hei kaikille!olen tälläinen pitkäaikainen työtön,perheellinen,ikää 29v,mies.Olen pitkään miettinyt asiaa ja asioita kun msennusta on ollut aikalailla nykyään pitkiä ajan jaksoja ja tuntemuksia itsetuhoisuuteen työttömyyden,rahan,sairauden takia.mietin otetaanko millaisia tapauksia hoitoon jos itse pyytää ja voiko sitä määrätä sitten kuinka pitkään siellä haluaa olla,et esim jos siellä ei viihdykkään ja ei asia miellytä eli olo siellä osastolla niin onko mahdollisuus sieltä pois lähteä kun haluaa.Olen kärsinyt voimakkaasta virtsankarkailusta noin puolisen vuotta ja saanut lääkärin kautta käyttööni vaipat,niin millainen käytäntö noissa osastoilla on sitten jos hoitokertomuksessa kerrotaan et tarvitsee/käyttää vaippoja säänöllisesti.onko sielläkin sitten pakko käyttää niitä?ja millaisia esim suljetut osastot on,sängyt,huoneet muutenkin ja käytännöt.
masennusta sairauden&työttömyyden takia
miettinytpitkään
171102
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Sängyt muistat erityisen hyvin. Ne on aika kylmiä. Peitto on ohut ja monet ottaa lisäviltin, ettei palele öisin. Olen ollut kahdessa paikassa. Siellä syödään usein ja ruoka on ihan hyvää. Aamulla ja illalla on monessa paikkaa, en tiedä onko kaikkialla, yhteinen kokoontumishetki. Siihen saattaa kuulua ajatusten kertomista, aamuverryttelyä, joskus nauruterapiaakin :)
Huoneissa on tavallisesti kaksi ihmistä, ns. kämppis. Joskus voi olla kolmekin, mutta yksityishuoneita en tiedä olevan.. muuta ku jos joutuu lepareihin :D
Paikasta riippuen järjestetään aktiviteetteja, käydään kävelyllä, kuntosalilla tms., askarrellaan, kastellaan osaston kukat, leivotaan ja siivotaankin vähän. Kerran viikossa pitää vaihtaa omat petivaatteet. Toiminnassa on ideana ihmisten aktivointi ja yhdessäolo, ei niinkään se onko järkeä askarella jotain kortteja.
Kaikkeen toimintaan ei ole pakko osallistua, mutta ainakin niissä paikoissa missä itse olin, piti osallistua edes johonkin, muuten lähti kulkuluvat, eli et pääse osastolta yksinäsi vaikka kävelyllä käymään. Luvat lähtee myös jos häiriköi, on väkivaltainen, juoksee alasti käytävillä ja niin edelleen.
Ja tottakai on sitten keskusteluhetket omahoitajan tai omahoitajien kanssa. Harvemmin on sitten lääkärikäynti, jossa mutustellaan vanhaa ja tulevaa. Jos osastolle ei joudu pakkolähetteellä niin uskoisin, ettei mitään onkelmaa ole sieltä lähteä kesken. Tosin pitäähän asioista sopia henkilökunnan kanssa ensin. Jos eivät tahdo päästää poies, niin voi myöskin karata tai ainakin yrittää, mutta se nyt ei ole kovin järkevää.
Välillä käydään viikonloppuja kotona, kokeilemassa miltä tavan elämä tuntuu. Joissain paikoissa ne ovat "lomia" ja joissain puhutaan "harjoittelujaksoista". Osastolla voi olla myös pelkästään päiväsaikaan. Osastoilla kaikki pitää aina sopia ja siellä on omat sääntönsä, joka voi vähän rassata, mutta siihen kyllä tottuu. Eka yö on aina aika halju. Ihan rentoja paikkoja ne suljetut tosin on, vähän tylsiä toiset. Vaipoista en osaa sanoa mitään...
joka oikeasti ymmärtää ja kuuntelee sairauksia. Ei kai tuo virtsankarkailu millään mielialalääkkeellä parane eikä suljetulle menemisellä (voi paheta, luulen). Kyllä niitä on oikeitakin hoitajia olemassa. Esim homeopatia vois olla ok, ite en oo kokeillu, mut tuli mieleen. Sen sijaan olen kokeillut resonanssihoitoa ja kyllä siitä apua on. Lue kirja: Hulda Clark: Hoito kaikkiin sairauksiin. Täällä päin sain sen kirjastosta.
