Synnytin esikoisen ja olin viikolla 38 4.
Olin päivällä ystäväni luona ja lupasin vielä illalla tulla. 8 aikaan illalla tuli huono olo joten jäinkin kotiin. 9 aikaan rupesi supistelemaan muttei tuntunut että synnytys käynnistyisi. noin 12 aikaan sattui sen verran että mieheni soitti synnärille ja kysyi että pitäiskö tulla? ne ssanoivat että otan pari panadolia, menen kuumaan suihkuun ymym. No lähdimme vanhempieni luo kun itsellämme ei ollut. No tuskaahan se jo oli. otin panadolit ja lähdimme takaisin. kerkesin noin puoli tuntia olemaan kotona kun sanoin että nyt lähdetään jos ei muuta ni ainaki päivystykseen.
Päivystyksestä minut ohjattiin suoraan synnärille. He tarkistivat minut ja olin 9cm auki... No ei siinä kauaa mennyt kun sain alkaa ponnistaa. Kyllä se jonkun verran sattui, mutta kun välilihaleikattiin niin edes huomannut sitä. Ponnitin 20 minuuttia ja tyttö oli pihalla.
Eli tyttö syntyi viikolla 38 5. noin klo.04. Kyselkää lisää=)
Olin päivällä ystäväni luona ja lupasin vielä illalla tulla. 8 aikaan illalla tuli huono olo joten jäinkin kotiin. 9 aikaan rupesi supistelemaan muttei tuntunut että synnytys käynnistyisi. noin 12 aikaan sattui sen verran että mieheni soitti synnärille ja kysyi että pitäiskö tulla? ne ssanoivat että otan pari panadolia, menen kuumaan suihkuun ymym. No lähdimme vanhempieni luo kun itsellämme ei ollut. No tuskaahan se jo oli. otin panadolit ja lähdimme takaisin. kerkesin noin puoli tuntia olemaan kotona kun sanoin että nyt lähdetään jos ei muuta ni ainaki päivystykseen.
Päivystyksestä minut ohjattiin suoraan synnärille. He tarkistivat minut ja olin 9cm auki... No ei siinä kauaa mennyt kun sain alkaa ponnistaa. Kyllä se jonkun verran sattui, mutta kun välilihaleikattiin niin edes huomannut sitä. Ponnitin 20 minuuttia ja tyttö oli pihalla.
Eli tyttö syntyi viikolla 38 5. noin klo.04. Kyselkää lisää=)
Vastaukset 13
Vanhimmat
siis mikä tässä oli idea? "kyselkää lisää"... piti vaan päästä leuhkimaan helpolla synnytyksellä?
että ne jotka ovat kuulleet vaikeista synnytyksistä, niin helppojakin on. ENkä jaksanut laittaa KAIKKEA niins en takia voi kysellä
Tämä on niin käsittämätöntä sinusta ni mieti uudestaan
Heräsin eräänä aamuna supistuksiin. Vuorokauden kuluttua lähdettiin sairaalaan lapso syntyi 27 tuntia myöhemmin. Avautuminen kesti siis yli 50 tuntia, mutta ponnistusvaihe alle 10 min ja n. 3 ponnistusta. Mielestäni synnytykseni oli niinsanotusti helppo, koska kipuja ei ollut pahemmin ja muksu tuli melkein omin voimin pihalle.
antakaa palaa vaan eli tarinoita ns. helpoista synnytyksistä, kiitos!
Antaa tsemppiä ja toivoa loppuraskauteen, ainaisten kauhutarinoiden sijaan.
