Meil soittiva serkut Savon pualest. Jaakko ja Teppo. He sanosivas ett sinnpäin o perustettu simmottist Vappaus puolue. Meil gö heti välähtis ett kyl mekin simmottist sitt vissi tarvittas. Meill o täss Aurjok iha vieres. No sitt ajatelti ett perustettasi semmone ko Vappa Aurjok.
Ei jäärä sitt Pekka pahemmaks.
Nii ja sitt viäl iha lopuks, terveissi Turust kauhia palj.
Ei jäärä sitt Pekka pahemmaks.
Nii ja sitt viäl iha lopuks, terveissi Turust kauhia palj.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Met perustimma Vappaa Iijoki -puolueen. Korvatunthurilla kuuluuvat myös perusthavan Vaphaa Korvatunturi -puoluetta.
Millonkhan Suomi24fi palsthalle perustethan Vaphaus puolueille oma palstha?
Perustais nyt joku ryhmän Vapaat kaikista vapaista. Tarvetta olis.
Vapise EU!
Karvalan seudun perussuomalaiset
Vapaus olisi jo Virosa asti olemasa. Nousua monta prosentia. Täälä äänestetä palju. Eesti röheliseks.
Olemme perustaneet Vapaa Konnunsuo -ryhmän. Olemme kyllästyneet kuokkimaan suota valtion laskuun. Perkele. Eikö näitä sakkoja voi muuten kuitata kuin suota kuokkimalla? Perkele. Täällä mennään vedellä ja leivällä. Valtiovalta kurmuuttaa. Toista on vapailla muurien toisella puolen. Viilaten ja höyläten menettelee. Vapaus koittaa Konnunsuolla. Oikeus voittaa.
Ongittiin tuossa syksyllä erään Martin kanssa salakoita. Savusaunan päälle siinä. Rupesi puhelemaan eduskuntavaaleista. Sanoivat kyselleen kaikista mahdollisista ryhmistä. Oli silloin jo tuuminut, että näinköhän lähtisi ehdolle. Hyvä, että nyt on voimallinen ryhmä takana. Saa pelata puheenjohtajaa ja maakunnan mahtimiestä. Toimen mies. Vaatimatonkin. Ehdotin siinä sitten josko koittaisi ehdolle myös presidentin vaaleissa. Lupasi harkita. Oli meillä mukava onkireissu. Sitten saunottiin. Sovittiin lopuksi, että tämä Martti laittaa paperit vetämään myös Venäjän tsaariksi. Myöntyihän tuo. Pikku maanittelun jälkeen.
Lopuksi pitkän tarinoinnin ja hyvien eväiden jälkeen puristettiin vielä kättä päälle. Vaihdettiin slaavilaisia poskisuudelmia ja halailtiin.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Oltiin tuossa kevätpuolella, pääsiäisen seutuun, erään Martin kanssa saunomassa. Otettiin kunnon löylyt. Sain pestä Martin selän. Tarjosi Martti mehut ja makkaratkin. Minä pesin Martin jalat ja voitelin ne rasvalla. Mirhamilla voitelin Martin ihoa. Siinä sitten kun oltiin, lupasi tämä Martti sivumennen palkita minut. Sanoi vintiltä löytäneensä miltei käyttämättömän sarkapuvun. Oli käynyt pieneksi ja olevan muutenkin johtajamiehelle jollakin tapaa rahvaanomainen. Ja verkkopaidankin lupasi.
Oltiin kaveria ja syleilimme toisiamme. Martti sädehti öljylyhdyn valossa. Tunsin ilmassa eroottista väreilyä.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Oltiin kerran kesällä erään ystäväni Martin kanssa niityllä. Samalla tämä Martti opetti minulle elämästä. Yhtä ja toista. Korkeita ovat puut jotka tuulessa huojuvat. Kesäinen tuuli vilvoitteli meitä kun samoilimme niityllä.
Perhosia oli huomattavan paljon.
Tämä Martti supatteli korvaani, että entiset stalinistit olivat kosiskelleet häntä eduskuntavaaliehdokkaaksi. Sanoin ettei sinua vasemmistolaiseksi uskoisi. Tämä Martti naurahti.
Sanoi, heitetään vaatteet pois ja kirmataan niityllä perhosten perässä. Näin me tehtiin.
Kesäinen tuuli vilvoitteli meitä.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Pilkillä tuli käytyä erään ystäväni Martin kanssa. Hyvin tarrasi ahven. Tämä Martti osasi neuvoa ottipaikat. Tuli kyllä jokunen kiiskikin pohjakivien kupeesta. Siinä sitten rohkaisin itseni ja kysäisin tältä Martilta: "pittääkö paikkansa, että ne siellä hovissa tutkiivat niitä sinun pisneksiä laittomana vakuutustoimintana?" Martti myhäili: "Tutkiivat mitä tutkiivat.." Vähän ajan päästä hyreksi puoli ääneen, että ei vapaata vangita voi, me kumpikin tiesimme sen..
