Rkp:n ja Folktingetin fanaattinen pakkomielle on väkisin ruotsalaistaa suomalaiset, joka tuo väistämättä mieleeni Neuvostoliiton suunnitelman venäläistää virolaiset. Viron koululaiset saivat aikanaan riesakseen pakkovenäjän, jonka tarkoituksena oli luoda Viroon, meilläkin tuttu "elävä kaksikielisyys”. Tämän jälkeen, kun viro-venäjä kaksikielisyys olisi kattanut koko Viron väestön, niin Neuvostoliiton suunnitelman mukaan venäjä otettaisiin Viron pääkieleksi ja sen jälkeen viron kieli häivytettäisiin historian hämärään. Kuulostaako tutulta?
Suomenruotsalaiset järjestöt ovat kopioineet tämän Neustoliiton Viron venäläistämissuunnitelman, missä sen toteuttaminen jäi puolitiehen. Nähtäväksi jää, tuleeko se onnistumaan Suomessa? Yritys on kuitenkin kova, koska säätiörahaa on käytetty suruttomasti kaikenmaailman svenska nu-projekteihin ja muuhun pakkoruotsitukseen. Suomalaisten on syytä pysytellä hereillä, etteivät jonain aamuna herää ruotsalaisina.
Suomenruotsalaiset järjestöt ovat kopioineet tämän Neustoliiton Viron venäläistämissuunnitelman, missä sen toteuttaminen jäi puolitiehen. Nähtäväksi jää, tuleeko se onnistumaan Suomessa? Yritys on kuitenkin kova, koska säätiörahaa on käytetty suruttomasti kaikenmaailman svenska nu-projekteihin ja muuhun pakkoruotsitukseen. Suomalaisten on syytä pysytellä hereillä, etteivät jonain aamuna herää ruotsalaisina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
On käsittämätöntä, kuinka ns. "sivistyneistön" ymmärrys ei yllä käsittämään, että ruotsin kieli pakollisena kielenä on aikansa elänyt ruotsinkielisten illuusio. Ruotsin kielen asemasta ja pakkoruotsista puhuttaessa antaa RKP hyvin mielellään ymmärtää, että r-kieli hävitetään, lopetetaan, eikä sitä saa kukaan puhua, käyttää. Se on heidän taktiikkaa luoda kauhukuvia pakkoruotsin poistamisen vaikutuksista, johon uskoo nämä nöyristelevät kansanedustajat, päättäjät.
Myötäellessään RKP:n, ruotsin kielen myönteisiä kannanottoja, mielipiteitä he kieltämättä tuntevat olevansa todellisia sivistyneitä yksilöitä, jossa suomalaisuudella ja suomen kielellä ei ole sijaa. Pohjoismainen "yhteistyö" on räikein esimerkki, jossa suomen kielellä, ja osin suomalaisuudella ei ole sijaa ja nämä meidän edustajat ovat muka suomen, suomalaisuuden edustajia. Tietenkin he vetoavat, että Suomi on kaksikielinen maa, jossa ruotsin kieli on virallinen kieli ja sen takia sitä käytetään Pohjoismaisessa puheessa. Samalla selitys ontuu pahasti.
Ruotsin kielen puolustajat vetoavat myös muiden pohjoismaiden kieliin; "että he myös ymmärtävät ", mutta miksi kaikilla muilla yhteistyömailla on oma virallinen kieliasema; = he pitivät oman maan kielen asemaa tärkeänä! Näin meidän edustajat, päättäjät ajavat koko ajan meidän oman ainoan kielemme, suomen kielen asemaa alas, vähäpätöiseksi, mitättömäksi kieleksi, jota vain (kuten ruotsin vallan aikaan) vain rahvas puhuu ja jonka ruotsi ja ruotsinkieliset haluaisivat hävittää, (kuten eräs RKP:n edustaja) sitä vihjailikin kielilain voimaantulon jälkeen.
Pekka Haavisto kirjoitti Apu-lehdessä , kuinka ruotsin kieli on meille historiallinen velvollisuus, ja kuinka me olemme velkaa ruotsille. Tuossa kirjoituksessa nousi kuitenkin tärkeämmäksi tavallisen suomalaisen mielipiteen, ruotsin kielen pakollisuuden vastustaminen, jossa PH asetti kyseisen henkilön idiootin asemaan. Näin tässäkin kirjoituksessa PH halusi vaientaa pakkoruotsin vastustajat.
RKP alajärjestöineen on syöpä tässä yhteiskunnassa, jota myös PH tapaiset henkilöt levittävät.
