Matteuksen kahdeksattatoista lukua on nimitetty Kristuksen kirkkolaiksi. Tässä luvussa annetaan kristityille käytännöllisiä neuvoja arkista elämää varten.Tässä katkelmassa on kysymys lähinnä rikkoneen veljen hoitamisesta. Siinä Jeesus laskee vastuun hänestä meidän sydämellemme.
Ajattelemme: Jos joku on rikkonut sinua vastaan, älä missään tapauksessa virka hänelle siitä mitään, vaan riennä sen sijaan kertomaan tutuille ja tuntemattomille, millainen heittiö hän on ja anna sana sanasta ja kaksi parhaasta. Ei ole myöskään harviniaista, että loukattu vannoo: sille ihmiselle minä en anna ikinä anteeksi, en vaikka hän tuossa maassa kierittelisi ja anteeksi pyytäisi. Jumalan armon kesyttämättömässä maailmassa vallitsee tyly Kainin mieli: "Olenko minä veljeni vartija?"
Jeesuksen mieli on toinen ja hänen seurakunnassaan vallitsee toisenlainen elämäntyyli. Jeesus sanoo selvästi: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan,, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken." Tämä merkitsee sitä, että loukatun, huomatkaa tämä loukatun asia on lähteä liikkeelle vian korjaamiseksi ja sovinnon palauttamiseksi.
Tämä johtunee kahdesta näkökohdasta. Toinen on se, että tuollainen rikkomus tietää sairautta Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa. Elimistöön on tullut häiriö, ja se on parannettava alkuasteellaan. Toinen taasen on se, että monesti tuollainen rikkonut henkilö on kuin haavoittunut sotilas. Kipeästi hän tuntee, kuinka veri vuotaa suonista. Mutta hänellä ei ole voimia joukkasidontapaikkaan. Tarvitaan lääkintämiehiä ja sairaankantajia, ja kukapa siinä olisi lähempänä kuin se, jota vastaan rikottiin. Hän on voimissaan, ja hänen on riennettävä avuksi, joitta yhteinen ja kaikille tarpeellinen terveys palaisi elimistöön.
Kun kristillisyyttä sen vihamiehet ja arvostelijat usein syyttävät sosiaalisen mielen puutteesta, niin sopisi joskus pysähtyä tällaissen sanan eteen: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken." Mikä terveellinen, sosiaalisia oloja syvästi korjaava voima olisikaan vaikuttamassa, jos tuollainen sovintoon pyrkivä Kristuksen mieli, sanalla sanottuna elävä usko,, pääsisi valtaamaan yhä useampia ihmisiä! Tämä olisi omiaan synnyttämään keskinäistä luottamusta ja todellista hyvän tahdon ilmapiiriä, mitä paitsi ei ole olemassa mitään oikeaa sosiaalista mieltä ja vastuuntuntoa eikä myöskään voiman lähdettä epäkohtien korjaamiseen.
Mutta vaivannäkö ei Jeesuksen mukaan saa rajoittua edes kahdenkeskiseen välien selvittelyyn. "Jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla." Inhimillisen mielen kannalta tuntuisi enemmän kuin kohtuulliselta, jos olisin kerran käynyt ystävällisesti puhumassa rikkoneelle veljelle hänen erehdyksestään. Mutta, Jeesus sanoo: et ole vielä tehnyt kaikkeasi, sinulla on vielä mahdollisuuksia, ja ne kaikki on käytettävä, sillä on kysymys herkimmän ja kauaskantoisimman asian korjaamisesta,, nim. rakkauden. Ota toisia avuksesi, että paremmin jaksaisit.
Ajattelemme: Jos joku on rikkonut sinua vastaan, älä missään tapauksessa virka hänelle siitä mitään, vaan riennä sen sijaan kertomaan tutuille ja tuntemattomille, millainen heittiö hän on ja anna sana sanasta ja kaksi parhaasta. Ei ole myöskään harviniaista, että loukattu vannoo: sille ihmiselle minä en anna ikinä anteeksi, en vaikka hän tuossa maassa kierittelisi ja anteeksi pyytäisi. Jumalan armon kesyttämättömässä maailmassa vallitsee tyly Kainin mieli: "Olenko minä veljeni vartija?"
