Tuon vähän vaihtelua näihin otsikoihin. Toivottavasti kukaan ei pahastu. Seurakunta on minulle rakastava ja lämmin ja tarjoaa ystäviä jotka ovat ystäviä silloinkin kun menee huonosti. Seurakunnastakin lähteneetkin sanovat kaipaavansa tätä lämpöä. En tiedä toista joukkoa jossa ihmiset huolehtivat niin paljon toisistaan ja jossa on oikea rakkaus. Onko siis enkel'lauma eksynyt tänne maan päälle. Ei. Jos aloitan ITSESTÄNI niin voin todeta että paljon olen pahaa puhunut, paljon olen laiminlyönyt, paljon olen aliarvioinut, paljon olen ollut rakastamaton. Kun on tullut riitaa seurakuntaan (erilaisia teol näkemyksiä) paljon olen haukkunut ja enkä ole jaksanut rukoilla. Olen välillä ollut hengellisesti heikossa kunnossa kun nämä erimielisyydet ovat saaneet kiukun pintaan. Silti, kun katson ympäröivää kylmää maailmaa, toivoisin että ihmiset voisivat joskus olla vaikka kärpäsenä seinällä näkemässä sitä kuitenkin paljon lämpimämpää yhteisöä kuin jossa itse elävät. Vaikka on kyse uskovista ihmisistä, he ovat heikkoja ja turmeltuneita ja päinvastoin. Siksi meillä saarnataan paljon rakastamattomuutta vastaan ja siitä muistutetaan. Ja Jumalalle kunniaksi, hänen elävä sanansa synnyttää ihmisissä oikean itsensä tuntemisen ja tarpeen anoa anteeksi Jumalalta ja sitten myös niiltä ketä vastaan on rikkonut. Rikkomuksiin kuuluu jo se että vaikka en ole pahaa sanaa sanonut, mutta jos olen mielessäni ajatellut pahoin toisesta, olen jo rikkonut Jumalan pyhän tahdon. Vaikka tässä nyt luettelin näitä joitakin asioita itsestäni, niin voin kuitenkin todeta että pääosin eletään rauhassa, OPETELLAAN rakastamaan, antamaan anteeksi, armon tarve kasvaa kun tuntee vajavaisuutensa. Ja iän myötä ymmärtää että vain näin ihmiset yleensäkään voivat tulla toimeen tässä pahassa maailmassa. Jos siis joku sanoo että tämä on kauheitten ihmisten paikka, niin nappiin osui. Mutta se on myös paikka jossa opetellaan tuntemaan omaa heikkoutta ja rakastamattomuutta ja ennen kaikkea sitä ihmeistä suurinta: että tämmöiselle kurjalle kuuluu Jumalan armo, ja että juuri tällaisia kovia ihmissydämi Jeesus tuli särkemään. Puhe siitä että saisin ryöväin kanssa katsella Jeesuksen pyhiä kasvoja kerran taivaassa, ei ole mitään fraasia vaan totista totta. Kun hänen sovintoverensö pääsee pesemään sydäntäni, se on valtavaa ja todellisen makuista armoa. Silloin aukenee silmille se että haluan rakastaa ja anteeksi antaa sisarille ja veljille ja kaikille lähimmäisille, vaikka he vihaisivat minua uskoni takia.
Tämmöinen armo joka on tullut syntisen osaksi, ei ole halpaa armoa, vaan pienikin muru sitä tuntuu äärettömän kalliilta. Kaikki oma hyvyys ja yritys on jäänyt ja ihminen vapautuu nauttimaan tästä iankaikkisesta lähteestä. Se virtaa sinullekin, jos tunnet olevasi vikapää vääriin arvosteluihin, vihaan, panetteluihin, kuka tahansa oletkin. Jeesus sanoi: minä tulin syntisiä varten. Ole kiitetty Herra Jeeus!
