Eli sellaista asiaa, että missä vaiheessa te muut nuoret äidit olette ruvenneet toivomaan pikkukakkosta ja missä vaiheessa on sitten ruvettu tuumasta toimeen ja yrittämään?
Olisi kiva myös tietää millaisia ikäeroja nuorten äitien lapsilla on ja perusteluja päätökselle?
Itse olen 8 kk vanhan pojan 19-vuotias äiti ja kärsin hirveästä vauvakuumeesta ja miehen kanssa ollaan asiasta keskusteltukin, että toinen lapsi olisi tietenkin tervetullut mutta ei ehkä vielä.
Itselläni on koulua vielä käymättä, mutta olen nyt kahden vaihtoehdon välissä. Toinen vaihtoehto on lähteä kouluun, tehdä töitä ja tähän menisi ainakin se kolme vuotta. Toinen vaihtoehto on tehdä toinen lapsi ja olla kahden kanssa pari vuotta kotona ja sitten mennä kouluun ja tehdä töitä kaikessa rauhassa.
Kouluaikana en tahdo olla raskaana, joten se vaihtoehto ei kiinnosta, että kävisin koulun ja siitä äitiyslomalle. Silloin se on mielestäni sama, kuin että käy sen koulun myöhemmin.
Sydän sanoo, että toisen lapsen aika olisi nyt ja että kouluja ehdin käymään koko loppuikäni.
Sydän sanoo myös, että lapsella on hyvä olla sisaruksia.
Ainut mikä huolettaa, on taloudellinen tilanne, vaikkakin hyvin pärjäämme ilman mitään sossun tukia.
Olen kylläkin ajatellut, että todellinen rahanmeno alkaakin vasta sitten kun lapsi on isompi, eikä enää pikkuvauva. Kun ollaan siinä vaatteiden kulutus/kasvupyrähdys/kalliit harrastukset iässä, olen todennäköisesti jo töissä hankkimassa rahaa.
Mutta olisi kiva kuulla kokemuksia :) päätös kouluun menemisestä pitäisi tehdä tässä muutaman kuukauden sisällä, mutta vaakakuppi kyllä kieltämättä kallistuu sinne pikkukakkosen puolelle..
Olisi kiva myös tietää millaisia ikäeroja nuorten äitien lapsilla on ja perusteluja päätökselle?
Itse olen 8 kk vanhan pojan 19-vuotias äiti ja kärsin hirveästä vauvakuumeesta ja miehen kanssa ollaan asiasta keskusteltukin, että toinen lapsi olisi tietenkin tervetullut mutta ei ehkä vielä.
Itselläni on koulua vielä käymättä, mutta olen nyt kahden vaihtoehdon välissä. Toinen vaihtoehto on lähteä kouluun, tehdä töitä ja tähän menisi ainakin se kolme vuotta. Toinen vaihtoehto on tehdä toinen lapsi ja olla kahden kanssa pari vuotta kotona ja sitten mennä kouluun ja tehdä töitä kaikessa rauhassa.
Kouluaikana en tahdo olla raskaana, joten se vaihtoehto ei kiinnosta, että kävisin koulun ja siitä äitiyslomalle. Silloin se on mielestäni sama, kuin että käy sen koulun myöhemmin.
Sydän sanoo, että toisen lapsen aika olisi nyt ja että kouluja ehdin käymään koko loppuikäni.
Sydän sanoo myös, että lapsella on hyvä olla sisaruksia.
Ainut mikä huolettaa, on taloudellinen tilanne, vaikkakin hyvin pärjäämme ilman mitään sossun tukia.
Olen kylläkin ajatellut, että todellinen rahanmeno alkaakin vasta sitten kun lapsi on isompi, eikä enää pikkuvauva. Kun ollaan siinä vaatteiden kulutus/kasvupyrähdys/kalliit harrastukset iässä, olen todennäköisesti jo töissä hankkimassa rahaa.
