Äkkiä rupesin kirjottamaan,etten liian harkitsevaiseksi tulisi tätä mielentilani ilmausta kertomaan.
Taas heräsin niin aikaisin neljän kieppeillä, sisäinen kelloni ja aamun väri-tunne aavisteli ajan oikein,joten ihan virkeänä nousin.
Hymyillen heräsin ja mielen valtasi suuri lempeys, kun kahvinkeittoon hipsuttelin. Ei mitään paikkaa kolottanut ja pääkin tuntui olevan vielä paikallaan.
Itsellein ensimmäiseks hymyilin...miten voikin olla niin poukkoileva mielenlaatu.
Kyllä me ollaan niin ihanan sekalainen seurakunta! Niin, te kaikki palstalaiset tulitte mieleeni, siis ne "tuntemukset", mitä näinä vuosina on syntynyt.
Persoonallisuuksia joka ikinen! Ihanaa,kun olemme tällaisia...ja niin tosissamme täällä "mielipiteitämme" kirjoittelemme... Toivottavasti emme järkevöidy vielä aikoihin, vaan pysymme tällaisina.
Itse kun oon niin ahkera halailija, niin jokkaisen ihan lämpimästi syliini ottaisin ja rutistaisin.
Se eppäileväkii, joka kyseli,että missäs sus näi aikasin vaaleenpunasena taivaan näkkee....no,täällä,täällä, tuuhan kattomaan.
Ja Pilvikii siellä maalauksinee, ja sus-leppäkerttuineen...herranpieksut sentään!
Pakko tähän kirjoittaa Lauri Pohjanpään kesäinen tunnelmakuva
Dolce far niente...oiskohan suomennettuna jottain sinne päin,että tyytyväisenä ihan sen suurempaa syytä:
Hauki se makasi kaislikossa
alla sinilaen,
hautuvan kuumassa kaislikossa
päivää paistattaen.
Päivä se porotti, laine se liplatti,
laiskana makasi hauki
niinkuin vanha uponnut ruuhi...
toinen silmä vain auki.
Tuolla ois punaista ahvenenvatsaa,
särkeä, salakanpoikaa,
mutta en viitsi evää kääntää...
ystävät, hyvästi voikaa!
Ystäväkullat, rakastan teitä
saatte jos huovata,soutaa
tänään tämän ihanan ilman tähden!
Voi tätä päivää ja poutaa!
Särjet ne katseli tyhmin silmin.
Laiskana keinui hauki
suloisen kuumassa ruohon rinnassa,
toinen silmä vain auki.
Onko sus seonnu?
43
1420
Vastaukset
- etsivivä-amadeus
Kuinka uskomattoman kaunis ja tunnelatauksella avattu uusi päivä meille kirjoittajille.
Oikein sieluni silmin näin Sinut Sus köpöttelemässä kahvinkeittoon ja ihailemassa avatuin ikkunoin talvista aamua.
Ja se hauki,haavi auki
voisko olla meistä jokainen hemmo,
säyseä,rakastava,hellivä lähimmäinen.
Tehdään tästä paivästä erikoinen,
paiskataan sovinnonkättä lehikoinen.
Sus jo meidät kaikki halas,
suotakoon,että rauha palais
keskustelufoorumille.
Kaikki hyvin amateuksen yksiössä- pilvi*
Nyt
kahvimukini otan, täytän sen kahvilla tuoksuvalla ja kiitokset halista annan! Kahvimukini työhuoneen perälle, lehden kanssa kannan.
Ihana lämminhenkinen kesäruno Pohjanpäältä! Kiitos - Lorena*
pilvi* kirjoitti:
Nyt
kahvimukini otan, täytän sen kahvilla tuoksuvalla ja kiitokset halista annan! Kahvimukini työhuoneen perälle, lehden kanssa kannan.
Ihana lämminhenkinen kesäruno Pohjanpäältä! KiitosHyvää huomenta siskot ja veljet armaat. Aamukahveilla sitä ollaan katselen kaunista metsämaisemaa ikkunasta, mikä auvoinen aamu.
Muistelen Aapiskukon runoa joka kuvaa hyvin aamukahvi tilannetta, kännykkäkin pirisi juuri äsken:
"Soi Hanhelan puhelin tir-rir-rii,
Emo Hanhi nyt hätään kiirehtii,
haloo, ei kuulu, no on tämä elämätä.
Kot-kot-koti-kot jopa kuuluukin!
Kana rouvako, ai ihan säikähdin.
Hyvää päivää, mitenkäs miehenne jaksaa?
mitä kauppias nykyisin munista maksaa?
Sanoi Hanhi ja kaakatti kaakatti hänkin....
Voi, voi paljon asiaa jos rouvaa kauemmin vaivata saa?
Saa,saa toki vaikka enemmänkin.
Kerro se mulle kullan muru,
kertoen aina haihtuvi suru.
Voi, voi mitä unissa nähdä sainkaan,
mull´oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi kuusi,
lapset löysivät ai-jai-jai,
rintaani haikean haavan sain. " Lorena* kirjoitti:
Hyvää huomenta siskot ja veljet armaat. Aamukahveilla sitä ollaan katselen kaunista metsämaisemaa ikkunasta, mikä auvoinen aamu.
Muistelen Aapiskukon runoa joka kuvaa hyvin aamukahvi tilannetta, kännykkäkin pirisi juuri äsken:
"Soi Hanhelan puhelin tir-rir-rii,
Emo Hanhi nyt hätään kiirehtii,
haloo, ei kuulu, no on tämä elämätä.
Kot-kot-koti-kot jopa kuuluukin!
Kana rouvako, ai ihan säikähdin.
Hyvää päivää, mitenkäs miehenne jaksaa?
mitä kauppias nykyisin munista maksaa?
Sanoi Hanhi ja kaakatti kaakatti hänkin....
Voi, voi paljon asiaa jos rouvaa kauemmin vaivata saa?
Saa,saa toki vaikka enemmänkin.
Kerro se mulle kullan muru,
kertoen aina haihtuvi suru.
Voi, voi mitä unissa nähdä sainkaan,
mull´oli piilossa pesä uusi,
munia siinä jo viisi kuusi,
lapset löysivät ai-jai-jai,
rintaani haikean haavan sain. "Aamupalapöydässä käytiin meillä keskustelua, onko tuo valkea kimaltava meidät hullaannuttava kuorruttava aine huurretta, kuuraa vai härmää. Kaiketi noita kaikkia sanoja käytetään kiteisestä jäästä, joka muodostuu,kun alijäähtyneet vesipisarat tai ylikyllästetty vesihöyry kohtaa puita, ikkunoita, sähkölankoja ym. pintoja. Kuurasta puhutaan kyllä, kun alkutalvesta aamulla nurmikko on kiteisen valkean peitossa. Huurre ja huurtuminen ovat minulle tutuimmat ilmaisut.