Jeesuksen mieli on toinen ja hänen seurakunnassaan vallitsee toisenlainen elämäntyyli. Jeesus sanoo selvästi: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan,, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken." Tämä merkitsee sitä, että loukatun, huomatkaa tämä loukatun asia on lähteä liikkeelle vian korjaamiseksi ja sovinnon palauttamiseksi.
Tämä johtunee kahdesta näkökohdasta. Toinen on se, että tuollainen rikkomus tietää sairautta Kristuksen ruumiissa, seurakunnassa. Elimistöön on tullut häiriö, ja se on parannettava alkuasteellaan. Toinen taasen on se, että monesti tuollainen rikkonut henkilö on kuin haavoittunut sotilas. Kipeästi hän tuntee, kuinka veri vuotaa suonista. Mutta hänellä ei ole voimia joukkasidontapaikkaan. Tarvitaan lääkintämiehiä ja sairaankantajia, ja kukapa siinä olisi lähempänä kuin se, jota vastaan rikottiin. Hän on voimissaan, ja hänen on riennettävä avuksi, joitta yhteinen ja kaikille tarpeellinen terveys palaisi elimistöön.
Kun kristillisyyttä sen vihamiehet ja arvostelijat usein syyttävät sosiaalisen mielen puutteesta, niin sopisi joskus pysähtyä tällaissen sanan eteen: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken." Mikä terveellinen, sosiaalisia oloja syvästi korjaava voima olisikaan vaikuttamassa, jos tuollainen sovintoon pyrkivä Kristuksen mieli, sanalla sanottuna elävä usko,, pääsisi valtaamaan yhä useampia ihmisiä! Tämä olisi omiaan synnyttämään keskinäistä luottamusta ja todellista hyvän tahdon ilmapiiriä, mitä paitsi ei ole olemassa mitään oikeaa sosiaalista mieltä ja vastuuntuntoa eikä myöskään voiman lähdettä epäkohtien korjaamiseen.
Mutta vaivannäkö ei Jeesuksen mukaan saa rajoittua edes kahdenkeskiseen välien selvittelyyn. "Jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen sana vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla." Inhimillisen mielen kannalta tuntuisi enemmän kuin kohtuulliselta, jos olisin kerran käynyt ystävällisesti puhumassa rikkoneelle veljelle hänen erehdyksestään. Mutta, Jeesus sanoo: et ole vielä tehnyt kaikkeasi, sinulla on vielä mahdollisuuksia, ja ne kaikki on käytettävä, sillä on kysymys herkimmän ja kauaskantoisimman asian korjaamisesta,, nim. rakkauden. Ota toisia avuksesi, että paremmin jaksaisit.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ja vielä sittenkin tarjotaan eräs tapa. On kutsuttava apuun seurakunta, uskovien joukko. On pantava liikkeelle koko sen arvovalta ja kaikki sen armolahjat. Vasta tämän kaiken vaivannäön jälkeen hän olkoon sinulle niin kuin hän olisi pakana ja publikaani. Hän ei ole vielä menetetty kalu. Hän on vieläkin veli, vaikka olisi niin kuin pakana ja publikaani.
Mutta eipä edes vielä tämäkään oikeuta meitä luopumaan uusista yrityksistä veljen korjaamiseksi. Muistakaamme, millä rakkaudella Jeesus itse kohteli pakanoita ja publikaaneja. Oli lähdettävä nyt vain ikäänkuin uusista lähtökuopista. Vaikka koko kristillisyys ja -sen rakkaus näytti sammahtaneen rikkomukseen sortuneen sielusta, oli aloitettava ihan alusta ja kirkastettava hänelle edelleen Kristuksen opin alkeita.
