Opiskelen mutta en jaksa. Kukaan ei puhu mun kaa, ei ole kavereita kuion ehkä yksi.
Mulla ei ole sosiaalissia suhteita kun vanhempiini : (
Miten tätä kestää : (
Kohta en jaksa harrastaa edes liikuntaa ja tuleivausuus huolettaa
Mulla ei ole sosiaalissia suhteita kun vanhempiini : (
Miten tätä kestää : (
Kohta en jaksa harrastaa edes liikuntaa ja tuleivausuus huolettaa
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sama tilanne. Eipä tälle kai mitään voi... Elämä on perseestä ja tulevaisuus yksin neljän seinän sisällä kärsien tai kuolleena.
Samaa täällä. Epätoivoisesti yrittää keksiä jotain tekemistä mitä voisi tehdä yksin muutenkin kuin istua neljän seinän sisällä. Vähissä on vaihtoehdot. pari vuotta on nyt tultu ylöspäin masennuksesta mutta tuntuu, että taas olisi menossa alaspäin.
Edelleen yritän kuitenkin...
Ainoat sosiaaliset kontaktit on työkavereihin, siis vain töissä. En osaa olla sosiaalinen enää!
Se on jotenki jännä ku ite olin ennen tosi sosiaalinen ja sain helposti uusia kavereita, mut sitten kun jäi yksin nii on tosi vaikee olla enää normaalisti muiden ihmisten seurassa. Sit kaikki asiat vaan menee niin et tulee kokoajan vaan masentuneemmaks ja yksinäisemmäks :/
Se on totta. Haluaisin niin jutella ihmisten kanssa ja olla niin kuin muutkin mutten vain osaa! Pää on aivan tyhjä kun pitäisi sanoa jotain. Multa taisi jäädä kesken normaaliin sosiaalisuuteen kasvaminen kun jäin yksin teininä.
Niin... se täs onki pahinta ku joutuu olla neljän seinän sisällä vaikkei haluais. Porukat luulee vaan että oon laiska ja et siks en käy paljoo ulkona :D Sit ku tapaa tuttui ja ne kysyy kuulumisii nii eipä oo paljoo puheenaiheita ku ei tapahdu mitään.
Se onkin aina ärsyttävää kun pitäisi olla elämää jotta saisi jotain elämää. Eli siis jotta saisi kavereita, pitäisi olla jo jotain elämää eli jotain puhuttavaa.
Samanlaisia ajatuksia löytyy minultakin.. Mistäpäin olet?
Täällä olisi yksin samanlainen pk-seudulta...
Pk-seudulta minäkin...
Haluaisitko kirjoitella? Haluaisin tutustua sinuun. Laita meiliä nomennescio80 at gmail.com , jos kiinnostaa millaista miestä kiinnostaisi tutustua sinuun :)
hei! kirjotat just niinku mie ajattelen, voitaisko tutustua toisiimme enemmän vaikka mesessä?
tässä olis mun mesengeri: [email protected]
Te haluatte, mutta sitten kun pitäisi, niin ette saa sanaa suustanne ja näytätte tylsistyneiltä. Opetelkaa olemaan erakoita sitten ihan kunnolla.
Olen jo 39-vuotias ja kärsin yksinäisyydestä aivan samalla tavalla. Jopa Facebookissa kukaan ei puhu minulle. Kaikki vaan jotenkin välttelevät minua.
Yksinäisyys ei enää vaivaa niin pahasti, kuin 20-vuotta sitten, sillä olen hyväksynyt tilateeni.
En voi muuta kuin toivotta tsemppiä ja jaksamista.
ps. yksinäisyyteen tottuu...