Suhteemme alku oli yhtä huumaa ja exäni alkoi odottamaan lasta n. 6kk tapaamisestamme, nopea lapsen teko oli enemmänkin exäni idea, tosin itsehän lähdin siihen mukaan. Sama juttu naimisiin menon kanssa, olimme olleet yhdessä 8kk kun menimme naimisiin, yritin jarrutella, mutta naimisiin mentiin. Vuosi tapaamisestamme muutettiin yhteen, tai lähinnä exä muutti minun asuntooni. Olin rempannut asuntoani jo ennen exäni tapaamista, mutta niin vain kävi että iso osa uusista ja jo asennetuista materiaaleista meni exän vaatimuksesta uusiksi ja hänen makunsa mukaisiksi, sama homma kävi huonekalujeni kanssa, 90% huonekaluistani sai väistyä exäni tavaroiden tieltä, toki jotain uuttakin hankittiin mutta hyvin vähän. Minun pois heitetyt huonekalut kun ei olleet edes mitään vanhoja tai "halpiksia". Lapsen syntymän jälkeen alkoi ongelmat, hoidin vauvaamme hyvin paljon ja annoin exälle lepoaikaa, harrastusaikaa jne... , mutta mikään ei riittänyt, sain aina niskaani vähättelyä ym, jos yritin puhua ongelmista, sain kaikesta syyt niskaani ja loppujenlopuksi olin se joka myönsi olevansa väärässä ja pyysi anteeksi, näin sain keskustelun päättymään "sopuun", sillä exäni koki lähes aina aloittamani suhdekeskustelun hänen syyllistämiseksi, yritin sitten aloittaa keskustelun kuinka "pehmeästi" tahansa ja varomalla että sanomassani ei ollut ripaustakaan syyllistämistä, itse olisin halunnut hyvää tasapuolista keskustelua, ilman että toinen suuttuu, alkaa raivoamaan ja uhkailemaan erolla. Noiden vuosien aikana toki itsekkin turhautuneena välillä huusin ja sanoin pahastikkin, oli niin paha ja ahdistunut olo, siitähän se riemu nousi kun joskus "räjähdin" ja pahasti sanomiani sanoja hän ei unohtanut koskaan, vaan muistutteli niistä hyvinkin usein, hän jopa muisti milloin olin ne sanonut. Pikkuhiljaa itsetuntoni mureni ja aloin voida fyysisestikkin huonosti, en nukkunut kunnolla ja jossain vaiheessa aloin jo oksentamaankin, en enää välittänyt terveydestänikään. Kaikki mitä tein perheemme hyväksi ei ollut hänen mielestään mitään, en saanut kiitosta mistään tai mitään muutakaan positiivista palautetta, sain päälleni jatkuvaa halveksuntaa ja vähättelyä. Viimeisen vuoden ajan ennen eroa huolehdin suurimmalta osin kotitöistä, viikolla tein ruoat, siivosin, hoidin lastamme jne... , mikään ei riittänyt ja keskusteluja en enää halunnut edes aloittaa kun tiesin jo valmiiksi että lopputulos on se että taas pyydän itse anteeksi ja nielen. Lopulta ilmoitin että haluan avioeron, sillä olin tuossa vaiheessa jo niin huonossa kunnossa psyykkisesti että ajattelin välillä jopa itsemurhaa. Luulin että elämäni muuttuisi paremmaksi, väärässä olin, eron jälkeen exäni on tehnyt kaiken mahdollisimman hankalaksi, viikottaisia raivareita, haukkuu tekstiviestein, haukkuu huonoksi isäksi, lapsen tapaamisien vaikeuttamista, nettisivuilla haukkumista tunnistettavasti (asumme pienellä paikkakunnalla) ja ihan kaikkea muuta mahdollista, tätä on jatkunut kohta vuoden.
6-vuotta "narsistin" kiusaamana?
Hlinna
7442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet luultavasti kiltti luonteeltasi ja sen vuoksi sietänyt ja kärsinyt niin kauan. Miksi exäsi on jäänyt vainoamaan sinua? Eikö hän ole hyväksynyt ja kestänyt, kun hait eroa? Olet ollut hyvä mies ja sinua on viety kuin pässiä narussa. Kova kiire oli narsistilla saada sinut koukkuun, mutta mikään ei näyttänyt riittävän. On vaikea näin naisena kuvitella, että noinkin empaattisia ja hyviä miehiä on olemassa, kun on nähnyt tuon nurjan puolen miehessä.