Tämänkin aamun lenkillä huomasin, että täällä rannikon kosteammassa ilmassa nämä huurteen "jääpiikit" ovat lehtipuiden oksissa ainakin sentin pituiset, puut ja pensaat näyttävät pörheämmiltä kuin sisämaassa. Rantakallion sitkeissä, kiemuraisissa pikkumännyissä on nyt täkäläisittäin harvinaisia tykkyjäkin. Nuo männyt ovat kuin sitkeitä Suomen naisia. - Nyt on pakkanen lauhtunut jo 4 asteeseen, joten saa nähdä, miten kauan tätä talven satumaata vaellamme. Tosin kevään aurinko ja hanget ovat vasta unelmissa.
Haukia ja puita on näissä ketjun runoissa kosketeltu, ja ilman muuta siihen joukkoon kuuluu Aaro Hellaakosken Hauen laulu.
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
-Aaro Hellaakoski-
* **** ** * *** *
Runoa on pidetty hyvin symbolistisena. Siinä on nähty runoilijan kutsumus, aikansa kirjallisuuspoliittinen kannanotto, jopa seksuaalista väriä. Mitä tuo punainen käpy, jota hauki puussa laulaessaan haukkaa, itse kullekin tuo mieleen. Hellaakoski on luonnon tuntija, se näkyy hänen tuotannossaan.- pilvi*
Ramoona1 kirjoitti:
Aamupalapöydässä käytiin meillä keskustelua, onko tuo valkea kimaltava meidät hullaannuttava kuorruttava aine huurretta, kuuraa vai härmää. Kaiketi noita kaikkia sanoja käytetään kiteisestä jäästä, joka muodostuu,kun alijäähtyneet vesipisarat tai ylikyllästetty vesihöyry kohtaa puita, ikkunoita, sähkölankoja ym. pintoja. Kuurasta puhutaan kyllä, kun alkutalvesta aamulla nurmikko on kiteisen valkean peitossa. Huurre ja huurtuminen ovat minulle tutuimmat ilmaisut.
Tämänkin aamun lenkillä huomasin, että täällä rannikon kosteammassa ilmassa nämä huurteen "jääpiikit" ovat lehtipuiden oksissa ainakin sentin pituiset, puut ja pensaat näyttävät pörheämmiltä kuin sisämaassa. Rantakallion sitkeissä, kiemuraisissa pikkumännyissä on nyt täkäläisittäin harvinaisia tykkyjäkin. Nuo männyt ovat kuin sitkeitä Suomen naisia. - Nyt on pakkanen lauhtunut jo 4 asteeseen, joten saa nähdä, miten kauan tätä talven satumaata vaellamme. Tosin kevään aurinko ja hanget ovat vasta unelmissa.
Haukia ja puita on näissä ketjun runoissa kosketeltu, ja ilman muuta siihen joukkoon kuuluu Aaro Hellaakosken Hauen laulu.
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
-Aaro Hellaakoski-
* **** ** * *** *
Runoa on pidetty hyvin symbolistisena. Siinä on nähty runoilijan kutsumus, aikansa kirjallisuuspoliittinen kannanotto, jopa seksuaalista väriä. Mitä tuo punainen käpy, jota hauki puussa laulaessaan haukkaa, itse kullekin tuo mieleen. Hellaakoski on luonnon tuntija, se näkyy hänen tuotannossaan.Hellaakosken runosta! Linnutkin vaikeni kun julma hauki tähtää kauniiseen kuusenkukkaan. Hellaakoski taisi itsekkin olla tunnetusti julmahko, olen jotakin lukenut avioliitostaan, jos oikein muistan. Ulkonäkö ei myöskään minua miellytä!
- Tutkinut
pilvi* kirjoitti:
Hellaakosken runosta! Linnutkin vaikeni kun julma hauki tähtää kauniiseen kuusenkukkaan. Hellaakoski taisi itsekkin olla tunnetusti julmahko, olen jotakin lukenut avioliitostaan, jos oikein muistan. Ulkonäkö ei myöskään minua miellytä!
kaikkien kirjojen mukaan, Jääpeili -kokoelma siitä jo kertoo.
Oli naimisissa hyvän ystävänsä sisaren kanssa, ystävyys kesti koko elämän.
Tuossa runossa ehkä kriitikoiden kritiikkiäkin,
itseironiaa myöskin. - pilvi*
Tutkinut kirjoitti:
kaikkien kirjojen mukaan, Jääpeili -kokoelma siitä jo kertoo.
Oli naimisissa hyvän ystävänsä sisaren kanssa, ystävyys kesti koko elämän.
Tuossa runossa ehkä kriitikoiden kritiikkiäkin,
itseironiaa myöskin.siitä pidin, olen voinut sekoittaa muistissani johonkin toiseen kotimaiseen runoilijaan. Kiitos kun kerroit, tuntuu paremmalta. Katselin kuvaansa ja se kertoo kyllä tinkimättömyydestä. Kriitikkona ollutkin vaativa, aivan kuten kuuluukin.
Katselin tauolla isoa oravaa, joka puhdisteli lunta reippaasti koristeomenapuusta, päästäkseen syömään vitamiinejään.
Tietävätkö luontokappaleet ilmaston lämpenemisestä ja talven lyhyydestä:D
Kiinnitin huomiota sen tummanruskeaan selkään! ei tietoakaan suojaväristä. - Vakinikki
Ramoona1 kirjoitti:
Aamupalapöydässä käytiin meillä keskustelua, onko tuo valkea kimaltava meidät hullaannuttava kuorruttava aine huurretta, kuuraa vai härmää. Kaiketi noita kaikkia sanoja käytetään kiteisestä jäästä, joka muodostuu,kun alijäähtyneet vesipisarat tai ylikyllästetty vesihöyry kohtaa puita, ikkunoita, sähkölankoja ym. pintoja. Kuurasta puhutaan kyllä, kun alkutalvesta aamulla nurmikko on kiteisen valkean peitossa. Huurre ja huurtuminen ovat minulle tutuimmat ilmaisut.