Tämmöinen armo joka on tullut syntisen osaksi, ei ole halpaa armoa, vaan pienikin muru sitä tuntuu äärettömän kalliilta. Kaikki oma hyvyys ja yritys on jäänyt ja ihminen vapautuu nauttimaan tästä iankaikkisesta lähteestä. Se virtaa sinullekin, jos tunnet olevasi vikapää vääriin arvosteluihin, vihaan, panetteluihin, kuka tahansa oletkin. Jeesus sanoi: minä tulin syntisiä varten. Ole kiitetty Herra Jeeus!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juuri niin minäkin olen es.lestadiolaisuuden omalla kohdallani kokenut,oikein hyvä kirjoitus.
Aina kun menen oman paikkakunnan pyhäseuroihin, tapaan iloisia ihmisiä ja ystäviä enkä lainkaan tunnista tätä henkeä, jota tämä palsta on täynnä. Siksi minulle on tullut ihan oma käsitykseni siitä "seurakunnasta", joka täällä on pääasiallisesti äänessä.
Minä tarvitsen muistutuksia ja parannuksen sanaa, tarvitsen vapauttavaa uskon saarnaa, tarvitsen rohkaisua taivastiellä. Sitä saan luetusta ja saarnatusta Jumalansanasta sekä ystäviltä. Ei pitäisi ollenkaan valittaa, kun asiat ovat näin hyvin.
Meillä saa olla mielipaikkoja Raamatussa, sellaisia ystäviä, joiden kanssa sovimme parhaiten yhteen, meillä jokaisella on myös saarnaajat, joista joku voi tuntua läheisemmältä kuin toinen. On hyvä että on monenlaisia lahjoja. Tämä ei kuitenkaan ole erottava tekijä seurakunnassa, eikä saakaan olla, sillä siitä varoittaa esim. apostoli Paavali korinttolaisia.
Itsetyytyväisyys onkin aivan loistavassa kunnossa, missään liikkeessä ei ylistetä omaa yhteislä ja sen merkittävimpiä julistajia niin paljon ja niin estottomasti.
Ongelma on siis siinä että ei nähdä oman navan ulkopuolelle. Lähimmäisten kuolemattomat sielut lyödään laimin ja pelastuksen ehdoksi asetetaan yhdistyksen "ovet jotka ovat avinna kadulle päin", siis perinnäissäännöt ja rukoushuoneen lämpö yhdessä hyvän ruuan ja pullakahvien kera ovat Kristuksen eavkeliumia ja lähetyskäskyä tärkeämpiä.
Tällainen "muilta" suljettu eristäytynyt lauma ei tajua ollenkaan miltä heidän menonsa näyttää ja tuntuu potentialisista pelastettavista, HEISTÄ joita pitäisi johdattaa yhdistyksen sijasta Kristuksen verihaavojen parannettaviksi.
Jumala on käskenyt rakastamaan nimenomaan KAIKKIA Luojan luomia ja erityisesti Kristukseen uskovia veljiä ja sisaria. Jeesus lähetti seuraajansa ulos näistä rukoushuoneen lämpimistä kaduille ja teiden aitovierille, siis työhön yhdessä muiden Jeesukseen uskovien kanssa.
Kummallinen asia. Itsetyytyväisyys ja toisaalta armon kokeminen voivat asua samassa paikassa. On se niin väärin. Syntinen ja pyhä. Miten se on sinun luonasi? Varmaankin olet itse hyvänä kristittynä hyljännyt tuollaisten tekopyhien lauman ja evankeloit niska limassa... No, nyt tuli heitettyä vähän kevyesti. Hyödyllisempää olisi miettiä, mitä voitaisiin tehdä näille ilmeisille puutteille. Väitän että jaettavaakin olisi, löytyy puhdasta evankeliumiakin, vaikka astian makua aina on. Osa ei haluakaan muuta kuin olla bunkkerissa, mutta Herra heitä auttakoon. Itsellä olisi halua, mutta voimattomuutta saa tuntea.