Kiitos tästä tarinasta. Ensimmäistä odottelen ja kaikenlaiset kauhukuvat silmissä. Olisikin mukavaa, jos kuulisi toisenlaisiakin tarinoita, eli niitä helppoja tai helpohkoja synnytyksiä.
kävin näin,heräsin aamusta supistuksiin ja ajattelin nousta katsomaan telkkaa.Kivut alko pahenemaan tosi nopeasti ja yritin tuskissani pakata jotain tavaroita sairaalaan.Lähdettiin sitten sairaalaa kohti ja autossa alkoi tuntumaan että olisi kova kakkahätä(onneksi en tiennyt että siltä ponnistamisen tarve tuntuu) Tultiin sairaalaan ja meni reilu puoli tuntia että vauva oli maailmassa. Ainut että kun lapsella oli niin kova kiire tulla niin paikat repes tosi pahasti ja menetin verta paljon enkä ehtinyt mitään kivunlievitystä saamaan:/ eli ei nopea aina ole helpompi.itse olisin mielummin synnyttänyt 10:ssä tunnissa ja ehtinyt täysillä mukaan kun että nopeasti kamalien tuskien kanssa yrittää jotain säätää=) ainakaan en ihan heti uudestaan menis..
mun synnytyskesti sen reilu 9h. Mutta kotona olin viimiseen saakka niin autossa istuminen oli jo TODELLA vaikeaa
oli silti niin kovin helppoa ;DD
Mulla synty esikoinen rv 41 2 ja oli helppo. Yöllä joskus puol kahen aikaan alko tulla supituksia epäsäännöllisesti. Ei kauheen kipeitä, mutta ei silti pystynyt nukkumaan. Ne ketkä pelkää sitä että tulee kakka kun synnyttää, niin mulla ainakin tyhjeni suoli ihan itestään... piti varmaa joku 3 kertaa käydä hädällä. Seitsämän aikaan alkoivat säännölliset supistukset ja ne kyllä olivat sitten kipeitä. Joskus vähän jälkeen kahdeksan lähdettiin sairaalaan, koska mulla kivut liian suuret. Sairaalassa katsoivat tilanteen vasta 2cm auki, sain pari kipupiikkia pyllyyn, mutta ei auttanut. Itse en pystynyt olemaan paikallaa ja makaamaan, vaan kävelin ympäriinsä huonetta ja istuin vessassa, koska tuntui kokoajan hätä olevan :) jossain vaiheessa puhkastiin kalvot, jotta lapsivesi tulisi ja nopeuttaisi tilannetta. Sain luvan kävellä vielä tämänkin jälkeen ja käydä vessassa. Epiduraalia en heti ottanut koska en tiennyt, että se juuri on tarkoitus lieventään supistuskipuja. Kello taisi olla jotain 12, kun sitten vihdoin sain epiduraalin, koska kätilö jo ihmetteli, että meinaanko luomuna synnyttää. Epiduraali autto tosi paljon ja pystyin vihdoinkin makaamaan. Joskus puol kahen jälkeen kätilö tuli katsomaan että mikä tilanne. No tuli vaan toteus, että nyt se syntyy. Ponnistus kesti 10min. Kaikista eniten sattu se pään tuleminen. Siinä vaiheessa meinasi jo luovuttaa :D Ei tarvinnut leikata välilihaa vaan repesi itsestään. 4 tikkiä sinne tuli. Palauduin synnytyksestä tosi nopeasti. Että helppo mulla kanssa.
Itselläni 2 synnytysä takana, molemmat menivät saman kaavan mukaan. Alkoi suopistelemaan, hiljalleen voimistuivat, avauduin tosin aika hitaasti mutta varmasti=) Ponnistusvaihe kesti esimoisen kanssa alle 20 min ja kuopuksen kanssa 3 min. Kuopuksen synnytys-supistukset oli kivuliaampia kun esikon kanssa mutta kun otin lopulta spinaali-puudutuksen niin helpotti kummasti. Esikon kanssa sain pari tikkiä alakertaan, kuopuksen kanssa selvisin ilman tikkejä. Päästiin sairaalasta kotiin kun kuopus oli vain 15 tuntia vanha, kaikki oli hyvin niin ei ollut syytä jäädä. Toivuin synnytyksistä todella nopeasti!!!
oli mulle helppo..
Sunnuntaina pitkin päivää irtosi limatulppaa, illasta alkoi supistella. Kymmenen aikaan illalla supistukset tulivat säännöllisesti, oleskelin suihkussa ja välillä kellotin supistuksia. Aamuyöstä nukahdin pariksi tunniksi, välillä heräilin supistuksiin. Kuuden aikaan nousin ylös ja kellotin hetken aikaa supistuksia, kävin suihkussa ja kävelin ympäri asuntoa.
