verisen pilven alla, yhä vieläkin täällä vaeltaa, maailman loppuun asti.
"Maailmassa on nyt monenlaisia kansoja; mutta kristityt muodostavat erikoisen, valitun kansan, joka ei ole pelkkä ecclesia, kirkko eli kansa, vaan sancta, catholica, christiana[175], se on kristillinen pyhä kansa, joka uskoo Kristukseen ja jota kutsutaan siitä syystä kristilliseksi kansaksi, ja jolla on Pyhä Henki, joka sitä päivä päivältä pyhittää, ei ainoastaan syntein anteeksi-annolla, jonka Kristus on hankkinut (kuten antinomistit tyhmyydessään luulottelevat[176]), vaan myöskin syntien poispanemisella, poishiomisella ja kuolettamisella, josta syystä heillä onkin pyhän kansan nimi. Pyhä, kristillinen kirkko on siis samaa kuin kristitty ja pyhä kansa, tahi koko kristikunta. Vanhassa Testamentissa käytetään nimitystä Jumalan kansa."
"Ja jos lasten-uskossa olisi käytetty sanoja, minä uskon, että on olemassa kristillinen, pyhä kansa, niin olisi helposti tullut vältetyksi koko kurjuus, mikä nyt on johtunut tuosta hämärästä, vierasperäisestä sanasta "kirkko". Sillä sana kristillinen, pyhä kansa, olisi selvästi ja vastaansanomattomasti selvittänyt meille, mikä kirkko on ja mikä sitä ei ole. "
"Mutta kun "lasten-uskossa" käytetään tuota hämärää sanaa "kirkko", kompastuu yksinkertainen ihminen tuohon kivirakennukseen, jota sanotaan kirkoksi, ja joka maalataan heidän eteensä; Mutta ecclesia ei tarkoita ainoastaan apostolisen ajan pyhää, kristillistä kansaa, joka aikoja sitten on kuollut, vaan aina maailman loppuun saakka eläviä. Pyhän Paavalin opin mukaan onkin maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee per redemptionem[177], armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki per vivificationem et sanctificationem[178], jokapäiväisen syntien poishiomisen ja elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää ja edistymme kaikenlaisissa hyvissä töissä emmekä vanhoissa pahoissa teoissa, kymmenen käskyn tahi lain kahden taulun vaatimusten mukaan."
" Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi, tai ainoastaan pieniä lapsia. Sellaisia vanhoja valitettavasti on ainoastaan vähän. Ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä, lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksi antamisesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."
"Sillä hyljättyään kymmenet käskyt, jota he eivät ymmärrä, saarnaavat he kuitenkin paljon Kristuksen armosta, sekä vahvistavat ja lohduttavat niitä, jotka vielä elävät synneissä, ettei heidän muka tarvitse peljätä ja kauhistua syntejä, sillä ne ovat kaikki poistetut Kristuksen kautta: ja kuitenkin he näkevät ja sallivat ihmisten vaeltaa julkisissa synneissä, uudistamatta tai parantamatta elämäänsä. Siitä voi selvästi huomata, etteivät he tosiaankaan ymmärrä oikein uskoa ja Kristusta ja juuri saarnallaan tekevät tyhjäksi hänen työnsä. Sentähden on varmaa, ettei heillä ole eivätkä he ymmärrä Kristusta enemmän kuin Pyhää Henkeäkään ja heidän lörpöttelynsä on pelkkää vaahtoa kielen päällä."
"Lasten-usko" opettaa meille siis, kuten sanottu, että maan päällä täytyy olla olemassa kristillinen, pyhä kansa aina maailman loppuun asti. Sillä se on uskonkappale, joka ei voi lakata olemasta voimassa, kunnes tapahtuu se, minkä Kristus on luvannut (Matt. 28: 20): Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. "
"Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti. Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta. Äläkä eksy kyselemään, miten pyhä henkilö sakramentin jakaja on, yksi- vai kaksivaimoinenko j.n.e.[193] Sillä sakramentti ei ole sen, joka sen toiselle ojentaa, vaan sen, jolle se ojennetaan, vaikkei antaja itse sitä nauttisikaan. Ainoastaan se joka nauttii sakramentin, saa siitä koituvan siunauksen. "
"Sakramentti, hän sanoo (Ef. 5: 32), on Kristus ja hänen kirkkonsa (seurakuntansa); se tietää, Kristus ja kirkko ovat yksi ruumis kuten mies ja vaimo; mutta se on suuri salaisuus, jonka käsitämme ainoastaan uskon kautta: sitä emme voi nähdä, emmekä siihen koskea: sentähden on se sakramentti, se tietää salattu asia, "
http://www.koistinen.se/Kirkolliskokouksista ja Kirkosta 1539.htm#_ftnref195
"Maailmassa on nyt monenlaisia kansoja; mutta kristityt muodostavat erikoisen, valitun kansan, joka ei ole pelkkä ecclesia, kirkko eli kansa, vaan sancta, catholica, christiana[175], se on kristillinen pyhä kansa, joka uskoo Kristukseen ja jota kutsutaan siitä syystä kristilliseksi kansaksi, ja jolla on Pyhä Henki, joka sitä päivä päivältä pyhittää, ei ainoastaan syntein anteeksi-annolla, jonka Kristus on hankkinut (kuten antinomistit tyhmyydessään luulottelevat[176]), vaan myöskin syntien poispanemisella, poishiomisella ja kuolettamisella, josta syystä heillä onkin pyhän kansan nimi. Pyhä, kristillinen kirkko on siis samaa kuin kristitty ja pyhä kansa, tahi koko kristikunta. Vanhassa Testamentissa käytetään nimitystä Jumalan kansa."
