Asiani liittyy ahdistuneisuushäiriöön, josta haluan saada tietoa ja muiden mielipiteitä.
Olen 14-vuotias poika ja käyn normaalisti yläastetta niin kuin kaikki muutkin ikäiseni täällä. Harrastan salibandya ja olen kahdeksannella luokalla. Ala-asteella 6. luokalla minua kiusattiin lähes joka päivä yhden mielestäni narsistisen henkilön ja toisen vähän ylimielisen henkilön taholta. Olin normaali koulua käyvä lapsi ja leikin kuten kaikki muutkin ikäiseni tuolloin. Silti nämä henkilöt kiusasivat minua ja koin itselleni masennusta sen takia. Yläasteella luokat vaihtuivat ja pääsin todella mieleiseen luokkaan, jossa olen sivistynyt paljon verrattuna ala-asteeseen. Numerot ja itseluottamus nousivat ja elämä hymyili. Pääsin vihdoin kauemmas noista kiusaajista!
Noh, ala-asteelta minulle jäi kuitenkin pelko noista kahdesta kiusaajasta. Tällä hetkellä olen 8.-luokalla näen heitä lähes joka päivä. He eivät kiusaa minua samallalailla kuin ala-asteella, mutta silloin tällöin kuulen heidän puhuvan jotain pahaa minusta selän takana (esimerkiksi pelkkien jalkojenheiluttamisesta). Se todellakin vituttaa minua enkä tiedä, mitä minun tulisi tehdä, jotta he lopettaisivat negatiivisen asenteensa minua kohtaan. Kouluunmeneminen tuntuu aina ahdistavalta ja joka päivä mietin, että mitä nuo kaksi henkilöä ovat tälle päivälle keksineet. Joka päivä mieleeni pulpahtaa jokin ajatus heistä. Opettajille en ole kertonut mitään, koska se tuntuu mielestäni turhalta, ei narsistisia henkilöitä saada muuttamaan tapojansa tuosta vaan.
Minusta tuntuu, että tämä pelontunne johtuu vähän itsestänikin. Tiedän ettei mitään pelättävää ole, mutta silti sitä tulee ihan turhistakin tilanteista. Luulen, että minulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden ahdistuspelko. Itseluottamukseni on laskenut, vaikka sitä pitäisi olla todella paljon, koska koulussa menee hyvin ja harrastuksessa olen saanut arvostusta. Ennen olin iloinen, mutta nykyään negatiivinen. Jos mieleni olisi iloisempi, minulla saattaisi olla tällä hetkellä tyttöystäväkin ja paljon enemmän kavereita (niitä on kyllä, mutta ainoastaan koulussa).
Haluan tästä tunteesta eroon ja olen ajatellut kertoa vanhemmilleni ahdistuksesta. Kuten varmasti näette tästä tekstistä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti ettei kukaan valita kirjoitusvirheistäni ja sen seurauksena mieleeni jälleen nousisivat nämä kaksi "koulukiusaajaa".
Eli haluan varmistusta siitä, että onko minulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja kannattaako minun harkita SSRI-lääkitystä. Nostaisiko tuo lääkitys mieltäni, joka tällä hetkellä on melko tylsä verrattuna muihin (jatkuvan masennuksen takia).
Olen 14-vuotias poika ja käyn normaalisti yläastetta niin kuin kaikki muutkin ikäiseni täällä. Harrastan salibandya ja olen kahdeksannella luokalla. Ala-asteella 6. luokalla minua kiusattiin lähes joka päivä yhden mielestäni narsistisen henkilön ja toisen vähän ylimielisen henkilön taholta. Olin normaali koulua käyvä lapsi ja leikin kuten kaikki muutkin ikäiseni tuolloin. Silti nämä henkilöt kiusasivat minua ja koin itselleni masennusta sen takia. Yläasteella luokat vaihtuivat ja pääsin todella mieleiseen luokkaan, jossa olen sivistynyt paljon verrattuna ala-asteeseen. Numerot ja itseluottamus nousivat ja elämä hymyili. Pääsin vihdoin kauemmas noista kiusaajista!
