Kuka auttaisi jättäjää?

Tunnen myötä-häpeää näitä oman elämänsä tunareita kohtaan !

Tosi pelle porukkaa !

Viestiketjun aloittaja on pullamössö-kansan tyypillinen edustaja

6 lapsen isä kirjoitti:

Tunnen myötä-häpeää näitä oman elämänsä tunareita kohtaan !

Tosi pelle porukkaa !

Viestiketjun aloittaja on pullamössö-kansan tyypillinen edustaja

Lue lisää

saa mitä tilaa,,,,,

6 lapsen isä kirjoitti:

Tunnen myötä-häpeää näitä oman elämänsä tunareita kohtaan !

Tosi pelle porukkaa !

Viestiketjun aloittaja on pullamössö-kansan tyypillinen edustaja

Lue lisää

NAISET PETTÄÄ KOKO NYKYSUOMEN MIESSUKUNNAN
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=254687

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

..ei ole huono syy ollenkaan. Tässä eräs näkökanta sinulle; puolisosi ei ehkä pelkää yksinäisyyttä niin paljon, kuin yksinäisyyttä ilman Sinua! :)

Tuo sinua kalvava tunne johtuu siitä koukuttaja-naisesta, sait hetken maistaa tunteiden roihua ja palavia tunteita, ja sellaisen jälkeen kaikki tuntuu aika lattealta. Siihen auttaa aika! Toivon että puolisollasi ja sinulla toimii toistenne molemminpuolinen huomioiminen, päivittäin, se voi olla jotain ihan pientä, vaikka kädestä kiinni ottamista sohvalla, toisen kuuntelemista, myötäelämistä.. Mitä enemmän antaa, sen enemmän yleensä saa takaisin. Yhteiset lapset on myös tärkeä juttu. Ja se piilossa oleva rakkaus, joka on rakkautta myös!

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

Ymmärrän, miten vaikea on päästä irti tunnekoukusta, sillä olen itse olut sellaisen vanki. En pystynyt kohdistamaan kuumia tunteita ja rakkautta kehenkään muuhun, kun hän oli vain mielessä. Kyseinen mies oli varattu, ja me tapailimme epäsäännöllisen säännöllisesti, aika harvoin kuitenkin. Jollain lailla hän kuitenkin piti tunteitani yllä. Oli hyvin ahdistavaa rakastaa jotain niin saavutamatonta. Vasta nyt kun olen hänestä päässyt eroon, tajuan, miten onnekas olin, kun en häntä saanut. Kaikki oli ollut omaa mielikuvitukseni tuotetta, ja hän oli hyvin kaukana siitä täydellisestä miehestä, jonka kuvitelin hänen olevan. Hän ei ole mitään sitä, mitä mieheltäni toivoisin. Sitten hän sanoo, että he ovat myös eronneet, alettaisko olemaan yhdessä. Mutta onneksi olin silloin jo oppinut tuntemaan häntä. Mitä opin? Älä sekaannu varattuihin miehiin IKINÄ! Hän ei ehkä sitä itse huomannut mutta uskon oleeni jollain lailla syyllinen myös heidän eroonsa. Sitä jotain ei vain heillä kuulemma enää ollut. Pettäessään ihminen ajautuu harhaan jostain täydellisestä. Todellisuudessa ihminen on aina ihminen, ei täydellisiä ihmisiä olekaan. Mutta arjessa punnitaan todellinen rakkaus. Se ei aina ole huumaavaa, mutta sitäkin se on joskus. Sen tunteen esiinsaamiseksi vain täytyy tehdä töitä, jos sen on päästänyt katoamaan. Jos teillä arki sujuu ja pystytte olemaan ystäviä, teillä on yhteiset lapset ja arvostatte toisianne, teillä on kaikki, mitä suhteen onnistumisen edellytykset. Mutta kyllä, on mahdollista elää vieläkin täydempää elämää. Sitä harvoin kuitenkaan löytää kumppania vaihtamalla. Panosta sen sijaan enemmän oikeaan vaimoosi. Puhu hänelle tunteistasi ja ole rehellinen. Pikkuhiljaa pääset irti syyllisyydestäsi. Osoita hänelle rakkautta eri tavoin ja palkitse häntä siitä, että hän on olemassa. Huomaa arjen keskellä koskettamalla hellästi ohimennen. Suutele niskaan juuri kun hän sitä vähiten odottaisi. Ota kiinni kädestä ja sano, että rakastat. Huomioi häntä erityisesti joka päivä, monta kertaa. Se ei ole iso uhraus, mutta sillä on useimmiten kauniit hedelmät! Lopulta et enää kaipaakaan ketään muuta naista elämääsi! Onnea jatkolle!

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

kerenny uuden naisesi kanssa asua kauaa yhdessä kun erositte..jos olisitte olleet sen 10 v yhdessä, hankkinut lapset ja arjen niin todennäköisesti et rakastaisi häntäkään enää niin yhtä intohimoisesti kuin ennen...olet jäänyt suhteessanne siihen ihastumisvaiheeseen jossa vain toisen hyvät puolet näkyvät...koita kaivaa ne intohimon hetket vanhan vaimosi kanssa muistiisi ja kokeile josko ne löytyisivät ja toisivat sen rakkauden takaisin..jos ei niin sitten on vaimoasi ja itseäsi kohtaan oikein että tienne eroavat..minusta olisi ainakin kauheaa olla miehelleni se kakkosvaihtoehto ja tuntea (vaikket tod näk em tunteista ole vaimollesi kertonutkaan) että olet palannut vain kun toinen jätti etkä osaa olla yksin..todella surullista käyttäytymistä teiltä molemmilta...

x kirjoitti:

..ei ole huono syy ollenkaan. Tässä eräs näkökanta sinulle; puolisosi ei ehkä pelkää yksinäisyyttä niin paljon, kuin yksinäisyyttä ilman Sinua! :)

Tuo sinua kalvava tunne johtuu siitä koukuttaja-naisesta, sait hetken maistaa tunteiden roihua ja palavia tunteita, ja sellaisen jälkeen kaikki tuntuu aika lattealta. Siihen auttaa aika! Toivon että puolisollasi ja sinulla toimii toistenne molemminpuolinen huomioiminen, päivittäin, se voi olla jotain ihan pientä, vaikka kädestä kiinni ottamista sohvalla, toisen kuuntelemista, myötäelämistä.. Mitä enemmän antaa, sen enemmän yleensä saa takaisin. Yhteiset lapset on myös tärkeä juttu. Ja se piilossa oleva rakkaus, joka on rakkautta myös!

Lue lisää

Tuossa yhdessä kohdassa hämäsi hirveästi täydellisen ikionnellisen elämän tavoittelu. What the fuck ? Ei sellaista ole, elämä ei valitettavasti ole satua, vaikka niin haluaisi.
"........ Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan....... "
Miksi vaimosi joka otti sinut petettyäsi häntä takaisin ei olisi juuri se täydellisyys jota etsit ?
Miksi haet jotain sellaista mitä ei todellakaan oikeasti ole ? Ei ole täydellistä ihmistä ! Kaikissa on vikoja mutta tietenkin viat ja epätäydellisyydet ovat erilaisia.
Mikä on onnellisuutta ? Yksilön oma (itsekäs) onni ? Vai perheen kesken kollektiivinen onnellisuus ?
Kun kaikki on tyytyväisiä, lapsesi, sinä ja vaimosi = Onnellisuus ??!! Olen itse tullut siihen tulokseen että onnellisuus on sitä että on perustyytyväinen omaan elämään ja onnellinen välillä, toki elämän ei kuulu olla onnetonta.
Itselläni oli/on vaimo, lapsi. Itse olin onnellinen mutta vaimo ei ja hän haki uutta. Törmäsi johonkin, "ihastui". Tapaili kuulemma vain "muutamia" kertoja. Jouduin muuttamaan kotoani pois tapauksen takia ja minua on nyt pyydetty kuukausia takaisin, mutta olen itse ihastunut tänä aikana ja en vielä ole mennyt takaisin.
Mitä haluat elämältä ? Voin kertoa omasta roolista että asuntoni jossa asun ei todellakaan tunnu kodilta ja kaipaan myös perhe-elämää mutta en kestä mennä takaisin jos toinen tuntee juuri kuten sinä että vieläkin oikeasti kaipaa jotain muuta mutta ottaa minut vain 2.vaihtoehdoksi. Eli itse en ole ottanut puolisoa takaisin. Ihminen haluaa olla haluttu/haluttava yleensä kumppaninsa kanssa.
Oliko tuo tunnekoukku pelkkää seksiä ?
Ehkäpä olisi hyvä kun kävisit ammatilaisen luona keskustelemassa asiasta ja tarkoitan psykologia, he osaavat esittää varmasti aika hyviä kysymyksiä ja oma ajatussolmusi voisi aueta tai ehkä parisuhdeterapia olisi teitä varten ? Pyrkikää saamaan seksi samalle tasolle kuin suhteessa.
Täytyy kyllä oikeasti kunnioittaa myös vaimosi päätöstä ottaa sinut takaisin, tuohan on uskomatonta. Sinut tulisi oikeasti osoittaa olevasi hänen arvoinen --- > siis jos haluat oikeasti jäädä hänen luo. Älä hyvä ihminen lastesi takia pelleile - enää. Vaimosi ansaitsisi parempaa. Täytyy myös muistaa että meillä kaikilla on vain se yksi elämä ! Sitä ei muuten sitten eläkkeellä muuteta enää, too late.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

Olet täysin hukassa, on maailamanloppu vääryys että tällaiselle joka ei tajua kunnioittavan ja sitoutuvan kumppanin merkitystä, edes anteeksiannetun virheen jälkeen annetaan toinen mahdollisuus. Uskontoon verrattavaa sairalloisuutta, tyhmyyttä lapsen tasolla kun vielä haikailee, vittu yksiöön ja viinapullo käteen. Jos maailmassa näitä vitun minä minä idiootteja ei olis, täähän vois olla ihan kiva paikka. Säälikää minua panin kaiken paskaksi.

petetty jättäjä kirjoitti:

Tuossa yhdessä kohdassa hämäsi hirveästi täydellisen ikionnellisen elämän tavoittelu. What the fuck ? Ei sellaista ole, elämä ei valitettavasti ole satua, vaikka niin haluaisi.
"........ Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan....... "
Miksi vaimosi joka otti sinut petettyäsi häntä takaisin ei olisi juuri se täydellisyys jota etsit ?
Miksi haet jotain sellaista mitä ei todellakaan oikeasti ole ? Ei ole täydellistä ihmistä ! Kaikissa on vikoja mutta tietenkin viat ja epätäydellisyydet ovat erilaisia.
Mikä on onnellisuutta ? Yksilön oma (itsekäs) onni ? Vai perheen kesken kollektiivinen onnellisuus ?
Kun kaikki on tyytyväisiä, lapsesi, sinä ja vaimosi = Onnellisuus ??!! Olen itse tullut siihen tulokseen että onnellisuus on sitä että on perustyytyväinen omaan elämään ja onnellinen välillä, toki elämän ei kuulu olla onnetonta.
Itselläni oli/on vaimo, lapsi. Itse olin onnellinen mutta vaimo ei ja hän haki uutta. Törmäsi johonkin, "ihastui". Tapaili kuulemma vain "muutamia" kertoja. Jouduin muuttamaan kotoani pois tapauksen takia ja minua on nyt pyydetty kuukausia takaisin, mutta olen itse ihastunut tänä aikana ja en vielä ole mennyt takaisin.
Mitä haluat elämältä ? Voin kertoa omasta roolista että asuntoni jossa asun ei todellakaan tunnu kodilta ja kaipaan myös perhe-elämää mutta en kestä mennä takaisin jos toinen tuntee juuri kuten sinä että vieläkin oikeasti kaipaa jotain muuta mutta ottaa minut vain 2.vaihtoehdoksi. Eli itse en ole ottanut puolisoa takaisin. Ihminen haluaa olla haluttu/haluttava yleensä kumppaninsa kanssa.
Oliko tuo tunnekoukku pelkkää seksiä ?
Ehkäpä olisi hyvä kun kävisit ammatilaisen luona keskustelemassa asiasta ja tarkoitan psykologia, he osaavat esittää varmasti aika hyviä kysymyksiä ja oma ajatussolmusi voisi aueta tai ehkä parisuhdeterapia olisi teitä varten ? Pyrkikää saamaan seksi samalle tasolle kuin suhteessa.
Täytyy kyllä oikeasti kunnioittaa myös vaimosi päätöstä ottaa sinut takaisin, tuohan on uskomatonta. Sinut tulisi oikeasti osoittaa olevasi hänen arvoinen --- > siis jos haluat oikeasti jäädä hänen luo. Älä hyvä ihminen lastesi takia pelleile - enää. Vaimosi ansaitsisi parempaa. Täytyy myös muistaa että meillä kaikilla on vain se yksi elämä ! Sitä ei muuten sitten eläkkeellä muuteta enää, too late.

Lue lisää

..se minne palaan, onko se koti vai asunto...

x kirjoitti:

..se minne palaan, onko se koti vai asunto...

tarkoittaa että ihminen rakentaa itse oman elämänsä, valinnoillaan, teoillaan, sanoillaan, tekemättä jättämisillään. Ihminen ottaa myös vastuun omista tunteistaan, kaikkia tunteita ei tarvitse ruokkia, toisia tunteita voi myös ruokkia. Tunteita ohjaa omat ajatukset. Terapia perustuu siihen. Pistetään ajatuksia uusiksi. Kovasti moni ei tunnu halitsevan omaa elämäänsä, omia ajatuksiaan ja sitä kautta tunteitaan, vaan on täysin kaiken vietävissä. VAikutteiden, ärsykkeiden, ajatusten, tunteiden.

Kysyt että minne palaat. Jos luet tämän ketjun viestit, voisit ehkä tajuta, että ratkaiset se itse? Joko teet paikasta itsellesi ja kumppanille yhdessä kumppanin kanssa kodin, tai sitten et. Kyse on sinun ja hänen kyvyistä ja taidoista.

Jokainen on oman onnensa seppä. Onni ei ole jotain, mikä on nurkan takana odottamassa. Onni rakennetaan itse.

Ja jos sen rakentamisen kanssa on vaikeuksia, kannattaa käydä juttelemassa jonkun ammattiauttajan kanssa.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

raukkamaista palata vaimon luo, jos ei toista kohtaan tunne aitoa rakkautta. Paskaa tollanen empä tiiä. Kyllä akat on tyhmiä. Ottaa nyt vaikka se entinen pelle siihen pyörimään, ettei ole yksinäistä, ja samoilla linjoilla oot sinäkin. Kaks pönttöö toisensa ansaitsette. sympatiaa tollasille heilureille ei tartte jakaa. Uusi nainen näki, mikä tumpelo olet, onneks.
eli jos uus eukko pyytäs sua taas luokseen, sinähän hyppäisit ja taas pennut ja entinen akka jäisi.
ottakaa naiset itteenne niskasta kiinni ja tollasille päättämättömille potku perseeseen.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

uusi taisi näyttää jo oikean karvansa....


ryhdistäydy mies !!! sinulla on lapsia ja isä olet sinä....

turha haikailla sellaista mikä on vain haave pilvenhattaralla

keskity nykyelämään ,,,maailma ei ole täydellinen

x kirjoitti:

..ei ole huono syy ollenkaan. Tässä eräs näkökanta sinulle; puolisosi ei ehkä pelkää yksinäisyyttä niin paljon, kuin yksinäisyyttä ilman Sinua! :)

Tuo sinua kalvava tunne johtuu siitä koukuttaja-naisesta, sait hetken maistaa tunteiden roihua ja palavia tunteita, ja sellaisen jälkeen kaikki tuntuu aika lattealta. Siihen auttaa aika! Toivon että puolisollasi ja sinulla toimii toistenne molemminpuolinen huomioiminen, päivittäin, se voi olla jotain ihan pientä, vaikka kädestä kiinni ottamista sohvalla, toisen kuuntelemista, myötäelämistä.. Mitä enemmän antaa, sen enemmän yleensä saa takaisin. Yhteiset lapset on myös tärkeä juttu. Ja se piilossa oleva rakkaus, joka on rakkautta myös!

Lue lisää

jattelin vain kirjoittaa, ettö pettä,pettämosessäkin on 3 tai 4 osapuolta, eikä pettäminen mikään rikos ole . siitä kuitenkin seuraa ihana morkkis kertoa mahd.. avovaimokkeelle, että toinpa herkkusieniä puolituttavalta??? Suhde ei pysettäjäy entiaelläään enää, koska olin Pettäjä itse.

itsekin onnekas kirjoitti:

Ymmärrän, miten vaikea on päästä irti tunnekoukusta, sillä olen itse olut sellaisen vanki. En pystynyt kohdistamaan kuumia tunteita ja rakkautta kehenkään muuhun, kun hän oli vain mielessä. Kyseinen mies oli varattu, ja me tapailimme epäsäännöllisen säännöllisesti, aika harvoin kuitenkin. Jollain lailla hän kuitenkin piti tunteitani yllä. Oli hyvin ahdistavaa rakastaa jotain niin saavutamatonta. Vasta nyt kun olen hänestä päässyt eroon, tajuan, miten onnekas olin, kun en häntä saanut. Kaikki oli ollut omaa mielikuvitukseni tuotetta, ja hän oli hyvin kaukana siitä täydellisestä miehestä, jonka kuvitelin hänen olevan. Hän ei ole mitään sitä, mitä mieheltäni toivoisin. Sitten hän sanoo, että he ovat myös eronneet, alettaisko olemaan yhdessä. Mutta onneksi olin silloin jo oppinut tuntemaan häntä. Mitä opin? Älä sekaannu varattuihin miehiin IKINÄ! Hän ei ehkä sitä itse huomannut mutta uskon oleeni jollain lailla syyllinen myös heidän eroonsa. Sitä jotain ei vain heillä kuulemma enää ollut. Pettäessään ihminen ajautuu harhaan jostain täydellisestä. Todellisuudessa ihminen on aina ihminen, ei täydellisiä ihmisiä olekaan. Mutta arjessa punnitaan todellinen rakkaus. Se ei aina ole huumaavaa, mutta sitäkin se on joskus. Sen tunteen esiinsaamiseksi vain täytyy tehdä töitä, jos sen on päästänyt katoamaan. Jos teillä arki sujuu ja pystytte olemaan ystäviä, teillä on yhteiset lapset ja arvostatte toisianne, teillä on kaikki, mitä suhteen onnistumisen edellytykset. Mutta kyllä, on mahdollista elää vieläkin täydempää elämää. Sitä harvoin kuitenkaan löytää kumppania vaihtamalla. Panosta sen sijaan enemmän oikeaan vaimoosi. Puhu hänelle tunteistasi ja ole rehellinen. Pikkuhiljaa pääset irti syyllisyydestäsi. Osoita hänelle rakkautta eri tavoin ja palkitse häntä siitä, että hän on olemassa. Huomaa arjen keskellä koskettamalla hellästi ohimennen. Suutele niskaan juuri kun hän sitä vähiten odottaisi. Ota kiinni kädestä ja sano, että rakastat. Huomioi häntä erityisesti joka päivä, monta kertaa. Se ei ole iso uhraus, mutta sillä on useimmiten kauniit hedelmät! Lopulta et enää kaipaakaan ketään muuta naista elämääsi! Onnea jatkolle!