Mutta niinpä tullaankin päivän tekstissä kristillisyyden keskukseen. Se on tänäkin päivänä anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä. "Kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa." Jumalan seurakunnain olemus on rajaton ja varaukseton anteeksiantamus. "Ei seitsemän kertaa seitsemän, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän", kuten Jeesus Pietarille lausui. Missä yksityinen puhuttelu, kahdenkeskinen välien selvittely taikka seurakunnan läsnäolo eivät tepsineet, siellä oli rikkonut veli jätettävä evankeliumin yleisen julistuksen alle. Oli toivottavaa, että jospa vielä Jumalan sanan ääressä kivettynytkin tunto avautuisi ja sydän pehmenisi niin, että armokin löytäisi tiensä viallisen ihmisen sydämeen. Pakanan ja publikaanin kaltaisestakin saattoi näin tulla seurakunnan jäsen ja Jumalan lapsi.
Ehkä yhdellä ja toisella meistä olisi tästä syystä vetää ihan käytännöllinen johtopäätös. Kukapa sen tiesi, vaikka meillä ei olisi aina ollut Kristuksen mieltä yrittääksemme kaiken, että se rakkaus, joka ei iloitse vääryydestä, vaan yhdessä totuuden kanssa, olisi määräämässä meidän suhdettamme lähimmäiseen. "Ole nopea sopimaan riitapuolesi kanssa niin kauan kuin olet hänen kanssaan matkalla" on Jeesus toisessa yhteydessä sanonut.
Mutta ehkä me tunnemme tähän voimattomuutta. On hyvä, jos me sen huomaamme. Ihmisessä itsessään ei ole mitään hyvien voimien varastoa, mutta Jumalan sana ei toisaalta aja meitä mihinkään mielettömään yritykseen. On olemassa voiman lähde. "Siionissa on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan."
Siinä on voima myös tylyyttä ja rakkaudettomuutta vastaan.
Muista ja omista, että Jumalan seurakunta tahtoo jatkuvasti antaa Herransa Jeesuksen käskystä ja hänen veressään kaikki synnit anteeksi. Kun tämä rakkaus lämmittää kylmää sydäntäsi, nousevat hyvän tahdon iankaikkisuuskukkaset routaiseen maahan.
Vuotakoon suonistasi pois käärmeenmyrkyn pilaama veri, se, jossa on veljesviha ja pahansuopuus. Mutta kokoa sydämesi astiaan sitä verta, joka on rakkaudesta lämmin ja puhdas. Se vuosi Golgatan sovintoristiltä, ja se pisaroi tänäkin päivänä siinä anteeksiantamuksessa, jota minä Jumalan ja hänen seurakuntansa palvelijana sinulle julistan. Silloin et tahdo olla kenellekään muuta velkaa kuin rakkautta. Askeleesi vievät sinut jopa vihamiehesikin luo. Tahdot olla rauhan tekijä, kuten Jumalan lasten tulee ja sopii. Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, et kurista häntä kurkusta, vaan siksi, että paljon olet saanut Jumalan edessä anteeksi, teet kaikkesi, että taivaan rauha, vallitsisi täällä ihmisveljien ja -sisarten kesken. Amen.
Paavo Viljanen
Tampereen tuomiokirkossa 6. 11. 1955
_________________
palstalta. mutta kadotin palstan ja linkin.
Paavi Viljanen sittemmin opettelu mm. unkarin kielen ja kuoli pappiseriseuralaisena.
Kun tiedeään SRK:n menettelyt, niin valitettavasti tuo kirkkolaki on tullut kiistoissa aseeksi jota käy tetään sumeilemata. Mielestäni vanhoillisuus on ajautunut todella kauaksi alkuperäisestä lestdiolaisuudesta tässä suhteessa. Alkuheräyksessä ei ketään ajettu ulos. Sen on myöhemmin tullutta, Oulussa perustetun liikkeen henkeen sopivaa.
Siksikö seurapenkkiin ei tule enää istumaan sielun rauhaa etsiviä ihmisiä? Ennen niitä vielä oli.
kyllä on. Isänikin, joka oli innokas lestaadiolainen ja halusi asustella alkuperäisessä LLL:n opissa, väärähenkisenä ajettiin pois, koska ei taipunut hänen sanojensa mukaan Oulun veljien "sanelu-uskoon".
>sopisi joskus pysähtyä tällaissen sanan eteen: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken
Kandee tosiaan pysähtyä miettimään, miksi rikkovien sisarten tulisi päästä kuin koira veräjästä.