Tämänkin aamun lenkillä huomasin, että täällä rannikon kosteammassa ilmassa nämä huurteen "jääpiikit" ovat lehtipuiden oksissa ainakin sentin pituiset, puut ja pensaat näyttävät pörheämmiltä kuin sisämaassa. Rantakallion sitkeissä, kiemuraisissa pikkumännyissä on nyt täkäläisittäin harvinaisia tykkyjäkin. Nuo männyt ovat kuin sitkeitä Suomen naisia. - Nyt on pakkanen lauhtunut jo 4 asteeseen, joten saa nähdä, miten kauan tätä talven satumaata vaellamme. Tosin kevään aurinko ja hanget ovat vasta unelmissa.
Haukia ja puita on näissä ketjun runoissa kosketeltu, ja ilman muuta siihen joukkoon kuuluu Aaro Hellaakosken Hauen laulu.
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
-Aaro Hellaakoski-
* **** ** * *** *
Runoa on pidetty hyvin symbolistisena. Siinä on nähty runoilijan kutsumus, aikansa kirjallisuuspoliittinen kannanotto, jopa seksuaalista väriä. Mitä tuo punainen käpy, jota hauki puussa laulaessaan haukkaa, itse kullekin tuo mieleen. Hellaakoski on luonnon tuntija, se näkyy hänen tuotannossaan.Voihan sentäs mun hökäleen kanssa. Nyt vasta luin muut kirjoitukset tästä ketjusta ja huomasin, että sinäkin olit Hauen laulun kirjoittanut, sinullekin se mielesi juolahti. Noh joo, se on nyt täällä sitten kahteen kertaan, haitanneeko tuo.
Hellaakoski on muuten mun lempparini. Etsijä läpi elämänsä. Ulkoa vetäisen sopivan tilaisuuden tullen hänen muutamat runonsa, niin usein olen joitakin maistellut. - Vakinikki
pilvi* kirjoitti:
Hellaakosken runosta! Linnutkin vaikeni kun julma hauki tähtää kauniiseen kuusenkukkaan. Hellaakoski taisi itsekkin olla tunnetusti julmahko, olen jotakin lukenut avioliitostaan, jos oikein muistan. Ulkonäkö ei myöskään minua miellytä!
Et liene lukenut Unto Kupiaisen kirjoittamaa elämänkertaa Aaro Hellaakoski, Ihminen ja runoilija? Jos lukisit, käsityksesi Hellaakoskesta muuttuisi. Ei suinkaan ollut Aaro mikään julma ja ruma. Ulkonäöstään hän sai kärsiä synnynnäisen huulihalkionsa takia, mutta ei ruumiillinen vamma suinkaan ihmisestä rumaa tai vastenmielistä tee.
Kupiaisen kirjan sivuilla 215 - 221 kerrotaan jotensakin seikkaperäisesti sekä Hellaakosken itsensä että Kupiaisen analyysejä tästä suurrunosta. Missään nimessä hauki ei julmuuttaan puuhun noussut kuusenkukkaa tärvelemään. Erikoinen tulkinta sinulta, ja se kertookin paljon sinun tämän hetkisestä mielentilastasi. Mutta mutta Pilviseni, valoa päin nyt vaan, suurella ja wanhan wahwalla sydämellä! - voi hyvä sylvi
pilvi* kirjoitti:
Hellaakosken runosta! Linnutkin vaikeni kun julma hauki tähtää kauniiseen kuusenkukkaan. Hellaakoski taisi itsekkin olla tunnetusti julmahko, olen jotakin lukenut avioliitostaan, jos oikein muistan. Ulkonäkö ei myöskään minua miellytä!
päälle
ja valehtelemaan, että hän on "lukenut"
ja lähde "jostain" vielä ilmoitettu noin tarkkaan, ha-ha. - pilvi*
voi hyvä sylvi kirjoitti:
päälle
ja valehtelemaan, että hän on "lukenut"
ja lähde "jostain" vielä ilmoitettu noin tarkkaan, ha-ha.Kylläpä rumasti tulkitset erehdyksen !
Silti en pidä Hellakosken Hauki runosta, enemmänkin Lauri Pohjanpään, kontrasti lämpimän ja kylmän välillä oli niin suuri. Tuo toinen hauki vain katseli rennosti yhdellä silmällään tyhmiä särkiäkin hyväntahtoisesti.
Olen kai nähnyt niin paljon hauen kitoja 6-7 kg että sen kita muistui mieleen elävästi, ja varpaani oli paljaana veneessä! - pilvi*
Vakinikki kirjoitti:
Voihan sentäs mun hökäleen kanssa. Nyt vasta luin muut kirjoitukset tästä ketjusta ja huomasin, että sinäkin olit Hauen laulun kirjoittanut, sinullekin se mielesi juolahti. Noh joo, se on nyt täällä sitten kahteen kertaan, haitanneeko tuo.
Hellaakoski on muuten mun lempparini. Etsijä läpi elämänsä. Ulkoa vetäisen sopivan tilaisuuden tullen hänen muutamat runonsa, niin usein olen joitakin maistellut.Aaro Hellakoski on jäänyt minulle tuntemattomaksi, juuri ruotsinkielen käytön vuoksi. Silloin luin Ruotsin runoilijoita Frödingiä, Diktoniustaja Lagerlöv'iä, Ferlin'iä Kotimaisista Leino oli lempirunoilija, Saima Harmajakin..mutta ehdin vielä tutustua tähän Aaro Hellaakoskeen.Vaikuttava tuntuu olevan!
- hyi!
pilvi* kirjoitti:
Kylläpä rumasti tulkitset erehdyksen !
Silti en pidä Hellakosken Hauki runosta, enemmänkin Lauri Pohjanpään, kontrasti lämpimän ja kylmän välillä oli niin suuri. Tuo toinen hauki vain katseli rennosti yhdellä silmällään tyhmiä särkiäkin hyväntahtoisesti.
Olen kai nähnyt niin paljon hauen kitoja 6-7 kg että sen kita muistui mieleen elävästi, ja varpaani oli paljaana veneessä!häpeä
- Vakinikki
Kiitos Sus iloisen väkevästä huomenesta. Tämä tuli minulle mieleeni:
HAUEN LAULU
Kosteasta kolostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhk ipilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.- johan tuo
kertaalleen oli tässä ketjussa.