Lue lisää

Syyllisyys ja oma leväperäisyys lalvavat, mutta, minkäs teet, kun jo tapahtunutta asiaa wi voi enää peruuttaa???

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

1,5vuotta se ei ole mikään aika näissä asioissa. Odota kymmenen vuotta, niin sitten voit olla jo aikalailla sinut juttusi kanssa.
Tietää nimimerkki petetty, mutta ei jätetty.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

Täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan. Kun muistaisimme sen aina. Silloin olisi täydellisiä ihmisiäkin ja niitähän ei tunnetusti ole. Alkuhuumaa.......sitä se kohdallasi oli, mutta se muuttuu ajan oloon arkisemmaksi. Kun elit toisen kanssa vain lyhyen aikaa et ehtinyt arkeen ja tunteet jäi päällimmäisiksi muistoihisi. Menneen perään on turhaa haikailla, katso eteenpäin.

Petetty kirjoitti:

1,5vuotta se ei ole mikään aika näissä asioissa. Odota kymmenen vuotta, niin sitten voit olla jo aikalailla sinut juttusi kanssa.
Tietää nimimerkki petetty, mutta ei jätetty.

Lue lisää

kyllä nyppii 18v.petty/huijattu, et sillai käydä voi vaarille vain...

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

Hengitysilmaa ei kaipaa ennenkuin sen menettää.

rakastetaan hellästi ja ohjataan "omaan, saavuttamattomaan unelmaan"kohdistuvia tunteita muuhun kuin unelman kohteeseen. Olen luullut, ettei tunteitaan voi määrätä.. arvatenkin olen väärässä..
Tekohengitystä tuo vain on..ja lopputuloksena vanha sanonta: Ihminen syntyy alastomana ja kuolee katkerana.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos "X". Tiedän että olet ihan täysin oikeassa. Pystyn sanomaan näin, mutta tunteilleni en silti mahda yhtään mitään. Aika hoitaa - sanotaan - mutta mun mielestäni 1,5 vuotta on jo tarpeeksi, tai sen pitäisi olla. Olen yrittänyt kaivaa esille lämpimiä tunteita avovaimoani kohtaan, ja välillä... jossakin... on jotakin. Mutta ei se ole sitä samaa mitä tunsin sen toisen kanssa. Eikä se voikaan olla. Uusi ihastuminen on tietenkin jotakin ihan muuta.

Arvostan aidosti ja oikeasti puolisoani nimenomaan siitä että hän antoi minulle toisen mahdollisuuden - olkoonkin että hänkin teki sen enemmän yksinäisyyden pelosta kuin mistään muusta syystä. Mutta kyllä hän minusta välittää, niinkuin minä hänestä. Onko loppujen lopuksi yksinäisyyden pelko niin hirvittävän huono syy olla yhdessä? Varsinkin kun on lapsia. Mene ja tiedä. Mutta kalvava ajatus siitä että "siellä jossakin" voisi olla se ikionnellinen elämä sen jonkun täydellisen kumppanin kanssa, se ajatus on edelleen voimissaan.

Lue lisää

sanoitko, "jonkun täydellisen kumppanin".. no nyt ymmärrän.. haikailet mahdottomia.. ikionnellisesta elämästäkin puhuit.. onko äitisi kateissa, tai jotain sellaista.
Anna nyt kuule vaimoisesi luettavaksi tämä novellikokoelma täältä.. ja käännä sitten toinenkin poskesi..

rainman67 kirjoitti:

Olet täysin hukassa, on maailamanloppu vääryys että tällaiselle joka ei tajua kunnioittavan ja sitoutuvan kumppanin merkitystä, edes anteeksiannetun virheen jälkeen annetaan toinen mahdollisuus. Uskontoon verrattavaa sairalloisuutta, tyhmyyttä lapsen tasolla kun vielä haikailee, vittu yksiöön ja viinapullo käteen. Jos maailmassa näitä vitun minä minä idiootteja ei olis, täähän vois olla ihan kiva paikka. Säälikää minua panin kaiken paskaksi.

Lue lisää

rainman67...eipä tuokaan ole ratkasaisu että yksiöön ja viinapullo käteen...onhan hänellä lapset mistä pitää huolehtia ja halusi huolehtia erosta ja uudesta kumppanista huolimatta...
kaikki ei aina ole tunteiden kanssa yksinkertaista...sinä vaikutat tunteettomalta kun noi ajattelet...

Kiitos teille molemmille kommenteista. ViisasMies tietää mistä puhuu. Minäkin yritän järkeillä noin ja ryhdistäytyä. Välillä se melkein onnistuukin. Mutta sitten tulee hiljaista ja on pimeää... ja rauhaton olo palaa. Kaikki on nyt päällisin puolin hyvin. Minulla menee paremmin kuin monella muulla. Tiedän sen ja tiedostan sen. Silti kaikki on päin jotakin. Ja siitäkin minulla on huono olo, että minulla on huono olo - vaikka kaiken pitäisi olla hyvin!

Oletko X joskus kokenut jotakin vastaavanlaista? Tekstisi on jotenkin niin aitoa... ja vakuuttavaa. Ja jostakin syystä sinäkin olet täällä... Kiitos sinullekin. On muutenkin kiva huomata että juuri tämä palsta poikkeaa muista vastaavista; Täällä ihmiset oikeasti tarkoittavat hyvää, ja jostakin syystä haluavat auttaa ventovierasta. Kummallista mutta mukavaa.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos teille molemmille kommenteista. ViisasMies tietää mistä puhuu. Minäkin yritän järkeillä noin ja ryhdistäytyä. Välillä se melkein onnistuukin. Mutta sitten tulee hiljaista ja on pimeää... ja rauhaton olo palaa. Kaikki on nyt päällisin puolin hyvin. Minulla menee paremmin kuin monella muulla. Tiedän sen ja tiedostan sen. Silti kaikki on päin jotakin. Ja siitäkin minulla on huono olo, että minulla on huono olo - vaikka kaiken pitäisi olla hyvin!

Oletko X joskus kokenut jotakin vastaavanlaista? Tekstisi on jotenkin niin aitoa... ja vakuuttavaa. Ja jostakin syystä sinäkin olet täällä... Kiitos sinullekin. On muutenkin kiva huomata että juuri tämä palsta poikkeaa muista vastaavista; Täällä ihmiset oikeasti tarkoittavat hyvää, ja jostakin syystä haluavat auttaa ventovierasta. Kummallista mutta mukavaa.

Lue lisää

Minun mielestäni sait myös ansiosi mukaisesti,mutta menettelet edelleen väärin.
Luulen ettet alunperinkään ole rakastanut oikeasti lastesi äitiä,kenties ihastuit ja tunsit turvallisuutta kun sinulla oli joku joka oli siedettävä kumppani.
Sitten kun kuvaan astuu oikeasti kiinnostava tapaus joka antaa siimaa, ottavat tunteet ylivallan järjestäsi ja roihu on valmis,kovassa kiinnostavassa palossa et ajattele järkevästi muuta kuin rakentelet pilvilinnoja omassa mielessäsi.
Kuinka moni suhteessa oleva mies on rakastunut vamppiin jota ainoastaan kiinnostaa katsoa kuinka pitkälle toinen on valmis menemään ,ja sen jälkeen vampin kiinnostus lopahtaa.

Jos haluat kuulla minun neuvoni sinulle jatko elämäsi suhteen se on tyrmäävä...
On parempi elää yksin,opetella viihtymään ja toimimaan itsensä kanssa,vasta silloin osaat järkevästi harkita elämistä toisen kanssa.
Luulen että olet peloissasi,hyvin otettu siitä että exäsi otti sinut takaisin mutta oletko sitten nyt onnellinen,näinkö haluat elämäsi menevän vai odotatko uutta rakastumista johon voit heittäytyä ja taas jättää exäsi yksin lasten kanssa....,näinhän siinä tulee kumminkin käymään jos elämä menee kuten haaveilet,eikö?
Mietippä nyt tarkkaan rakastatko oikeasti exääsi,vai oletko palannut hänen luokseen siksi että se tuntuu turvalliselta ja et joudu olemaan yksin.
Jos olet rohkea mies,säilytät hyvät välit lapsiisi ja exääsi mutta katsot totuutta suoraan silmiin ja kerrot exällesi totuuden tunteistasi,sinulla on vielä halua elää oikeassa rakkauden suhteessa eikä tuhlata elämää kulissiliittoon.
Mietippä tätä.

hotstuffman kirjoitti:

Minun mielestäni sait myös ansiosi mukaisesti,mutta menettelet edelleen väärin.
Luulen ettet alunperinkään ole rakastanut oikeasti lastesi äitiä,kenties ihastuit ja tunsit turvallisuutta kun sinulla oli joku joka oli siedettävä kumppani.
Sitten kun kuvaan astuu oikeasti kiinnostava tapaus joka antaa siimaa, ottavat tunteet ylivallan järjestäsi ja roihu on valmis,kovassa kiinnostavassa palossa et ajattele järkevästi muuta kuin rakentelet pilvilinnoja omassa mielessäsi.
Kuinka moni suhteessa oleva mies on rakastunut vamppiin jota ainoastaan kiinnostaa katsoa kuinka pitkälle toinen on valmis menemään ,ja sen jälkeen vampin kiinnostus lopahtaa.

Jos haluat kuulla minun neuvoni sinulle jatko elämäsi suhteen se on tyrmäävä...
On parempi elää yksin,opetella viihtymään ja toimimaan itsensä kanssa,vasta silloin osaat järkevästi harkita elämistä toisen kanssa.
Luulen että olet peloissasi,hyvin otettu siitä että exäsi otti sinut takaisin mutta oletko sitten nyt onnellinen,näinkö haluat elämäsi menevän vai odotatko uutta rakastumista johon voit heittäytyä ja taas jättää exäsi yksin lasten kanssa....,näinhän siinä tulee kumminkin käymään jos elämä menee kuten haaveilet,eikö?
Mietippä nyt tarkkaan rakastatko oikeasti exääsi,vai oletko palannut hänen luokseen siksi että se tuntuu turvalliselta ja et joudu olemaan yksin.
Jos olet rohkea mies,säilytät hyvät välit lapsiisi ja exääsi mutta katsot totuutta suoraan silmiin ja kerrot exällesi totuuden tunteistasi,sinulla on vielä halua elää oikeassa rakkauden suhteessa eikä tuhlata elämää kulissiliittoon.
Mietippä tätä.

Lue lisää

Joo yksi hyväkin vaihtoehto on erota oikeasti, pitää suhteet lapsiin ja opetella elämään ensin yksin ja sitten mahdollisesti uuden ihmisen kanssa. Tulevaisuus on kuitenkin tylsänlainen, koska vaimosi - vaikka ottikin takaisin - ei koskaan siitä toivu täysin. Pettäminen on niin raskas taakka suhteelle. Samalla, kun eroatte, saa hänkin uuden tilaisuuden. Tilaisuuden löytää itselleen uusi mies, sellainen joka kenties ei petä. Ellette eroa, ei hänkään saa tätä tilaisuutta jonka kenties ansaitsisi. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, vaan kohdata - ja opetella elämään yksin, eihän sitä tarvi koko elämäänsä olla yksin.

Olen kokenut tällaisen miehen ihastumisen ja sen tragedian mikä siitä syntyi. Joskus ajattelen että olisi ehkä ollut terveempää erota, mitä emme yhteisestä sopimuksesta tehneet, vaan jatkoimme yhteiselämää. Se ei ole kivutonta, eikä asia koskaan katoa, helpottaa tuska tietenkin pitkän ajan kuluessa. Mutta erokin on tuskallinen. Kyse on siitä, kumma tuskan valitset.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Kiitos teille molemmille kommenteista. ViisasMies tietää mistä puhuu. Minäkin yritän järkeillä noin ja ryhdistäytyä. Välillä se melkein onnistuukin. Mutta sitten tulee hiljaista ja on pimeää... ja rauhaton olo palaa. Kaikki on nyt päällisin puolin hyvin. Minulla menee paremmin kuin monella muulla. Tiedän sen ja tiedostan sen. Silti kaikki on päin jotakin. Ja siitäkin minulla on huono olo, että minulla on huono olo - vaikka kaiken pitäisi olla hyvin!

Oletko X joskus kokenut jotakin vastaavanlaista? Tekstisi on jotenkin niin aitoa... ja vakuuttavaa. Ja jostakin syystä sinäkin olet täällä... Kiitos sinullekin. On muutenkin kiva huomata että juuri tämä palsta poikkeaa muista vastaavista; Täällä ihmiset oikeasti tarkoittavat hyvää, ja jostakin syystä haluavat auttaa ventovierasta. Kummallista mutta mukavaa.

Lue lisää

:- ) =lämmin hymy

hrrr2 kirjoitti:

Joo yksi hyväkin vaihtoehto on erota oikeasti, pitää suhteet lapsiin ja opetella elämään ensin yksin ja sitten mahdollisesti uuden ihmisen kanssa. Tulevaisuus on kuitenkin tylsänlainen, koska vaimosi - vaikka ottikin takaisin - ei koskaan siitä toivu täysin. Pettäminen on niin raskas taakka suhteelle. Samalla, kun eroatte, saa hänkin uuden tilaisuuden. Tilaisuuden löytää itselleen uusi mies, sellainen joka kenties ei petä. Ellette eroa, ei hänkään saa tätä tilaisuutta jonka kenties ansaitsisi. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, vaan kohdata - ja opetella elämään yksin, eihän sitä tarvi koko elämäänsä olla yksin.

Olen kokenut tällaisen miehen ihastumisen ja sen tragedian mikä siitä syntyi. Joskus ajattelen että olisi ehkä ollut terveempää erota, mitä emme yhteisestä sopimuksesta tehneet, vaan jatkoimme yhteiselämää. Se ei ole kivutonta, eikä asia koskaan katoa, helpottaa tuska tietenkin pitkän ajan kuluessa. Mutta erokin on tuskallinen. Kyse on siitä, kumma tuskan valitset.

Lue lisää

Mutta on ehkä vain myytti, että kaikki parit, jotka elävät yhdessä, kokevat suurta rakkautta. Ehkä todellisempaa on se, että jopa suurin osa meistä elää laimeassa arkisessa suhteessa, eikä eroa, koska eivät kuitenkaan löydä parempaa puolisoa itselleen. Haaveilevat vain jostain paremmasta, mutta se parempi vain harvoin sattuu kohdalle. Jos ei koe elämässä sitä myyttistä suurta rakkautta, niin parempi kokea edes pientä rakkautta, kuin elää yksin ja ilman mitään rakkautta. Näin tekee erittäin moni.

hrrr2 kirjoitti:

Joo yksi hyväkin vaihtoehto on erota oikeasti, pitää suhteet lapsiin ja opetella elämään ensin yksin ja sitten mahdollisesti uuden ihmisen kanssa. Tulevaisuus on kuitenkin tylsänlainen, koska vaimosi - vaikka ottikin takaisin - ei koskaan siitä toivu täysin. Pettäminen on niin raskas taakka suhteelle. Samalla, kun eroatte, saa hänkin uuden tilaisuuden. Tilaisuuden löytää itselleen uusi mies, sellainen joka kenties ei petä. Ellette eroa, ei hänkään saa tätä tilaisuutta jonka kenties ansaitsisi. Yksinäisyyttä ei pidä pelätä, vaan kohdata - ja opetella elämään yksin, eihän sitä tarvi koko elämäänsä olla yksin.

Olen kokenut tällaisen miehen ihastumisen ja sen tragedian mikä siitä syntyi. Joskus ajattelen että olisi ehkä ollut terveempää erota, mitä emme yhteisestä sopimuksesta tehneet, vaan jatkoimme yhteiselämää. Se ei ole kivutonta, eikä asia koskaan katoa, helpottaa tuska tietenkin pitkän ajan kuluessa. Mutta erokin on tuskallinen. Kyse on siitä, kumma tuskan valitset.

Lue lisää

mutta turhaan. 5 vuotta ja erosimme. Selvitä itsellesi miksi olet suhteessa. Jos olet rakastanut häntä oikeasti te voitte onnistua. Ei riitä, että vaimosi antaa sinulle anteeksi, mutta sinunkin täytyy pystyä laittamaan asiat Ö-mappiin. Jos, et ole edes rakastanut vaimoasi ja nyt väin katselet aidan toiselle puolen olet todella julma ihminen. Anna vaimollesikin mahdollisuus oikeaseen rakkauteen, siihen samaan mitä itsekkin etsit. Itse vastaat omasta elämästäsi ja vaimosi omasta.
Kaikki teemme virheitä, mutta yritetään olla toistamatta niitä.

sanottu,sai ansionsa mukaan. olis aikoinaan muistanut että pettäjän tie on tuskainan,käy harhaan.

Jos kumppanisi pettää omaa puolisoaan, miksi luottaisit hänen moraaliinsa ja siihen, että hän kohtelee sinua hyvin??

Ei ole totta että naiset tilastollisesti pettävät enemmän, sellaista tilastoa kun vääristää se tosiseikka että naiset rehellisemmin myöntävät tekonsa, miehet useimmiten kieltävät. Kun siis näitä tilastoja tehdään ja ihmisiä haastatellaan, pettäneet naiset myöntävät tekonsa, mutta pettävät miehet eivät uskalla sitä myöntää vaan kieltävät moista tehneensä...

etenkin sellaiset naiset jotka tuolla treffipuolella toistavat mantraa:"ei seksin vonkaajille".
kuitenkin tahtovat ja hakevat ainoastaan mulkkua. vapaasti ja mahdollisimman monenlaista ja kokoista.

ennussi kirjoitti:

etenkin sellaiset naiset jotka tuolla treffipuolella toistavat mantraa:"ei seksin vonkaajille".
kuitenkin tahtovat ja hakevat ainoastaan mulkkua. vapaasti ja mahdollisimman monenlaista ja kokoista.