Olen ollut osastohoidossa, mutta se ei ollut suljettu osasto. Sieltä pääsi ulos jos halusi mennä, joko hoitajan kanssa tai yksin. Minä olin siellä itsetuhoisuuden takia, minulle ehdotettiin mutta voi kai sitä pyytää itsekkin, jos pelottaa oma itsetuhoisuus. Minä pääsin pois sitten kun halusin lähteä, ja katsoivat että olen paremmassa kunnossa. Lomilla kävin myös. Aluksi olin yksin huoneessa, kun siellä oli väljää, mutta sitten sain kämppiksen. Käsittääkseni ottavat osastolle, jos on itselleen vaarallinen. Aika tosin tahtoi käydä välillä pitkäksi. Ruokailut rytmittivät päivää. Iltaisin katsottiin telkkaria oleskeluhuoneessa. Noista vaipoista en osaa sanoa. Mutta juttele sinua hoitavan lääkärin kanssa siitä osastohoidon tarpeesta. Tai mene lääkärin vastaanotolle jos et vielä ole käynyt. Lääkkeistäkin voisi olla apua.
Kiitoksia kaikille jotka olette jo vastailleet ja kertoilleet kokemuksia/mielipiteitänne. Olen pitkään miettinyt jos lääkärille menoa asian suhteen ja kertomaan tuntemuksiania mutta oikeesti pelottaa vaikka osittain tahtoisinkin kokeilla osastohoitoa niin sinne joutumista sitten kun kuitenkin olen kuullut monelta tuttavaltani asioita joita siellä on sattunut'/tapahtunu ja millaisia osastonhoitajatkin ovat olleet.
sängyt varmasti on kyllä kylmiä,niin kun yleensä noissa sairaaloissa yms on..kylmyys kaiketi johtuu siitä noissakin paikoissa kun jokaisessa sairaalassakin on ilmastoinnit hyvät jotka pitää ilman viileänä ja bakteerittomina.
Noista lepareista sen verran sitten et millaia ne on ja miksi niihin sitten laitetaan tai mistä syystä potilas niihin joutuu ja kuinka pitkäksi aikaa aina?tuskin ne kivoja ovat.
varmasti noissa paikoissa jos on kunnolla ja haluaa osallistua kaikenlaisiin aktiviteetteihin niin niitä myös järjestetään että ei vaan ihmisiä pidätä sängyissään/huoneissaan päiviä ja öitä koska sehän saa ihmisen viimeistään sekoamaan sitten.
Onko muuten noissa osastoilla aina otettava kaikki lääkkeet mitä siellä tarjotaan vai voiko niistä sitten kieltäytyä suoraan?
Niin tosin jos sinne itse haluaa ja pääsee hoitoon niin laitetaankohan sit suljetulle ensin vai miten menetellään kun kuitenkin itse sinne halunnut?sitäkin miettinyt miten yleensä menetellään ku osastolle on menossa ja menee sinne paikan päälle niin miten asiat siitä etenee??OTSIKKO 6 11 MITÄ TARKOITIT OTSIKOLLA???
Kyl ainakin itse olisin sitä mieltä et toi osastohoito voisi auttaa asiassani vaikka tuossa yksi kirjoittaja viittasikin että virtsankarkailun takia sinne ei mennä mut en mie sen takia sinne menos olekkaan mut se on vaan yksi huolenaiheeni.
olisi kiva kuitenkin tietää miten noissa vaippa hommis siel menetellään koska ei se kivalta siel tuntuisi kastella vaatteitaan/sängyään pissaamalla alle,mut en toki ilkeisi oikein sanoa sinne mennessä et vaivana on sellainen.
usein kuitenki pesulla pävisin joutuu käymään jos vaippoja käyttää,koska ei kiva oo kun alkaa tuoksuu,ja onkohan sit siel mahdollisuus suihkussa käydä niin usein kun haluaa ja eihän siellä valvottuna tarvitse suihkussa käydä.
hyvä ihminen saanut virtsankarkailuun muuta kuin vaipat??