- Vakinikki
johan tuo kirjoitti:
kertaalleen oli tässä ketjussa.
ja se johtui siitä, että Hellaakoski niin voimalla usein mieleeni ryöpsähtää,
mutta johtui siitäkin tää toisto, että hökäle oon, en aina malta koko ketjua läpi lukea ennen kuin jotain hönkäisen,
kyllä oonki sitten joskus surkea tapaus, vaan saapa siinä sitten muut motkottaa ja paremmuutensa tuntea :) Vakinikki kirjoitti:
ja se johtui siitä, että Hellaakoski niin voimalla usein mieleeni ryöpsähtää,
mutta johtui siitäkin tää toisto, että hökäle oon, en aina malta koko ketjua läpi lukea ennen kuin jotain hönkäisen,
kyllä oonki sitten joskus surkea tapaus, vaan saapa siinä sitten muut motkottaa ja paremmuutensa tuntea :)En minä tuota välihuomautusta kirjoittanut enkä usko, että sinäkään niin minusta epäilet. Jos paremmuutta on tarve näyttää, kannattaa yrittää omalla nikillään, muuten menee ties kenen piikkiin se "paremmuus". Turha olisi tietysti puuttua näihin nimettömiin, mutta kun täällä on joskus tapana panna mitä sattuu toisten piikkiin ja huomautus koski minun ensin siteeraamaani runoa, haluan oman kantani selventää.
Eihän näistä muitten tekemistä runoista kunniaa kukaan itselleen voi ottaakaan, ja varmaan tuo Hauen laulu tulee monelle vähänkin enemmän runoutta tuntevalle mieleen aloituksen luettuaan. Varsinkin pitkissä ketjuissa käy itsellenikin joskus niin, etten lue kaikkia edellä kirjoitettuja viestejä, sitten tulee toistetuksi ja huomautuksia saa.
Näistä siteerauksista yhteen aikaan oltiin täällä kovalla linjalla, sefukin niitä poisteli ja toiset kirjoittajat rankasti huomauttelivat. Mutta kun jotkut nerot ovat nämä asiat niin hienosti sanoihin pukeneet...- Vakinikki
Ramoona1 kirjoitti:
En minä tuota välihuomautusta kirjoittanut enkä usko, että sinäkään niin minusta epäilet. Jos paremmuutta on tarve näyttää, kannattaa yrittää omalla nikillään, muuten menee ties kenen piikkiin se "paremmuus". Turha olisi tietysti puuttua näihin nimettömiin, mutta kun täällä on joskus tapana panna mitä sattuu toisten piikkiin ja huomautus koski minun ensin siteeraamaani runoa, haluan oman kantani selventää.
Eihän näistä muitten tekemistä runoista kunniaa kukaan itselleen voi ottaakaan, ja varmaan tuo Hauen laulu tulee monelle vähänkin enemmän runoutta tuntevalle mieleen aloituksen luettuaan. Varsinkin pitkissä ketjuissa käy itsellenikin joskus niin, etten lue kaikkia edellä kirjoitettuja viestejä, sitten tulee toistetuksi ja huomautuksia saa.
Näistä siteerauksista yhteen aikaan oltiin täällä kovalla linjalla, sefukin niitä poisteli ja toiset kirjoittajat rankasti huomauttelivat. Mutta kun jotkut nerot ovat nämä asiat niin hienosti sanoihin pukeneet...Siis vielä selvennykseksi, etten olettanut sinua tuoksi huomauttelijaksi.
Ollaan sitä joskus (ehkä) jokainen ns. paskantärkeitä ja huomautellaan toisten mokauksista tai puutteista. Ja mulla on semmoinen paha tapa, että usein tölväisyihin annan takaisin. En aina osaa fiksusti vaieta ja itselleni hiljaa sanoa: Ei helmiä sioille tai ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu (jotka aatokset kylläkään eivät mitään fixuja aatoksia ole).
Nii että kait tässä taas häätyy ruveta suurpiirteisyyteen itseään koulimaan. Yhtä opintomatkaa koko elämä! Yhtenään sitä jää luokalle ja ehtoja saa. :) - Satu*
Ramoona1 kirjoitti:
En minä tuota välihuomautusta kirjoittanut enkä usko, että sinäkään niin minusta epäilet. Jos paremmuutta on tarve näyttää, kannattaa yrittää omalla nikillään, muuten menee ties kenen piikkiin se "paremmuus". Turha olisi tietysti puuttua näihin nimettömiin, mutta kun täällä on joskus tapana panna mitä sattuu toisten piikkiin ja huomautus koski minun ensin siteeraamaani runoa, haluan oman kantani selventää.
Eihän näistä muitten tekemistä runoista kunniaa kukaan itselleen voi ottaakaan, ja varmaan tuo Hauen laulu tulee monelle vähänkin enemmän runoutta tuntevalle mieleen aloituksen luettuaan. Varsinkin pitkissä ketjuissa käy itsellenikin joskus niin, etten lue kaikkia edellä kirjoitettuja viestejä, sitten tulee toistetuksi ja huomautuksia saa.
Näistä siteerauksista yhteen aikaan oltiin täällä kovalla linjalla, sefukin niitä poisteli ja toiset kirjoittajat rankasti huomauttelivat. Mutta kun jotkut nerot ovat nämä asiat niin hienosti sanoihin pukeneet...aivan sattumoisin,
joten ilmoitan, etten ole tänään ehtinyt tietokoneelle, sillä aamupäivä on mennyt lääkärikäynnillä.
Äsken tulin tänne, ja tässäpä nyt lueskelen vasta.
Vakinikillä oli mielestäni kyvä viesti tuossa klo 13.47, allekirjoitan.
Satu* ei siis ole Vakinikki, ettei tule väärinkäsityksiä,
kun tuo tunnusmerkkini lopussa on sama kuin minulla.
Tuo huulihalkio teki elämän alkupuolen 'haasteelliseksi' Aaro-pojalle, mutta selvisi ja hyvin !
Lukekaapa kypsin ja paras kokoelma Sarjoja ! Kyllä pidän Jääpeilistä myös.
:) - Satu*
Satu* kirjoitti:
aivan sattumoisin,
joten ilmoitan, etten ole tänään ehtinyt tietokoneelle, sillä aamupäivä on mennyt lääkärikäynnillä.
Äsken tulin tänne, ja tässäpä nyt lueskelen vasta.
Vakinikillä oli mielestäni kyvä viesti tuossa klo 13.47, allekirjoitan.
Satu* ei siis ole Vakinikki, ettei tule väärinkäsityksiä,
kun tuo tunnusmerkkini lopussa on sama kuin minulla.
Tuo huulihalkio teki elämän alkupuolen 'haasteelliseksi' Aaro-pojalle, mutta selvisi ja hyvin !
Lukekaapa kypsin ja paras kokoelma Sarjoja ! Kyllä pidän Jääpeilistä myös.