Lue lisää

Aika paksua puppua!! Miehet voi sitten olla niin sikoja. Teidän pikku päähän ei sitten näköjään muuta mahdu kun alapää jutut.

-sirkku- kirjoitti:

Aika paksua puppua!! Miehet voi sitten olla niin sikoja. Teidän pikku päähän ei sitten näköjään muuta mahdu kun alapää jutut.

Elin hyvää elämää vaimoni kans yli 30 vuotta.Sitten menin lapseni ja lapsen lasteni luokse viikoksi,kun oli aikaa ja he tarvitsivat apua.Silloin vaimoni villiintyi ja alkoi kulkea tansseissa ja se jatkui vielä palattuani ollessani töissä vuorotöissä yö vuorossa.Yritti salata kaiken,kun otin asian puheeksi,vastaus oli että ei tällä ole mitään merkitystä.Nyt elämme siten,että olemme vain naimisissa.Tietenkin oma elämän tyylini muuttui myös.koston himon jälkeen,elän elämää johon sopii myös hyvä ystävätär.että ei aina ajattele vain miehet toisten alapäätä.

Tuttu tarina, valitettavasti.
Olen perheestä, jonka isä on myös ihastunut työkaveriinsa ja jättänyt äidin ja kolme lasta oman onnensa nojaan. Hänetkin hyväksyttiin takaisin perheeseensä, kun naisystävä kyllästyi ja heitti ulos. Mutta isäukkoapa ei perhe-elämä enää kiinnostanut ja hän lähti seuraavan naisen matkaan.
Toivottavasti sinä ymmärrät olla tekemättä samaa virhettä.

Ymmärrätkö, miten paljon kärsimystä olet aiheuttanut perheellesi? Naiselle, joka rakastaa sinua ja lapsille, jotka luottavat sinuun? Kuulostaa, kun ajattelisit vain omaa sydänsuruasi. Tekosi saattaa vaikuttaa lapsiisi koko heidän elämänsä ajan, kuten isäni teot vaikuttavat minuun.

Toivon, että lakkaan haikailemasta muiden perään, varsinkin, kun nainen ei tunnu olevan sinusta enää missään määrin kiinnostunut. Säästät myös itsesi ylimääräiseltä tuskalta. Sinulla on perhe, joka on valmis luottamaan sinuun uudelleen. Arvosta sitä, ja pidä siitä kiinni. Voimia teille kaikille.

Sylphidia kirjoitti:

Tuttu tarina, valitettavasti.
Olen perheestä, jonka isä on myös ihastunut työkaveriinsa ja jättänyt äidin ja kolme lasta oman onnensa nojaan. Hänetkin hyväksyttiin takaisin perheeseensä, kun naisystävä kyllästyi ja heitti ulos. Mutta isäukkoapa ei perhe-elämä enää kiinnostanut ja hän lähti seuraavan naisen matkaan.
Toivottavasti sinä ymmärrät olla tekemättä samaa virhettä.

Ymmärrätkö, miten paljon kärsimystä olet aiheuttanut perheellesi? Naiselle, joka rakastaa sinua ja lapsille, jotka luottavat sinuun? Kuulostaa, kun ajattelisit vain omaa sydänsuruasi. Tekosi saattaa vaikuttaa lapsiisi koko heidän elämänsä ajan, kuten isäni teot vaikuttavat minuun.

Toivon, että lakkaan haikailemasta muiden perään, varsinkin, kun nainen ei tunnu olevan sinusta enää missään määrin kiinnostunut. Säästät myös itsesi ylimääräiseltä tuskalta. Sinulla on perhe, joka on valmis luottamaan sinuun uudelleen. Arvosta sitä, ja pidä siitä kiinni. Voimia teille kaikille.

Lue lisää

Se, että asiat ovat perheessä normaalilla tavalla hyvin, ettei tarvitse riidellä, kaikki sujuu ilman suurempia tunnekuohuja suuntaan tai toiseen, sellainen elämä on pettäjille liian helppoa. He kerta kaikkiaan tarvitsevat elämäänsä ongelmia, jotta elämä tuntuu elämisen arvoiselta !!!!! Se jännitys on kuin pienellä lapsella: tarvitaan leikkiä ja uutta ! Niinpä jäädään vielä haikailemaan ns. rikoskumppania, vaikka todellinen elämänkumppani on osoittanut rakkautensa ja kunnioituksensa sillä että on ottanut pettäjän takaisin ! - Miten USKOMATTOMAN TYPERÄ voi takaisinotettu pettäjä olla !

En voi käsittää, miten aikuiset ihmiset ovat niin typeriä että yleensäkin vaarantavat perheensä onnen lähtemällä suhteeseen ! Ihmisen onni ei löydy toisista ihmisistä, se kestää vain sen harhan hetken kun ollaan vastarakastuneita, n. pari vuotta. Onni löytyy ihmisen itsensä päästä, kun hän uskaltaa olla todella rehellinen itselleen, siis TODELLA NIIN REHELLINEN ETTÄ SATTUU, tekee kipeää tunnustaa itselleen vajavaisuutensa. Siitä on kyse. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitse olla.

Alkutarinani on täyttä totta - sanoisinko valitettavasti... Olen toki jättänyt pois yksityiskohtia koska kukaan ei tässä kirjaa halua lukea, mutta tarina on minun omani, uskot tai et. Jään mielenkiinnolla odottelemaan lisää kommentteja aiheesta. Sen voin jo sanoa että tuntuu hyvältä lukea samankaltaisista kokemuksista. Olen varmaan niin halveksittava kuin jotkut sanovat... mutta tahallani en ole koskaan tehnyt pahaa - itsellenikään.

Minä olen suhteen vaimo (en sinun) jonka mies hullaantu toiseen naiseen. Muutin hetkeksi pois kotoa ja palasin sitten. Myös minä palasin kun tajusin että en halua yksinäisyyttä, eikä minulla ollut ketään toistakaan jonka kanssa jakaa. Olin hyvin loukkaaantunut. Mitä tapahtui kun tulin takaisin. Mieheni pani lopulta suhteen kokonaan poikki ja elämämme jatkui ns. "normaalina" - ja jatkuu edelleenkin. Lapset huokaisivat helpotuksesta. Mutta pieniä ja suurempiakin muutoksia on tapahtunut: seksielämä ei minulle ole sen jälkeen juurikaan maistunut (vaikka onhan sitä). Kai se järkytys ja inhokin asiaa kohtaan vaikutti. Emme sano enää rakkauden sanoja juurikaan toisillemme. Mutta elelemme ja teemme työtä yhdessä. Olemme tyytyneet tähän hiukan rampaan avioliittoon. Nyt on ikääkin jo niin paljon, ettei sen väliä. Huumorimme on samanlaista, lapset ovat rakkaita, elämä soljuilee...
Pettäminen vaikuttaa syvästi ja erittäin negatiivisesti suhteeseen. Asiasta on nyt jo yli 15 vuotta. Sitä ei kaivella eikä se osallistu riitoihin. Mutta aika on parantanut haavat sillä tavalla, että enää ei kirvele kun ajattelen sitä. Joskus viha ja raivo pääsevät yllättämään, mutta sitä ei kukaan näe (kun en näytä). En kadu että palasin. En tiedä mitä mieheni ajattelee nyt asiasta. Olemme siitä aika vaitonaisia, olen sitä mieltä, että jos tunkiota kaivaa, se haisee, mutta ei katoa. En halua hajuakaan esille.
Tässä hiukan esimakua siitä, mitä on edessä - eikä se ole huono vaihtoehto. Usko minua. Ja - korjaan vähän sitä, että kyllä me nyt IHAN JOSKUS sanomme rakastavamme toisiamme - koska onhan se totta, mutta jotenkin olen vieläkin niin loukkaantunut, että en suo miehelleni rakkauden sulosanoja, kuten aikaisemmin. Liittomme oli nimittäin intohimoinen ja samalla lämmin rakkaussuhde. Yksi nainen ei sitä kyennyt tuhoamaan, hiukan kyllä rampautti. Eli anna ajan kulua. Se se parantaa.

Rvva kirjoitti:

Minä olen suhteen vaimo (en sinun) jonka mies hullaantu toiseen naiseen. Muutin hetkeksi pois kotoa ja palasin sitten. Myös minä palasin kun tajusin että en halua yksinäisyyttä, eikä minulla ollut ketään toistakaan jonka kanssa jakaa. Olin hyvin loukkaaantunut. Mitä tapahtui kun tulin takaisin. Mieheni pani lopulta suhteen kokonaan poikki ja elämämme jatkui ns. "normaalina" - ja jatkuu edelleenkin. Lapset huokaisivat helpotuksesta. Mutta pieniä ja suurempiakin muutoksia on tapahtunut: seksielämä ei minulle ole sen jälkeen juurikaan maistunut (vaikka onhan sitä). Kai se järkytys ja inhokin asiaa kohtaan vaikutti. Emme sano enää rakkauden sanoja juurikaan toisillemme. Mutta elelemme ja teemme työtä yhdessä. Olemme tyytyneet tähän hiukan rampaan avioliittoon. Nyt on ikääkin jo niin paljon, ettei sen väliä. Huumorimme on samanlaista, lapset ovat rakkaita, elämä soljuilee...
Pettäminen vaikuttaa syvästi ja erittäin negatiivisesti suhteeseen. Asiasta on nyt jo yli 15 vuotta. Sitä ei kaivella eikä se osallistu riitoihin. Mutta aika on parantanut haavat sillä tavalla, että enää ei kirvele kun ajattelen sitä. Joskus viha ja raivo pääsevät yllättämään, mutta sitä ei kukaan näe (kun en näytä). En kadu että palasin. En tiedä mitä mieheni ajattelee nyt asiasta. Olemme siitä aika vaitonaisia, olen sitä mieltä, että jos tunkiota kaivaa, se haisee, mutta ei katoa. En halua hajuakaan esille.
Tässä hiukan esimakua siitä, mitä on edessä - eikä se ole huono vaihtoehto. Usko minua. Ja - korjaan vähän sitä, että kyllä me nyt IHAN JOSKUS sanomme rakastavamme toisiamme - koska onhan se totta, mutta jotenkin olen vieläkin niin loukkaantunut, että en suo miehelleni rakkauden sulosanoja, kuten aikaisemmin. Liittomme oli nimittäin intohimoinen ja samalla lämmin rakkaussuhde. Yksi nainen ei sitä kyennyt tuhoamaan, hiukan kyllä rampautti. Eli anna ajan kulua. Se se parantaa.

Lue lisää

PETTÄMINEN-SANA ON SYYTÄ VÄLITTÖMÄSTI SIJOITTAA VAIN ARKISTO- JA TUTKIMUSKÄYTTÖÖN!

NUORISOLLE KUULUU PIENESTÄ PITÄEN ERITTÄIN SELKEÄSTI NEUVOA,ETTEIVÄT IHMISET TOISIAAN OMISTA.
MIELETÖN,SAIRAS OMISTAMISENHALU ON MAAILMASSA NIIN PALJON PAHAA AIKAAN
SAANUT.

IHASTUMINEN ON INHIMILLISTÄ,MYÖNTEISTÄ,KAUNISTA,KANNATETTAVAA.
IHASTUMISET YLEENSÄ KOHTALAISEN LYHYTKESTOISIA OVAT. MONET IHMISET HYVIN VOIDAKSEEN,TUNTEAKSEEN OLEVANSA OIKEASTI ELÄMÄSSÄ KIINNI,TARVITSEVAT VÄLIIN HENKISIÄ HAASTEITA,SEIKKAILUJA,ENEMMÄN KUIN ARKENSA ANTAA. TOISILLE TAAS RIITTÄÄ TASAINEN,TURVALLISENTUNTUINEN JATKUVYYS,PYSYVYYS,JÄMÄHTÄNEISYYSKIN. NIIN SE VAIN ON.
SE VAIN ON PIENESTÄ PITÄEN KAIKILLE SELVÄSTI KERROTTAVA,MIELUITEN JOKAISEN IHAN ITSEKIN
MAHDOLLISIMMAN VARHAIN OIVALLETTAVA.


IHMISTEN YHTEENASETTUMISESSA ON AINA OLTAVA MUKANA TERVE JÄRKI. KAIKKIEN LIITTOJEN
ON SAMALLA OLTAVA JÄRKI-,HARJOITTELU-,TUTKIMUS- JA KOELIITTOJA. MONILLE ON
PYSYVÄSTIKIN EDUKS,ALUSTA ALKAEN ERI OSOITTEISSA ASUA -- KESKINÄINEN KUNNIOITUS
SÄILYY SELKEÄSTI HELPOMMIN JA PALJON PIDEMPÄÄN.

JOILLEKIN RIITTÄÄ KAHDEN VUODEN KOEAIKA. TOISILLE KOKO ELÄMÄ ON JATKUVAA,TOISTUVAA KOKEILUA,ALITUISTA ETSINTÄÄ. NIIN SE VAIN ON. AIVAN TURHAA ON SITÄ VASTAAN PULLIKOIDA!
k mikko

k mikko kirjoitti:

PETTÄMINEN-SANA ON SYYTÄ VÄLITTÖMÄSTI SIJOITTAA VAIN ARKISTO- JA TUTKIMUSKÄYTTÖÖN!

NUORISOLLE KUULUU PIENESTÄ PITÄEN ERITTÄIN SELKEÄSTI NEUVOA,ETTEIVÄT IHMISET TOISIAAN OMISTA.
MIELETÖN,SAIRAS OMISTAMISENHALU ON MAAILMASSA NIIN PALJON PAHAA AIKAAN
SAANUT.

IHASTUMINEN ON INHIMILLISTÄ,MYÖNTEISTÄ,KAUNISTA,KANNATETTAVAA.
IHASTUMISET YLEENSÄ KOHTALAISEN LYHYTKESTOISIA OVAT. MONET IHMISET HYVIN VOIDAKSEEN,TUNTEAKSEEN OLEVANSA OIKEASTI ELÄMÄSSÄ KIINNI,TARVITSEVAT VÄLIIN HENKISIÄ HAASTEITA,SEIKKAILUJA,ENEMMÄN KUIN ARKENSA ANTAA. TOISILLE TAAS RIITTÄÄ TASAINEN,TURVALLISENTUNTUINEN JATKUVYYS,PYSYVYYS,JÄMÄHTÄNEISYYSKIN. NIIN SE VAIN ON.
SE VAIN ON PIENESTÄ PITÄEN KAIKILLE SELVÄSTI KERROTTAVA,MIELUITEN JOKAISEN IHAN ITSEKIN
MAHDOLLISIMMAN VARHAIN OIVALLETTAVA.


IHMISTEN YHTEENASETTUMISESSA ON AINA OLTAVA MUKANA TERVE JÄRKI. KAIKKIEN LIITTOJEN
ON SAMALLA OLTAVA JÄRKI-,HARJOITTELU-,TUTKIMUS- JA KOELIITTOJA. MONILLE ON
PYSYVÄSTIKIN EDUKS,ALUSTA ALKAEN ERI OSOITTEISSA ASUA -- KESKINÄINEN KUNNIOITUS
SÄILYY SELKEÄSTI HELPOMMIN JA PALJON PIDEMPÄÄN.

JOILLEKIN RIITTÄÄ KAHDEN VUODEN KOEAIKA. TOISILLE KOKO ELÄMÄ ON JATKUVAA,TOISTUVAA KOKEILUA,ALITUISTA ETSINTÄÄ. NIIN SE VAIN ON. AIVAN TURHAA ON SITÄ VASTAAN PULLIKOIDA!
k mikko

Lue lisää

voi ..tana!

hyväksyt siis sen, että "elämä on jatkuvaa, toistuvaa kokeilua, alituista etsintää"! noinhan se valitettavasti menee, mutta että joku sen oikeasti hyväksyy ja vielä kertoo sen kaiken kansan kuullen samalla muita rohkaisten! toivon todella, että ihmiset eivät olisi noin itsekkäitä. toisen onnen tavoittelu on toisen suru.

k mikko kirjoitti:

PETTÄMINEN-SANA ON SYYTÄ VÄLITTÖMÄSTI SIJOITTAA VAIN ARKISTO- JA TUTKIMUSKÄYTTÖÖN!

NUORISOLLE KUULUU PIENESTÄ PITÄEN ERITTÄIN SELKEÄSTI NEUVOA,ETTEIVÄT IHMISET TOISIAAN OMISTA.
MIELETÖN,SAIRAS OMISTAMISENHALU ON MAAILMASSA NIIN PALJON PAHAA AIKAAN
SAANUT.

IHASTUMINEN ON INHIMILLISTÄ,MYÖNTEISTÄ,KAUNISTA,KANNATETTAVAA.
IHASTUMISET YLEENSÄ KOHTALAISEN LYHYTKESTOISIA OVAT. MONET IHMISET HYVIN VOIDAKSEEN,TUNTEAKSEEN OLEVANSA OIKEASTI ELÄMÄSSÄ KIINNI,TARVITSEVAT VÄLIIN HENKISIÄ HAASTEITA,SEIKKAILUJA,ENEMMÄN KUIN ARKENSA ANTAA. TOISILLE TAAS RIITTÄÄ TASAINEN,TURVALLISENTUNTUINEN JATKUVYYS,PYSYVYYS,JÄMÄHTÄNEISYYSKIN. NIIN SE VAIN ON.
SE VAIN ON PIENESTÄ PITÄEN KAIKILLE SELVÄSTI KERROTTAVA,MIELUITEN JOKAISEN IHAN ITSEKIN
MAHDOLLISIMMAN VARHAIN OIVALLETTAVA.


IHMISTEN YHTEENASETTUMISESSA ON AINA OLTAVA MUKANA TERVE JÄRKI. KAIKKIEN LIITTOJEN
ON SAMALLA OLTAVA JÄRKI-,HARJOITTELU-,TUTKIMUS- JA KOELIITTOJA. MONILLE ON
PYSYVÄSTIKIN EDUKS,ALUSTA ALKAEN ERI OSOITTEISSA ASUA -- KESKINÄINEN KUNNIOITUS
SÄILYY SELKEÄSTI HELPOMMIN JA PALJON PIDEMPÄÄN.

