Seurustelin mieheni kanssa parisen vuotta. Sitten sain tietää sairastavani klamydiaa,
se ehtisi olemaan minulla noin puolitoista vuotta, koska pienen sodan jälkeen sain
mieheni tunnustamaan, että oli ollut sukupuoliyhdynnässä puoli vuotta sen jälkeen
kun suhde oli alkanut. Nyt tämä suhde on loppu ja klamydia hoidettu, mutta enkö
saa enää ikinä lapsia..? Puolitoistavuotta salailua on pitkä aika... En kestä tätä. Ja
kaikenlisäksi pidän itseäni niin idioottina etten mitään ole tajunnut, jälkeenpäin kun
ajattelee niin taisi jotain pieniä oireita ilmetä mutta menivät ohi. En osannut aavistaa.
En olisi uskonut miehestäkään..
se ehtisi olemaan minulla noin puolitoista vuotta, koska pienen sodan jälkeen sain
mieheni tunnustamaan, että oli ollut sukupuoliyhdynnässä puoli vuotta sen jälkeen
kun suhde oli alkanut. Nyt tämä suhde on loppu ja klamydia hoidettu, mutta enkö
saa enää ikinä lapsia..? Puolitoistavuotta salailua on pitkä aika... En kestä tätä. Ja
kaikenlisäksi pidän itseäni niin idioottina etten mitään ole tajunnut, jälkeenpäin kun
ajattelee niin taisi jotain pieniä oireita ilmetä mutta menivät ohi. En osannut aavistaa.
En olisi uskonut miehestäkään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun pitää kysyä lekurilta.
Millaisen kristallipallon oletat meidän omistavan?
No ei varmaan mitään, eikä tuosta myötätunnosta tai toisen ajattelemisestakaan tunnu olevan mitään sinuun ainakaan tarttuneen. On varmaan hieno tunne viisastella vielä toisen surulle ja pelolle? Tunnetko kenties jotain mielihyvää nokkeluudestasi? Olet typerä. Jättäisit vastaamatta, jos särkee.
Joo, onhan se, mutta et sä voi itseäsi nyt piiskata, ei sulta voida ennustajan taitoja kuitenkaan vaatia. Sä luotit ihmiseen, mihin pitäisi ollakin oikeus luottaa. Mieheltä sika temppu ja todella ajattelematonta. Ihminen on hölmö ja itsekeskeinen monesti, ja tässä etenkin. Mistä sun ois pitänyt se tajuta? Jälkiviisashan on aina helppo olla, vittuileminen on aina helppoa: itselleenkin. Mutta tosiasia on, että ethän sä sitä mistään olisi voinut tietää, nyt tiedät.
Hyvä, että suhteenne on loppu, hän oli todella väärä mies sinulle, ja onneksi pääsit eroon.
Munasarjojen ja johtimien kunto saadaan kyllä selville. Gynekologi voi ultrata ja katsoa, ja kannattaa mennä tarkastukseen. Sanoa, että asia huolestuttaa. Joten älä ainakaan etukäteen nyt vielä murehdi. Totta on, että lapsettomuuden riski on olemassa, mutta ehkä sinulla oli tässä onni kuitenkin myötä. Ehkei mitään olekaan.
Mutta. Lapsettomuuteenkaan ei kuole, vaikka se olisi shokki, eikä sinun loppuelämäsi ole pilalla. Lapsettomuushoidot ovat pitkälle kehittyneet ja vaikkei sekään vielä mitään takaa, niin toivoa kuitenkin on: eihän tässä elämässä ole takuita muutenkaan mistään. Loppujen lopuksi, kaikki on arpapeliä, eikä lasten saanti ole itsestään selvyys. Adoptio on mahdollisuus myös. Nyt voi tuntua todella pelottavalta ja pahalta, mutta usko vaan, kyllä sinä selviät tästä.
Elämä on joskus epäoikeuden mukaista, kuten nyt tässä todellakin. Sympatiat sinulle. Mutta sä olet vahvempi, sä selviät kyllä. Ja ole vaan rohkea ja mene tutkimuksiin, sillä saat tietää, ja ainahan se voi olla hyväkin tieto: ehkä murehdit turhaan.
Jos et, niin sitten voit käsitellä todellista tietoa, etkä luuloa. Pelko on aina isompi, kun luulee, ja mielikuvitus laukkaa.
Anna itsellesi armoa, et olisikaan voinut mistään tietää. Ja sitten vaan rohkeasti eteenpäin.
Tsemppiä sulle, ja toivoa hyvästä!