Kun keskikalja vapautui, olin noin 14-vuotias, aluksi otettiin silloin tällöin... ja loputhan kai tiedättekin.
Jo lapsena hillittömästä luonteesta oli kaikenlaista haittaa, ainakin ympäristön mielestä.
Tietystikkään ei tulevaisuutta rakennettu opiskelun varaan, vaikka jonkinlaista lahjakkuuttakin joissakin asioissa omattiinkin.
Hillitön kiihko ajoi luovaan hauskanpitoon ja rillutteluun ja siinä sivussa harrastettiin työntekoa huvien ja harrastuksien rahoittamiseksi.
Jossain vaiheessa elämää ,tavat asettuivat monella tapaa, mutta hillitön kaipuu juomameininkeihin kumminkin jatkui ja viinasteluun oli mennyt omat ja varastetut!
Olen onnistunut välttämään sosiaalisen-ja ruumiillisen rappion, vaikka olen juonut koko ikäni. Kumminkin aika toi myös ikää ja juomatapoihin tuli muutoksia...eli harvemmin ,mutta rajummin.
Tästähän seurasi armottomat Krapulat ja juomaputket. Joista selviteltiin aina kuitenkin kuiville, viimeistään kun kunto ja rahat oli loppu.
"Tasainen aika" huipentui keski-iän kynnyksellä tuttuun hillittömään kiihkoon , jossa rahaa paloi... ja nuoret naiset kuuluivat tietysti kuvioihin..
Vuosien kamppailu viinanhimoa vastaan ja rajut hillittömät juomaorgiat olivat rankkaa aikaa.
Jatkuvien kiusallisten pikkuikävyyksien takia päätin lopettaa...realistisesti ajatellen,siis pitää taukoa, jota on nyt jatkunut loppiasesta..tässä nyt ei varmaankaan ole mitään erikoisen ihmeellistä.
Mutta, henkinen tilani on "selvyyden" nyt jatkuessa ollut varsin omituinen. Olen rauhallinen ja tyyni, suorastaan tasapäinen tomppeli sekä tunnen itseni jotenkin tyhmäksi ja yksinkertaiseksi.
Kiihko on pois, hillitön luovuus on nolla, ei vauhdikkaita tunnehäiriöitä ja jopa seksikin on latistunut !. Huumorikaan ei viehätä? Olenko parantunut ,taantuakseni tohvelisankariksi jonka
maailmankuvaan ei mahdu mikään epänormalisoisuus...hehe.. hauska sana!
JA MIKÄ PAHINTA... 0len tyytyväinen olooni !
Jo lapsena hillittömästä luonteesta oli kaikenlaista haittaa, ainakin ympäristön mielestä.
Tietystikkään ei tulevaisuutta rakennettu opiskelun varaan, vaikka jonkinlaista lahjakkuuttakin joissakin asioissa omattiinkin.
Hillitön kiihko ajoi luovaan hauskanpitoon ja rillutteluun ja siinä sivussa harrastettiin työntekoa huvien ja harrastuksien rahoittamiseksi.
Jossain vaiheessa elämää ,tavat asettuivat monella tapaa, mutta hillitön kaipuu juomameininkeihin kumminkin jatkui ja viinasteluun oli mennyt omat ja varastetut!
Olen onnistunut välttämään sosiaalisen-ja ruumiillisen rappion, vaikka olen juonut koko ikäni. Kumminkin aika toi myös ikää ja juomatapoihin tuli muutoksia...eli harvemmin ,mutta rajummin.
Tästähän seurasi armottomat Krapulat ja juomaputket. Joista selviteltiin aina kuitenkin kuiville, viimeistään kun kunto ja rahat oli loppu.
"Tasainen aika" huipentui keski-iän kynnyksellä tuttuun hillittömään kiihkoon , jossa rahaa paloi... ja nuoret naiset kuuluivat tietysti kuvioihin..
Vuosien kamppailu viinanhimoa vastaan ja rajut hillittömät juomaorgiat olivat rankkaa aikaa.
Jatkuvien kiusallisten pikkuikävyyksien takia päätin lopettaa...realistisesti ajatellen,siis pitää taukoa, jota on nyt jatkunut loppiasesta..tässä nyt ei varmaankaan ole mitään erikoisen ihmeellistä.
Mutta, henkinen tilani on "selvyyden" nyt jatkuessa ollut varsin omituinen. Olen rauhallinen ja tyyni, suorastaan tasapäinen tomppeli sekä tunnen itseni jotenkin tyhmäksi ja yksinkertaiseksi.
Kiihko on pois, hillitön luovuus on nolla, ei vauhdikkaita tunnehäiriöitä ja jopa seksikin on latistunut !. Huumorikaan ei viehätä? Olenko parantunut ,taantuakseni tohvelisankariksi jonka
maailmankuvaan ei mahdu mikään epänormalisoisuus...hehe.. hauska sana!
JA MIKÄ PAHINTA... 0len tyytyväinen olooni !
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä se siitä taas alkaa, kun jaksat odottaa ja kaikki muuttuu jälleen hyväksi !
Kun on vuosikausia ollut elämäntapa, jossa juominen on pääasia ja kaikki tapahtuu jonkinasteisessa seilissä, kestää fyysinen ja psyykkinen palautuminen normaaliin olotilaan jonkin aikaa. Et ole vielä sopeutunut ilman viinaksia elämään, alussa se on kömpelöä kun jotain ikään kuin puuttuu...suruaikasi on kesken, jos vielä kaipaat.
Mutta jos eivät aivosi ole pahemmin vaurioituneet, kyllä ilo tulee takaisin elämään ja seksi ja luovuus ja varmaan tietynlainen elämän palokin. Malta odottaa!
Hyvin sanottu tuo äskeinen..ihminen kaipaa yleensä jotain kyllä tilalle, jos noinkin tilaa vievä harraste kuin juopottelu radikaalisti vähenee. Pitää tehdä asioita, jotka juopottelu estää..esim.lauantai-sunnuntaiaamuna urheileminen ilman krapulaa on sellainen (ja palkitsevaa). Ja syöminen palkitsee aina..yhden juopotteluillan hinnalla saa jo aika hyvät safkat kotona tai ulkona. Kyllä sitä henkistä vuoristorataa tulee selvällekin ennen pitkää...antaa tunnekuohujen tulla, eikä peitä niitä etanoliin!