Kuudessa vuodessa kerkesit kuitenkin sairastumaan ja voimaan henkisesti pahoin. Siitä huomaa, että sinulla on ollut raskas ja koko taakka harteillasi koko perheestä ja suhteesta. Miten nyt voit? Oletko toipunut fyysisesti ja oletko tehnyt mitään tuolle häirinnälle.
Tuntuu todellakin siltä että exän kiire oli saada minut koukkuun. Lapsen takia jaksoin tuon ajan ja tarkoitus oli jaksaa vielä pari vuotta kunnes lapsi menee kouluun, mutta voimat ei vaan enään riittäneet, jos en olisi tuota eropäätöstä aikanaan tehnyt, olisin varmasti haudassa jo.
Tämä oli exän kolmas liitto ja joka kerta miehessä on ollut se kaikki syy, niin nytkin, vaikka itse ilmoitin haluavani eron, ex on kääntänyt asian aivan toisinpäin että hän otti eron minusta ja kertoo omaa valheellista versiota joka paikassa, tosin se on alkanut jo kääntyä häntä itseään vastaan, ei ihmisetkään onneksi ihan tyhmiä ole.
Häirinnälle en ole voinut tehdä mitään, tekstiviestein lähetetyt häirintäviestit tulivat rangaistavaksi vasta 1.12.09, sen jälkeen ex on jatkanut haukkumista ja arvostelua netissä.
Vasta kolmisen viikkoa sitten sain exän hakemaan viimeiset tavaransa pois, olin kuukausien ajan ilmoittanut hänelle tavaroista, mutta vasta kun tein asiasta oikeusjutun, exä haki tavarat (pakettiautollinen)
Hirmuista säätämistä narsistin kanssa oleminen ja eroaminen. Hirvittää ajatella, että joku joutuu luultavasti neljänneksi uhriksi exällesi ja taas on yhden ihmisen elämä pilalla. Tyypillistä narsistille tuo eron kääntäminen toisinpäin. Narsisti kuvittelee olevansa niin erinomaisen täydellinen ja ihana, että häntä ei kukaan voi, eikä tahdo jättää, mutta hän kyllä voi jättää epätäydelliset surkimukset pilaamasta täydellistä egoaan.
Pitkälle sinäkin olet joutunut viemään asiasi, oikeuteen saakkaa, kuten niin monet muutkin uhrit. Kauheaa miten narsitin jättäminenkään ei aina helpota ja auta, vaan hänen lönkeronsa ulottuvat vaikka kuinka kauas ja mihin vaan.
Toivottavasti olet paremmassa kunnossa ja saanut elämääsi uutta toivoa. Onpahan ollut hyvä opetus, eikä kovin helpolla enää ole vietävissä, eikö?
Säätämistä tosiaankin, exän palkkaama lakimies joutui sanomaan exälle kovastikkin muutaman kerran asioista, exä kun luuli että hänen vaatimuksensa voi mennä lain yläpuolelle. Esim. taloa en olisi saanut exän mielestä lunastaa vaikka hänellä ei ollut lunastamiseen mahdollisuutta, ex oli todennut lakimiehelle että hän ei halua että jään asumaan taloon.
Tuo asioiden kääntäminen on kyllä yksi huvittava juttu, muutamat ihmiset, jotka varmasti tietävät miten asiat ovat menneet, joutuvat todella koville pitääkseen itsensä peruslukemilla kuunnellessaan exän selityksiä.
Itsetunnon ja itsensä ehjäksi saamisessa tulee menemään pitkään, mutta jokainen päivä on kuitenkin askel eteenpäin.
Pikkuhiljaa eteenpäin, ihmissuhdetta en ainakaan vielä ole haluamassa, lapsenikin on vasta 5-v, haluan myös hänen toipuvan erosta. Sitten kun lähden ihmissuhteeseen, menee ainakin se 1,5-2v ennen kuin tutustutan uuden kumppanin lapseeni.
Opetus tämä on todellakin ollut, nyt kyllä tunnistan "narsistiset" piirteet aika nopeasti ja osaan lähteä eri suuntaan. Laitoin tuon narsismin heittomerkein kun en ole "kallonkutistaja", kysehän voi olla myös jostain muusta mielenterveydellisestä sairaudesta.