Noh, ala-asteelta minulle jäi kuitenkin pelko noista kahdesta kiusaajasta. Tällä hetkellä olen 8.-luokalla näen heitä lähes joka päivä. He eivät kiusaa minua samallalailla kuin ala-asteella, mutta silloin tällöin kuulen heidän puhuvan jotain pahaa minusta selän takana (esimerkiksi pelkkien jalkojenheiluttamisesta). Se todellakin vituttaa minua enkä tiedä, mitä minun tulisi tehdä, jotta he lopettaisivat negatiivisen asenteensa minua kohtaan. Kouluunmeneminen tuntuu aina ahdistavalta ja joka päivä mietin, että mitä nuo kaksi henkilöä ovat tälle päivälle keksineet. Joka päivä mieleeni pulpahtaa jokin ajatus heistä. Opettajille en ole kertonut mitään, koska se tuntuu mielestäni turhalta, ei narsistisia henkilöitä saada muuttamaan tapojansa tuosta vaan.
Minusta tuntuu, että tämä pelontunne johtuu vähän itsestänikin. Tiedän ettei mitään pelättävää ole, mutta silti sitä tulee ihan turhistakin tilanteista. Luulen, että minulla on jonkin sortin sosiaalisten tilanteiden ahdistuspelko. Itseluottamukseni on laskenut, vaikka sitä pitäisi olla todella paljon, koska koulussa menee hyvin ja harrastuksessa olen saanut arvostusta. Ennen olin iloinen, mutta nykyään negatiivinen. Jos mieleni olisi iloisempi, minulla saattaisi olla tällä hetkellä tyttöystäväkin ja paljon enemmän kavereita (niitä on kyllä, mutta ainoastaan koulussa).
Haluan tästä tunteesta eroon ja olen ajatellut kertoa vanhemmilleni ahdistuksesta. Kuten varmasti näette tästä tekstistä, pyrin kirjoittamaan mahdollisimman asiallisesti ettei kukaan valita kirjoitusvirheistäni ja sen seurauksena mieleeni jälleen nousisivat nämä kaksi "koulukiusaajaa".
Eli haluan varmistusta siitä, että onko minulla sosiaalisten tilanteiden pelko ja kannattaako minun harkita SSRI-lääkitystä. Nostaisiko tuo lääkitys mieltäni, joka tällä hetkellä on melko tylsä verrattuna muihin (jatkuvan masennuksen takia).
Vastaukset 5
Vanhimmat
puoleen ja sitä kautta sitten sieltä lääkäriin. Mitä todennäköisemmin et saa SSRI-lääkkeitä, olethan vasta 14 vuotias, jos oikein ymmärsin.
Eikä kyseessä oikein ole varsinainen sos.fobia. Keskustele vanhempiesi kanssa, on hyvä kun olet päätynyt siihen ratkaisuun.
Tsemppiä!
Ne kiusaajat, niillä vasta huono itseluottamus onkin kuule. Sun on laitettava kampoihin niille, muuten ei kiusaus lopu, olen pahoillani. Jos et tunne rohkeutta siihen niin sitten esität rohkeaa ja periksi et saa antaa.
Kun he seuraavan kerran sulle pottuilevat tai vinoilevat vastaapa samalla mitalla ja ääni ei sitten piipitä :)
Jos käyvät tönimään tms niin yksinkertaisesti TÖNÄISET TAKAISIN ja edelleen, periksi et anna.
Jokaisella on oikeus elää ilman kiusaamista ja jos ei muuten mene perille niin kova kovaa vastaan sitten.
Koin kiusausta vuoden vaikka miten räpistelin ja pistin vastaan, sitten riitti, toinen sai potkut arvostetusta virasta, mä saikun ja masiksen mutta en vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta. Masikseni hoituu kyllä, tää toinen vie mukanaan tekojensa seurausten tietoa valvirassa loppuelämänsä.
Ei ikäisellesi SSRI-lääkkeitä määrätä, mutta voisit kokeilla led-valoahoitoa korvakäytävän kautta aivoihin:
http://www.valkee.fi/
Puhuminen auttaa aina. Varmasti vanhempasikin ovat huomanneet sinun muuttuneen hieman alavireiseksi. Kerro heille kiusaajista. Terveydenhoitajalle voisit myös puhua tilanteesta. Varo uskoutumasta "parhaalle kaverille", sillä selkään puukottajia löytyy. Ammattilaisen apu on ammattimaista ja heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Pääset tuosta varmasti yli. Jos nyt saat asian hoidosta hyvän muiston, uskallat pyytää apua silloin kun sitä uudestaan tarvitset. Masennuksella on tapana uusiutua. Lääkitys on mielestäni sinun tilanteessa liian aikaista aloittaa.
Hakkaa ne tyypit niin että ne makaa kuukauden letkuissa niin ei varmaan kiusaa enää.