Mainitsen kaikki oireeni.

Minkä ikäinen nim. Kipeä mahtaa olla? Mies vai nainen? Jos keski-ikäinen nainen, sanoisin että oireet sopisivat vaihdevuosiin (estrogeenivaje). Muuten saatan kuulostaa epäkorrektilta, mutta "been there, done that", saatat kärsiä myös ilmiöstä nimeltä "elämä". Aina ei ole kivaa ja riemukasta. Ihminen ei ole kone.
Onko lähimenneisyydessä ollut pettymyksiä, menetyksiä esim. ihmissuhderintamalla? Oletko jämähtänyt johonkin elämänkuvioon, jossa et oikeastaan viihdy?
Lääke: luepa pari kirjaa Tommy Hellsteniä. Mahdolliset hoidon riskit ja haitat vähäisiä.

beck 6 kirjoitti:

Minkä ikäinen nim. Kipeä mahtaa olla? Mies vai nainen? Jos keski-ikäinen nainen, sanoisin että oireet sopisivat vaihdevuosiin (estrogeenivaje). Muuten saatan kuulostaa epäkorrektilta, mutta "been there, done that", saatat kärsiä myös ilmiöstä nimeltä "elämä". Aina ei ole kivaa ja riemukasta. Ihminen ei ole kone.
Onko lähimenneisyydessä ollut pettymyksiä, menetyksiä esim. ihmissuhderintamalla? Oletko jämähtänyt johonkin elämänkuvioon, jossa et oikeastaan viihdy?
Lääke: luepa pari kirjaa Tommy Hellsteniä. Mahdolliset hoidon riskit ja haitat vähäisiä.

Olen kohta 18-vuotias poika ja noista oireista kärsin, muttei ne kuitenkaan ihan kokoajan häiritse elämääni, mutta aika usein.. Syytä tuolle masennukselle en tiedä, se voi johtua mistä tahansa ja monesta syystä. Ehkä masennuksen laukesi se että elämä on ollu aika rankkaa, kuten koulukiusausta oli peruskoulussa, syrjintää eli ei ollut kavereita muuta kuin ala-asteella 1-3 luokalle asti. Ehkä tuosta syystä olen ollut monille ihmisille ilkeä ja sanonu kaikkea pahaa. Nyt on ruvennut kaduttamaan kaikki pahasti tehdyt jutut ja luulen etten saa koskaan sielulleni rauhaa..

kipeä. kirjoitti:

Olen kohta 18-vuotias poika ja noista oireista kärsin, muttei ne kuitenkaan ihan kokoajan häiritse elämääni, mutta aika usein.. Syytä tuolle masennukselle en tiedä, se voi johtua mistä tahansa ja monesta syystä. Ehkä masennuksen laukesi se että elämä on ollu aika rankkaa, kuten koulukiusausta oli peruskoulussa, syrjintää eli ei ollut kavereita muuta kuin ala-asteella 1-3 luokalle asti. Ehkä tuosta syystä olen ollut monille ihmisille ilkeä ja sanonu kaikkea pahaa. Nyt on ruvennut kaduttamaan kaikki pahasti tehdyt jutut ja luulen etten saa koskaan sielulleni rauhaa..

Tervehdys.
Olet vielä hyvin nuori,aikuistuminen lähestyy, joten on normaalia miettiä uskonasioita ja menneitä pahojakin tekoja ja elämää yleensä.
Lievän masennuksen oireita kerroit tuntevasi,joten on erinomaisen hyvä nyt aikaisessa vaiheessa hakeutua käymään ammattiauttajan juttusilla.Varsinkin jos tunnet oireiden häiritsevän arjesta selviytymistä,tuntuvat ylipääsemättömiltä ja jatkuvat tai uusivat säännöllisesti. Kerroit yleisiä lievän depression oireita ,etkä maininnut mitään unettomuudesta tai ruokahalun muutoksista tai kuolemanajatuksista,ne tulevat usein masennuksen vakavoituessa.

