Kun ei enää osaa ottaa rauhassa ja rennosti, elää normaalia arkipäiväistä elämää kun pelkää, että jollakin b-luokan lanttumaakarilla taikka poliisilla alkaa viiraamaan ja valkotakit löytyy ovelta jälleen siksi, että jollakin toisella on huono päivä. Edelleen tänäpäivänä joudun selvittelemään perinpohjaisesti miljoonalle eri taholle syitä siihen miksi olen tehnyt elämässäni jonkin valinnan. Samaan aikaan löytyy jopa täysin ulkopuolisia tahoja kommentoimaan, että olisin tehnyt jonkin väärän valinnan ja että toisella tavalla asia hoidettuna asiani olisi paremmassa jamassa. Esim. työelämässä minulle on selkeästi ilmoitettu, että siinä on työ, tee se tai mene pois. Tuskin minun "bodaaminen" taikka hiuksien värjääminen asiaa olisi muuttanut työelämässä.
Turha sanoa, että kaikki on perätöntä ja turhaa ja sairasta tunnetta. Törmään tuon tuosta joka ainut päivä poikkeuksellisiin tilanteisiin. Työelämässä minun pitäisi miellyttää työnantajaa vapaapäivänä. Työttömänä ollessa turhia työnhaun uusintoja aivan jatkuvasti ja loppujenlopuksi työvoimatoimisto ei palvele lain määrämällä tavalla laisinkaan. Joudun hakemaan puoli vuotta vanhoja toimeentulotukipäätöksiä haastemiheltä, koska en ole ollut sosiaaliviranoamsiten kanssa vapaaehtoisissa tapaamisissa. Sitten kun olen vapaaehtoisissa tapaamisissa, niin käteen tapoaamisesta jää se, että asioiden sujuminen tai pikemminkin sujumattomuus on sosiaalitoimiston oma vika avan kuten olen heille sähköpostilla sata kertaa ilmoittanut. Loppujenlopuksi sosiaalitoimisto ehdottaa itse sähköpostiasiointia jatkossa. Silloin kun olen ajokortin saanut, niin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana poliisi on pysäyttänyt kerran tai kaksi vuodessa. Nyttemmin 20-kertaa. Poliisi on uhitellut paukutellut autoni kattoa ja kahdesti ajanut kotipihalle perässä, mutta ei ole sakottanut. Sanovat, että pysäyttävät kaikki, mutta nyttemin saattavat jopa ajaa ohi. Työnantajat selvittelevät omia rötöksiään ja epäpätevyyttään minun omituisuudella, jonka toivotaan useimiten johtavan rangaistuksen omaiseen pakkokeinoon. Ellei mitään muuta ahdisteluun oikeuttavaa syytä löydy, niin jokin lähimmäisen työ- raha-asia saa jälleen vihamieliset liikkeelle. Löytyyhän minunkin henkilöhistorriasta ellei muutoin, niin hiema häiriten jotakin puutetta tai moitittavaa jolla voidaan ahdisteolla vuosikymmeniä. Kun moitin viranomaisia siitä, että he laiminlyvät velvollisuuksiaa hoitaa niitä ahdistelevia sairaita, niin viranomainen sanoo, että toisten hoidot ei minulle kuule. Jostakin kumman syystä minun asiat ja asioiden hoito kuuluu muille varsinkin niille ahdisteleville tahoille vaikka käräjäoikeus ei ole määrännyt edunvalvontaa taikka holhousta.
Koittappas tässä sitten rentoutua ja rauhoittua ja rentotua seuraavaa ahdistelua odotellessa.