JOILLEKIN RIITTÄÄ KAHDEN VUODEN KOEAIKA. TOISILLE KOKO ELÄMÄ ON JATKUVAA,TOISTUVAA KOKEILUA,ALITUISTA ETSINTÄÄ. NIIN SE VAIN ON. AIVAN TURHAA ON SITÄ VASTAAN PULLIKOIDA!
k mikko

Lue lisää

Toisen omsitaminen on avioliiton kahleista pahin. Se on totta. Pahempaa kuin yksittäinen syrjähyppy. "Palkinnoksi" takaisinpalaamisesta sain vapauteni. Se tuntuu mukavalta. Mieheni oli myös hiukan liian omistelevainen minun suhteeni aikaisemmin. Nyt ei kehtaa enää. Lasten kasvattaminen oikeamaan suuntaan on tärkeää.

elämä=raakaa kirjoitti:

voi ..tana!

hyväksyt siis sen, että "elämä on jatkuvaa, toistuvaa kokeilua, alituista etsintää"! noinhan se valitettavasti menee, mutta että joku sen oikeasti hyväksyy ja vielä kertoo sen kaiken kansan kuullen samalla muita rohkaisten! toivon todella, että ihmiset eivät olisi noin itsekkäitä. toisen onnen tavoittelu on toisen suru.

Lue lisää

Ihan ok, jos informoivat tarpeeksi ajoissa suhteen toista osapuolelta "taipumuksistaan". Toisaalta, jättäjänä on hyvä olla, mutta olisiko kellossa ääni toinen, jos joutuisikin itse jätettävän paikalle, kun toisen tunteet ovat jo viilentyneet ja uusi kohde katseltu valmiiksi? Harvoin sitä pettäjä pettäjää valitsee. Lienevätkö tietoisia, mitä on odotettavissa? :)

Se on paskapuhetta, että intohimo väljähtyy parissa vuodessa. Jos niin käy, ei sitä ole paljon ollutkaan. Olen ollut naimisissa 18v. eikä intohimon loppumisesta ole tietoakaan. Sama upea ihminen sytyttää minut aina vaan ja toisinpäin. Minä ja puolisoni aina ihmetellään, miks ihmisiltä loppuu seksielämä lapsien tultua. Meilläkin niitä ihanuuksia on, muttei se ole kielteisesti vaikuttanut.rakkauteen tarvitaan intohimoa, ei tartte aina vaan puhua ja selittää, olla kuin kavereita. seksiä turhan puhumisen sijaan. Intohimo toiseen myös oikoo monet rypyt, mitä liitossa on. Olen kai vaan ollut onnekas, kun kemiat pelaa. En voisi olla päivääkään ihmisen kanssa, joka ei olisi noissa asioissa samalla aaltopituudella. Eikä muuten tulisi mieleenkään hakea seksiä muualta ja ihastuminen toiseen tuntuu mahdottomalta, kun on tyytyväinen ja tyydytetty.

Wittu et oot tyhmä äijä, petturit on alimmaista kastia kaikista.

kuinka jalkoväli määrääkään monen elämää. Helpon pimpun perään lähtee moni.

Asiallista palautetta.

Onko ihme ettei hän pidä sinuun yhteyttä kun palaat häntä koipien välissä vaimosi luo, ja vingut toistakin naista takaisin? Missä on itsekunnioituksesi?

Olet raukkamainen.

pää vai? kirjoitti:

kuinka jalkoväli määrääkään monen elämää. Helpon pimpun perään lähtee moni.

...aivan yhtä moni nainen on pettänyt miestään, kuten oma vaimoni....

petetty kirjoitti:

...aivan yhtä moni nainen on pettänyt miestään, kuten oma vaimoni....

Ihan sama tuomio, oli se pettäjä mies tai nainen. Molemmissa on sikoja, jotka saisi kyllä kärsiä elleivät nöyrry ja muuta elämän tyyliään. En hyväksy pettämistä keneltäkään!! Mitä meidän lapsista tulee tässä pettäjien maailmassa. Ajatelkaa, kaikessa olette malli lapsillenne!! Kaikista parasta mitä voit lapselle antaa on rakastaa hänen äitiään/isäänsä. Aina se ei onnistu elämän loppuun asti, mutta tehkää selvä liitosta ja erotkaa puhtain paperein. Se on kuitenkin fiksua!

petetty kirjoitti:

...aivan yhtä moni nainen on pettänyt miestään, kuten oma vaimoni....

Mut eiks se mene niin et kun nainen pettää niin eihän sitäkään jäädä kattelemaan.. et voi teitä raukkoja miehiä jos sellaista siedätte säälittävää!! Minun oma aviomies petti mua, olin raskaana ja esikoinen 2v. En jäänyt kattelemaan häntä vaan muutin pois. Eipäs ole ikinä ollut miestä keskustella asioista tai myöntää tehneensä jotain väärää.

petetty kirjoitti:

...aivan yhtä moni nainen on pettänyt miestään, kuten oma vaimoni....

....ja mietippä miksi se nainen PETTI sinua.
minä haen vikaa itsestäni jos mies pettää minua.
ja saman mä nää myös siinä suhteeassa jossa nainen pettää miestään.
kysymys kuuluu vain MIKSI???

pää vai? kirjoitti:

kuinka jalkoväli määrääkään monen elämää. Helpon pimpun perään lähtee moni.

Niin sijaitseeko miesten alapää niiden aivoissa? Miehet ajattelee munillaan.

Tässä rehellinen uros etsii petettyä naista ja avioiliitosta jääneet lapset mukaan uuteen suhteeseen,
haluan olen tositarkoituksella ja vakavalla asialla eikä mitään yhden-illanjuttuja....

Niin totta, mitä kirjoitat. Nyt sen tiedät, ei asiat vaihtamalla parane. Jatkat entisen ja lastesi äidin kanssa, uuden annat olla. Kyllä se siitä ohi menee, hetken huuma.

Musta tää vaan kertoo siitä, että avoliitosta on oikeasti niin helppo lähteä...
AvIoliitossa luvataan toisille rakkautta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.
Kannattaa päättää , mitä sitä elämältään oikeasti haluaa,
en usko että lapsennekaan kovin onnellisessa perheessä asuvat jos vanhemmat ei vedä yhteen hiileen

Onneksi en pettänyt.

kerkesikö kukaan "työkaveri joraamaan exääsi sillä välin b rappuun kun olit itse liesussa?

Viddu miten tyhmä äijä ja pettäjä pahimmasta päästä...sen sai kun vierasta kinkkua lähtee ahneuksissaa etsii..ihan oikein ku uusi nainen viskas sut mäkeen...hurraaaaaah !!!!!!

LASTESI ÄITI EI ANSAITSE TUOLLAISTA IDIOOTTIA MIESTÄ! ESITÄT RAKASTAVASI HÄNTÄ, VAIKKA OIKEASTI RAKASTAT JOTAIN MUUTA. PETTÄMISTÄ SEKIN. JA VAIN SEN TAKIA ETTÄ ET TAHDO OLLA YKSIN. OLET AIKA ITSEKÄS.

Sulla on tuo kielenkäyttö aika sairasta!
En ole mikään pettäjä,petetty kyllä.
Mut turha sinunlaiselle on kenenkään mitään sanoa.
Hirveä mies..ja varmaan vähemmän kunnollinen.Mitä se uskollisuus auttaa jos on muuten täys piru.

Tai jospa hän on kunnioitettava ihminen,
joka haluaa yrittää anteeksi.
Ja ihminen, joka tietää, että tekee itsekin virheitä
ja siksi tarvitsee itsekin saada uuden mahdollisuuden
ja onvalmis antamaan sen toisellekin,
vaikkei se käytännössä ole niin helppoa.

Vaikka ilmaisutapa on tökerö. Et arvosta itseäsi, joten et voi arvostaa avopuolisoasi, jos hän rakastaa sinua, sillä sehän vain todistaa, että hän ei ole täysjärkinen tai ei kunnioita itseään, kun huoli sinut kaiken jälkeen takaisin. Jos et voi kunnioittaa itseäsi, et voi kunnioittaa ihmistä, joka pitää sinua arvokkaana.

On helpompi haaveilla täydellisen hullaannuttavasta huumasta, joka on vapaa vanhan suhteen painolasteista, jossa ei tarvitse miettiä mitään, kun hormoonit suhisee korvissa. Vapauttava kokemus. Kuin huumetta. Täydellistä. Niin kauan kunnes se hormonien suhina vaimenee ja pitää taas kamppailla epäilyksen kanssa. Ja haave jostakin täydellisestä voimistuu, jostain paremmasta jossakin ...

Hakekaa apua.

Miksi kaikki aina tuomitsevat? Vaikka olisi kuinka " hyvä" ihminen, saattaa silti ajautua väärille poluille. Tärkeintä on myöntää virheensä ja kehittyä. Vain vastoinkäymisten kautta ihminen voi kehittyä. Kaikki ei tosin halua ottaa opikseen, vaan toistavat samat virheet. Anteeksianto ja sen rehellinen pyytäminen on tärkeää. Ja haluta sitä puhtaasta sydämesta.

Tähän on pakko todeta, että jos suhde on kunnossa kaikin puolin siihen ei kolmatta osapuolta mahdu. Kukaan ei lähde hyvästä suhteesta harhailemaan pelkän seksin perään, eikä ihastuksenkaan... näin minä uskon. Eli kannattaa miettiä oikeasti mitä sydämessäsi tunnet avovaimoasi kohtaan. Jos ei siellä todellista rakkautta ole niin yhdessä oleminen ei ehkä pelkästään lasten takia ole järkevää. Siinähän annatte lapsilleni mallin siitä, miten ihmissuhteita hoidetaan. Lapset ovat todella herkkiä aistimaan mitä vanhempien välillä tapahtuu vaikkeivat sitä ehkä ääneen sanokaan. Tunneasiat eivät missään nimessä ole helppoja juttuja mutta niinkuin edellä on jo useaan otteeseen om tullut esiin niin varteenotettava vaihtoehto on elää hetki yksin ja tutustua oikeasti itseensä ja siihen mitä todella haluaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kaikella, jopa näillä hankalilla kokemuksilla on oppi jokaiselle mukana olleelle osapuolelle.

098756 kirjoitti:

Tähän on pakko todeta, että jos suhde on kunnossa kaikin puolin siihen ei kolmatta osapuolta mahdu. Kukaan ei lähde hyvästä suhteesta harhailemaan pelkän seksin perään, eikä ihastuksenkaan... näin minä uskon. Eli kannattaa miettiä oikeasti mitä sydämessäsi tunnet avovaimoasi kohtaan. Jos ei siellä todellista rakkautta ole niin yhdessä oleminen ei ehkä pelkästään lasten takia ole järkevää. Siinähän annatte lapsilleni mallin siitä, miten ihmissuhteita hoidetaan. Lapset ovat todella herkkiä aistimaan mitä vanhempien välillä tapahtuu vaikkeivat sitä ehkä ääneen sanokaan. Tunneasiat eivät missään nimessä ole helppoja juttuja mutta niinkuin edellä on jo useaan otteeseen om tullut esiin niin varteenotettava vaihtoehto on elää hetki yksin ja tutustua oikeasti itseensä ja siihen mitä todella haluaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kaikella, jopa näillä hankalilla kokemuksilla on oppi jokaiselle mukana olleelle osapuolelle.

Lue lisää

Vaan kun suhde ei ole itsenäinen olio, joka elää omaa elämäänsä tai tipahtaa taivaasta, vaan suhde on juuri sen osapuolten näköinen, juuri sellainen mihin kumppaneiden eväät riittää. Eli jos omien korvien välissä ei kaikki ole paikallaan, niin tuskin suhdekaan on kovin hyvissä kantimissa.

Omat ongelmat, itsetunto-ongelmat tai se että ei kykene hyväksymään täysin itseään, ovat esim. aika tavallisia syitä syrjähyppyihin.

Olen vahvasti sitä mieltä että Suomi on puolillaan ihmisiä, joilla ei ole edes kykyjä, taitoja, ymmärrystä rakentaa hyvää parisuhdetta. Parisuhdetaidot, kyky kunnioittaa toista, vuorovaikutustaidot ja -mallit eivät anna siihen edellytyksiä.

098756 kirjoitti:

Tähän on pakko todeta, että jos suhde on kunnossa kaikin puolin siihen ei kolmatta osapuolta mahdu. Kukaan ei lähde hyvästä suhteesta harhailemaan pelkän seksin perään, eikä ihastuksenkaan... näin minä uskon. Eli kannattaa miettiä oikeasti mitä sydämessäsi tunnet avovaimoasi kohtaan. Jos ei siellä todellista rakkautta ole niin yhdessä oleminen ei ehkä pelkästään lasten takia ole järkevää. Siinähän annatte lapsilleni mallin siitä, miten ihmissuhteita hoidetaan. Lapset ovat todella herkkiä aistimaan mitä vanhempien välillä tapahtuu vaikkeivat sitä ehkä ääneen sanokaan. Tunneasiat eivät missään nimessä ole helppoja juttuja mutta niinkuin edellä on jo useaan otteeseen om tullut esiin niin varteenotettava vaihtoehto on elää hetki yksin ja tutustua oikeasti itseensä ja siihen mitä todella haluaa.

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi. Kaikella, jopa näillä hankalilla kokemuksilla on oppi jokaiselle mukana olleelle osapuolelle.

Lue lisää

Todella hyvin kirjoitit. Olen täysin samaa mieltä-

Helppo selitys kirjoitti:

Vaan kun suhde ei ole itsenäinen olio, joka elää omaa elämäänsä tai tipahtaa taivaasta, vaan suhde on juuri sen osapuolten näköinen, juuri sellainen mihin kumppaneiden eväät riittää. Eli jos omien korvien välissä ei kaikki ole paikallaan, niin tuskin suhdekaan on kovin hyvissä kantimissa.

Omat ongelmat, itsetunto-ongelmat tai se että ei kykene hyväksymään täysin itseään, ovat esim. aika tavallisia syitä syrjähyppyihin.

Olen vahvasti sitä mieltä että Suomi on puolillaan ihmisiä, joilla ei ole edes kykyjä, taitoja, ymmärrystä rakentaa hyvää parisuhdetta. Parisuhdetaidot, kyky kunnioittaa toista, vuorovaikutustaidot ja -mallit eivät anna siihen edellytyksiä.

Lue lisää

Tosi on. Suhde ei ole erillinen olio, vaan osapuolten näköinen. Hyvin sanottu. On niin helppo "jakaa" syyllisyys sillai peitellysti. Antaa ymmärtää että toinenkin on oikeastaan syyllinen siihen että minä petin. Ja HAH, sanon minä. Ei mikään suhde aina kukoista. Kyse onkin siitä kuka silloin osaa.
Kun tulee kyllästymistä, taikka työkaveri joka ihastuttaa, kuka klaaraa tilanteen oikein niin ettei tarvi katua sitten.
Aina voi valita: Olen ihastunut tuohon, mitä teen? Menenkö sänkyyn kun niin tekee mieli va en? Aina on mahdollisuus valita. Voi vaikka lähteä Lapin matkalle tai Egyptin pyramideja katteleen pariksi-kolmeksi viikoksi. Oman perheen kanssa. Siinä jo järki usein palaa.
Mutta jos on heikko raukka taikka muuten selkärangaton, ei näe muita vaihtoehtoja. Ja sitten sanotaa että "niin vain kävi". Ei se niin mene. Yksin oot syyllinen.

että hän ei muistanut kertoa avopuolisolle, että "hei, olen ihastunut työkaveriin ja näyttää siltä, että meillä on suhde, koska meillä oli eilen jo toista kertaa seksiä", jotta avopuolisokin olisi voinut päivittää ajatuksensa sinusta, teidän suhteesta ja omista toiveistaan ja haluistaan, haluaako sitoutua sinuun ym.

Kovin itsekästä, erittäin itsekästä. Omaan napaan tuijottamista. Vai pitäisikö sanoa että 20 cm navan alapuolelle tuijottamista?

Aikuismainen käytös on tosi kaukana. Ja mikä malli lapsille, että mitä on naisen ja miehen välinen suhde ... :)

"Lakkaa haaveilemasta naisesta, joka on olemassa vain ja ainoastaan sinun päässäsi."

Sä olet ihastunut johonkin mitä ei ole olemassa. Se nainen ei halunnut sinua, jätti sinut. Niin millä ihme miehen logiikalla ajattelet, perustelet itsellesi, että menetit suuren todellisen rakkauden, naisen, joka olisi rakastanut sinua oikein todella, enemmän kuin avopuolisosi?

Tämä ei todista mitään muuta kuin että et ymmärrä rakkaudesta yhtän mitään.

Mitäs petit. Olisit eka muuttanu pois ja sitten ettiny uuden naisen.
Pettäjälle ei armoa. Vaihtoehtoja on 2. Eti uus muija ( 3. ) pystymettästä tai hirteen .

Oman itsen rakastaminen, kunnioittaminen, arvostaminen. Sen jälkeen pystyy näitä arvoja antamaan toiselle ja näkemään toisessa!

tarina menisikin niin että alussa mies jättää avopuolisonsa toisen naisen vuoksi, muuttaa rakastajattaren luo. Uusi pari kokee olevansa elämänsä mies ja nainen toisilleen. Mies kuitenkin palaa muutaman kuukauden kuluttua avopuolisonsa luo (jota myös rakasti, mutta eri tavalla vuosien suhteen jälkeen) joka on alusta asti ollut valmis antamaan syrjähypyn anteeksi ja ottaa eksänsä avosylin takaisin. Elämä jatkuu kaikilla osapuolilla suhteelluisen hyvänä niinkuin se on ennenkin ollut, mutta mies ajoittain haikailee rakastajatterensa perään ja kokee että se mitä heillä oli oli ainutlaatuista.

Ei liene vaikea arvata mikä osapuoli olen. Olen onnekas koska minun ei tarvinnut tehdä valintaa ja olen ajan mittaan tullut siihen tulokseen että mies oli nimenomaan nykyajan itsekeskeinen pullamössö mies vaikkei halunnutkaan kenellekään pahaa. Se mitä meillä oli oli sitä oikeaa rakkautta ja silloin olisin sen eteen tehnyt mitä vaan, teinkin.

Se mikä nyt tuntuu pahalta on kun mies ottaa välillä yhteyttä ja siten ilmaisee että hänkin kaipaa.
Aina välillä tulevaisuus pelottaa. Eli jatkuuko molemminpuoleinen kaipuu aina? Miten voi jättää ihmisen jota rakastaa?