Jotenkin sitä ajattelee, että mieheltä ei nainen niin vain pystyisi itsetuntoa viemään, että mies on jotenkin niin vahva ja naisen yläpuolella ja naista aliarvioiva, että vähät välittää naisten kotkotuksista, mutta narsitinainen taitaakin olla vähän eri juttu. Niin, en tiedä onko exäsi ollut narsisti vai muu, mutta kovin tutun oloiselta kuullostaa. Minä rypisin varmasti vieläkin itsetunto-ongelmissa ja kipuilisin itseni kanssa, jos en olisi saanut tietoa narsismista ja luonnehäiriöistä.Vain sitä kautta on voinut oppia ymmärtämään tätä ilmiötä ja vahvistamaan itseään. Oletko käynyt NUT.n sivustoilla? Miesten osuus siellä on vielä aika vähäinen. Aika helpottavaa on ollut lukea, että muillakin on samanlaista, että ei olekkaan ainut maailmassa, joka kipuilee jonkun ihme outouden kynsissä.
Itsellä on luottamus myös mennyt, enkä usko, että kovin helposti uskaltaa enää kehenkään luottaa saati alkaa mihinkään suhteeseen. Kun tapaa ihmisen niin häneen suhtautuu aivan eri tavalla kuin ennen, sitä on varuillaan ja tutkailee, löytyykö narsistisia merkkejä tai muuta. Aika neuroottista välillä ja huvittavaa, kun pitää kulkea narsistitutka päällä koko ajan, ettei vaan joutuisi kokemaan yhtään sitä samaa, joka pienenäkin määränä olisi liikkaa ja keikauttaisi taas koko veneen nurin.
Miten lapsenne on muuten reakoinut koko touhuun? Lapsi on nyt narsistiäidillään kai? Mitä olet siitä mieltä?
Ei tarvitse vastata, jos et halua.
Ei me miehet varmaan olla kuitenkaan sen vahvempia psyykkisesti kuin naiset.
Olen käynyt NUT:n sivustoilla jo yli parin vuoden ajan, miesten kirjoituksia siellä on paljon vähemmän kuin naisten, luulen että miehet ei kehtaa tunnustaa sellaista asiaa että itsetunto on mennyt jne... , voi myös olla että miehet useasti lankeavat eron jälkeen alkoholin liikakäyttäjäksi ja tavallaan hakevat lohdun tuosta alkoholista.
Jatkuva varpaillaan olo on todella raskasta, en voi yhtään luottaa tapaamisaikoihin, sillä tuntia ennen saattaa tulla viesti että et saa lastasi tänään, sitten taas parin tunnin kuluttua saattaa tulla viesti että voit hakea lapsen. Useasti on tullut myös ilmoituksia että tapaamiset on loppu jne.. . Jos ex on lähdössä lomamatkalle, hän vain kylmästi ilmoittaa ajankohdan ja toteaa samalla että siihen menee sinulta yksi tapaamisvkl, siis ihan pelkkää sanelua.
Onhan lapsi reagoinut:(((
Lapsi on narsistille oiva kiristys ja koston välinen, jolla hän saa tuntea, että hänellä on valta hallita tilannetta miten tahtoo. Tuollainen on kuluttavaa, kun koskaan et voi luottaa siihen mitä on sovittu ja kaikki tapahtuu vain kylmästi toteamalla ja senelemalla. Narsisti varmaan nauttii, kun saa toisen tuntemaan epätoivoa uhakailuillaan, kuten tuo, että lapsen tapaamiset on nyt loppu. Lapsellekin varmasti tuollainen epävarmuus ja ristiriitatilanteet aiheuttavat jonkinlaista stressiä.
Niin, ei kai mies sen vahvempi ehkä psyykkisesti ole kuin nainenkaan, mutta meillä naisilla varmasti on sellainen virheellinen käsitys tuolla takaraivossa, että mies sietää ja kestää mitä vaan ja naisen oikeudella miestä voi kohdella miten vaan. Olen nähnyt eläviä pirttihirmutapauksia ja täytyy vain ihmetellä niitä miehiä, miten ne vuodesta toiseen jaksavat sen emännän pillin mukaan hyppiä, eivätkä koskaan pistä hanttiin?? Kai osalle niistäkin miehistä voi tulla mitta täyteen ja vähin äänin sitä yleensä sitten lähdetään.
Naisen on helpompi tunnustaa heikkoutensa ja naista halutaan ehkä ymmärtää ja sääliä helpommin. Yleisesti on vallalla vieläkin se käsitys, että mies ei saa näyttää olevansa heikko. Onneksi tuo ajatus on muuttumassa nykyään ja miehenkin on helpompi saada ymmärrystä henkiseen ja fyysiseen pahoinpitelyynsä, eikä se enää ole tabu.