moikka,
olen muutaman vuoden reilu parikymppinen. mulla ei ole varsinaisesti todettu mitään (julkinen terveydenhuolto on mitä on), mutta saan aika ajoin ahdistuskohtauksia, joista saattaa seurata paniikkikohtaus.
miten tällaisten kohtausten kanssa sitten eletään? ja miten niitä pystyy ehkäisemään..??? olisin enenmmäin kuin kiitollinen tällaisista vinkeistä, sillä tämä alkaa jo vaikuttamaan parisuhteeseeni niin pahasti, että pelkään jääväni yksin.
saatan esimerkiksi ahdistua siitä, ettei poikaystäväni vastaa puhelimeen silloin, kun yritän soittaa esim. ennen nukkumaan menoa. ja kun ahdistus pääsee tarpeeksi pahaksi lähetän hänelle kymmeniä tekstiviestejä, ihan todella menetän kontrollin. ja sitten poikaystävälläni menee hermot ja hän sanoo, ettei halua nähdä minua ennen kuin olen taas normaali oma itseni. ja sitten olemme erillämme vähän aikaa ja jatkamme taas yhdessä.
suurin ongelma on siis siinä, että poikaystäväni todella rakasta sitä minun oikeaa minääni, joka on suurimman osan ajasta esillä, mutta hän todella VIHAA sitä minää, joka näiden ahdistuskohtausten myötä tulee esille. kaikesta huolimatta hän on tukenut minua, onneksi..
tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni.. olemme seurustelleet reilun vuoden. koko ajan on ollut enemmän tai vähemmän tällaista. minun puolestani asioille voisi jo löytyä ratkaisu. tiedän, että kaikkeen vaikuttaa paljon se, että tapasimme poikaystäväni kanssa muutama viikko sen jälkeen, kun olin menettänyt läheisen sukulaiseni. kuitenkin olen käsitellyt hänen kuolemansa ja hyväksynyt sen. tuntuu vain, että minulla on joku yleinen menettämisen pelko, etten uskalla luottaa siihen, että poikaystäväni pysyy, vaikka emme puhuisikaan puhelimessa aivan joka päivä.
rakastan häntä niin, että sydäntä kipristelee. onko mitään keinoa, jolla ahdistuskohtaukset saisi lieventymään ja meidän ongelmamme pienentymään..?
olkaa kilttejä ja auttakaa samassa tilanteessa olevat/olleet.
olen muutaman vuoden reilu parikymppinen. mulla ei ole varsinaisesti todettu mitään (julkinen terveydenhuolto on mitä on), mutta saan aika ajoin ahdistuskohtauksia, joista saattaa seurata paniikkikohtaus.
miten tällaisten kohtausten kanssa sitten eletään? ja miten niitä pystyy ehkäisemään..??? olisin enenmmäin kuin kiitollinen tällaisista vinkeistä, sillä tämä alkaa jo vaikuttamaan parisuhteeseeni niin pahasti, että pelkään jääväni yksin.
saatan esimerkiksi ahdistua siitä, ettei poikaystäväni vastaa puhelimeen silloin, kun yritän soittaa esim. ennen nukkumaan menoa. ja kun ahdistus pääsee tarpeeksi pahaksi lähetän hänelle kymmeniä tekstiviestejä, ihan todella menetän kontrollin. ja sitten poikaystävälläni menee hermot ja hän sanoo, ettei halua nähdä minua ennen kuin olen taas normaali oma itseni. ja sitten olemme erillämme vähän aikaa ja jatkamme taas yhdessä.
suurin ongelma on siis siinä, että poikaystäväni todella rakasta sitä minun oikeaa minääni, joka on suurimman osan ajasta esillä, mutta hän todella VIHAA sitä minää, joka näiden ahdistuskohtausten myötä tulee esille. kaikesta huolimatta hän on tukenut minua, onneksi..
tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni.. olemme seurustelleet reilun vuoden. koko ajan on ollut enemmän tai vähemmän tällaista. minun puolestani asioille voisi jo löytyä ratkaisu. tiedän, että kaikkeen vaikuttaa paljon se, että tapasimme poikaystäväni kanssa muutama viikko sen jälkeen, kun olin menettänyt läheisen sukulaiseni. kuitenkin olen käsitellyt hänen kuolemansa ja hyväksynyt sen. tuntuu vain, että minulla on joku yleinen menettämisen pelko, etten uskalla luottaa siihen, että poikaystäväni pysyy, vaikka emme puhuisikaan puhelimessa aivan joka päivä.
rakastan häntä niin, että sydäntä kipristelee. onko mitään keinoa, jolla ahdistuskohtaukset saisi lieventymään ja meidän ongelmamme pienentymään..?
olkaa kilttejä ja auttakaa samassa tilanteessa olevat/olleet.
Vastaukset 6
Vanhimmat
hmm..mulla alkoi kanssa ahdistushäiriö tai vastaava kun aloin seurustella 16-17 vuotiaana vakavasti.
Ja mullakin oli tuo että lähetin sen kymmenen viestiäkin,niin että herralla meni hermo..Kävin psykologillakin juttelemassa ilman että mitään apua sain.Sitten se ajan kanssa alkoi helpottamaan kunnes poikaystävä halusi erota.Sain kovan paniikkikohtauksen,oksentelin enkä nukkunut moneen yöhön..Jotekin oltiin sitten pitkän aikaa on/off suhteessa jolloin mun ahdistus alko häviämään ja kun lopullinen ero tuli ahdistus hävis kokonaan. Ero tuli mielestäni siksi ettei poikaystävä vaan jaksanut katsella mun pahaa oloa. En tietenkään tarkoita että teille näin kävisi ja toivottavasti ei käy.
Sitten 19 vuotiaana otin lääkityksen (citalopram) ettei ahdistus uusiutuisi. Tapasin vähän ajan päästä miehen jolle ilmoitin heti että mulla on muuten tälläinen ongelma että jos et kestä sitä niin turha meidän on edes yrittää..Nyt meillä tulee neljä vuotta täyteen ja meillä on ihana lapsikin:)
Jos käytät kofeiinia (kahvia, teetä, energiajuomia, kolajuomia, suklaata jne.), lopeta se täydellisesti, kofeiini aiheuttaa valtaosan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä, sekä masennuksesta.
http://qmies.blogit.fi/
perustelemaan väitteesi
"kofeiini aiheuttaa valtaosan ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöstä, sekä masennuksesta."`?????
lääkäritkään ole sitä mieltä!, sinäkö tiedät paremmin kuin hei?
Olen postannut tänne ainakin kiljoona kertaa sen kohdan Eviran kofeiinitutkimuksesta, jossa asia todetaan yksiselitteisesti. Se löytyy myös tämän sivun lopusta. Tämän asian minä tiedän paremmin kuin lääkärit.
http://qmies.blogit.fi/kofeinismin-etiologiasta-ja-testaamisesta/
saan toki kohtauksia muistakin asioista, mutta tämä on se mikä minua eniten vaivaa.
sain paniikkikohtauksen esim. auton hajotessa. ja saan silloin, kun vanhempani riitelevät ja yleensä opiskeluun liittyvissä asioissa. jotkut opiskelujutut on edelleen rästissä syksyltä, koska pelkkä niiden ajatteleminen aiheuttaa paniikin. tiistaina onneksi lääkäri, toivottavasti saan lääkityksen.
joo mene ihmeessä lääkäriin ja käytä sitä lääkitystä, jonka saat. Ei oo mitään häpeetä käyttää lääkkeitä, koska tosiaan niitä tarvii. En haluaisi loupua omistani ikinä.