Miten sen sanoisi,

Elämäni on ollut äärimmäisen raskas ja vaikea. Lapsuus oli taistelua olemassaolosta, nuoruus meni vuorotyötä tehdessä. Avioliiton kymmenen ensimmäistä vuotta kuluivat lapsettomuushoidoissa, raskausaika kului sairaalassa ja osan kotona maaten. Sairas lapsi vei kulkemista sairaalassa viisitoista vuotta. Isäni syövän hoitamisen tukena vei vuosia, hänen kuolemansa hoitaminen oli raskasta, siitä jäi raskaita muistoja. Äitini vanhuuden hoitaminen yhdessä hänen dementiansa kanssa oli kamalan raskasta, muistot ovat raskaita. Anopin vanhuuden ja sairauden, sekä kuoleman hoitaminen olivat voimia vieviä. Appeni sairataminen oli raskasta hoitoa vaativaa, hänen kuolemansa seuraaminen sekä kuolinpesänhoito oli raskasta. Mieheni veljen hirttäytyminen ja kuolinpesänhoitaminen käräoikeudessa oli vaikeaa ja äärimmäisen raskasta, koska puolisoni sairasti syövän viime vaihettaan samaan aikaan. Lapsen kamppailu kuoleman kanssa onnettomuuden jälkeen on ollut niitä raskaimpia asioita. Ensimmäisessä hengenpelastusoperaatiossa meni 9 litraa verta. Kun toin vaatteet kotiin jätesäkeissä, vessa täyttyi verestä. Vietin Turun yliopistollisessa sairaalassa kymmmenen vuorokautta hengityskoneen ja hoitajan vieressä, odottaen milloin loppu tulee. Siirryimme Töölön sairaalaan Helsinkiin. Lapsi vietti neljä viikkoa leikkaussaleissa, yhdeksän leikkausta. Kotihoitoon hän pääsi kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta, minä hoidin ja kuntoututin häntä, avanteenhoti on vaikeaa, kun avanne on tehty väärään paikkaan. Kävin miestäni tukemassa Syöpätautien klinikalla, hoidin häntä kotona terminaalivaiheen, hengityskoneensaanti oli taistelun takana. Kuolinkouristukset eivät koskaan katoa silmistäni, vaatteidenvaihto oli yllättävän raskasta vainajalle, kuollut ei myötäilä yhtään, onneksi Monosen miehet nostivat mieheni arkkuun kotini eteisessä. Kuolinpesän hoitaminen oli raskasta, muutto toiselle paikalle oli raskasta, elää yksin ilman tukea on raskasta. Tapiola kieltäytyi maksamasta lapseni kymmenettä leikkausta, vaikka se olisi välttämätön. Ystävättäreni hirtti itsensä viime kesänä. Luultavasti jotain jää pois ja kirjoitus voisi olla sisällöltään täydempi.

Ainoa lohtu on ollut vuonna 1985 saamani ennuste tulevasta elämästäni "35 vuoden ikäkauden jälkeiselle kaudelle oli tyypillistä saada piristävä ja palkitseva suhde, joka paranee jatkossa, katso avioliittoa koskeva kappale, minulle tarkoitetun eräänlaisen sielunkumppanin kanssa tuleva avioliitto, yhdessä annamme lämpimän, karismaattisen, erityisen tarmokkaan vaikutelman. Puolisollasi on vahva ja haastava luonne, mutta niin on myös sinulla. Suuren seksuaalisen vetovoiman johdosta voitatte vaikeudet Puolisoni johdosta menestyn paremmin yleisön suhteen. Puolisollani on menestystä urallaan ja sen alueella, hän saavuttaa hyvän aseman, tai statuksen. Käytä viisaasti nyt saamaasi tietoa ja luo elämäsi helpoksi kulkea."
Kesti 24 vuotta, kunnes tajusin viime keväänä olleeni liian kauan yksin, eikä astrologin kirjoitus tule toteutumaan. Järkytys on valtava, olen menettänyt sielunkumppanini kaiken muun lisäksi. Vammautunut lapsi on elämäni sisältö tänäpäivänä.
Minusta päivähoroskoopit ja muut kuukausihoroskoopit saavat poistua netistä.
Tämän kirjoittaminen vaati minulta ääretöntä voimainponnistusta, toivon astrologin selvittävän ammatilliset asiat liitossaan, jossa hän ei koskaan käy. Nyt voisi käydä.