Mutta olisi kiva kuulla kokemuksia :) päätös kouluun menemisestä pitäisi tehdä tässä muutaman kuukauden sisällä, mutta vaakakuppi kyllä kieltämättä kallistuu sinne pikkukakkosen puolelle..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta suunnitelmasi kuullostaa todella hyvälle ja ihanalle!:) Kun toinen on kuitenkin suunnitteilla niin miksi mennä töihin pariksi vuodeksi ja sitten taas kotiin. Kun voit olla nyt kotona ja nähdä kun lapsesi kasvaa ja saada vielä toinenkin käärö:)
En kyllä ole paras neuvomaan:D Olen 20v ja odotan esikoistani viikolla 21 1
Pakko kommentoida viestiisi, että eihän se mies ole sitä varten, että tehdään lapsia vaan sitä varten, että saadaan jakaa elämä ja kaikki on niin paljon hienompaa yhdessä.. En myöskään ymmärrä lausettasi 'Koska minut on luotu tänne sitä varten, että saan tehdä lapsia ja elää heidän kanssaan:) ' sillä jos sullei ole vielä yhtään omaa lasta, niin et tiedä millaista arki oikeasti on sitten, kun siitä ei enään eroon pääse vaan se vastuu on kokoajan ja koko elämä toiselle annettava.. En halua lannistaa, mutta odota nyt ensin miten lapsesi kanssa arki lähtee ja kuluu, äläkä odota liikoja, ettet pety.. Nopeasti putoaa pilvilinnoista, kun lapsen kanssa elelee, varsinkin jos lapsen isä ei ole mukana elämässä vaan saat pärjätä omillasi - myös silloin, kun olet kipeä tai väsynyt tai uuden raskauden ongelmien vuoksi liikuntakiellossa tms.. Voimia ja jaksamista, toivotaan, ettet putoa liian korkealta vaan oikeasti nautit elämästä lapsesi kanssa :)
Anteeksi nyt vain. Jotenkin tuntuu tuo juttusi kyllä äärettömän lapselliselta.
Odotat lasta ja sinulla ei ole mitään hajuakaan siitä, mitä tulevaisuus sen ensimmäisenkin lapsen kanssa on. Silti haaveilet jo toisesta lapsesta, jonka sinulle se unelmien mies siittäisi...
Oikeasa elämässä rakennetaan ensiksi parisuhde. Sen jälkeen sitten perheen perustaminen tapahtuu, jos parisuhde on niin luja, että sen kestää ja molemmat sitä haluavat.
Tätä en teiniäideistä ymmärrä: isä ei kuvioissa ole ja se ensimmäinen lapsikin on ehkä vielä syntymättä, mutta seuravista johaihatellaan. Rahaa ei tule ehkä mistään, mutta kuvitelmat siitä, että kaikki aina järjestyy, ovat suuret.
Huh huh...
Me saatiin esikoisemme 2008 kesäkuussa, itse olin 18v ja mies 26v. Oltiin jo päätetty, et halutaan toinen heti perään eikä edes aloitettu ehkäisyä. Ei mitenkään yritetty, vaan ajateltiin, et toinen tulee kun on tullakseen. Sain keskenmenon syksyllä, mutta seuraavana kesänä tulin uudelleen raskaaksi ja nyt toinen tulossa, syntyy hetkenä minä hyvänsä (nyt rv 33 3, mutta esikoinen keskonen ja melko varmasti tämä toinenkin.. juur pääsin toissapäivänä sairaalasta kotiin ja lääkärit epäili ettei pysyisi edes vkl:n yli masussa..). Esikoinen nyt 1v 7kk ja ikäero tuntuu hyvältä. Esikoinen on kuuro eikä vielä kävelekään kuin kolme askelta, mutta onhan hänellä aikaa, ei olla huolissaan kehittymisestään ko on keskonen ja vieläpä hirmu rauhallinen ihmettelijä, jolla ei oo koskaan kiire minnekään :)
Ja itsekkin ajattelin että on hyvä saada lapset noin kakskymppisenä:)Ollaan miehen kanssa aateltu että kun kevät alkaa niin annnettais tulla jos on tullakseen:)
ja pikkukakkosen kun olin 20 v. Nyt odotan kolmatta iällä 22v :)
kotona olen ollut lukion loppuun saamisesta asti eli kohta 3 v.
Olen onnekas kun pystymme elämään hyvin pelkästään miehen palkalla ja itsellä on vielä aikaa miettiä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä työkseni/opiskella.
tsemppi sulle ja muille nuorille mameille!
Minä ja mun aviomies saatiin ensimmäinen lapsi kun olin 18 ja mies 25. Me tehtiin niin että mä menin heti äitiysloman jälkeen (n.3kk) kouluun ja töihin, ja isä jäi poikansa kanssa kotiin. Kun vuoden kuluttua valmistuin, jäin hoitovapaalle ja mies meni töihin. Nyt on toinen tulossa, syntyy keväällä. Vietän pienemmän kanssa kotona n.1,5 vuotta ja sitten palaan koulun penkille. Tällä kertaa amk:hon. Ikää meillä nyt 20v, 27v ja kohta 2v.