Oon yksinäinen 20 vuotias tyttö. Mulla ei oo yhtäkään hyvää ystävää, ei oo ikinä ollut poikaystävää. Liikun aina yksin ulkona enkä vaan uskolla tosta noin mennä juttelemaan uusille ihmisille. Kärsin myös paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Harmittaa kun nuoruus menee hukkaan, tai tykkäisin olla kavereitten kanssa ja liikkua enemmän ulkoa, mutta eihän tälle mitään voi... Useimmat vaan sanoo että aloita uusi harrastus, mutta en mä tosta noin vaan uskolla uusien ihmisten pariin mennä.. :( Onko täällä ketään joku tuntee samalla lailla ja haluis vaikka alkaa mailailemaan?
yksinäinen minä
......
8424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En minäkään, eikä moni muukaan uskalla mennä juttelemaan uusi ihmisille.
Varmasti saat hyviä ystäviä ja sen mukavan nuoren miehenkin tulet löytämään. Jännitys- ja pelko-oireesi eivät ole esteenä, ehkä ne hieman hidastavat. Joku nuori mies tulee vastaan ja sanoo että "minä pidän sinusta juuri tuollaisena".
Yksinäinen minäkin olen, vaikka kavereita on. Niin sanottua hyvää ystävää/parasta ystävää ei ole. Näitä mainitsemiani kavereita näen opiskelupaikassani enkä juuri koskaan vapaa-ajalla, mikä aiheuttaa välillä yksinäisyyden tunteen ja laittaa ajattelemaan, että olisi kiva, jos joku heistä edes ottaisi yhteyttä ja kutsuisi johonkin tai jos olisi tyttöystävä. Itse taas olen sen verran laiska, etten jaksa ottaa heihin mitään yhteyttä ja kysyä, mitä tehtäisiin tms. En myöskään koe, että he haluaisivat minut mukaansa mihinkään, vaikka joku välillä kysyykin, miksi en ollut sielläjasiellä silloinjasilloin heidän kanssaan. En ollut, kun ei kutsuttu eikä edes mainittu minulle asiasta. Muutoin olisin saattanut mennä.
Olen jo sen verran tottunut tähän nykyiseen tilaan, että viihdyn melko hyvin itsekseni. Baareissa tai muualla en yksin jaksa käydä. Yksinäisyyden tunteen saan usein pois liikunnalla ja muulla hyödyllisellä puuhalla.
Ja enpä muuten minäkään uskalla tai kehtaa mennä juttelemaan vieraille henkilöille niitä näitä. Tervehdykset, toivotukset ym. kohteliaisuudet sekä neuvojen kysyminen onnistuu jotenkin.
onko sulla edes kavereita?
Mistäpäin olet?
Minulla ainakin on poikaystävä mutta toisaalta ei ole edes kavereita, eli puhelimessa on vain yksi numero. :) Ei ole tuttujakaan, ei ketään muuta, jota kiinnostaisi asiani.
Tervehdys.
Mainitsit olevasi 20 v. tyttö ja kärsiväsi myös paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Olet nuori joten hyvin paljon on tehtävissä elämänlaatusi parantamiseksi. Pidä nykytilanteesi vasta lähtökohtana,josta suunta on vain eteenpäin. Varaudu takapakkeihin,mutta pidä tiukasti tavoite paremmassa.
Onko mainitsemasi paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko diagnosoitu?
Lääkärisi on (jos olet lääkärin hoidossa) varmasti kertonut sinulle Paniikkihäiriöstä faktat ja sen hoidosta.
Hoidon perusteenahan on poistaa paniikkikohtaukset,ennakkopelko kohtauksista ja häiritsevä ahdistavien tilanteiden välttäminen sekä mahdolliset mielialahäiriöt,kuten masennus.Tärkeää on myös toimintakyvyn palauttaminen ja elämänlaadun korjaaminen.
Paniikkihäiriön lääkehoito on usein luonteeltaan "estolääkitystä" . Lääkehoitona käytetään nykyisin ns.serotoniinilääkkeitä. Serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet ovat tehokkaita paniikkikohtausten,välttämiskäyttäytymisen ja häiriöön usein liittyvän masennuksen hoidossa. Serotoniini- lääkitys jatkuu säännöllisenä usein vielä puolivuotta, vaikka potilas olisi jo oireeton ja lääkitys lopetetaan hitaasti viikkojen kuluessa. Haittavaikutukset lääkityksestä ovat tietenkin yksilöllisiä; pahoinvointi,päänsärky,hikoilu,unettomuus sekä seksuaaliset vaikutukset ovat yleisimpiä , mutta nekin hoidon alkuvaiheessa. Pitää myös muistaa se, että lääkitys saattaa aluksi tuntua pahentavan oireita,mutta sitä ei kannata säikähtää. Psykoterapia on myös hyväksi todettu.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi tavallisimmista ahdistuneisuushäiriöistä.
Sosiaalisten tilanteiden pelko syntyy altistavien perinnöllisten tekijöiden ja haitallisten sosiaalisten kokemusten vuorovaikutuksessa. Osa ihmisistä reagoi jo vauvana ylivireystilalla odottamattomiin ja uusiin tapahtumiin. Tällaisille temperamentiltaan hyvin herkille lapsille saattaa kehittyä sosiaalisten tilanteiden pelko täysin normaalissa kasvuympäristössä.Toisaalta temperamentiltaan vähemmänkin herkälle lapselle tai nuorelle saattaa kehittyä sosiaalisten tilanteiden pelko,mikäli hän joutuu toistuvasti nöyryyttäviksi tai häpeällisiksi kokemiinsa tilanteisiin. Myös lapsen krooninen stressi,esimerkiksi vanhempien jatkuva riitely, altistaa sosiaalisten tilanteiden pelolle. Lieväoireinen nuoruudessa alkanut sosiaalisten tilanteiden pelko saattaa parantua ilman hoitoakin ,valitettavasti vaikeimilla tapauksilla on tapana kroonisoitua.
Jos oireesi tuntuvat ylipääsemättömiltä,ammattiauttajia on käytettävissäsi.
ter. R.R.
Pääsin sosiaalisista peloista kun rohkeasti rupesin menemään sellaisiin tilanteisiin, ja lopulta totuin. Ei tarvinnu mitään psykopaattiterapiaa tai srsrsrurrussurrur-lääkkeitä, tai muutakaan mikä tuhoaa aivot.
Itse olin todella samanlainen viitisen vuotta takaperin. Oikeastaan se "aikuistuminen", jos minun kohdallani voisi sitä siksi kutsua, aiheutti muutoksia asenteessa. Itselleni se alkoi amk:hon astuessa, tai no, oikeastaan vasta ulkomaille matkustaessa. Jokaiselle ihmiselle eri asiat laukaisevat nämä ajatukset, joilla tajuaa olevansa oikea ihminen, vaikkakine erilainen semmoinen :)
Mutta jos haluat mailailuseuraa, laita ihmeessä mailia seuraavaan osoitteeseen: [email protected]