Tätä, tämänlaatuista panettelua erimuodoissaan käyttää RKP ja heidän myötäilijät aina erimieltä olevia kohtaan. Sen vielä ymmärtää, että RKP käyttää kaikkia konsteja saattaakseen omia asioitaan vietyä eteenpäin, mutta sitä ei ymmärrä, että omat koirat purevat ja ovat toisen puolueen ja maan asioilla. Tuossa kieliasiassa on kuitenkin suuremmat asiat kysymyksessä, sillä Ruotsi on se moottori, joka on aiheuttanut nykyisen kielitilanteen maassamme, vaikka se kielletään (kuten NL Mainilan laukaukset).
On tosiasia, että Ruotsi havittelee kielellistä ylivaltaa, suurvaltaa, jossa suomen kielellä ei ole sijaa ja johon muut pohjoismaat eivät ole suostuneet. Nämä henkilöt, päättäjät jotka haluavat olla ruotsinkielisiä, ruotsalaisia, nostaa suomenlipun sijasta ruotsin lippu salkoon, eivät ole suomen asialla. Kotioloissaan olkoon, minkä lipun tunnustajia tahansa ja nukkukoon ruotsin lippu peittonaan ja nähköön unta ruotsin kuninkaan antamista palkkioista heidän hyväksi tekemistään ansioista, kun vain antavat meidän maamme olla yksikielinen, suomen kielinen, jossa voi puhua ruotsiakin.
Maamme tarvitsee kansainvälistymistä, jossa maailman valtakielet ovat ensisijaisen tärkeitä ja sen jälkeen tulee, ken haluaa; ruotsin kieli.
Tämä entisen HS:n päätoimittajan yli 50 vuoden takainen kirjoitus sopii hyvin edellisen jatkoksi.
Näin kirjoitti v. 1957 Yrjö Niiniluoto kirjassaan: ”Mitä on olla suomalainen”.
”Kansakunnan olemassaolon joutuessa vaaraan toisen maailmansodan edellä ja aikana vaimeni kieliriita. Muitakin yhteiskunnallisia kuiluja luotiin umpeen rintamalla. Sotien päätyttyäkään ei suomalaisella puolella ole haluttu antaa kieliriidan uudelleen leimahtaa. Se vastaa suomalaisten perusluonnetta, eikä enemmistöllä enää ole aihettakaan kaivaa esiin sotakirvestä, joskin yksiä ja toisia ärtymyksen aiheita silloin tällöin esiintyy. Ruotsalaisten suhtautuminen on hieman toisenlaista. He sanovat elävänsä jäälautalla ja pelkäävät sen kutistumista. Heitä peloittaa täysi hiljaisuus kielirintamalla, koska se saattaa olla hautausmaan rauhaa. Heidän täytyy saada itsensä ja suomalaiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat valveilla ja valppaita. Senvuoksi he usein ainakin suomalaisten mielestä puuttuvat kovin vähäpätöisiin asioihin, pikku virkamiesten nimityksiin, virallisiin ruotsalaisiin teksteihin pujahtaneisiin vähäisiin virheellisyyksiin tai kaksikielisten paikkakuntien alempien virkailijain heikkoon ruotsin kielen taitoon, senvuoksi he tekevät suuren numeron jokaisesta suomenkielisellä taholla lausutusta ylisanasta, senvuoksi he pitävät kiinni jokaisen rautatieveräjän ruotsinkielisestä nimestä. Tämä on viivytystaistelua tämäkin, yhtä peräänantamatonta kuin näköään pikkumaista. Mutta niinikuin todettiin, sen sanelee itsesäilytysvaisto ja vanha oivallus, että hyökkäys on paras puolustus. Vaikeammin käsitettävää on, miksi ruotsalaisemme niin kiihkeästi vastustavat suomenkielisen kouluopetuksen järjestämistä Länsipohjan suomalaisille. Kielelliselle vähemmistölle ei tällaisen asenteen pitäisi olla taktillisesti viisas.
Kaksikielisyys on kansalle — myös meidän kansallemme — kallista ylellisyyttä. Se maksaa paljon rahaa ja paljon aikaa, se pakottaa tekemään monet asiat kahteen kertaan ja hidastuttaa siten niin aloitetta kuin reaktiota.”
Ei mitään uutta auringon alla, mutta kirja on mielenkiintoinen vertailukohta nykypäivään.
Pakkoruotsitus on kuin pakkovenäläistäminen Virossa ja muissa itäblogin maissa. Virossa se meni hyvin pitkälle.
Pakkoruotsitus on marxismi-leninismiä = uskonto ja ideologia yhdessä ja samassa paketissa.
Käsitykseni on että juuri vasemmisto on "valinnut" ruotsalaisen nationalismin omakseen. Osasyynä liene se, että työväenluokka ei koskaan ole noussut tiedostamaan suomenkielen ja kansanenemmistön asemaa valtiossa miksikään todella oleelliseksi osaksi ideologiaansa.