Ahven tarrasi lieroon.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
:D pieruko on kovin sana minkä osaat :D:D:D:D:D:D ei ole pitkä ja antoisa koulutusohjelma paljon kirjoitustaitoja kehittänyt
Katseltiin tuossa eräänä aamuna ystäväni Martin kanssa Osulan raunioita. "Mitähän tuolle paikalle tekisi", kysäisin tältä Martilta. "Eiköpähän tuolle jotakin", Martti virkkoi salaperäiseen tapaansa.
Aloitti polveilevan kerrontansa Venäjän kaupastaan, liiketoimistaan ja vaikutusvallastaan. Totesi, että kyylllähän merkkimiehille täytyy patsaat pystytellä.
Vinkkasi etusormellaan ja käytiin tämän Martin mersun topatuille penkeille ja hurautettiin tämän Martin pajalle. "Mistäpä tämmöisen", kysäisin.
Ystäväni Martin pajassa makasi seitsenmetrinen patsas. Leninköhän tuo on, itsekseni virkoin.
"Se on Lenin, Venäjältä tuotu", tämä Martti tokaisi. "Muovailuvahasta ja kipsistä ollaan työmiesten kanssa muotoiltu vaihtopäänuppi. Etkä arvaa kenen päänuppi torsoa koristaa", tämä Martti arvuutti.
"....Et kai vaan" en ennättänyt jatkaa lausetta loppuun. "Martin, Martin päänuppipa hyvinkin", tämä Martti sanoi ja nauroi ilkikurisesti.
"Vappuna paljastetaan sitten Juankosken kuninkaan, Martin, patsas. Juodaan sihijuomaa", hekotteli tämä Martti. "Et sitten kerro kenellekään".
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Olin tuossa reissussa Nilsiän suunnilla. Oiustin siitä sitten Juankosken suuntaankin. No, siellä Juicen torin liepeillä oli sitten, mitä lie munkkeja, ajattelin. Ryhmä oransseihin kaapuihin puettuja hihhuleita.
Joku niistä, olisiko ollut ryhmän johtaja, oli ajellut päälakensa paljaaksi. Toprakka poika. Arvelin, jotta nämä ovat jotakin Hare Krishna -kansaa. Toistelivat suustaan rukouksenomaisia loitsuja. "Hus hus... marjasanko... wauwauhauhau". Vaahto pärskyi suupielistä.
Säikäytti jonkin verran kun ei meillä länsimaalaisessa sivistyksessä tuonkaltaisia ilmestyksiä pääse usein näkemään.
Kerran tosin Helsingissä vieraillessani, tarkemmin sanottuna Korkeasaaren apinatalossa, pääsin näkemään samanlaista joukkohysteriaa. Sillä, kuten tunnettua on, ovat apinat vilkkaita laumaelämään sopeutuneita otuksia. Yksi asia yhdisti näitä apinatalon simpansseja sekä Juankosken hihhuleita. Molemmat näpräsivät saivareita johtajastaan ja sukivat tämän karvaista selkää.
Minua puistatti ja meinasin oksentaa.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Olin lomalla pohjoisessa. Eräs Martti, ystäväni vuosien takaa, oli myös remmissä mukana. Yhdessä hiihtelimme jylhissä tunturimaisemissa.
Vaativa maasto pisti voimamme äärimmäiselle koetukselle. Siinä sivakoidessa pipo kastui hiestä märäksi. Tämä Martti oli, niinkuin aina, tässäkin lajissa ylivertainen. Hänen vartevaa ja kiinteää kroppaansa katsellessani ja jämäkkää suksen liutusta ihallessani en voinut kuin todeta, siinä vasta miestan mies.
Päivän hiihtolenkin jälkeen saavuimme kämpälle. Sytytimme tulen takkaan ja laitoimme saunan lämpiämään. Kaiken tämän, tämä Martti, teki muita paremmin.
Pian hän heitti paitansa pois. Ja kuinka hänen kroppanssa päästikään hiihtolenkin jälkeisen hien myötä ihanan höyräkän. Tätä Marttia ympäröi salaperäinen usva ja öljylampun kelmeä valo loi sädekehän tämä Martin pään yläpuolelle.
Tunsin todellista Lapin taikuutta ja sisälläni liikahteli.
Sitten minulta pääsi helevetin pitkä ja pahanhajuinen pieru.
Topeliuksen satuja.
Odotellaan josko tämän kirjoittajan kehityskaari pääsee viimein siihen vaiheeseen kun paska menee housuun...tai huomaa sen olevan siellä. Ei häiritä luomistyötä.