Pitäishän se tutkia mistä johtuu?
vapaaehtosesti jos hoitoon menet, suljettu tuskin tulee kyseeseen.
Vaippoja voit pitää ihan rauhassa, ne saa talon puolesta, mutt vaadi nyt että karkailuhommaa paremmin tutkitaan.
Olen lääkityksellä virtsankarkailun suhteen,käynyt fysioterapeutilla,tutkimuksissa urologilla.ei selvinyt asia.
Mietin myös sellaista kun pelottaa ja arveluttaa siksi mennä lääkärille ja kysyä asiasta,jos sit sinne osastohoitoon pääsee/joutuu,niin olen kuitenkin sellainen ihminen usein et jos minulle liikaa sääntöjä,ehtoja,rajoituksia laitetaan hermostun hirveen nopeasti toisille niin mitähän siellä sellaisesta ollaan mieltä?
Mene nyt vaan sinne lääkärin vastaanotolle kipinkapin kertomaan masennuksestasi, jos et ole siitä ennen puhunut lääkärillesi. Ei se osastohoito välttämättä ensimmäinen vaihtoehto ole, mutta lääkäri katsoo sen sitten onko aiheellista/tarpeellista vai ei. On olemassa hyviä masennuslääkkeitä, joista saattaa olla apua terapiaa. Vai onko sinulla jo lääkitys masennukseesi? Sitten tuosta hermostumisesta, riippuu miten se ilmenee. Jos käyttäytyy väkivaltaisesti, sitten ne kai voivat laittaa lepareihin. Tai voivat antaa jotain rauhoittavaa lääkettä, jos ei keskustelu auta. Itse en ollut suljetulla osastolla, sain käydä suihkussa niin usein kun halusin eikä sitä valvottu mitenkään. Minun piti ottaa kaikki lääkkeet, mitkä oli määrätty. Hoitaja katsoi vierestä kun nielin ne. Sen sijaan omia särkylääkkeitä en saanut ottaa, ne takavarikoitiin minulta pois itsetuhovaaran takia.
No mietin uskallanks mennä vai en.vaihtoehtoi varmasti on mut jos sanon et en jaksa kotona olla niin sit passitus osastolle kai.niin tuosta hermotumisesta,alan huutaa,kiukkuu,yms,,yms,,ja en mielellään noit lääkkeit siel söis ku tiedä mitä ne syöttää
vain mennä, tyyliin; haluan.
Ensin lääkäriin selvittelemään tilannetta ja lääkäri sitten arvioi sen hoidon.
Ja mitä tulee lääkityksiin, kyllä ne pitää kertoa potilaalle, eli tämä nyt ei pidä paikkaansa:"ja en mielellään noit lääkkeit siel söis ku tiedä mitä ne syöttää " Kysyt mistä lääkkeistä on kyse, sillä se selviää.
Miksi muuten ylipäätään haluaisit osastohoitoon? Ja ilman muuta virtsankarkailu-asian tulee olla selvillä henkilökunnalle JOS sinne osastolle menet. Saathan sinä siihen lääkitystäkin nyt ja osastolla lääkkeet jaetaan, siis kaikki lääkkeet, ei sinne omia oteta mukaan. Ja vaipat tulee tietysti talon puolesta.