Turha sanoa, että kaikki on perätöntä ja turhaa ja sairasta tunnetta. Törmään tuon tuosta joka ainut päivä poikkeuksellisiin tilanteisiin. Työelämässä minun pitäisi miellyttää työnantajaa vapaapäivänä. Työttömänä ollessa turhia työnhaun uusintoja aivan jatkuvasti ja loppujenlopuksi työvoimatoimisto ei palvele lain määrämällä tavalla laisinkaan. Joudun hakemaan puoli vuotta vanhoja toimeentulotukipäätöksiä haastemiheltä, koska en ole ollut sosiaaliviranoamsiten kanssa vapaaehtoisissa tapaamisissa. Sitten kun olen vapaaehtoisissa tapaamisissa, niin käteen tapoaamisesta jää se, että asioiden sujuminen tai pikemminkin sujumattomuus on sosiaalitoimiston oma vika avan kuten olen heille sähköpostilla sata kertaa ilmoittanut. Loppujenlopuksi sosiaalitoimisto ehdottaa itse sähköpostiasiointia jatkossa. Silloin kun olen ajokortin saanut, niin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana poliisi on pysäyttänyt kerran tai kaksi vuodessa. Nyttemmin 20-kertaa. Poliisi on uhitellut paukutellut autoni kattoa ja kahdesti ajanut kotipihalle perässä, mutta ei ole sakottanut. Sanovat, että pysäyttävät kaikki, mutta nyttemin saattavat jopa ajaa ohi. Työnantajat selvittelevät omia rötöksiään ja epäpätevyyttään minun omituisuudella, jonka toivotaan useimiten johtavan rangaistuksen omaiseen pakkokeinoon. Ellei mitään muuta ahdisteluun oikeuttavaa syytä löydy, niin jokin lähimmäisen työ- raha-asia saa jälleen vihamieliset liikkeelle. Löytyyhän minunkin henkilöhistorriasta ellei muutoin, niin hiema häiriten jotakin puutetta tai moitittavaa jolla voidaan ahdisteolla vuosikymmeniä. Kun moitin viranomaisia siitä, että he laiminlyvät velvollisuuksiaa hoitaa niitä ahdistelevia sairaita, niin viranomainen sanoo, että toisten hoidot ei minulle kuule. Jostakin kumman syystä minun asiat ja asioiden hoito kuuluu muille varsinkin niille ahdisteleville tahoille vaikka käräjäoikeus ei ole määrännyt edunvalvontaa taikka holhousta.
Koittappas tässä sitten rentoutua ja rauhoittua ja rentotua seuraavaa ahdistelua odotellessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olemme EU:n ihmisoikeustuomioistuimen orjia. Suomessa ei ole ihmisoikeustuomioistuinta. Emme saa ajatella ja toimia eri tavoin kuin EU-direktiivit määräävät. Minäkin olen päivittäin turvattomassa ja henkisesti levoton, kun äiti ei anna itsenäistyneen tyttären toimia ja ajatella omalla tavallaan. Hain poliisilta lähestymiskieltoa vanhemmilleni, mutta viranomaiset eivät tee mitään turvallisuuden lisäämiseksi.
Sosiaalivirastot auttavat vain juoppoja. Jos käyt vielä sossussa, huuhtele suusi kossulla ulko-oven edustalla, niin saat helpommin rahaa. Se on valtakunnallisesti havaittu.
Poliisi on toiminut lainvastaisesti. Heidän kuuluu pysäyttää vain tiellä, minkä kaikki tietävätkin. Täytyy olla varastaminen tai murha kyseessä, että he tunkeutuisivat kotiin.
Joitain vanhoja jääräpäitä ovat tunkeneet minun ja vanhempieni olemassaolon väliin kommentoimaan jotain mikä ei heille kuulune. Vaikka toimeentulotuella olenkin ja aikuinenkin, niin saan vanhemmiltani tukea olemassaolooni. Niin saa myös aikuinen naapurini, mutta heidän asiat kun ei muita kiinnosta. Minun asiat nyt kun kiinnostavat. Miksi kukaan ei ollut kiinnostunut naispuolisesta tuttavastani jolla oli kokonainen omakotitalo vanhemmiltaan? Minulle kun liikenee näkkileipä ja tupakkarahaa. Mistä he loppujenlopuksi moralisoivat minua? Siitä, että vihdoin ja viimein vaadin tavanomaisen ihmisen oikeuksia toteutuvaksi. Minulla kun on perustuslaillinen oikeus valita työ, ammatti, elinkeino, asuinpaikka ja muoto. Minulla on myös oikeus sosiaali ja terveyspalveluihin. Jälleen se kiperä kysymys, että miksi viranomaiset sallivat ulkopuolisten ahdistelun? Ehkäpä siksi, että kritisoin niitä samoja viranomaisia ihmisoikeusloukkaksista. Minussako se maailmankaikkeuden pahuus jälleen tiivistyi? Minä olen työtön ja työttömyysasioissa asiani hoitanut lain määrämällä tavalla. Ainoastaan ulkopuoliset ovat rakennelleet aasinsiltoja minun ja muiden rahojen ja tekemisten välille jopa silloin kun olen liukuhihnaurakkatyöstä auton vakuutusmaksun jälkeen nähnyt nälkää. Minä kun kehittelin työssäni jotain, niin varsinainen tuotto työstä kuului edelleen ulkopuolisten mielestä vanhemmilleni. Mikäli vanhemmiltani olisi minulle jotain irronnut, niin olisin edelleen menettänyt oikeuden valita asuinpaikan ja muodon ja seurustelukumppanin ja työn. Siksipä minulta riistetiin vapaus....
Näin Suomen diktatuurissa.