Teorioita on minulla paljon ja aika hyvin pystyn näkemään sen huuman läpi, paremmin kuin se mies. Tässä on myös paljon henkisiä valta ja arvostuskysymyksiä, jotka alunperin loivat tämän kuvion.

ensimmäinen nainen kirjoitti:

tarina menisikin niin että alussa mies jättää avopuolisonsa toisen naisen vuoksi, muuttaa rakastajattaren luo. Uusi pari kokee olevansa elämänsä mies ja nainen toisilleen. Mies kuitenkin palaa muutaman kuukauden kuluttua avopuolisonsa luo (jota myös rakasti, mutta eri tavalla vuosien suhteen jälkeen) joka on alusta asti ollut valmis antamaan syrjähypyn anteeksi ja ottaa eksänsä avosylin takaisin. Elämä jatkuu kaikilla osapuolilla suhteelluisen hyvänä niinkuin se on ennenkin ollut, mutta mies ajoittain haikailee rakastajatterensa perään ja kokee että se mitä heillä oli oli ainutlaatuista.

Ei liene vaikea arvata mikä osapuoli olen. Olen onnekas koska minun ei tarvinnut tehdä valintaa ja olen ajan mittaan tullut siihen tulokseen että mies oli nimenomaan nykyajan itsekeskeinen pullamössö mies vaikkei halunnutkaan kenellekään pahaa. Se mitä meillä oli oli sitä oikeaa rakkautta ja silloin olisin sen eteen tehnyt mitä vaan, teinkin.

Se mikä nyt tuntuu pahalta on kun mies ottaa välillä yhteyttä ja siten ilmaisee että hänkin kaipaa.
Aina välillä tulevaisuus pelottaa. Eli jatkuuko molemminpuoleinen kaipuu aina? Miten voi jättää ihmisen jota rakastaa?

Teorioita on minulla paljon ja aika hyvin pystyn näkemään sen huuman läpi, paremmin kuin se mies. Tässä on myös paljon henkisiä valta ja arvostuskysymyksiä, jotka alunperin loivat tämän kuvion.

Lue lisää

että mitä on rakkaus.

Rakkautena pidetään
- kiimaa (akti)
- intohimoa (että on hyvin intohimoinen seksin suhteen)
- huumaa (hormonien aiheuttama sekopäinen olo, ei välttämättä tekemistä seksin kanssa)
- palvontaa (ihaillaan jotakin, pidetään toista täydellisenä)
- kaipuuta (kaivataan, myös jotain mitä kuvitellaan että olisi, jos olisi käynyt niin...)
- läheisyyttä (kokee toisen läheiseksi)
- sitoutumista (sitoutuu toiseen ihmiseen, koska tunteet ovat vahvat)
- toverillista lämpöä
- kunnioitusta ja arvostusta
-...
-...
Oli niin tai näin, niin rakkaus on periaatteessa sama tunne, jota lapsi tunsi vanhempiaan kohtaan. Ihmisellä on tarve kiinnittää rakkautensa johonkin, ja jos jää jumiin, eli kohde häipyy omasta elämästä, mutta tunteet on edelleen kiinnitettynä tähän "täydelliseen" (onko hän OIKEASTI täydellinen, jos hän ei sitoutunut, ei ole seksiä, ei palvo minua, eikä ole edes lähellä, ei kunnoita, ei arvosta, ei kaipaa minua????), kannattaa käydä vaikka jossain eroseminaarissa, jos ei saa tunteitaan muuten irrotettua.

Ihminen tekee lähinnä hallaa itselleen takertumalla, johonkin mitä ei ole. Ei pääse eteenpäin, elämä menee ohi, omia tunteita vaaliessa, vaikka kohde häipyi.

Aivan sama kuin teininä palvoisi vuosikausia jotain pop- tai urheilutähtöstä.

tätäkin kirjoitti:

että mitä on rakkaus.

Rakkautena pidetään
- kiimaa (akti)
- intohimoa (että on hyvin intohimoinen seksin suhteen)
- huumaa (hormonien aiheuttama sekopäinen olo, ei välttämättä tekemistä seksin kanssa)
- palvontaa (ihaillaan jotakin, pidetään toista täydellisenä)
- kaipuuta (kaivataan, myös jotain mitä kuvitellaan että olisi, jos olisi käynyt niin...)
- läheisyyttä (kokee toisen läheiseksi)
- sitoutumista (sitoutuu toiseen ihmiseen, koska tunteet ovat vahvat)
- toverillista lämpöä
- kunnioitusta ja arvostusta
-...
-...
Oli niin tai näin, niin rakkaus on periaatteessa sama tunne, jota lapsi tunsi vanhempiaan kohtaan. Ihmisellä on tarve kiinnittää rakkautensa johonkin, ja jos jää jumiin, eli kohde häipyy omasta elämästä, mutta tunteet on edelleen kiinnitettynä tähän "täydelliseen" (onko hän OIKEASTI täydellinen, jos hän ei sitoutunut, ei ole seksiä, ei palvo minua, eikä ole edes lähellä, ei kunnoita, ei arvosta, ei kaipaa minua????), kannattaa käydä vaikka jossain eroseminaarissa, jos ei saa tunteitaan muuten irrotettua.

Ihminen tekee lähinnä hallaa itselleen takertumalla, johonkin mitä ei ole. Ei pääse eteenpäin, elämä menee ohi, omia tunteita vaaliessa, vaikka kohde häipyi.

Aivan sama kuin teininä palvoisi vuosikausia jotain pop- tai urheilutähtöstä.

Lue lisää

Päätös: tätä ihmistä haluan rakastaa.

päätös kirjoitti:

Päätös: tätä ihmistä haluan rakastaa.

Olen aina ollut ehdottomasti sitä mieltä, että varattuihin en koske. Vähän aikaa sitten törmäsin henkilöön, jonka tapaamisen ensi minuutit riitivät siihen, että olin valmis luopumaan periaatteestani. Juttelimme illan aikana kaikenlaisista asioista ja koko ajan voimistui tunteeni siitä, että tuossa on elämästäni puuttuva osa. Voimakas tunne oli molemminpuoleinen, mutta kumpikaan ei antanut sille periksi.
Onneksi hän varattuna on ollut järkevä. En olisi pystynyt vastustamaan tunteitani, jos hän olisi ottanut yhteyttä. Vielä silti odotan, että hän ottaisi yhteyttä.....Ja toivon, ettei ota. Odotan, että tunteeni kuihtuvat. Niin tulee käymään ajan kanssa, kun en vaan näe häntä missään. Nyt kaipaus on vielä valtava.
Elämä ei ole helppoa tunteiden kanssa, mutta ilman niitä se olisi kuollutta.

niin, en jaksa lukea kaikkea mitä tässä viestiketjussa on kirjoitettu mutta tuon sen kuuluisan "toisen naisen" näkökannan esiin.

Onhan niin että mekin "toiset naiset" ollaan ihmiä, ihan samalla tunteella varustettuja, emme miesten nielijöitä tai perheen rikkojia mutta ihastutaan ja rakastutaan kuten muutkin, näin se vain on.

Meidän osa on olla joka jutussa se maailaman pahin nainen, se joka ei osaa päättää ja sanoa ei. Se joka tulee ja pistää pirstaleeksi kaiken kauniin ja pitkään kestäneen parisuhteen. Tästäkin huolimatta me olemme ihmisiä ja tunnemme kaikki, hyvät ja pahat tunteet kuten muutkin.

En osaa sanoa tämän viestin aloittajelle mitään ohjetta miten toimia. Se meidän jokaisen on itse tehtävä.
Toivon vaan jaksamista itsesi ja ymräröivän maailaman kanssa, tuntuu että nykypäivän sosiaalinen media on pahin ja suurin kivi selvitellessä asioita. Toki Sinä halusitkin kysyä neuvoa ihan julkisesti.

Hyviä päätöksiä

Quarts kirjoitti:

niin, en jaksa lukea kaikkea mitä tässä viestiketjussa on kirjoitettu mutta tuon sen kuuluisan "toisen naisen" näkökannan esiin.

Onhan niin että mekin "toiset naiset" ollaan ihmiä, ihan samalla tunteella varustettuja, emme miesten nielijöitä tai perheen rikkojia mutta ihastutaan ja rakastutaan kuten muutkin, näin se vain on.

Meidän osa on olla joka jutussa se maailaman pahin nainen, se joka ei osaa päättää ja sanoa ei. Se joka tulee ja pistää pirstaleeksi kaiken kauniin ja pitkään kestäneen parisuhteen. Tästäkin huolimatta me olemme ihmisiä ja tunnemme kaikki, hyvät ja pahat tunteet kuten muutkin.

En osaa sanoa tämän viestin aloittajelle mitään ohjetta miten toimia. Se meidän jokaisen on itse tehtävä.
Toivon vaan jaksamista itsesi ja ymräröivän maailaman kanssa, tuntuu että nykypäivän sosiaalinen media on pahin ja suurin kivi selvitellessä asioita. Toki Sinä halusitkin kysyä neuvoa ihan julkisesti.

Hyviä päätöksiä

Lue lisää

niin minäkin ennen tuomitsin "toiset naiset", ihmettelin, kuinka kukaan nainen viitsii alentua sellaiseksi. ...kunnes itse rakastuin varattuun mieheen, vaikka kovasti hanttiin koitinkin pistää. Rakkaus vei, ei siinä auttanut järki. Olen elämässäni ollut useissa parisuhteissa ja myös paljon elänyt yksin, ollut onnellinen yksinkin. Aikuinen nainen siis. Vasta nyt tiedän, mitä oikeasti tarkoittaa sielunkumppanuus, mitä voi rakkaus syvimmillään olla, ja miltä se tuntuu, kun "sen oikean" kohtaa. Eikä kyse ollut seksistä, vaikka se tottakai myös merkityksellisessä roolissa suhteessa olikin, sillä onhan se täydellisin tapa läheisyyden ja rakkauden kokemiseen ja jakamiseen. Kyse oli kuitenkin eniten tunnesiteestä, rakkaudesta.

Lopetin suhteen sen mentyä henkisesti liian raskaaksi minulle, mutta kaiken lopputulos on vielä auki. Elämä on valitettavan monimutkaista toisinaan. Pelkään, kuten muutama muukin samassa tilanteessa täällä ollut, että kohtaloni on lopun elämäni kestävä kaipaus, joka häiritsee ihmissuhteitani jatkossa. Toisaalta tiedän, ettei se kaipaus toisella osapuolella tule olemaan yhtään vähäisempi. Joskus kuitenkin rakkautta on myös luopuminen.

Uskokaa pois, arvon arvostelijat, minä olen tämän suhteen vuoksi kärsinyt, enemmän kuin osaatte ymmärtää. Toisaalta, olen kokenut sellaista rakkautta, jota en ehkä kuitenkaan olisi halunnut jättää kokematta. Jyrkästi tuomitsevat ja arvostelevat ihmiset täällä eivät ehkä todellista rakkautta ole koskaan kokeneet. Silloin ei voi ymmärtää. Eivätkä kaikki ihmiset toki minun kaltaisiani tunteilijoita ja romantikkoja olekaan. Mutta toisaalta, ennen tätä kokemusta pidin itsekin itseäni enemmän järki- kuin tunneihmisenä.

Elämä jaksaa yllättää. Se ei olekaan niin mustavalkoista ja suoraviivaista kuin parikymppisenä luuli. Toisten ihmisten tekojen ja valintojen arvostelu ja moralisointi on aina helppoa...kunnes se järjen syrjäyttävä tunne sattuu omalle kohdalle.

Hyvät ihmiset, rakastakaa toisanne, arvostakaa toisianne...ja olkaa uskollisia!

Pettäjälle potkut persuksiin!

En kuitenkaan sanoisi, että tämä toinen nainen on tunteeton ihminen. Vasta siinä tilanteessa kun muutitte yhteen, tilanteen vakavuus todella selvisi hänelle. Hän ei selvästikään ollut valmistautunut kunnolla siihen mihin ryhtyi. Olet perheellinen mies. Uusi nainen olisi joutunut jatkuvasti olemaan tekemisissä lapsiesi kanssa, ehkä exänkin. Suhteenne tähän naiseen alkoi ja suhde lapsiesi äitiin loppui mitä ikävimmällä tavalla. Hän ei ollut todellisuudessa valmis kantamaan tätä taakkaa kanssasi, niitä kielteisiä tunteita joita tuollainen tilanne saa ihmisessä aikaan. Suhteenne muuttui kertaheitolla, kun muutit tämän naisen luokse.
En usko, että tämä "toinen nainen" enää uudelleen lähtee kanssasi suhteeseen. Ei ainakaan niin kauan kun olet vielä yhdessä lastesi äidin kanssa. Koita opetella suhtautumaan häneen neutraalisti, mutta pidä etäisyyttä. Teillä oli mahdollisuus. Saitte kokeilla yhdessäoloa, eikä se onnistunut. Olit ehkäpä niin ristiriitaisissa tunteissa kaiken tapahtuneen takia. Jos töissäolo käy sietämättömäksi, kannattaa harkita vakavasti työpaikan vaihtoa, ellei työpaikkasi muiden kuin tähän naiseen liittyvien syiden takia ole erityisen mieleinen tai tärkeä sinulle.
Olet onnekas kun lastesi äiti antoi sinulle anteeksi. Koita keskittää huomio perheeseesi. Älä enää haahuile muiden naisten kanssa, vaan eroa reilusti avovaimostasi jos kipinä on kerta täysin kadonnut sinun puoleltasi.

"Miten ihmeessä emme sitä osaa toisillemme tarpeeksi antaa? "

Jos ihmisellä on onglemia itsensä kanssa, mikään ei välttämättä riitä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy.

Miksi ei osata? Osaamisesta mielestäni onkin kyse. Ihmisten suhteet ovat juuri sellaisia, kuin mihin he kykenevät. Juuri heidän itsensä näköisiä. Juuri sellaisia, jollaisen he osaavat saada aikaan.

Kiitos kaikille kommenteista! Enpä olisi osannut arvata että tästä asiasta nousee tällainen hyökyaalto. Olen nyt kaksi päivää mietiskellyt saamiani neuvoja ja tilannettani muutenkin.

Aion tehdä ihan kaikkeni sen eteen, että vielä onnistuisin perheeni kanssa. Elämäni on tässä ja nyt. Tein väärin ja sain siitä kunnon näpäytyksen. Avovaimoni ja lapseni ansaitsevat paremman puolison ja isän. Minä aion yrittää olla sellainen tulevaisuudessa. Jos lopulta käy niin että esim. avovaimoni ei minua haluakaan, se on sitten niin. Jo nyt, kun katson avovaimoani ja mietin mitä hän on käynyt läpi... tunnen jotakin muutakin kuin häpeää ja syyllisyyttä. Kiintymystä, arvostusta. Ehkä se on - tai siitä voi tulla - rakkautta?

Ulkona on kaunista. Tekin olette sitä. Minä haluaisin olla sitä.

kaikki koulutukseen? kirjoitti:

Miksi ei osata? Osaamisesta mielestäni onkin kyse. Ihmisten suhteet ovat juuri sellaisia, kuin mihin he kykenevät. Juuri heidän itsensä näköisiä. Juuri sellaisia, jollaisen he osaavat saada aikaan.

Lue lisää

Kun ihminen on parisuhteessa jonkun kanssa, ei siihen voi nyt vaan ottaa kolmansia osapuolia, tai se lakkaa olemasta PARIsuhde. Tottakai liitossa ollessakin tapaa monia ihastuttavia ihmisiä ja ihminen voi ihastua. On vaan ymmärrettävä se tosiasia, että ei voi olla parisuhteessa ja vapailla markkinoilla yhtaikaisesti. Päässä voi käväistä ajatus toisesta naisesta/miehestä, mutta ei saa antaa sellaisen ajatuksen tehdä pesää päähän.

Sellaisilta ajatuksilta on katottava siivet jo ajatuksen tasolla, ennen ensimmäistäkään tekoa.

Jos minä tapaan tuolla jonkun kivan tyypin, niin en jää märehtimään päässäni, että kylläpäs se oli ihana, kiva ja hurmaava, vaan mietin oikopäätä vastalääkkeksi oman puolison ihania piirteitä ja mietin miten paljon hän ja hänen onnensa minulle merkitseekään. En voisi ikinä tehdä hänelle mitään niin katalaa, sillä välitän hänen onnestaan äärettömän paljon.

Petokseen auttaa ainoastaan ennalta ehkäiseminen. Jos rakastaa toista aidosti, niin ei petä ja haikaile koko ajan jotain uutta ja parempaa! Se on tahdon asia pysyä toisen rinnalla, vaikka kaikki muu menisi päin,,,

kaikki koulutukseen? kirjoitti:

Miksi ei osata? Osaamisesta mielestäni onkin kyse. Ihmisten suhteet ovat juuri sellaisia, kuin mihin he kykenevät. Juuri heidän itsensä näköisiä. Juuri sellaisia, jollaisen he osaavat saada aikaan.

Lue lisää

Ihmettelen tässä suunnattomasti et tulet tänne ja pyydät että joku lohduttaisi/ymmärtäisi pettäjää??? Onpa varsin outoa! Siis sinun tilanteessa sitä lohtua nimenomaan tarvitsee se sun avovaimos etkä sinä! En lähde sen enempää ketään tuomitsemaan, sanon vaan et ootko miettinyt jos sinua kohtaan oltais tuommoisia et ensin petetään ja jätetään ja sit kun on pyytänyt anteeksi niin annat uuden mahdollisuuden ja kuitenkin tosiasiassa tää nainen haikailis edelleen sen edellisen perään mut pitää vaan sinua"varalla" ettei tarvitse olla yksin?? Oletko tätä asiaa miettinyt, haluaisitko tässä tilanteessa itse olla??

Eli olisko sun nyt oikeesti aika puhua kumppanilles rehellisesti, ettet häntä rakasta vaan et oot edelleen kiinni siinä edellisessä ja muuttaisit pois sen kumppanis luota? Tuo nimittäin sattuu ihan sairaasti siihen sun avopuolisoos, sä teet hänestä tuolla tavalla tunne ramman, ei hän kohts enää luota kehenkään mieheen kun käyttäydut noin! Eli päästä hänet menemään, ole mies ja myönnä tosiasiat rehellsiesti ja lopeta toisen kiduttaminen!! Sillä sun avopuolison ja teidän lapsien on parempi elää ilman sinua, LAPSET TUOSSA VAAN TULEE KÄRSIMÄÄN SUUNNATTOMASTI!! Eli lähde pois sieltä ja anna kumppanilles aikaa toipua ja toivo että hänkin löytäää nyt sit paremman miehen itselleen.

