mulla on vähän semmonen fiilis, että ihmiset joiden painoindeksi on yli 30 kärsivät syömishäiriöstä (BED), jolloin ns. normaali laihduttaminen ei toimi. syyt lihavuuteen ovat paljon syvemmällä kuin vain huolettomassa syömisessä. aika moni reilusti ylipainoinen saisi varmasti parempaa apua terapiasta ja esim. nimettömistä ongelmasyöjistä (OA) kuin vaikka painonvartijoista. myös monenkaltaisia ruokahalua hillitseviä mielialalääkkeitä on olemassa, joten lääkärin pakeille kantsii suunnata.
kun reippaasti ylipainoinen koittaa laihduttaa ns. normaalisti, epäonnistuminen on suurta prosenttiluokkaa. sellainen heikentää itseluottamusta ja itsetuntoa entisestään.
en pidä sellaisista iskulauseista kuin vaikka "laihduttaminen on vain itsekurista kiinni" , "kaikki pystyvät siihen" jne. KAIKKI EIVÄT TODELLAKAAN pysty laihduttamaan, joillakin omat aivot eivät anna siihen lupaa, vaikka periaatteessa tahtoa olisikin.
itse olen sairastanut ahmimishäiriöstä, jonka vuoksi lihoin n.20kg.. tiedän millaista se on kun ajattelee ruokaa koko ajan ja syömisen aloitettua ei osaakaan enää lopettaa. parannuin kuitenkin pikkuhiljaa ja nykyisin olen normaalipainoinen. ratkaisevinta omalla kohdallani oli luopuminen makeista herkuista.. nykyisin ei tee koskaan mieli karkkia tai suklaata ja olenkin pohtinut mikä kumma sai minut himoamaan niitä aiemmin. jokin aivoissani on selvästi muuttunut, kun sokerinhimo on loppunut. ette uskokaan miten vapauttavaa se onkaan. jos tietäisin tarkalleen mikä manasi sokeririivaajan itsestäni ulos kertoisin sen taatusti. paras veikkaukseni on, että riippuvuus hälveni pitkän ajan kuluessa pikkuhiljaa makean syöntiä vähentämällä.
tsemppiä teille lihavuudesta kärsiville! etsikää uusia tapoja suhtautua itseenne ja laihduttamiseen, suunnatkaa katse vatsamakkaroista mieleenne!
kun reippaasti ylipainoinen koittaa laihduttaa ns. normaalisti, epäonnistuminen on suurta prosenttiluokkaa. sellainen heikentää itseluottamusta ja itsetuntoa entisestään.
en pidä sellaisista iskulauseista kuin vaikka "laihduttaminen on vain itsekurista kiinni" , "kaikki pystyvät siihen" jne. KAIKKI EIVÄT TODELLAKAAN pysty laihduttamaan, joillakin omat aivot eivät anna siihen lupaa, vaikka periaatteessa tahtoa olisikin.
itse olen sairastanut ahmimishäiriöstä, jonka vuoksi lihoin n.20kg.. tiedän millaista se on kun ajattelee ruokaa koko ajan ja syömisen aloitettua ei osaakaan enää lopettaa. parannuin kuitenkin pikkuhiljaa ja nykyisin olen normaalipainoinen. ratkaisevinta omalla kohdallani oli luopuminen makeista herkuista.. nykyisin ei tee koskaan mieli karkkia tai suklaata ja olenkin pohtinut mikä kumma sai minut himoamaan niitä aiemmin. jokin aivoissani on selvästi muuttunut, kun sokerinhimo on loppunut. ette uskokaan miten vapauttavaa se onkaan. jos tietäisin tarkalleen mikä manasi sokeririivaajan itsestäni ulos kertoisin sen taatusti. paras veikkaukseni on, että riippuvuus hälveni pitkän ajan kuluessa pikkuhiljaa makean syöntiä vähentämällä.
tsemppiä teille lihavuudesta kärsiville! etsikää uusia tapoja suhtautua itseenne ja laihduttamiseen, suunnatkaa katse vatsamakkaroista mieleenne!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin se usein on. Vaikka se laihtuminen onkin itsestä kiinni, moni tarvitsee laihduttamiseen toisen tukea ja uusia menetelmiä. Joku syö tahtomattaan ja huomaamattaan liikaa. Ehkäpä ne makeat ovat juuri kaikkein hankalampia käsitellä.
Eikö sitten voi hakea syömishäiriöön sitä terapia-apua? Ei sitä kukaan kotiovelle tule antamaan. Kyllä sitä täytyy hakea ja mahdollisesti jopa maksaa osin itse.