"Ja jos lasten-uskossa olisi käytetty sanoja, minä uskon, että on olemassa kristillinen, pyhä kansa, niin olisi helposti tullut vältetyksi koko kurjuus, mikä nyt on johtunut tuosta hämärästä, vierasperäisestä sanasta "kirkko". Sillä sana kristillinen, pyhä kansa, olisi selvästi ja vastaansanomattomasti selvittänyt meille, mikä kirkko on ja mikä sitä ei ole. "
"Mutta kun "lasten-uskossa" käytetään tuota hämärää sanaa "kirkko", kompastuu yksinkertainen ihminen tuohon kivirakennukseen, jota sanotaan kirkoksi, ja joka maalataan heidän eteensä; Mutta ecclesia ei tarkoita ainoastaan apostolisen ajan pyhää, kristillistä kansaa, joka aikoja sitten on kuollut, vaan aina maailman loppuun saakka eläviä. Pyhän Paavalin opin mukaan onkin maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee per redemptionem[177], armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki per vivificationem et sanctificationem[178], jokapäiväisen syntien poishiomisen ja elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää ja edistymme kaikenlaisissa hyvissä töissä emmekä vanhoissa pahoissa teoissa, kymmenen käskyn tahi lain kahden taulun vaatimusten mukaan."
" Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi, tai ainoastaan pieniä lapsia. Sellaisia vanhoja valitettavasti on ainoastaan vähän. Ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä, lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksi antamisesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."
"Sillä hyljättyään kymmenet käskyt, jota he eivät ymmärrä, saarnaavat he kuitenkin paljon Kristuksen armosta, sekä vahvistavat ja lohduttavat niitä, jotka vielä elävät synneissä, ettei heidän muka tarvitse peljätä ja kauhistua syntejä, sillä ne ovat kaikki poistetut Kristuksen kautta: ja kuitenkin he näkevät ja sallivat ihmisten vaeltaa julkisissa synneissä, uudistamatta tai parantamatta elämäänsä. Siitä voi selvästi huomata, etteivät he tosiaankaan ymmärrä oikein uskoa ja Kristusta ja juuri saarnallaan tekevät tyhjäksi hänen työnsä. Sentähden on varmaa, ettei heillä ole eivätkä he ymmärrä Kristusta enemmän kuin Pyhää Henkeäkään ja heidän lörpöttelynsä on pelkkää vaahtoa kielen päällä."
"Lasten-usko" opettaa meille siis, kuten sanottu, että maan päällä täytyy olla olemassa kristillinen, pyhä kansa aina maailman loppuun asti. Sillä se on uskonkappale, joka ei voi lakata olemasta voimassa, kunnes tapahtuu se, minkä Kristus on luvannut (Matt. 28: 20): Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti. "
"Kolmanneksi voimme tuntea Jumalan kansan eli kristillisen pyhän kansan siitä, että se pitää, uskoo ja nauttii pyhän alttarin sakramentin Kristuksen säädöksen mukaisesti. Sillä sekin on Kristuksen jälkeensä jättämä julkinen merkki ja kallis aarre, jonka kautta hänen kansansa tulee pyhitetyksi ja tunnustaa julkisesti itsensä kristityksi, samoin kuin se sen tekee sanan ja kasteenkin kautta. Äläkä eksy kyselemään, miten pyhä henkilö sakramentin jakaja on, yksi- vai kaksivaimoinenko j.n.e.[193] Sillä sakramentti ei ole sen, joka sen toiselle ojentaa, vaan sen, jolle se ojennetaan, vaikkei antaja itse sitä nauttisikaan. Ainoastaan se joka nauttii sakramentin, saa siitä koituvan siunauksen. "
"Sakramentti, hän sanoo (Ef. 5: 32), on Kristus ja hänen kirkkonsa (seurakuntansa); se tietää, Kristus ja kirkko ovat yksi ruumis kuten mies ja vaimo; mutta se on suuri salaisuus, jonka käsitämme ainoastaan uskon kautta: sitä emme voi nähdä, emmekä siihen koskea: sentähden on se sakramentti, se tietää salattu asia, "
http://www.koistinen.se/Kirkolliskokouksista ja Kirkosta 1539.htm#_ftnref195
Vastaukset 3
Vanhimmat
O.M:n kirjoituksesta
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2716&sid=4bd0a49c5a75844dd611f92dd163a2e3
kaikille ja Hänen tahtonsa on laki.
Mitään muuta ei kukaan tarvitse.
Kristittyjä ollaan viemässä Rooman kirkkoon.
Katolilaisuudella ei ole Jumalan kanssa mitään tekemistä, siellä palvotaan neitsyt Mariaa ja Jeesus vauvaa ja paimen on paavi.
1. Joh. 2:23
"Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä. "
1. Kor. 3:
"11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus."
Matt. 11:27
"Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. "
Joh. 5:23
että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.