Vain näin toimimalla toimit reilusti sekä itseäsi että kumppaniasi kohtaan! Ja lasten tapaamisethan on vaan sovittavia asioita, sovitte joko yhteishuoltajuuden tai miten nyt sit haluattekaan mutta lopeeta tuo toisen ihmisen ja lastesi henkinen kiduttaminen!!

Sillä voin sanoa omasta kokemuksesta, että lapset kärsii tuollaisesta "kulissiliiton" seuraamisesta vieressä. Ei lapset tyhmiä ole mutta sinä tunnut olevan kun et tämmöistä asiaa huomoi ollenkaan!! Heidän terveen kasvunsa turvaamisesksi lopeta tuo näytelmä ja erotkaa!! Meillä oli nimittäin niin et vanhemmsita toinen petti toista ( en nyt kerro tässä kumpi kumpaa) ja sitä tuskaa mitä tää toiselle osapuolelle petti oli ihan kiduttavaa seurata! Ei siinä luoda lapselle tervettä kasvuympäristöä vaan äärettömän sairas!! Ja siinä on lapsille sit oikein hyvä esimerkki edessä et "toimikaa lapset näin, tehkää niinkuin isä tekee ja kun kasvatte iisoiksi niin muistakaa et aina kannattaa pettää kunhan ei vaan kiinni jää"!!! Sairasta!!!!

Ole mies ja tee tuosta itsesi laatimasta kidutusnäytelmästä loppu ja kerro avoimesti tunteesi tätä toista naista kohtaan avokillesi ja muuta pois! Sillä kun sanoit ettet rakasta tätä avokkias samalla tavalla kun tätä kenen kanssa petit niin sehän tarkoittaa sitä, et heti kun joku uus tilaiuus tulee eteen petät ihan varmasti uudestaan..tämän kärsimyksenkö haluat kumppanisi joutuvan kokevan uudelleen??

tekee ratkaisuja??

Ja tunnepohjalta? Niin monta kertaa kun mies on minut pettänyt ja jättänyt, joka kerta on ollut vastaus, että "ei tunnu siltä".

Et taida tunte miehiä, vain itsesi?

**Nainen** kirjoitti:

tekee ratkaisuja??

Ja tunnepohjalta? Niin monta kertaa kun mies on minut pettänyt ja jättänyt, joka kerta on ollut vastaus, että "ei tunnu siltä".

Et taida tunte miehiä, vain itsesi?

Lue lisää

Niin tekee myös moni mies! Jos ja kun jokin on jonkun "pettänyt" on se pettänyt itsensä myös. Pettäminen on järjettömyydessä käytetty sana ja tekee sen oikaisun ja syyllistämismahdollisuuden toisesta.
Elikkä kun tämä "pettäminen" yleisen käsityksen mukaan tapahtuu on se seksuaalinen parittelu jonkun muun kanssa kuin minkä yksilö itse tahtoisi. Sen tekee aina kaksi eikä joku yksikseen!

Kun itsensä keskenerääisyys tai kyvyttömyys tai haluttomuus tai vallan halun toteutuminen tai unelmien ja haaveiden sekä eri tunteiden täyttymys ei totudu on syyllistäminen se toimenpide mikä on yleisin.

Naisilla on hyvin suuri enemmistö siinä ketkä tuo esille sen ettei heistä "tunnu siltä" ja haluaa kokea paljon enemmän ja paljon parempaa sekä paljon uutta flirttaavaa "ensirakastumista" tulla halutuksi ja viehättää ja kiinnostaa yhä uusia ja uusia sekä olla viehättävä vielä jopa parempi kuin toiset naiset.

Eihän kyse ole kuin siitä että, hyväkyy ja etsii aidosti rehellisiä keinoja itsestään vahvistua tukemaan parisuhteen todellista kykyä huolehtia ja tukeaa toista näkemään yhteisten tarpeiden merkitys niin saa osakseen varmaan sen mitä omalla toiminalla ansaitsee.

Kun huomaa kirjoitti:

Niin tekee myös moni mies! Jos ja kun jokin on jonkun "pettänyt" on se pettänyt itsensä myös. Pettäminen on järjettömyydessä käytetty sana ja tekee sen oikaisun ja syyllistämismahdollisuuden toisesta.
Elikkä kun tämä "pettäminen" yleisen käsityksen mukaan tapahtuu on se seksuaalinen parittelu jonkun muun kanssa kuin minkä yksilö itse tahtoisi. Sen tekee aina kaksi eikä joku yksikseen!

Kun itsensä keskenerääisyys tai kyvyttömyys tai haluttomuus tai vallan halun toteutuminen tai unelmien ja haaveiden sekä eri tunteiden täyttymys ei totudu on syyllistäminen se toimenpide mikä on yleisin.

Naisilla on hyvin suuri enemmistö siinä ketkä tuo esille sen ettei heistä "tunnu siltä" ja haluaa kokea paljon enemmän ja paljon parempaa sekä paljon uutta flirttaavaa "ensirakastumista" tulla halutuksi ja viehättää ja kiinnostaa yhä uusia ja uusia sekä olla viehättävä vielä jopa parempi kuin toiset naiset.

Eihän kyse ole kuin siitä että, hyväkyy ja etsii aidosti rehellisiä keinoja itsestään vahvistua tukemaan parisuhteen todellista kykyä huolehtia ja tukeaa toista näkemään yhteisten tarpeiden merkitys niin saa osakseen varmaan sen mitä omalla toiminalla ansaitsee.

Lue lisää

"Eihän kyse ole kuin siitä että, hyväkyy ja etsii aidosti rehellisiä keinoja itsestään vahvistua tukemaan parisuhteen todellista kykyä huolehtia ja tukeaa toista näkemään yhteisten tarpeiden merkitys niin saa osakseen varmaan sen mitä omalla toiminalla ansaitsee."

On paljon ihmisiä, jotka eivät keskity parisuhteeseensa, vaan haahuilevat koko ajan jotain uutta. Ei kyetä sitoutumaan. Sekö on sitten sen toisen vika, kumppanin vika kun ei saan tuettua kumppaniaan...?

Kyllä kuule ihmisen toiminta lähtee ihan omista jutuista. Se oman pään sisältö ja kunto ratkaisee. Jos ajatellaan esim. näitä kovan masennuksen kokeneita, niin se on ihan sama miten kumppani on yrittänyt tukea.

Olen itse elänyt mielialalääkkeitä syövän kanssa.

Jotenkin minulle tulee tunne, että puhut parisuhteeseen sitoutuneista ihmisistä, jotka kykenevät kommunikoimaan keskenään, ymmärtävät parisuhdetaitojen merkityksen ja ovat määritelleet yhteisen päämäärän tukea tosisiaan, osaavat analysoida tekemisiään ja niiden motiiveja... oisko sellaisia ihmisiä ... 10 %??

Aika paljon on niitä selkäytimelläkin toimivia ihmisiä, joista iltapäivälehdissä kerrotaan päivittäin. Esim. nyrkki heilahtaa, ennen kuin yksikään ajatus oli käynyt päässä. Tai jos agressio ajaa kostamaan, tai turhautuminen hakemaan hetken helpotusta... Miten tuet sellaista ihmisitä?

Kun huomaa kirjoitti:

Niin tekee myös moni mies! Jos ja kun jokin on jonkun "pettänyt" on se pettänyt itsensä myös. Pettäminen on järjettömyydessä käytetty sana ja tekee sen oikaisun ja syyllistämismahdollisuuden toisesta.
Elikkä kun tämä "pettäminen" yleisen käsityksen mukaan tapahtuu on se seksuaalinen parittelu jonkun muun kanssa kuin minkä yksilö itse tahtoisi. Sen tekee aina kaksi eikä joku yksikseen!

Kun itsensä keskenerääisyys tai kyvyttömyys tai haluttomuus tai vallan halun toteutuminen tai unelmien ja haaveiden sekä eri tunteiden täyttymys ei totudu on syyllistäminen se toimenpide mikä on yleisin.

Naisilla on hyvin suuri enemmistö siinä ketkä tuo esille sen ettei heistä "tunnu siltä" ja haluaa kokea paljon enemmän ja paljon parempaa sekä paljon uutta flirttaavaa "ensirakastumista" tulla halutuksi ja viehättää ja kiinnostaa yhä uusia ja uusia sekä olla viehättävä vielä jopa parempi kuin toiset naiset.

Eihän kyse ole kuin siitä että, hyväkyy ja etsii aidosti rehellisiä keinoja itsestään vahvistua tukemaan parisuhteen todellista kykyä huolehtia ja tukeaa toista näkemään yhteisten tarpeiden merkitys niin saa osakseen varmaan sen mitä omalla toiminalla ansaitsee.

Lue lisää

joille ei riitä mikään. Aina kalvaa mieltä, että jossain on joku, joka tekisi elämästä vielä ihanamman. Kerrotko miten sellaista tuetaan???

Tuli mieleen, että onko ihmisen tunteet illuusioita. Ne on olemassa niin kauan kuin ihminen uskoo rakkauteen. Yksi teko tai tapahtuma voi romuttaa kaiken.

Rakkaus on siis ihmisen kyky virittää itse omat tunteensa maksimiin. Tarvitaan kohde, johon ne kohdistetaan, mutta periaatteessa, me viritämme ne itse.

Jos on kovasti kärsinyt takaiskuja elämässään rakkauden suhteen, ei ehkä enää uskalla virittää tunteitaan ollenkaan. Instrumemtti on pistetty naftaliiniin. Tai siinä missä joku rakastuu lähes jokaiseen vastaantulevaan (ulkonäköön?), joku toinen vaatii paljon enemmän vakuuttelua, ennen kuin alkaa kaivaa instrumenttia sieltä naftaliinista.

Tästä tuli mieleen, että toiset ehkä kiihtyy nollasta sataan parissa sekunnissa, ja kokevat sellaista rakkauden tunnetta, johon joku toinen tarvitsee paljon pidemmän ajan, ehkä kuukausia.

Kaikki ulkoisteaan hirveän mielellään, että asiat johtuu jostakin muusta tekijästä kuin minusta itsestäni. Mutta kyllä minun mielestäni ihminen luo myös rakkauselämänsä itse. Toisille se rakastuminen yhtä helppoa kuin pyörällä ajo, toisille yhtä vaikeaa kuin K2:lle kiipeäminen.

Ja kun rakkauden syntyminen on ukoistettu (niin vain tapahtui) vastuu seurauksistakin on ulkoistettu (ei voi mitään).

Amorin nuoli kirjoitti:

Tuli mieleen, että onko ihmisen tunteet illuusioita. Ne on olemassa niin kauan kuin ihminen uskoo rakkauteen. Yksi teko tai tapahtuma voi romuttaa kaiken.

Rakkaus on siis ihmisen kyky virittää itse omat tunteensa maksimiin. Tarvitaan kohde, johon ne kohdistetaan, mutta periaatteessa, me viritämme ne itse.

Jos on kovasti kärsinyt takaiskuja elämässään rakkauden suhteen, ei ehkä enää uskalla virittää tunteitaan ollenkaan. Instrumemtti on pistetty naftaliiniin. Tai siinä missä joku rakastuu lähes jokaiseen vastaantulevaan (ulkonäköön?), joku toinen vaatii paljon enemmän vakuuttelua, ennen kuin alkaa kaivaa instrumenttia sieltä naftaliinista.

Tästä tuli mieleen, että toiset ehkä kiihtyy nollasta sataan parissa sekunnissa, ja kokevat sellaista rakkauden tunnetta, johon joku toinen tarvitsee paljon pidemmän ajan, ehkä kuukausia.

Kaikki ulkoisteaan hirveän mielellään, että asiat johtuu jostakin muusta tekijästä kuin minusta itsestäni. Mutta kyllä minun mielestäni ihminen luo myös rakkauselämänsä itse. Toisille se rakastuminen yhtä helppoa kuin pyörällä ajo, toisille yhtä vaikeaa kuin K2:lle kiipeäminen.

Ja kun rakkauden syntyminen on ukoistettu (niin vain tapahtui) vastuu seurauksistakin on ulkoistettu (ei voi mitään).

Lue lisää

Ihan järkevää pohdintaa... Tosin tuo ihastumis/rakastumisherkkyyskin voi vaihdella ajoittain, tiedän sen kokemuksesta. Siihen vetovoimaan, joka on kahden ihmisen välillä, siihen ei mielestäni voi itse vaikuttaa. Se antaako sille siivet vai tukahduttaako se on jo omassa päätösvallassa.

Joku viisas on sanonut, että rakkastuminen on sitä millaisena pitää itsestään toisen seurassa. Mielestäni aika järkevää. Kun viihtyy toisen seurassa tuntee olonsa hyväksi, hyväksytyksi, onnelliseksi... onhan se paljon inhimillisempi ketä tahansa ihmistä kohtaan, kuin tiuskiva, alistava, alentava puoliso. Sitä voi sitten pähkäillä kukin tykönään mitä elämällään haluaa tehdä............

Amorin nuoli kirjoitti:

Tuli mieleen, että onko ihmisen tunteet illuusioita. Ne on olemassa niin kauan kuin ihminen uskoo rakkauteen. Yksi teko tai tapahtuma voi romuttaa kaiken.

Rakkaus on siis ihmisen kyky virittää itse omat tunteensa maksimiin. Tarvitaan kohde, johon ne kohdistetaan, mutta periaatteessa, me viritämme ne itse.

Jos on kovasti kärsinyt takaiskuja elämässään rakkauden suhteen, ei ehkä enää uskalla virittää tunteitaan ollenkaan. Instrumemtti on pistetty naftaliiniin. Tai siinä missä joku rakastuu lähes jokaiseen vastaantulevaan (ulkonäköön?), joku toinen vaatii paljon enemmän vakuuttelua, ennen kuin alkaa kaivaa instrumenttia sieltä naftaliinista.

Tästä tuli mieleen, että toiset ehkä kiihtyy nollasta sataan parissa sekunnissa, ja kokevat sellaista rakkauden tunnetta, johon joku toinen tarvitsee paljon pidemmän ajan, ehkä kuukausia.

Kaikki ulkoisteaan hirveän mielellään, että asiat johtuu jostakin muusta tekijästä kuin minusta itsestäni. Mutta kyllä minun mielestäni ihminen luo myös rakkauselämänsä itse. Toisille se rakastuminen yhtä helppoa kuin pyörällä ajo, toisille yhtä vaikeaa kuin K2:lle kiipeäminen.

Ja kun rakkauden syntyminen on ukoistettu (niin vain tapahtui) vastuu seurauksistakin on ulkoistettu (ei voi mitään).

Lue lisää

...ja rakAstaminen (=rakkaus), on kaksi eri asiaa.

"Mutta ihmettelen kuitenkin miksei suhdetta voi lopettaa kertomalla asiat niin kuin ne on."

Että olet 10 vuotta jättänyt kertomatta kumppanillesi, miten asiat ovat.

että ihmiset on sekaisin.

Itse ajattelisin että on ihmisiä, jotka tekevät pätöksiä, järjellä, sitoutuvat, kestävät vaikeuksia, pystyvät nielemään pettymyksiä, esim. vaikka olisi kumppanin kanssa huonoja aikoja...

Sitten on niitä, jotka menevät fiilisten mukaan. Ääripää on ne, joiden mielestä pitää koko ajan tuntua hyvältä.

Tämä on siis karkea kahtiajako, väliin mahtuu varmaan monta tarinaa.

Mutta jos joskus menette terapiaan, niin siitäkin sanotaan että se ei sovi kaikille. Se sopii niile järki-ihmisille, jotka pystyvät analysoimaan ajatuksiaan, ja terapian kautta vaikutetaan ajatteluun. Ne, jotka elää fiilispohjalta, heidän kohdalla ei juuri ole saumaa vaikuttaa niihin fiiliksiin, koska ne tunteet elää heillä omaa elämäänsä.

Sen näkee näissäkin vastauksissa. Jotkut liputtaa suurien tunteiden puolesta, että niille ei (muka) voi mitään, ja osa peräänkuuluttaa vastuuta, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, ajattelua, sitoutumista.

Tunteita painottava näkee sitoutumisen silloinkin, kun "ei tunnu siltä" itsensä kieltämisenä, järki-ihminen elämänsä rakentamisena, parisuhteen hoitamisena.

Tästä pääsisi helposti siihen itsekeskeisyyteen/toisten ajattelemiseen, mutta se kai on toinen tarina.

Vai on rakkaus on valinta, ei tunne. Jassoo. No olisko kuitenkin niin, että tunteet ohjaavat päätöstä siitä, kenet haluaa valita rakkautensa kohteeksi!

Nimimerkki järki ja tunteet kirjoitti äärettömän viisaasti: "Sen näkee näissäkin vastauksissa. Jotkut liputtaa suurien tunteiden puolesta, että niille ei (muka) voi mitään, ja osa peräänkuuluttaa vastuuta, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, ajattelua, sitoutumista." Minä näen asiat niin, että ihmiset todellakin ovat erilaisia. Tunteiden mukaan eläjä ei ole välttämättä sen vastuuttomampi kuin se järkityyppikään. Hän vaan ei kykene näkemään puurtamisessa ja jotenkuten-elämässä samaa arvoa kuin joku toinen.

Kukaan meistä ei synny tänne valmiina vanhempina, joten on aivan turha paasata siitäkään, että "älkää tehkö niitä lapsia jos ette pysty niiden kanssa elämään seuraavaa sataa vuotta". Yhdessä eläminen, rakkaus, arvot ... kaikki nämä kirkastuvat aikojen kuluessa ja sitä oppimistapahtumaa sanotaan elämäksi. Vähemmän tuomitsevaa asennetta tännekin toivoisin minä.

Ollie46 kirjoitti:

Vai on rakkaus on valinta, ei tunne. Jassoo. No olisko kuitenkin niin, että tunteet ohjaavat päätöstä siitä, kenet haluaa valita rakkautensa kohteeksi!

Nimimerkki järki ja tunteet kirjoitti äärettömän viisaasti: "Sen näkee näissäkin vastauksissa. Jotkut liputtaa suurien tunteiden puolesta, että niille ei (muka) voi mitään, ja osa peräänkuuluttaa vastuuta, asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen, ajattelua, sitoutumista." Minä näen asiat niin, että ihmiset todellakin ovat erilaisia. Tunteiden mukaan eläjä ei ole välttämättä sen vastuuttomampi kuin se järkityyppikään. Hän vaan ei kykene näkemään puurtamisessa ja jotenkuten-elämässä samaa arvoa kuin joku toinen.

