoilee b-lausunnon on todella suuri merkitys. Toivottavasti saat jotain selvyyttä tilanteeseen.