Aloitin uuden aiheen kun täällä joku puhui lakiuudistuksesta, jonka mukaan köyhiltä ja päihdeäideiltä huostaan otettaisiin lapsia. Asiani ei varsinaisesti koske tätä lakia, vaan kysyisin nyt miten neuvolassa on suhtauduttu vanhempien mielenterveysongelmiin?
Olen kertonut neuvolassa, että minulla on ollut nuorena masennus, mutta en ole maininnut mitään miehestäni.. hänellä on kai jokin ahdistuneisuushäiriö, psykoterapia on alkamassa mutta sen paremmin emme itsekään tiedä. Sen kyllä tiedämme, että tulemme pärjäämään ja olemme molemmat lapsestamme onnellisia. Olen vasta raskauden alkuvaiheessa.. haluaisin kuulla muiden kokemuksia, niin tiedän mitä "uskaltaisin" puhua meistä itse neuvolassa, etteivät vaan käsitä väärin ja ota silmätikuksi. Kiitos asiallisista viesteistä.
Olen kertonut neuvolassa, että minulla on ollut nuorena masennus, mutta en ole maininnut mitään miehestäni.. hänellä on kai jokin ahdistuneisuushäiriö, psykoterapia on alkamassa mutta sen paremmin emme itsekään tiedä. Sen kyllä tiedämme, että tulemme pärjäämään ja olemme molemmat lapsestamme onnellisia. Olen vasta raskauden alkuvaiheessa.. haluaisin kuulla muiden kokemuksia, niin tiedän mitä "uskaltaisin" puhua meistä itse neuvolassa, etteivät vaan käsitä väärin ja ota silmätikuksi. Kiitos asiallisista viesteistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että tereydenhuollon ammattilaisilla on taitoa suhtautua asioihin oikealla tavalla, eikä leimaamalla. Nykypäivänä on tosi paljon mielenterveyden ongelmia ja vielä juurikin nuorilla ne tuntuu lisääntyneen. Ja voithan sitä tutkailla ilmapiiriä ja kertoa, jos siltä tuntuu. Jos kertominen ei tunnu hyvältä, niin tuskinpa niistä pakko on neuvolassa puhua. Itselläni ei mitään diagnoosia ole mt-puolella, mutta olen kärsinyt vuosikausia jonkinasteisesta ahdistuksesta ja nyt raskausaikana olen voinut paremmin kuin vuosiin tuon ahdistuksen suhteen. Varmaankin tämä uusi, pieni elämä sisälläni antaa niin paljon voimia ja merkitystä elämään!
Tsemppiä teille odotukseenne :)
Minä olen molempien raskauksieni aikana kertonut neuvolassa heti alkuun pitkäaikaisesta masennuksestani ja mielialalääkkeiden syömisestäni (jotka tietekin olen lopettanut raskauksien ajaksi), molemmilla kerroilla eri terkkari, mutta kumpikin on suhtautunut asiallisesti ja ollut ennen kaikkea tyytyväinen, että hoidan mielenterveyteni! Kannattaa puhua terkkarille miehestäsi, se helpottaa omaa oloasi kun ei tavitse "salailla" mitään...ja kun itse uskotte pärjäävänne, se on myös neuvolassa tärkeintä! Voitte olla aivan yhtä hyviä vanhempia, vaikka olisittekin mielenterveyspalveluiden käyttäjiä - ei se teitä leimaa miksikään!
...kyllä terveydenhuollon henkilöstö kohtaa eriasteisia miel.ongelmia sen verran usein työssään, etten usko teidän silmätikuksi joutuvan.
Mun mies on ollut nuoruudessaan psyk.hoidon piirissä masennuksen vuoksi ja tätä nykyä saa paniikkikohtauksia muutaman vuodessa. En ole kokenut tarvetta puhua tästä neuvolassa, koska ei mielestäni vaikuta ainakaan tässä vaiheessa niin merkittävästi vanhemmuuteen. Totta kai olen tietoinen siitä että miehen ongelmat voivat joskus pahentua..mutta niinhän itsekin voin sairastua. Ei meitä ketään ole rokotettu mielenterveydellisten ongelmien varalta.
Jos miehen miel.terv.ongelmat pahenisivat, uskon että puhuisin kyllä asiasta esim. lastenneuvolassa. Terveydenhuollon ja toisaalta hyvän vanhemmuuden näkökulmasta on mun mielestä parempi, jos hakee asioihin apua & sillä(kin) pyrkii selviämään, kuin että yrittää pärjätä yksin ja siksi ajautuu umpikujaan.
mielisairaalakeikoista, bipolaari-lääkityksestä, jonka lopetin itsekseni, käteni on arpia täynnä tms.
Lääkäri kyseli vointiani, joka on hyvä, ja totesi, että mä varmaan osaan kokemuksen perusteella sanoa milloin tartten apua ja osaan sitä hakea. Eipä muuta.
Mies on terve ilman mikäänlaista "historiaa".
Oma asenteesi kuulostaa rakentavalta ja sillä pääsee pitkälle. Suurin osa terveydenhuollon henkilöstöstä on asiallisia tyyppejä mutta mätiä muniakin mahtuu koriin. Riippuu tyypistä kenelle kannattaa kertoa. Onneksi ihan sensuroimattomalle avautumiselle löytyy vielä paikkoja tukiryhmissä, mielenterveysyhdistyksissä ja nettisivuilla. Ainakin tukiasema.net on ihan ok.