Kukaan meistä ei synny tänne valmiina vanhempina, joten on aivan turha paasata siitäkään, että "älkää tehkö niitä lapsia jos ette pysty niiden kanssa elämään seuraavaa sataa vuotta". Yhdessä eläminen, rakkaus, arvot ... kaikki nämä kirkastuvat aikojen kuluessa ja sitä oppimistapahtumaa sanotaan elämäksi. Vähemmän tuomitsevaa asennetta tännekin toivoisin minä.

Lue lisää

tunteiden mukaan elävä on vastuuton. Hän elää omien tunteiden mukaan. Ei voi mitään, jos muut kärsii, mutta kun itsestä tuntuu siltä.

Jammustakin tuntui siltä, että nyt tarttis napata yksi lapsi.

Mutta se on fakta, että osalla ei ajattelu toimi sillä tavalla että ajatteluun voisi vaikuttaa ja sitä kautta tunteisiin ja toimintaan

Ajattelevan ihmisen tietoisuushan menee näin: ärsyke > ajattelu > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Tunneihmisellä: ärsyke > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Sorry yksinkertaistus. Totta kai Harri Ollillakin oli ärsykkeen ja ärsyyntymisen (tunne) välissä ajatus, ennen kuin tuoppi heilahti, mutta ero on siihen, että henkilö itse ei hallitse tuota kohtaa, ajattelua ei pystytä muuttamaan - ja sitä kautta muuttamaan sitä ketjun jatkoa.

Anteeksi siis viestini, mutta olen sitä mieltä, että valitettavasti vain näiden "tunneihmisten" kanssa pitää yrittää elää, niitä voi yrittää vältellä (ettei joutuisi sellaisen kanssa suhteeseen) ja niitä voi yrittää ymmärtää, mutta vastuu jää ymmärtäjälle :) Kuten savolaisen kanssa kuulijalle.

Tunneihminen pakenee vastuuta sen taakse, että oli pakko tehdä niin, kun tuntui siltä. Eikä muutosta ole luvassa, sillä hän ei pysty muuttamaan ajatteluaan.

järki ja tunteet kirjoitti:

tunteiden mukaan elävä on vastuuton. Hän elää omien tunteiden mukaan. Ei voi mitään, jos muut kärsii, mutta kun itsestä tuntuu siltä.

Jammustakin tuntui siltä, että nyt tarttis napata yksi lapsi.

Mutta se on fakta, että osalla ei ajattelu toimi sillä tavalla että ajatteluun voisi vaikuttaa ja sitä kautta tunteisiin ja toimintaan

Ajattelevan ihmisen tietoisuushan menee näin: ärsyke > ajattelu > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Tunneihmisellä: ärsyke > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Sorry yksinkertaistus. Totta kai Harri Ollillakin oli ärsykkeen ja ärsyyntymisen (tunne) välissä ajatus, ennen kuin tuoppi heilahti, mutta ero on siihen, että henkilö itse ei hallitse tuota kohtaa, ajattelua ei pystytä muuttamaan - ja sitä kautta muuttamaan sitä ketjun jatkoa.

Anteeksi siis viestini, mutta olen sitä mieltä, että valitettavasti vain näiden "tunneihmisten" kanssa pitää yrittää elää, niitä voi yrittää vältellä (ettei joutuisi sellaisen kanssa suhteeseen) ja niitä voi yrittää ymmärtää, mutta vastuu jää ymmärtäjälle :) Kuten savolaisen kanssa kuulijalle.

Tunneihminen pakenee vastuuta sen taakse, että oli pakko tehdä niin, kun tuntui siltä. Eikä muutosta ole luvassa, sillä hän ei pysty muuttamaan ajatteluaan.

Lue lisää

Se jammu oli siksi esimerkkinä, että uutisissahan oli että kun näihin seksuaalirikollisiin ei terapia tehoa (ajatteluun ei pystytä vaikuttamaan), niin Tanskassa on käytetty jo 20 vuotta sitä kemiallista kastraatiota.

Jammu-esimerkki jäi varmaan ilman tätä lisäystä ihan irralliseksi. :)

järki ja tunteet kirjoitti:

tunteiden mukaan elävä on vastuuton. Hän elää omien tunteiden mukaan. Ei voi mitään, jos muut kärsii, mutta kun itsestä tuntuu siltä.

Jammustakin tuntui siltä, että nyt tarttis napata yksi lapsi.

Mutta se on fakta, että osalla ei ajattelu toimi sillä tavalla että ajatteluun voisi vaikuttaa ja sitä kautta tunteisiin ja toimintaan

Ajattelevan ihmisen tietoisuushan menee näin: ärsyke > ajattelu > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Tunneihmisellä: ärsyke > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Sorry yksinkertaistus. Totta kai Harri Ollillakin oli ärsykkeen ja ärsyyntymisen (tunne) välissä ajatus, ennen kuin tuoppi heilahti, mutta ero on siihen, että henkilö itse ei hallitse tuota kohtaa, ajattelua ei pystytä muuttamaan - ja sitä kautta muuttamaan sitä ketjun jatkoa.

Anteeksi siis viestini, mutta olen sitä mieltä, että valitettavasti vain näiden "tunneihmisten" kanssa pitää yrittää elää, niitä voi yrittää vältellä (ettei joutuisi sellaisen kanssa suhteeseen) ja niitä voi yrittää ymmärtää, mutta vastuu jää ymmärtäjälle :) Kuten savolaisen kanssa kuulijalle.

Tunneihminen pakenee vastuuta sen taakse, että oli pakko tehdä niin, kun tuntui siltä. Eikä muutosta ole luvassa, sillä hän ei pysty muuttamaan ajatteluaan.

Lue lisää

Järki ja tunteet,

puhut tunteista ikään kuin ne ohjaisivat vain ikäviä ja äkillisiä asioita. (sitä paitsi seksuaalisuus ei ole tunne vaan vietti eli Jammu-esimerkki ei istu tähän) Tunteet pohjautuvat myös kokemuksiin. Jos järki sanoo, että lämmin liesi ja ydinperhe ovat hyviä asioita mutta sydämesi jähmettyy, niin kumpaa silloin uskot? Elämän on virrattava, ratkaisuista kannettava vastuu, tunteita ei pidä tukahduttaa.

järki ja tunteet kirjoitti:

tunteiden mukaan elävä on vastuuton. Hän elää omien tunteiden mukaan. Ei voi mitään, jos muut kärsii, mutta kun itsestä tuntuu siltä.

Jammustakin tuntui siltä, että nyt tarttis napata yksi lapsi.

Mutta se on fakta, että osalla ei ajattelu toimi sillä tavalla että ajatteluun voisi vaikuttaa ja sitä kautta tunteisiin ja toimintaan

Ajattelevan ihmisen tietoisuushan menee näin: ärsyke > ajattelu > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Tunneihmisellä: ärsyke > tunne > tarve > toiminta > havainto (ja sama alusta).

Sorry yksinkertaistus. Totta kai Harri Ollillakin oli ärsykkeen ja ärsyyntymisen (tunne) välissä ajatus, ennen kuin tuoppi heilahti, mutta ero on siihen, että henkilö itse ei hallitse tuota kohtaa, ajattelua ei pystytä muuttamaan - ja sitä kautta muuttamaan sitä ketjun jatkoa.

Anteeksi siis viestini, mutta olen sitä mieltä, että valitettavasti vain näiden "tunneihmisten" kanssa pitää yrittää elää, niitä voi yrittää vältellä (ettei joutuisi sellaisen kanssa suhteeseen) ja niitä voi yrittää ymmärtää, mutta vastuu jää ymmärtäjälle :) Kuten savolaisen kanssa kuulijalle.

Tunneihminen pakenee vastuuta sen taakse, että oli pakko tehdä niin, kun tuntui siltä. Eikä muutosta ole luvassa, sillä hän ei pysty muuttamaan ajatteluaan.

Lue lisää

Mihin sinulta unohtui ajattelu tunneihmisen toimintalistasta? Ihanaa yksinkertaistamista :D

22 kirjoitti:

Järki ja tunteet,

puhut tunteista ikään kuin ne ohjaisivat vain ikäviä ja äkillisiä asioita. (sitä paitsi seksuaalisuus ei ole tunne vaan vietti eli Jammu-esimerkki ei istu tähän) Tunteet pohjautuvat myös kokemuksiin. Jos järki sanoo, että lämmin liesi ja ydinperhe ovat hyviä asioita mutta sydämesi jähmettyy, niin kumpaa silloin uskot? Elämän on virrattava, ratkaisuista kannettava vastuu, tunteita ei pidä tukahduttaa.

Lue lisää

järki-ihminen tukahduttaa tunteensa ja tunneihminen ei.

Enkä tarkoita, että tunneihminen on kykeneväinen iloon suruun ja muihin aitoihin tunteisiin ja järki-ihminen tukahduttaa ne.

Kun en osaa selittää, niin lukekaa:

http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/mi_touko_1999_11.htm
http://www.parisuhdeapua.fi/materiaalit/swf/tietoisuuden_keha.swf

22 kirjoitti:

Järki ja tunteet,

puhut tunteista ikään kuin ne ohjaisivat vain ikäviä ja äkillisiä asioita. (sitä paitsi seksuaalisuus ei ole tunne vaan vietti eli Jammu-esimerkki ei istu tähän) Tunteet pohjautuvat myös kokemuksiin. Jos järki sanoo, että lämmin liesi ja ydinperhe ovat hyviä asioita mutta sydämesi jähmettyy, niin kumpaa silloin uskot? Elämän on virrattava, ratkaisuista kannettava vastuu, tunteita ei pidä tukahduttaa.

Lue lisää

toimiva ihminen jättää huomioimatta muut, kunhan omat tunteet tulee huomioitua.

Jotta huomioi muiden tunteet, on pakko välillä jättää omat tunteet taka-alalle.

Se että vain eletään tunteiden mukaan on vastuutonta.

Ilmeisesti itse tarkoitat tunneihmisellä herkkää ihmistä. Ihminen joka käyttää järkeään, eikä elä vain tunteittensa ohjaamana, voi olla todella herkkä, herkkä myös havaitsemaan toisten tarpeet, tunteet ja sen mitä he tarvitsevat.

sä se et vissiin ole koskaan kasvanut aikuiseksi haet vain itsellesi äiti hahmoa exäxtäsi etkä huomaa et se paikka on varattu lapsillesi kasva aikuiseksi ja ota täysi vastuu tekosestasi äläkä täällä ruikuta ja anele armoa saatika mitään muuta.
jos olisin exäsi en ikänä ottaisi sinua takaisin vaan vaatisin kalliit elarit lapsilleni sillä takaisin,että rahas olisi tiukalla eikä naiset tykkää tyhjätasku miehistä saisit silloin ansiosi mukaan korkojen kera!!!!

Istu ja pala...Olet valinnut itse mennä sen rajan yli ja hajoittaa perheesi. Minulta ei sympatiaa heru. Jossakin vaiheessa elämä ottaa taas jonkun suunnan, hyvän tai huonon ja sitä polkua siten kuljet. Nyt saat poimia tekojesi mädäntyneitä hedelmiä. Kaikkea ei voi saada.

ThusSpoke kirjoitti:

Istu ja pala...Olet valinnut itse mennä sen rajan yli ja hajoittaa perheesi. Minulta ei sympatiaa heru. Jossakin vaiheessa elämä ottaa taas jonkun suunnan, hyvän tai huonon ja sitä polkua siten kuljet. Nyt saat poimia tekojesi mädäntyneitä hedelmiä. Kaikkea ei voi saada.

Lue lisää

Peräänkuulutan sitoutumista,vastuuntuntoa sekä välittämistä omasta itsestään sekä jo olemassa olevasta perheestään ja näin oleen läheisitään. Voi herranen aika tätä aikaa. Kaikki mulle heti ja nyt. Mikä ihme ihmisiä nykyisin vaivaa. Eikö jo sanota,että niin myötä, kun vastamäesä olemme perheenä yhdessä ja taistelemme maailman hapatuksia vastaan. Oma valinta, jos on sitoutunut. Muistele hyä ihminen sitä aikaa, jolloin päätitte mennä yhteen. Muistele sitä aikaa, jolloin vaimosi oli sinulle HMMM ja NAMMM! Ehkä löydät vielä sen kpinän
Tuolla tulee vastaan vaikka minkä moista houkutusta, mutta aikuinen,vastuuntuntoinen ihminen kantaa ryhdikkäästi, sen minkä on osaltaan valinnut. On keksitty myös sana ei, ei käy...Minulla on rakas,rakkaimmat jo olemasa...turha porata,kun maito on jo kaatuut... sorgen.

1Spido kirjoitti:

Peräänkuulutan sitoutumista,vastuuntuntoa sekä välittämistä omasta itsestään sekä jo olemassa olevasta perheestään ja näin oleen läheisitään. Voi herranen aika tätä aikaa. Kaikki mulle heti ja nyt. Mikä ihme ihmisiä nykyisin vaivaa. Eikö jo sanota,että niin myötä, kun vastamäesä olemme perheenä yhdessä ja taistelemme maailman hapatuksia vastaan. Oma valinta, jos on sitoutunut. Muistele hyä ihminen sitä aikaa, jolloin päätitte mennä yhteen. Muistele sitä aikaa, jolloin vaimosi oli sinulle HMMM ja NAMMM! Ehkä löydät vielä sen kpinän
Tuolla tulee vastaan vaikka minkä moista houkutusta, mutta aikuinen,vastuuntuntoinen ihminen kantaa ryhdikkäästi, sen minkä on osaltaan valinnut. On keksitty myös sana ei, ei käy...Minulla on rakas,rakkaimmat jo olemasa...turha porata,kun maito on jo kaatuut... sorgen.

Lue lisää

"Muistele sitä aikaa, jolloin vaimosi oli sinulle HMMM ja NAMMM! Ehkä löydät vielä sen kpinän"

Mistäs sinä tiedät millainen hmmm ja namm tämä avokki on kirjoittajalle ollut. Ei hän silloin tiennytkään mistään paremmasta.

"Rakasta vaimoasi"...luuletko hullu että se on tahdonlainen asia? Et ole varmaa koskaan rakastanut ketään, vaan sinut on laitettu naimisiin, koska nin teki isäsikin, ja äitisi.
"Mutta ajattelitko koskaan vaimoasi kuinka hän joutui kärsimään sinun rakkaussuhteestasi".
Aivan taatusti tuo tyyppi on ajatellut asiaa joka puolelta ja tuntenut repivää tuskaa. Ärsyttää äärettömästi tää yksisilmäisten siunailijoiden joukko. Se on hyvä tuomita kun itseäsi ei kukaan huoli. Uskollinen on helvetin heppo olla sen möhömahan ja lauantai -saunamakkaran parissa.
Tää "Ikuinen rakkaus" . Se on usein väsymistä , turtumista, ja esim.ulkonäön menetystä, toisen vahtimista, sammumista. Ei siinä mitään, mutta nää ihmiset tuomitsee täällä niitä jotka on joutuneet pyörteeseen, ajautuneet siihen. On kusipäitäkin, narsisteja, hulluja, mutta herkimmät ihmiset on VAARASSA näissä aioissa, nin opetety, kuin myös - pettäjät.

En ennätä lukea koko viestiketjua, mutta pakko kommentoida. Olen nimittäin itse se toinen nainen. Ei todellakaan ollut tarkoitus rakastua naimisissa olevaan mieheen, mutta rakastuin. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa rakastavani, ihan oikeasti. Kyllä mä näen, mikä selkärangaton luuseri se mies on, mutta rakastan silti. En hetkeäkään ajattele, että hän olisi täydellinen, tai että yhteiselämämme tulisi olemaan helppoa, mutta siitä huolimatta tahtoisin yrittää. Ehkä mies pettäisi minuakin, ja etsisi taas uuden naisen, kun meidän suhteeseen astuisi arki, mutta silti olisin valmis ottamaan riskin. KOSKA RAKASTAN TUOTA MIESTÄ, KAIKKINE HUONOINE PUOLINEENKIN!

Mauno Ruususto kirjoitti:

"Rakasta vaimoasi"...luuletko hullu että se on tahdonlainen asia? Et ole varmaa koskaan rakastanut ketään, vaan sinut on laitettu naimisiin, koska nin teki isäsikin, ja äitisi.
"Mutta ajattelitko koskaan vaimoasi kuinka hän joutui kärsimään sinun rakkaussuhteestasi".
Aivan taatusti tuo tyyppi on ajatellut asiaa joka puolelta ja tuntenut repivää tuskaa. Ärsyttää äärettömästi tää yksisilmäisten siunailijoiden joukko. Se on hyvä tuomita kun itseäsi ei kukaan huoli. Uskollinen on helvetin heppo olla sen möhömahan ja lauantai -saunamakkaran parissa.
Tää "Ikuinen rakkaus" . Se on usein väsymistä , turtumista, ja esim.ulkonäön menetystä, toisen vahtimista, sammumista. Ei siinä mitään, mutta nää ihmiset tuomitsee täällä niitä jotka on joutuneet pyörteeseen, ajautuneet siihen. On kusipäitäkin, narsisteja, hulluja, mutta herkimmät ihmiset on VAARASSA näissä aioissa, nin opetety, kuin myös - pettäjät.

Lue lisää

uhri?

Eiköhän kaikki ole sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt kertoa avopuolisolleen että on ihastunut toiseen, että on aloittanut suhteen, oikeastaan muuttaa siinä vaiheessa pois kun aloitti suhteen toisen kanssa.

Ja jos homma ei tominut, niin kestää sen seuraukset eikä valittaa, että kun ei tunne enää mitään avopuolisoaan kohtaan, vaan kaipailee sen uuden perään, joka ei huoli.

Täähän on ihan vitsi.

Luultavasti mies aiheutti avopuolisolleen lähtemättömät jäljet. Voi olla vaikea luottaa keneenkään tuon jälkeen.