Masennus on sairaus johon on hyvin monia syitä. Masennus voi kätkeytyä monenlaisten oireiden ja vaivojen taakse ja saattaa siksi jäädä huomaamattakin.
Masennus-sanalla tarkoitetaan arkikielessä monenlaisia tunnetiloja. Sillä kuvataan esim. lyhytaikaista mielipahaa,elämäntilanteen laukaisemaa kriisiä tai menetyksen aiheuttamaa surua.
Vakava masennus lääketieteellisesti määriteltynä on monimuotoinen ja moniasteinen psyykkinen häiriö,joka on seuraus useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.Pitkään jatkunut vaikea masennus on tila,johon liittyy usein toivottomuutta ja suurta henkistä kärsimystä ja sen yhteys aivojen ja koko elimistön toimintaan on ilmeinen.
Kun masennus jatkuu,ihminen tuntee joutuvansa noidankehään,jossa ilmenee jatkuvasti lisää syitä olla masentunut. Masennukselle onkin tyypillistä,että se ruokkii itse itseään biologisella,psykologisella ja sosiaalisella tasolla. Hoitoon hakeutuvalla onkin usein kuukausien tai jopa vuosien aikana kehittynyt noidankehä,missä oireilu,ihmisvaikeudet,opiskelu/työvaikeudet,elämäntapojen huononeminen ja pessimistiset tulevaisuuden kuvat ovat olleet ruokkimassa ahdistusta ja pahaa oloa.

Vaikeassa masennuksessa omat voimat ja sopeutumismekanismit on käytetty loppuun.Läheisten hyvää tarkoittavat ohjeet eivät auta vaan usein pahentavat syyllisyydentunnetta. Ajatukset ja tunteet jauhavat samaa synkkää rataansa. Keskustelujen ja tuen lisäksi on myös keskushermostoa autettava korjaamaan vääristynyt tunnetila.
Tässä sinulle hiukan lisätietoa masennuksesta. ter. R.R.

Rane-R kirjoitti:

Tervehdys.
Olet vielä hyvin nuori,aikuistuminen lähestyy, joten on normaalia miettiä uskonasioita ja menneitä pahojakin tekoja ja elämää yleensä.
Lievän masennuksen oireita kerroit tuntevasi,joten on erinomaisen hyvä nyt aikaisessa vaiheessa hakeutua käymään ammattiauttajan juttusilla.Varsinkin jos tunnet oireiden häiritsevän arjesta selviytymistä,tuntuvat ylipääsemättömiltä ja jatkuvat tai uusivat säännöllisesti. Kerroit yleisiä lievän depression oireita ,etkä maininnut mitään unettomuudesta tai ruokahalun muutoksista tai kuolemanajatuksista,ne tulevat usein masennuksen vakavoituessa.

Masennus on sairaus johon on hyvin monia syitä. Masennus voi kätkeytyä monenlaisten oireiden ja vaivojen taakse ja saattaa siksi jäädä huomaamattakin.
Masennus-sanalla tarkoitetaan arkikielessä monenlaisia tunnetiloja. Sillä kuvataan esim. lyhytaikaista mielipahaa,elämäntilanteen laukaisemaa kriisiä tai menetyksen aiheuttamaa surua.
Vakava masennus lääketieteellisesti määriteltynä on monimuotoinen ja moniasteinen psyykkinen häiriö,joka on seuraus useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta.Pitkään jatkunut vaikea masennus on tila,johon liittyy usein toivottomuutta ja suurta henkistä kärsimystä ja sen yhteys aivojen ja koko elimistön toimintaan on ilmeinen.
Kun masennus jatkuu,ihminen tuntee joutuvansa noidankehään,jossa ilmenee jatkuvasti lisää syitä olla masentunut. Masennukselle onkin tyypillistä,että se ruokkii itse itseään biologisella,psykologisella ja sosiaalisella tasolla. Hoitoon hakeutuvalla onkin usein kuukausien tai jopa vuosien aikana kehittynyt noidankehä,missä oireilu,ihmisvaikeudet,opiskelu/työvaikeudet,elämäntapojen huononeminen ja pessimistiset tulevaisuuden kuvat ovat olleet ruokkimassa ahdistusta ja pahaa oloa.

Vaikeassa masennuksessa omat voimat ja sopeutumismekanismit on käytetty loppuun.Läheisten hyvää tarkoittavat ohjeet eivät auta vaan usein pahentavat syyllisyydentunnetta. Ajatukset ja tunteet jauhavat samaa synkkää rataansa. Keskustelujen ja tuen lisäksi on myös keskushermostoa autettava korjaamaan vääristynyt tunnetila.
Tässä sinulle hiukan lisätietoa masennuksesta. ter. R.R.