:)Otsikossa 'sin' = usein
:) - Minua se
Satu* kirjoitti:
Otsikossa 'sin' = usein
:)sekoitti se aluksi vaikka ihmettelinkin, ettei ole sama.
- täysin
Minua se kirjoitti:
sekoitti se aluksi vaikka ihmettelinkin, ettei ole sama.
silti
- Vakinikki
Minua se kirjoitti:
sekoitti se aluksi vaikka ihmettelinkin, ettei ole sama.
Aikoja sitten otin tämän Vakinikin oikean vakituisen nikkini rinnalle, ymmärräks nyt. Olen siis Vakinikki, joka oon silloin tällöin, ja varsinkin silloin, tänne kirjoitellut. Ku minusta on kiva omata tämmöinen sivupersoonakin, ku minä oon semmonen pää- ja sivupersoonainen ihminen.
Toivoo Vakinikki - vaan
Vakinikki kirjoitti:
Aikoja sitten otin tämän Vakinikin oikean vakituisen nikkini rinnalle, ymmärräks nyt. Olen siis Vakinikki, joka oon silloin tällöin, ja varsinkin silloin, tänne kirjoitellut. Ku minusta on kiva omata tämmöinen sivupersoonakin, ku minä oon semmonen pää- ja sivupersoonainen ihminen.
Toivoo Vakinikkikovasti.
vaan kirjoitti:
kovasti.
varsinkin, jos nuo tunnusmerkitkin vielä ovat sekoittamassa soppaa.
Minä ainakin toivon oikeita, ja moni on varmaan samaa mieltä.- Tupajäärä
satu kirjoitti:
varsinkin, jos nuo tunnusmerkitkin vielä ovat sekoittamassa soppaa.
Minä ainakin toivon oikeita, ja moni on varmaan samaa mieltä.Hyvä niin! Älä toivoasi menetä!
Hyvä sekin, että ikuinen marmatus tästä rekattu-ei rekattu aiheesta jatkuu ja jatkuu. On aihetta, mihin aina palata.
- Vakinikki
Joteskin jäi levy päälle taas, täälä kertaa tää Hellaakoski. Minusta nyt tuntuu siltä, että just sinunkin äänellesi on passeli Hellaakosken eka julkaisussaan kirjoittama runo Conseptio artis, josta sitten tulikin koko hänen tuotantonsa teemaruno.
Itse olen joissakin elämäni myrskyissä tämän ilmoille kuuluttanut. Ole hyvä, olkaat hyvä1:
CONSEPTIO ARTIS
Vaikka petyin vaikka petyin
silmin tiukoin jännitetyin
aion käydä näin
yhä eteenpäin.
Irti pääsit. Hetaleita
vanhoja ja vaalenneita
jäi vain kourihin
kun sua kahmasin,
mutta kerran rautavöihin
joudut näihin käpälöihin
vaikk' ois auttajas
kaikki apunas.
Sinut tahdon alastonna,
korutonna, maalitonna,
vailla rihkamaa
muitten antamaa.
Näytän muotos maailmalle,
huudan joka kuulijalle
niinkuin minä näin
sinut edessäin.- Satu*
tää Aaro Hellaakoski.
- Satu*
Satu* kirjoitti:
tää Aaro Hellaakoski.
on Aaro Hellaakosken nuoren itseironian
ja vanhan seestyneen minän välillä.
Avioliitto tuon kuuluisan kuvanveistäjän kauniin sisaren kanssa on ollut yksi hänen
elämänsä onnellisimmista asioista.
Tiesittekö, että Aaro Hellaakoski oli Aleksis Kivi-patsaan mallina kuvanveistäjäystävälleen.
He olivat todella hyviä ystäviä, kuten tuolla ylempänä joku huomauttikin .
:) - Satu*
Satu* kirjoitti:
on Aaro Hellaakosken nuoren itseironian
ja vanhan seestyneen minän välillä.
Avioliitto tuon kuuluisan kuvanveistäjän kauniin sisaren kanssa on ollut yksi hänen
elämänsä onnellisimmista asioista.
Tiesittekö, että Aaro Hellaakoski oli Aleksis Kivi-patsaan mallina kuvanveistäjäystävälleen.
He olivat todella hyviä ystäviä, kuten tuolla ylempänä joku huomauttikin .
:)Eikö mitä, Sus on minusta entistäkin selvempi, palstan sielu ja elävöittäjä.
Hänen lainaamansa runo alussa on mieleiseni. - Satu*
Satu* kirjoitti:
Eikö mitä, Sus on minusta entistäkin selvempi, palstan sielu ja elävöittäjä.
Hänen lainaamansa runo alussa on mieleiseni.ja todella "Hauen laulu" on hänen varhaistuotantoaan, jota hänen runoutensa tuntija tuskin lainaisi.
Silti Ymmärrän Ramoonan* ja Vakinikin lainaukset siltä pohjalta, että siinäkin on h a u k i,
kuten avausrunossa.
Nuoren itseironia kohdistuu tässä runossa juuri runoiluunsa, 'laulamiseensa'. - fyysinen-sus
Satu* kirjoitti:
Eikö mitä, Sus on minusta entistäkin selvempi, palstan sielu ja elävöittäjä.
Hänen lainaamansa runo alussa on mieleiseni."ihan pikkuruinen peto" vaan...
Kun olen itse niin hurmioituja, paneudun intohimoisesti kaikkeen, mihin ryhdyn, niin nyt jo kartan taiteellisia hurmioitumisia, olen mieluummin jo ihan fyysinen ihminen.
Kai olen elämäni kulussa tullut niin herkäksi, alttiiksi, etten enää voi edes mielimusiikkiani kuunnella, koska "kaikki" vie minut niin herkästi mukanaan.Vielä pari vuotta sitten oli hurmioituminen tietynlaiseen Iranin musiikkiin. Iranin kurdeille on musiikki kaikki kaikessa. Voinee johtua siitäkin, että lukutaito on vieläkin puutteellista,kirjallisuutta tosi vähän. Suoraan sanoen olin pökertyä siihen paikkaan,kun sain ensimmäisiä kertoja kuunnella tätä loistavaa musiikkia, yleensä jousisoittimet aina mukana ja laulaja...Suomessa ei lainkaan tunnettua. Juuri sitä kuuntelemaani ei youtubesta löydy, kylläkin nimikkeellä Iran kurdish music, jos joku haluaa, voi mennä seikkailemaan sinne,saa varmaan jonkin tuntuman.
Niin siis taiteesta tunnen imeneeni kaiken, mitä olen tarvinnut, en enää kestä näitä taidehurmioita. Aion nämä loppuvuoteni hurmioitua ihan muista asioista.