Juu!kävin lääkärillä tänään juttelemassa asioista.oli sitä mieltä että ensi viikon maanantaina olisi sitten meno osastolle jos vaan haluan niin,mutta kahden viikon hoitojakso olis lyhyin hänen mielestään sitten kyseessä aluksi jolloin en voisi sitten poistua sieltä ennen kun se kaksi viikkoa olisi täynnä että siellä olevat lääkärit yms saisivat kuvan minun ongelmistani kunnolla.en oikein haluisi ensimmäisellä kerralla niin pitkäksi aikaa mennä,mutta kaiketi kuitenkin menen sinne kokeilemaan.sinne minne minut laitetaan on aluksi suljetulla puolella 3-4 päivään ja loppu aika normiosastolla,jos kaikki on mennyt hyvin alussa.
lääkitystä kokeillaan heti alusta alkaen ja ne vaipat tulee kuulemma kans sieltä.ja hoitajat hoitavat niiden vaihdon ja laiton.mietityttää vaan millainen paikka se sit loppujen lopuksi on.koska painotti myös että sääntöjä pitää noudattaa ja hoitajia totella siellä,jos ei onhgelmia halua ja pidentää hoitojaksoaan siellä sitten.
Hyvä kun menit lääkäriin. Jos menet sinne osastolle, kyllä ne selittää sinulle ne lääkitysasiat. Että ei sinun tarvitse epätietoisuudessa olla, mitä lääkkeitä sinulle annetaan ja minkä takia. Sen takiahan niitä kokeillaan, että nähdään, onko niistä apua. Kyllähän ne säännöt on olemassa kaikissa laitoksissa. Ja kyllä ne hoitajat ja lääkärit ovat asiantuntevia ihmisiä hoitamaan ne tilanteet, jos et niihin sääntöihin halua/pysty sopeutumaan. Toivon, että saat apua.
nostoa.kyseisen henkilön kysymyksii ei ole kukaan kunnolla vastaillut.
??
Onko sinulla mitään hoitosuhdetta?
Kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa.
Avo-osasto/päiväsairaalakin voisi tulla kysymykseen, mutta mielisairaalaan on nykyisin aika vaikeaa vapaaehtoisesti päästä.
Eikö sinun avohoitoa voisi tehostaa.
MIten olisi joku kuntoutuskurssi, Kela tukee niitä? Siloin pääse hieman pois kotikuvioista ja voi saada jotain uusia ajatuksia ja näkemyksiä.
Ns. suljettu osasto on yleensä aika ankea. Tarjolla on runsaasti lääkkeitä, harvemmin mitään toimintaa. Eri sairaaloissa on hieman eri käytäntöjä.
Jutustellu lääkäri kans.pääsen suljetulle jos haluan,mut millaisii paikkoi ne on?kärsin virtsaamis ongelmist niin joutuukohan sielkin vaippoihin sit..
Täällä meillä päin osastot ovat kaikki suljettuja, koska samaan aikaan osastolla on niitä, joilla vapaakävelyä ei ole ja sitten on niitä, jotka ovat siellä ennemminkin vain "lepäämässä" ja saavat siis vapaasti mennä ja tulla ulos (mutta koska kyse on suljetusta osastosta, pitää hoitajan avata ovi ja valvoa ettei ovesta livahda muita). Olen käynyt vierailulla kahdessa sairaalassa akuutin psykiatrian osastolla (molemmat siis suljettuja) ja ne vaikuttivat ihan leppoisilta paikoilta. Kahvia saa keitellä itsekseen, ruoka hyvää ja sitä on usein, voi katsella päivähuoneessa tv:tä, seurustella ja pelailla pelejä muiden potilaiden kanssa tai olla rauhassa itsekseen. Niin no, taitaa olla joka paikassa niin, että samassa huoneessa on väh. kaksi henkilöä, joten siinä mielessä ihan yksin ei voi olla. Ja potilaille, joiden kunto sen sallii ja se arvoidaan olevan hyväksi, annetaan mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin, esim. puuverstas, jumpat, käsityöt jne, jotka siis tapahtuvat suljetun osaston ulkopuolella. Luulisin että sunkin tapauksessa saat yksin käydä suihkussa yms. Tarvitsee olla aika holtiton jos lepositeisiin laitetaan eikä päästetä yksin edes suihkuun...
Ja joillekin (monille) on vaikeaa kotiin lähtö, koska ovat viihtyneet paremmin kuin hyvin osastolla, koska siellä kuulemani mukaan tuntee olonsa helposti "turvalliseksi", jolloin ahdistus jne helpottaa.