Niin ovat vasemmistoon kuuluvat ruotsalaiset sekä Ruotsissa että Suomessa saavuttaneet huomattavaa valtaa puolueissa.
Ruotsin vasemmisto eroaakin suomalaisesta vasemmistosta siten, että se on erittäin tietoinen kansansa kielestä ja kulttuurista. Suomalainen vasemmisto on ikäänkuin jäänyt siirtomaahistoriaa jatkamaan eikä koskaan ole siitä vapautunut.
Sama kaiku on askelten v. 2010! Saman toistoa vusosikymmenestä toiseen!
"Heidän täytyy saada itsensä ja suomalaiset vakuuttuneiksi siitä, että he ovat valveilla ja valppaita. Senvuoksi he usein ainakin suomalaisten mielestä puuttuvat kovin vähäpätöisiin asioihin, pikku virkamiesten nimityksiin, virallisiin ruotsalaisiin teksteihin pujahtaneisiin vähäisiin virheellisyyksiin tai kaksikielisten paikkakuntien alempien virkailijain heikkoon ruotsin kielen taitoon, senvuoksi he tekevät suuren numeron jokaisesta suomenkielisellä taholla lausutusta ylisanasta, senvuoksi he pitävät kiinni jokaisen rautatieveräjän ruotsinkielisestä nimestä."
Yrjö Niiniluoto kirjassaan: ”Mitä on olla suomalainen”. Vuosi oli 1957!!
Eikö nämä pellet ymmärrä, että Suomi ja pääosa Norjaa sijaitsevat samoilla leveysasteilla. Aikovatko ruotsalaiset myös "ruotsalaistaa" norjalaiset ja tehdä Norjasta osan Ruotsia vedoten historiallisiin syihin? Taitavat olla kateellisia siitä Atlantilta tulevasta lounaistuulesta joka aiheuttaa Suomessa ja Norjassa lauhkean talven.
Minkäs suomalaiset ja norjalaiset omalle maantieteelliselle sijainnilleen voivat?
Pyörittäessään samaa levyä vuosisadasta toiseen ei anna oikein älykästä kuvaa suomenruotsalaisista, ruotsalaisista puhumattakaan. Saman levyn pyöritys kertoo paikalleen juuttuneesta, menneisyyttä kaipaavasta ja tulevaisuutta pelkäävästä kansanosasta, joka haluaa eristäytyä muusta yhteiskunnasta omaan mielikuvitusmaailmaansa.
Suomenruotsalaisen kansanryhmän ajatusmaailma on jäänyt junnaamaan 1800-luvun alkuvuosien elämään ja samalla uskonomaisesti toivoen, että kaikki palaa vielä ennalleen. Nämä menneet 200 vuotta ovat suomenruotsalaisten ajatuksissa samaa kehää kiertäessään muodostuneet pakkomielteeksi Suur-Ruotsista.
Valitettava tosiasia on, etteivät suomenruotsalaiset, sen paremmin kuin ruotsalaisetkaan, eivät kykene enää rakentamaan mitään uutta, koska looginen ajattelu ei kuulu tämän kansanryhmän parhaimpiin puoliin.
hyvää, totuudellista ja asiallista tekstiä, joten sitä on hyvä pitää esillä mahdollisimman paljon.
Ruotsilla yhdessä Suomen ruotsalaisten kanssa on kauhea hätä, kun ne seuraavat kielipoliittista keskustelua Suomessa. Vuosikymmenten patoutumat ovat purkautumassa. Erityisesti nuoriso osoittaa nyt toimillaan, että he eivät pidä ruotsin kieltä niin tarpeellisena, että sitä pitäisi pakolla opettaa. On selvää, että EU-jäsenmaan kouluissa opiskellaan kahta vierasta kieltä, mutta missään ei ole määrätty, että sen pitäisi aina ja kaikille olla ruotsi - paitsi Suomen nykyisessä lainsäädännössä ja koulutuspolitiikassa. Näistä asioista tullaan lähivuosina vääntämään kättä ihan tosissaan. Kaikki merkit ja tutkimustulokset viittaavat siihen suuntaan.
On mielenkiintoista nähdä, onko vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kielipolitiikka jo näkyvästi esillä. Oireitahan on ollut jo aiemmissa vaaleissa.
Elvistä lainaten, ja hiukan soveltaen "Eat shit, 50 billion flies can´t be wrong!"
Josko kuitenkin vetäytyisi hessu_boy ihan sinne omaan järvenpään koppiinsa, kirjoittaisi kuvitelmansa vaikka pienille keltaisille lapuille, minkä jälkeen polttaisi ne.
Tietysti päältä sytyttäen, muuten tulee eko-äiti...