Koska olen niin elämästä kaiken ahmija ollut, on nyt ollut ja edelleen on fyysisyyden vuoro, että ennätän varmasti kokea "kaikki." Niin avomielinen en sentään ole,että kertoisin, mitä se pitää sisällään.
Olen aina ollut sellainen "yli äyräiden", liiallisuuksiinkin menijä. Toisaalta ihan naurettavaakin, että jos vaikka kirjoitan jotain hyvin intensiivisesti, aiheeseen paneutuneena, minulle tulee ihan hiki. Juu.
Onhan se todella huvittavaakin, esimerkkinä voisi olla vaikkapa ruuan laittokin...ohjeen mukaan sitä ja tätä niin ja niin paljon, niin minä varmuuden vuoksi lisään pikkusen "varmuuden vuoksi" sitä sun tätä, että tulee kylliksi. Voi minnuu.
Hupsista, taitaa nyt tuo otsikko pitää paikkansa. Hellaakoskiko johdatteli hayen puuhun kiipeämisellä tällaseen avomielisyyteen. Vaikea on se runo....merkityksiä en rupee ees pohtimaan.
Fyysisesti vaimiimpi olin tässä päivällä perkaamaan "kalastajani" tuoman parikilosen hauen. Kerran hän toi "ylisuuren" hauen, kiloja en osaa ees arvuutella, mutta pituutta oli metrin verran, joten kita oli kamala. Ensimmäisen kerran elämässäin arkailin kalaan tarttumistakin, koska se kaiken lisäksi vielä piehtaroi elävänä läiskytellen pyrstöönsä ja muljautellen silmiään ilkeesti.
Taidetta se on kalan perkuukin....vieläpä luovaa! - pilvi*
fyysinen-sus kirjoitti:
"ihan pikkuruinen peto" vaan...
Kun olen itse niin hurmioituja, paneudun intohimoisesti kaikkeen, mihin ryhdyn, niin nyt jo kartan taiteellisia hurmioitumisia, olen mieluummin jo ihan fyysinen ihminen.
Kai olen elämäni kulussa tullut niin herkäksi, alttiiksi, etten enää voi edes mielimusiikkiani kuunnella, koska "kaikki" vie minut niin herkästi mukanaan.Vielä pari vuotta sitten oli hurmioituminen tietynlaiseen Iranin musiikkiin. Iranin kurdeille on musiikki kaikki kaikessa. Voinee johtua siitäkin, että lukutaito on vieläkin puutteellista,kirjallisuutta tosi vähän. Suoraan sanoen olin pökertyä siihen paikkaan,kun sain ensimmäisiä kertoja kuunnella tätä loistavaa musiikkia, yleensä jousisoittimet aina mukana ja laulaja...Suomessa ei lainkaan tunnettua. Juuri sitä kuuntelemaani ei youtubesta löydy, kylläkin nimikkeellä Iran kurdish music, jos joku haluaa, voi mennä seikkailemaan sinne,saa varmaan jonkin tuntuman.
Niin siis taiteesta tunnen imeneeni kaiken, mitä olen tarvinnut, en enää kestä näitä taidehurmioita. Aion nämä loppuvuoteni hurmioitua ihan muista asioista.
Koska olen niin elämästä kaiken ahmija ollut, on nyt ollut ja edelleen on fyysisyyden vuoro, että ennätän varmasti kokea "kaikki." Niin avomielinen en sentään ole,että kertoisin, mitä se pitää sisällään.
Olen aina ollut sellainen "yli äyräiden", liiallisuuksiinkin menijä. Toisaalta ihan naurettavaakin, että jos vaikka kirjoitan jotain hyvin intensiivisesti, aiheeseen paneutuneena, minulle tulee ihan hiki. Juu.
Onhan se todella huvittavaakin, esimerkkinä voisi olla vaikkapa ruuan laittokin...ohjeen mukaan sitä ja tätä niin ja niin paljon, niin minä varmuuden vuoksi lisään pikkusen "varmuuden vuoksi" sitä sun tätä, että tulee kylliksi. Voi minnuu.
Hupsista, taitaa nyt tuo otsikko pitää paikkansa. Hellaakoskiko johdatteli hayen puuhun kiipeämisellä tällaseen avomielisyyteen. Vaikea on se runo....merkityksiä en rupee ees pohtimaan.
Fyysisesti vaimiimpi olin tässä päivällä perkaamaan "kalastajani" tuoman parikilosen hauen. Kerran hän toi "ylisuuren" hauen, kiloja en osaa ees arvuutella, mutta pituutta oli metrin verran, joten kita oli kamala. Ensimmäisen kerran elämässäin arkailin kalaan tarttumistakin, koska se kaiken lisäksi vielä piehtaroi elävänä läiskytellen pyrstöönsä ja muljautellen silmiään ilkeesti.
Taidetta se on kalan perkuukin....vieläpä luovaa!Kamalaa, räjähdin nauruun: Muljautellen ilkeästi silmiään! Niin tosi kuin vesi, ihan varovasti sormeni koskettavat näppäimiä, kun se hauen kuvatus silmineen tuli tänne:D terve ja kiitos myötäelämisestä!
- Uunon Vaimo
Satu* kirjoitti:
Eikö mitä, Sus on minusta entistäkin selvempi, palstan sielu ja elävöittäjä.
Hänen lainaamansa runo alussa on mieleiseni.Selittele nyt vielä vähän ....?
- etsivivä-amadeus
pilvi* kirjoitti:
Kamalaa, räjähdin nauruun: Muljautellen ilkeästi silmiään! Niin tosi kuin vesi, ihan varovasti sormeni koskettavat näppäimiä, kun se hauen kuvatus silmineen tuli tänne:D terve ja kiitos myötäelämisestä!
suurimmanosan päivästä.Upea toi talvinen maisema,kuin postikortissa.
Pilkkitoukkia hommasin ja laitan ahvenet huomenna ahtaalle,hauet jätän kasvamaan.
Kaiketi se niin menee,että saaliskalat joudun K kaupankalatiskiltä noutamaan,mutta yrittänyttä ei laiteta,sanoi Syyrakki tai sitten joku muu,en tarkalleen muista.. - ><><><<><><><><><><>
Uunon Vaimo kirjoitti:
Selittele nyt vielä vähän ....?
vaimo istui penkillä ja tappoi viisi täitä.
- voi että
><><><<><><><><><><> kirjoitti:
vaimo istui penkillä ja tappoi viisi täitä.
täin tappaminen sentään jotain näkyvää,,,seli seli seli seli
että vanhenen?