Unohdin mainita että minulla on myös pakko-oireita, eli jos ei tee tiettyä liikettä niin luulee että tapahtuu jotakin.

Kipeä.. kirjoitti:

Unohdin mainita että minulla on myös pakko-oireita, eli jos ei tee tiettyä liikettä niin luulee että tapahtuu jotakin.

Vielä ehdotus, ehkä ennen kuin hakeudut lääkäriin (?). Tai sen jälkeenkin.
Minusta on ihan oikein, hyvä ja terve merkki että omatuntosi on vaivannut sinua itse sanomistasi ilkeistä sanoista tms. Niin pitääkin. Myös rukoileminen, siis Jumalaan turvautuminen, on vain hyväksi. Ehdotan, että soitat kotiseurakuntasi kirkkoherranvirastoon tai isommissa seurakunnissa esim. nuorisotyöntekijälle tai -papille ja pyydät keskusteluapua itsellesi. Kynnys on ehkä suuri, mutta jos tästä saisit avun, ei tarvitsisi pelätä mitään sellaista leimautumista kuin ehkä psyykkisen puolen terveydenhuollosta voisi tulla mieleen. Sinun kanssasi juteltaisiin, saisit rukoilla yhdessä jonkun aikuisen kanssa, ja pyynnöstä keskustelukumppanisi voisi antaa sinulle synninpäästön. Rippi tässä kohtaa olisi paikallaan, siis että ihminen tunnustaa syntinsä ja saa ne anteeksi Jumalalta. Kyllä vaivasi voi olla ihan sielullista laatua, ei kaikkea tarvitse ajatella ruumiillisena sairautena tai järjellä pelkästään.
Näe tämä kasvun paikkana kohti aikuisuutta ja vastuullista ihmisyyttä. Siis jotakin siunaustakin voi tällä olla.

xym kirjoitti:

Vielä ehdotus, ehkä ennen kuin hakeudut lääkäriin (?). Tai sen jälkeenkin.
Minusta on ihan oikein, hyvä ja terve merkki että omatuntosi on vaivannut sinua itse sanomistasi ilkeistä sanoista tms. Niin pitääkin. Myös rukoileminen, siis Jumalaan turvautuminen, on vain hyväksi. Ehdotan, että soitat kotiseurakuntasi kirkkoherranvirastoon tai isommissa seurakunnissa esim. nuorisotyöntekijälle tai -papille ja pyydät keskusteluapua itsellesi. Kynnys on ehkä suuri, mutta jos tästä saisit avun, ei tarvitsisi pelätä mitään sellaista leimautumista kuin ehkä psyykkisen puolen terveydenhuollosta voisi tulla mieleen. Sinun kanssasi juteltaisiin, saisit rukoilla yhdessä jonkun aikuisen kanssa, ja pyynnöstä keskustelukumppanisi voisi antaa sinulle synninpäästön. Rippi tässä kohtaa olisi paikallaan, siis että ihminen tunnustaa syntinsä ja saa ne anteeksi Jumalalta. Kyllä vaivasi voi olla ihan sielullista laatua, ei kaikkea tarvitse ajatella ruumiillisena sairautena tai järjellä pelkästään.
Näe tämä kasvun paikkana kohti aikuisuutta ja vastuullista ihmisyyttä. Siis jotakin siunaustakin voi tällä olla.

yli 10 vuotta ja sama myös sairaseläkkeelle siirtyessä eli pärjäättekö sillä rahalla?Sossu ei eläkeläisiä auta senkään vertaa,kuin muitakin...kokenut olen.

jarkko.,., kirjoitti:

yli 10 vuotta ja sama myös sairaseläkkeelle siirtyessä eli pärjäättekö sillä rahalla?Sossu ei eläkeläisiä auta senkään vertaa,kuin muitakin...kokenut olen.

Luin koulukirjastani (lol) masennuksesta..

oireita :

- Aloitekyvyn huonontuminen
- Jatkuvasti tyhjä tai surullinen mieli
- Keskittymiskyvyn puute
- Käytöshäiriöt
- Unihäiriöt , väsymys
- Ärtyisyys
- Ahdistunut olo
- Itsetunnon heikkeneminen
- Ruokahalun ja painon muutokset
- Erilaiset kivut
- Itsetuhoiset ajatukset

Minulla on kaikkia noista oireista...
Mutten VOI olla masentunut!