Kahdeksan maissa aamulla mies ja esikoinen heräsivät ja soitin äidilleni että mieheni tuo poikamme hoitoon kunhan ovat syöneet aamupalan. Mies palasi kotiin kymmenen maissa ja keitin meille vielä kahvit ennen lähtöä synnärille. En ollut kipeä, mutta supistukset olivat jatkuneet niin pitkään säännöllisenä etten tohtinut enää odotella kotona.
Puolen päivän aikaan menimme synnytysvastaanottoon ja ilmoitin kätilölle tulleeni näytille, kätilö kysyi miksemme menneet neuvolaan ja kerroin hänelle ettei tullut lähteä neuvolaan kun synnytys on käynnissä. Pääsin käyrille ja sitten katsottiin tilanne; 4senttiä auki. Kätilö ei halunnut päästää meitä kotiin, vaikka olisin kyllä siellä pärjännyt, eikä matkaa ollut kuin 10minuutin verran. Kävimme sitten kahvilla ja kävelimme miehen kanssa pitkin sairaalaa... Tunnin päästä takaisin synnytysvastaanottoon ja 5senttiä auki.
Edelleenkään kivut eivät olleet kovia, mutta supistuksen ajaksi piti pysähtyä. Jos erehdyin istumaan kipu oli miljoona kertaa pahempi.
Kätilö ohjasi meidät synnytyssaliin ja pääsin suoraan ammeeseen, keinuttelin siellä pari tuntia.. Hetken päästä siitä kun olin noussut pois ammeesta kivut pahenivat, aina supistuksen tullessa keinutin lantiota ja huusin aaaAaaaAAAAA... Mies halusi soittaa kätilön paikalle, mutta en ollut supistusten välissä lainkaan kipeä joten en nähnyt syytä sille.
Jonkin ajan päästä kätilö kuitenkin tuli totesi että olin 10senttiä auki. Niinpä pääsin ponnistamaan ja neljän minuutin päästä syntyi tyttö käsi poskellaan :) Todelliset kivut ehtivät kestää noin 30minuuttia ja loppuivat siihen kun ponnistin ekan kerran.
Ensimmäinen synnytys kesti 3,5 h lapsivesien menosta. Kohdunsuu oli auki 4cm sairaalaan mennessä ja aukeni 4cm:stä 10 cm:ään hissimatkalla synnytyshuoneeseen. Oksetti ja pyörrytti. Kätilö ei meinannut ensin uskoa, että menee niin vauhdilla. Supistukset olivat heti todella kovia ja kipulääkkeitä en ehtinyt saamaan kuin Aqua-rakkulat selkään. Kivut lakkasivat ponnistuvaiheessa tyystin kiristystä ja kirvelyä lukuunottamatta kun vauvan pää tuli ulos. Ponnistin jakkaralla n. 20 min. lopputuloksena terve ja virkeä poika. Tosin menetin verta toista litraa pystyasennon takia ja pyörtyilin useaan kertaan seuraavan vuorokauden aikana.
Toinen synnytys käynnistyi samalla lailla lapsivesien menolla ja kesti 5 h. Ei mennyt yhtä vauhdilla onneksi ja supistukset voimistuivat rauhallisesti. Ehdin saada epiduraalin kun kivut menivät koviksi ja ennen ponnistuvaihetta oli vain 2-3 todella kipeää supistusta. Taas lakkasivat kivut ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihe selällään kesti 10 min (epäilivät isoa vauvaa ultran takia)ja muistan kun poika syntyi, että kätilön ensimmäiset sanat oli eihän tämä ole yli nelikiloinen ;0).
Kolmatta odotellaan 2 kuukauden päästä. Saa nähdä kuinka käy. Lantio on todella pahasti löystynyt, eniten kaikista kolmesta raskaudesta. Ehkä tämä tipahtaa maailmaan vauhdikkaimmin?
Ei synnytyksen tarvitse olla kauhea kokemus. Kaikilla omanlaisensa. Aina se ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan, joten käsikirjoitusta ei voi etukäteen tietää. Itse olen iloinen, koska olen päässyt ns. helpolla.