Vielä vuosi sitten uhosin, että kokematta enää purjeveneellä seilailu. Tämä sopeutuminen, luopumisen ankara oppiminen...ettei sekään ole enää niin tärkeätä, siitä sen tiedän. Voihan rakastaa montaakin asiaa,
niinkuin se minun "matkusteluni" niihin tärkeisiin maihin, joissa ajattelin jonkun minua odottavan. Ehkä onkin parempi matkustaa vain ajatuksissa.
Mutta joka kerta, kun näen laivalta Tallinnan silhuetin tai hyvästelen sen...sydämeni pakahtuu.
Kymmenet kerrat olen matkan tehnyt ja sanonut...tämä on viimeinen kerta.
Suomenlahti on vanha ja väsynyt karski meri, Itämeri kaiken kokenut. lempeä, surumielinen meri.
Luulen kuitenkin jo jättäneeni hyvästit Virolle ja sen avaralle taivaalle. Olenhan saanut sen kokea niin vahvasti: onnen ja tuskan.
Mutta rakkaat kurkeni palaavat taas.mutta hieno kokemus kaiken kaikkiaan.
Kun ei ole mahdollisuutta elää uudelleen, pitää kokea kaikki tunteet ja tilanteet, sekä sopeutua kulloiseenkin mielentilaansa hyväksyen hulluttelutkin.
Minulle on viimeinen puolen vuoden jakso tarjonnut iloa ja surua, mutta hulluuttani ne eivät muuta.
Osaan heittäytyä hulluttelemaan, mutta yritän rauhoittua välillä kuuntelemaan elämää tarkemmallakin korvalla.
"Itkun pieksin petkeleellä, surun survoin huhmaressa,
hakkasin halon keralla, vatkasin vasaran kanssa."
Arkiaskareiden realistinen luettelo on kansanrunoudessa muuttunut tunnelmaltaan hiukan pelottavaksikin.
Suruista taotaan suitset, pahoita päivistä päitset ja satula pahoista sanoista.
Joskus on pakko yhtyä kansan viisaisiin viisuihin... Ajattelen aikojani.
"Ajattelen aikojani, muistan muistopäiviäni.
Niin oli entinen eloni kuin kesäinen päivännousu,
niin kuin kuu meren selällä, niin kuin tähti taivahalla.
Niin on nyt minun eloni kuin pimeä pilven ranta."
Kaiken huumorin ja leikkimielisyyden takana asuu surumielinen tyhjyys jonka olemassaoloa ei aina huomaa, mutta joka ajoittain nostaa päätänsä ja saa hiljaiseksi.
"Osasi minun emoni, osasi omenan tehdä,
taiten taimen kasvatella; ei osannut istutella.
Istutti pahalle maalle pohjoispuolelle mäkeä.
Toisen puolen pouta poltti,
toisen pakkanen palelsi."
Iloa ja surua, kunhan ei kaikki hulluus katoa, ei kuivu kyyneleet ilon.nyt kirjoittelen,kun näin itsekkäästi itseäni availen, mutta kun askeleita eteenpäin ottaneena haluan uutta laulua laulaa, ja tämä aamun hämärä vie osittain harkintakyvynkin.
Onko tämä nyt sitä nöyrtymistä, josta pikkusiskoni minulle paasasi jo kymmeniä vuosia sitten. "Mikset voi olla kuin Aito Varis, nöyrä ja rauhallinen." Ihan totta tuo nimi, huumorintajuiset vanhemmat...voin nimenkin mainita, ei hän pahastuisi....Manan majoilla ollut jo kauan, hieno ihminen olikin. Niin...hän oli silloin niin pitkällä.
Katsos pikkusiskoni,tässähän minä nyt, mutta silti sitä nuoruuden uhmaa en voi vieläkään kaikkea luovuttaa.
Yhtä asiaa en nuoremmille siskoilleni oikeastaan voi antaa anteeksi...no leikilläni sanon....eivät ottaneet minua mukaansa aikoinaan Sssilian matkalle....pelkäsivätkö minun kaaoksen aikaansaavan tai Mafiaan liittyvän.
En yleensä katso taaksepäin, tie on ollut onnellisen sopivan kivikkoista ja mutkittelevaa...ylös vuorille ja alas laaksoihin.
Mutta voiko sanoa itseään onnelliseksi, kun on nyt tässä "Oman Olevaisensa" kanssa huumautuneena kaikesta kokemastaan, tästäkin täydellisen talven kokemisesta. Ja niistä aikaisista aamuista "plantaasillani", puolen aarin vuokramaatilkullani. Ei ole enää niitä aikaisia aamuja,jolloin yksikseni pellollani laulelin...nyt ovat nämä vaaleanpunaisen taivaan aamut.
Kaikesta voi luopua, kun on sen kokenut. Oppii olemaan itselleen hyvä, nauramaankin itselleen hellästi.
Nyt jos milloin,sopivat mielisäkeeni poimittuina Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:
Niin pienet,pienet on piirin maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen,taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.
Meri pauhaa,ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul´laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.
Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi!- ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi!- ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko se kaunan ies
ja kaso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja jynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Mitä siitä jos hän sua lemmi ei,
sa jolle lempesi annoit!
Hän antoihan sulle elämän
ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämää taas,
niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsillä Jumalaa,
kun kaunis niin oli maa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.- maanmatonen pikku-su
susmorsian kirjoitti:
nyt kirjoittelen,kun näin itsekkäästi itseäni availen, mutta kun askeleita eteenpäin ottaneena haluan uutta laulua laulaa, ja tämä aamun hämärä vie osittain harkintakyvynkin.
Onko tämä nyt sitä nöyrtymistä, josta pikkusiskoni minulle paasasi jo kymmeniä vuosia sitten. "Mikset voi olla kuin Aito Varis, nöyrä ja rauhallinen." Ihan totta tuo nimi, huumorintajuiset vanhemmat...voin nimenkin mainita, ei hän pahastuisi....Manan majoilla ollut jo kauan, hieno ihminen olikin. Niin...hän oli silloin niin pitkällä.
Katsos pikkusiskoni,tässähän minä nyt, mutta silti sitä nuoruuden uhmaa en voi vieläkään kaikkea luovuttaa.
Yhtä asiaa en nuoremmille siskoilleni oikeastaan voi antaa anteeksi...no leikilläni sanon....eivät ottaneet minua mukaansa aikoinaan Sssilian matkalle....pelkäsivätkö minun kaaoksen aikaansaavan tai Mafiaan liittyvän.
En yleensä katso taaksepäin, tie on ollut onnellisen sopivan kivikkoista ja mutkittelevaa...ylös vuorille ja alas laaksoihin.
Mutta voiko sanoa itseään onnelliseksi, kun on nyt tässä "Oman Olevaisensa" kanssa huumautuneena kaikesta kokemastaan, tästäkin täydellisen talven kokemisesta. Ja niistä aikaisista aamuista "plantaasillani", puolen aarin vuokramaatilkullani. Ei ole enää niitä aikaisia aamuja,jolloin yksikseni pellollani laulelin...nyt ovat nämä vaaleanpunaisen taivaan aamut.
Kaikesta voi luopua, kun on sen kokenut. Oppii olemaan itselleen hyvä, nauramaankin itselleen hellästi.
Nyt jos milloin,sopivat mielisäkeeni poimittuina Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta:
Niin pienet,pienet on piirin maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen,taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.
Meri pauhaa,ukkonen jylisee,
Apollo saapuu ja hymyy.
Ja katso! Ukkonen vaikenee,
tuul´laantuu, lainehet lymyy.
Hän hymyllä maailman hallitsee,
hän laululla valtansa vallitsee,
ja laulunsa korkea, lempeä on.
Lemmen voima on voittamaton.
Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi!- ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi!- ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko se kaunan ies
ja kaso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja jynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Mitä siitä jos hän sua lemmi ei,
sa jolle lempesi annoit!
Hän antoihan sulle elämän
ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämää taas,
niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsillä Jumalaa,
kun kaunis niin oli maa.
Ja kiitospa vihdoin viimeinen,
kun laulun lahjan sa annoit,
kun riemut ja murheet lapsosen
näin sävelten siivillä kannoit,
sen sulta, sulta ma yksin sain
ja sulle siitä mä vastaan vain
ja leiviskästäni tilin teen,
miten käytin mä kanteleen.täältä matalan taivaan alta.
Missä kaikki linnut? Ei yhtään tinttiä ole tämän "seisahtaneen talvimaiseman" aikana näkynyt päätään kallistelemassa ikkunan takana.
Tyyntäkö myrskyn edelleä?
Vielä puista....Silloin niin suurena oivaltajana itseni koin ehki 15 vuotta sitten,kun kävin läpi sitä itseni kohentamis-kasvattamisprosessia. Nyt sekin ihan hymyilyttää. Puunhalausoperaatio.
Silloin tällöin hyppäsin tien syrjään kietomaan käteni jonkin puun ympärille ja silittämään avokämmenelläni puun karheaa pintaa.
Kyllä...uskon edelleen, että energian vaihtoa siinä koettiin...puolin ja toisin. - pikku-sus
maanmatonen pikku-su kirjoitti:
täältä matalan taivaan alta.
Missä kaikki linnut? Ei yhtään tinttiä ole tämän "seisahtaneen talvimaiseman" aikana näkynyt päätään kallistelemassa ikkunan takana.
Tyyntäkö myrskyn edelleä?
Vielä puista....Silloin niin suurena oivaltajana itseni koin ehki 15 vuotta sitten,kun kävin läpi sitä itseni kohentamis-kasvattamisprosessia. Nyt sekin ihan hymyilyttää. Puunhalausoperaatio.
Silloin tällöin hyppäsin tien syrjään kietomaan käteni jonkin puun ympärille ja silittämään avokämmenelläni puun karheaa pintaa.
Kyllä...uskon edelleen, että energian vaihtoa siinä koettiin...puolin ja toisin.putoaa niskaan, kuten siinä lasten sadussa kananen eppäili.
No...kaikkea kivaa vaan poikkeaville tänäkin päivänä. Tällainen toivotus oli eräässä kaupan mainoksessa...aika hyvä...eikö totta! pikku-sus kirjoitti:
putoaa niskaan, kuten siinä lasten sadussa kananen eppäili.
No...kaikkea kivaa vaan poikkeaville tänäkin päivänä. Tällainen toivotus oli eräässä kaupan mainoksessa...aika hyvä...eikö totta!Ja varsinkin se viimeinen tuttu säe siinä hymyilevässä Apollossa.
Minun runoni on jo niin aikaiselta nuoruusvuosilta kun 1948. Olen sen kirjoittanut koulukirjani taka kanteen.
Ja nyt taasen sen muistan .
Akeksander Puskin.
Niinkuin ennen samanlainen olen nykyään, huoleton ja rakastuva.
Tiedätte oi ystäväni , en kauneuteen katsoa voi vailla liikutusta en vailla arkaa hellyyttä en mielin tyynin.
On Rakkauden osuus suuri elämäni tiellä.
Sellaista oli sekin rakkaus. Runoilija kuoli Kaksintaistelussa, keimailevan vaimonsa vuoksi 1837.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi olet riittämätön kaivatullesi?
Mistä asioista tunnet riittämättömyyden tunnetta kaipaamaasi ihmistä kohtaan? Miksi koet, että et olisi tarpeeksi hänell1453046- 502482
- 1072461
Aloitetaan puhtaalta pöydältä
Mukavaa iltaa mukaville. 😊 ❤️ ⚜️ Minusta ei kaikki täällä tykkää, eikä tarvitsekaan. Kun eivät ymmärrä, niin sitten ei2382141Mitkä on ne arvot?
Itselleni särähtää korvaan joka kerta kun kuulen arvoista ja arvomaailmasta. Olen miettinyt paljon, että mikä on se minu2421731- 1001688
Koulussa opetetaan anaali- ja suuseksiä
"Kirjassa puhutaan varsin suorasukaisesti ”vehkeistä, flirttailusta, suostumisesta ja kieltäytymisestä, nautinnosta sekä4491644Tavarakirppis lopettaa ilkivallan takia.
Tähänkö on jo Kajaanissa tultu? Onko lasten kuriomuus jo näin pitkällä, ei kait tätä aikuiset tee. Mikä on seuraava j91594Tätä et nähnyt tv:ssä: TTK-voittaja Anssi Heikkilä avautuu suhteesta Linnea Leinoon: "Sie annoit..."
Menikö voitto mielestäsi oikeaan osoitteeseen? Linnea Leino ja Anssi Heikkilä voittivat TTK:n vain 1,2 % erolla yleisöää141532R.I.P. Kristian Antila
Entinen huippumaalivahti ja -kiekkoilija menehtyi äkillisesti 44-vuotiaana. Kunnia muistolleen. https://www.iltalehti.fi201349