Itselle kävi suurinpiirein noin, tosin lapsia ei ollut. MIes löysi uuden. Ja lähti vasta kun asia tuli ilmi. Kesti aika kauan, ennen kuin pystyin kiinnostumaan kenestäkään uudesta.

kolmas toinen nainen kirjoitti:

En ennätä lukea koko viestiketjua, mutta pakko kommentoida. Olen nimittäin itse se toinen nainen. Ei todellakaan ollut tarkoitus rakastua naimisissa olevaan mieheen, mutta rakastuin. Ensimmäistä kertaa elämässäni voin sanoa rakastavani, ihan oikeasti. Kyllä mä näen, mikä selkärangaton luuseri se mies on, mutta rakastan silti. En hetkeäkään ajattele, että hän olisi täydellinen, tai että yhteiselämämme tulisi olemaan helppoa, mutta siitä huolimatta tahtoisin yrittää. Ehkä mies pettäisi minuakin, ja etsisi taas uuden naisen, kun meidän suhteeseen astuisi arki, mutta silti olisin valmis ottamaan riskin. KOSKA RAKASTAN TUOTA MIESTÄ, KAIKKINE HUONOINE PUOLINEENKIN!

Lue lisää

Seurustelin miehen kanssa jolla oli eroprosessi aluilla eli meni ja tuli välillä vaimonsa luona tätä ja tämän kiukkuja lepyttämässä sitten minun luonani. Olimme välillä vuosia erossa kokonaan mutta niin vain hän huomasi että minä en ole sen "toinen" nainen ja nyt on asiat ok se oikea toinen nainen on sen myös hyväksynyt. Hän ei ole koskaan päässyt sille paikalle mille halusi he eivät olleet sielunkumppaneita.

OU35IRUGHPILAKSCivj-

"...koska niin paljon on pelissä: epävarmuutta udestas uhteesta ,yms...."

Kirjoituksesi todisti, miten itsekäs on pettäjän maalimankuva: minä, minä, minä.

mielipide tämänkin kirjoitti:

"...koska niin paljon on pelissä: epävarmuutta udestas uhteesta ,yms...."

Kirjoituksesi todisti, miten itsekäs on pettäjän maalimankuva: minä, minä, minä.

olet yksisimäinen ihmine henkisesti. Epävarmuus uudesta suhteesta -. tarkoitin että huoli myös siitä uudesta ihmisestä -tekeekö väärin sillekin. Siinä on niin paljon pelissä - tekeekö väärän ratkaisun. Ei sitä halua tuhota ketään tahallaan.

Kaikille pettäjille ja petetyille; oikea rakkaus on juuri sitä mitä sanassakin sanotaan ( en ole uskovainen!) eli kaikki se kestää, kärsii ja antaa anteeksi eikä muistele kärsimäänsä pahaa. Tiedän tämän koska olen itse ollut petetty ja käynyt kaikki nuo tunteet läpi vihasta katkeruuteen ja kokenut rakkauden voiton ja anteeksiannon antaman uuden mahdollisuuden. Rakkaus voittaa! Se voittaa kaikki toiset naiset ja viettelijät, nuoret hengettäret jotka saavat ukkomme ansaan seksitempuillaan. Mies menee helposti, pikkuveli vie!!! Mutta jos hän polvillaan rukoilee anteeksiantoa ja koet sydämesi sulavan niin tiedät että rakkaus on aitoa, oikeaa eikä sitä tuhoa enää mikään! Kriisistämme on nyt kaksi vuotta ja naimisissa olemme olleet viisitoista vuotta ja voin sanoa että täydellinen suhde ja täydellinen elämä on olemassa, meillä on sellainen ja osaksi juuri tuon kriisin ansiosta. Näimme toisemme uusin silmin ja rakastuimme palavasti ja sitä hehkua kestää, kestää ja kestää. Jokainen päivä on kuin satu ja seikkailu. Hellimme toisiamme, katsomme toisiimme, hyväilemme, suutelemme pitkin päivää ja koko ajan. Sanomme toisillemme; rakastan sinua, olet ihana useita kertoja päivässä ja joka päivä odotamme aamusta alkaen sitä hetkeä kun saamme olla sylikkäin illalla vuoteessamme ja tiedämme olevamme KOTONA! Tämä on täydellistä rakkautta ja tämä on totta ja toivon sitä jokaiselle ihmiselle; petetylle ja pettäjälle. Tutustukaa rakkauden olomuotoon ja toteuttakaa sitä, unohtakaa katkeruus ja kauna, vihantunteet ja mustasukkaisuus! Rakastakaa vain ja ainoastaan niin yllättäen tulette osalliseksi rakkaudesta joka ruokkiessanne sitä vain kasvaa ja kasvaa...

Aikuinen ihminen pystyy jättämään tunteensa. On lapsellista ajatella, olevansa "tunnekoukussa", ne on VAIN tunteita. Niitä on ja niiden kanssa pitää vaan elää, ei jokainen tunne vaadi toimenpiteitä. Aikuistu. Saa rakastaa, saa vihata, saa kadehtia, saa tuntea häpeää.. sen kun tuntee vaan ja jatkaa elämää elämää eteenpäin. Ei riitä empatiaa tällaisessa asiassa aikuiselle miehelle.

Petetyksi tullut kirjoitti:

Aikuinen ihminen pystyy jättämään tunteensa. On lapsellista ajatella, olevansa "tunnekoukussa", ne on VAIN tunteita. Niitä on ja niiden kanssa pitää vaan elää, ei jokainen tunne vaadi toimenpiteitä. Aikuistu. Saa rakastaa, saa vihata, saa kadehtia, saa tuntea häpeää.. sen kun tuntee vaan ja jatkaa elämää elämää eteenpäin. Ei riitä empatiaa tällaisessa asiassa aikuiselle miehelle.

Lue lisää

Irti tunnekoukuista: http://www.tonydunderfelt.com/kirjat.htm

"Tunneihmisten" elämä vaan menee tunteiden ehdoilla, ei ne voi sille mitään. Asioita tapahtuu heille, se on kohtalo, elämä heittelee. Ei voi mitään.

Sitten on jotain toisia, jotka ohjaa itse omaa elämäänsä, mutta tunneihmisen mielestä ne on tunnevammaisia, jotka ei elä täysillä, eivätkä ainakaan ymmärrä todellisista tunteista mitään.

Ei nämä kaksi "ryhmää" voi ymmärtää toisiaan. Ihan turha yrittää.

... joku tapa millä saan sinuun yhteyttä. Vaihdetaan vaan ajatuksia... etsitään vaikka yhdessäsitä off-nappia : )

Jätetty pettäjä kirjoitti:

... joku tapa millä saan sinuun yhteyttä. Vaihdetaan vaan ajatuksia... etsitään vaikka yhdessäsitä off-nappia : )

Huomenta:) Onko sinulla joku yleinen sähköposti,jossa ei ole nimeä. Minulla ei mutta voisin kirjoittaa jos uskallat sen tähän laittaa. Muuten taitaa olla aika mahdoton ottaa yhteyttä.....Jaksamista sinulle:)

särjetty kirjoitti:

Huomenta:) Onko sinulla joku yleinen sähköposti,jossa ei ole nimeä. Minulla ei mutta voisin kirjoittaa jos uskallat sen tähän laittaa. Muuten taitaa olla aika mahdoton ottaa yhteyttä.....Jaksamista sinulle:)

Lue lisää

Anonyymin s-postitilin tekee itselleen kahdessa minuutissa. Mutta jos laitan sen tähän, saan niitä "ammu ittes" viestejä siihen. Täällä palstalla ne on OK, mutta... Kai ymmärrät? Kiitos silti.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Anonyymin s-postitilin tekee itselleen kahdessa minuutissa. Mutta jos laitan sen tähän, saan niitä "ammu ittes" viestejä siihen. Täällä palstalla ne on OK, mutta... Kai ymmärrät? Kiitos silti.

Lue lisää

Miten sinulle "särjetty" tuli edes mieleen, että tämän "jätetyn pettäjän" kannattaisi tässä tilanteessa alkaa asian selvittämiseksi viestittely sähköpostissa sinun eli jonkun naisen kanssa? Siitäpä hänen vaimonsa varmaan olisi innoissaan.

ei kukaan, ite oot tilas valinnu!
kiitä avovaimoos kun otti sut takasin!

Varmaan just noin. Silti... sinä et minua tunne, etkä elä minun elämäääni. En ole tahallani tehnyt pahaa kenellekään. Mutta tyhmyyttäni varmaan olen sitä tehnyt.

Jätetty pettäjä kirjoitti:

Varmaan just noin. Silti... sinä et minua tunne, etkä elä minun elämäääni. En ole tahallani tehnyt pahaa kenellekään. Mutta tyhmyyttäni varmaan olen sitä tehnyt.

ei siitä pääse mihinkään. Etkä ilmeisesti viisastukaan, koska täällä jaksat edes jollain tasolla puolustautua. Säälittävää....

Uskon ja toivon että olet oikeassa. Olen menossa kohti tuota ymmärrystä - ja toivon että olen kohta perillä. On aika arvostaa sitä mitä minulla on. Lapseni ovat ainutlaatuisia ja niin on avovaimonikin. En ehkä ole heitä ansainnut., mutta nyt on korkea aika antaa heille jotakin takaisin.

Miettiä, nyt olet paskana tai niin luulet olevas.
Se uus muija heivas sut koska olit eron jälkeen vässykkä etkä vienyt peliä loppuun, ja mitä teit
häntä koipien välissä takas jos vanha ottais säälistä takasin, siistii!
Vanhaa turha miettiä, nuole haavas ja ota itteäs niskasta kiinni, jos saat sen tehtyä hartias nousee ja ehkä muutkin sen huomaa ja taas arvostaa jollain tapaa? ehkä jopa moikkaa, heh.
Pelaa mutta älä ole pelinappula!

Älä nyt enää anna lastesi ja puolisosi kärsiä sun omista toilailuistasi, lähde lätkimään ja nopeesti.

Mä olen joskus jäänyt yllättäen petetyksi ja jätetyksi ns. vakaasta, hyvästä, seksuaalisesti vireästä parisuhteesta aivan yllättäen. Syynä oli tosin puolison päihdeongelma ja kaksisuuntainen mielialahäiriö. Aikaa on kulunut jo vuosia, itse olen läpikäynyt asiat ja seison nyt omilla jaloillani entistä vahvempana, vaikka vaikeaa alussa olikin.
Lapset, nyt nuoret kärsivät yhä, koulunkäynti ontuu pahasti, käydään nuorisopsykiatrian poliklinikalla säännöllisesti. Eivät ymmärrä vieläkään sitä, miksi toinen vanhempi on heidät yhtäkkiä jättänyt, hylännyt ja deletoinut uudesta elämästään. Toki soittelee yhä humalapäissään ja pyytelee käymään ja tutustumaan uusiin sisaruksiin, jotka ovat peruja uuden elämänkumppanin aiemmista liitoista ja joille hän on nyt se toinen "vanhempi".

nuori,ei mitään korvienvälissä,reppana.heh

"Osaan eläytyä tilanteeseesi, olen kokenut saman. ... Toisen kylmyys lemppaus-tilanteessa on jotain järjetöntä, käsittämätöntä, kauheaa. Itse vihaan tätä toista naista todennäköisesti lopun ikäni, vaikka järjellä ajateltuna se ei ole loogista."

Empatiakykysi suorastaan mykistää :)

Miten mahdoit eläytyä vaimosi tilanteeseen, kun kun itse lemppasit hänet???

eläytyjä kirjoitti:

"Osaan eläytyä tilanteeseesi, olen kokenut saman. ... Toisen kylmyys lemppaus-tilanteessa on jotain järjetöntä, käsittämätöntä, kauheaa. Itse vihaan tätä toista naista todennäköisesti lopun ikäni, vaikka järjellä ajateltuna se ei ole loogista."

Empatiakykysi suorastaan mykistää :)

Miten mahdoit eläytyä vaimosi tilanteeseen, kun kun itse lemppasit hänet???

Lue lisää

..en jättänyt,lempannut lopulta..en voinut..osin siihenkin kaatui suhde...elin ristiriidassa.. tein lopulta niin,että jo lastenkin tähden..en voinut lähteä. Otin sen säädön täysin omaan piikkiini, ja menen hautaan sen piikin kanssa. Se ole loogista, että vihaan, tai oikein, mutta vihaan.
Et ole kokenut sellaista tilannetta.Et voi tietää mitä sisällä tapahtuu kun tilanne on tuo.
Miten ihmiset peräänkuulutta täällä logiikkaa..rakkaudessa?

..mutta et osaa iloita voitostasi ja säälin ihmisä jotka ovat kanssasi.
Ehkä kaikilla ei todellakaan ole empatia-tasot samanlaisia

kaamos666 kirjoitti:

..en jättänyt,lempannut lopulta..en voinut..osin siihenkin kaatui suhde...elin ristiriidassa.. tein lopulta niin,että jo lastenkin tähden..en voinut lähteä. Otin sen säädön täysin omaan piikkiini, ja menen hautaan sen piikin kanssa. Se ole loogista, että vihaan, tai oikein, mutta vihaan.
Et ole kokenut sellaista tilannetta.Et voi tietää mitä sisällä tapahtuu kun tilanne on tuo.
Miten ihmiset peräänkuulutta täällä logiikkaa..rakkaudessa?

Lue lisää

eletty vuosia valheessa kun on unohdettu kertoa kumppanille että onkin toinen suhde.

Ja niin paljon kun kaikki peräänkuuluttaa rehellisyyttä, kaikkien ykkösarvo on rehellisyys.

Sanonko mitä sen on kun tilanne vaan tulee ja vie, ei kerrota toiselle, siinä pelossa että uusi suhde ei ehkä pidemmän päälle kestäkään, tai ei raaskita särkeä omaa perhettä ... se on ITSEKKYYTTÄ.

Ei se ole toisten ajattelemista, se on itsen ajattelemista. Ei siihen loogista ajattelua tarvita, tarvittaisin vähemmän itsekkyyttä oman edun ja hyvän ajattelemista.

Ja kyllä halujakin voi vastustaa, tunteita olla ruokkimatta. Se vaatii vähän luonnetta, mutta selkärangattomilta se ei onnistu.

kaamos666 kirjoitti:

..en jättänyt,lempannut lopulta..en voinut..osin siihenkin kaatui suhde...elin ristiriidassa.. tein lopulta niin,että jo lastenkin tähden..en voinut lähteä. Otin sen säädön täysin omaan piikkiini, ja menen hautaan sen piikin kanssa. Se ole loogista, että vihaan, tai oikein, mutta vihaan.
Et ole kokenut sellaista tilannetta.Et voi tietää mitä sisällä tapahtuu kun tilanne on tuo.
Miten ihmiset peräänkuulutta täällä logiikkaa..rakkaudessa?

Lue lisää

vaan palasit vaimon luo, sen jälkeen kun uusi lemppasi sinut. Niin? Sekö oli valinta lasten puolesta?

Taisi olla oma lehmä ojassa jälleen.

Ja se että vihaat tuota toista naista, kertoo vain tasostasi. Et ota vastuuta teoistasi vaan sysäät syyn muille.

Mutta en tarvi juuri tälläista leiriä, minähän rakastan vain yhtä naista.

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

Kaikki ketkä yrittää väittää muuta, ovat väärässä. Ei ihminen ole tehty elämään puutteessa. Se on väärin, ja jos niin, onsiitä pitää puhua, sopia. Osa ihmisista pitää esim ...just fetissiin päin olevaa seksiä kauhituksena, sairaana, vaikka seksissä ei pitäisi kahden ihmisen välillä olla tabuja. Jos toinen ei voi sietää toisen mielihalua, suuntausta, se myös on osattava sanoa selkeästi...ja sitä on kunnioitettava.
Missään nimessä kumppanin ei pidä suostua itsestä inhottavaan, vastenmieliseen toimintaan...edes tylsän..tylsähköönkään.
Mutta ehkä tässä on "asiat riitelevät, ei ihmiset".
Yhtä paljon kuin kieltäytyjää, olis ymmärrettävä myös paitsi jäävää. Jos halut ovat eri tasoiset, asialle olisi tehtävä jotain. Tää on laaja keskustelu. Mutta jos kumppani ei voi/halua/pysty edes keskustelemaan, olis harkittava, onko kumppani oikea.
Ja sitten se on, että joissakin ihmisissä vain on oikea tuoksu toiselle..toisissa väärä..miltä vaimosi tuoksuu sinulle?
Itse tunnistan oikean kumppanin tuoksusta, tai eläimellisemmin: hajusta, mausta.

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

koska olet järjestänyt asiasi niin kuin sinua miellyttää: et halua erota vaimosta, menettää lapsia, ja halusit salaisen suhteen.

Mielestäni olet itsekäs, koska et kerro vaimolle, sillä silloin vaimoikin saisi järjestää elämänsä sellaiseksi kuin haluaa. Hän ei ehkä haluaisi enää elää saman katon alla sinun kanssa. Senhän varmaan jo päättelit siitä kun ymmärrystä ei herunut.

Tosi mies kantaisi seuraukset, eron ym. Järjestäsisi elämänsä avoimesti ja rehellisesti sellaiseksi että se tyydyttää. Eroaisi ja etsisi sen jälkeen kumppanin jonka kanssa seksi miellyttää.

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

luvattu rehellisyyttäkin??

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

ovat aivan yhtä oikeutettuja tai hyviä. Se että kumppanin seksuaalisuus on erilainen, ei oikeuta pettämään tämän luottamusta.

minä vain kirjoitti:

ovat aivan yhtä oikeutettuja tai hyviä. Se että kumppanin seksuaalisuus on erilainen, ei oikeuta pettämään tämän luottamusta.

Eikö seksin pihtaaminen papin aamenen jälkeen ole ihan vastaavalla tavalla luottamuksen pettämistä ja näinollen vaimo olisikin se, jonka tulisi eroa harkita? Harvalle pihtaavalle vaimolle tämä tosin tuskin tulee edes mieleen...

zzz... kirjoitti:

Eikö seksin pihtaaminen papin aamenen jälkeen ole ihan vastaavalla tavalla luottamuksen pettämistä ja näinollen vaimo olisikin se, jonka tulisi eroa harkita? Harvalle pihtaavalle vaimolle tämä tosin tuskin tulee edes mieleen...

Lue lisää

joka on TYYTYMÄTÖN.

Tuota yleensä sanotaan rusinoiden poimimiseksi pullasta. Sinä olet valinnut ne rusinat, jotka sinua miellyttää. Ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi. Vaikka väität ajattelevasi lapsiasi.

Sen lisäksi olet epärehellinen vaimollesi.

zzz... kirjoitti:

Eikö seksin pihtaaminen papin aamenen jälkeen ole ihan vastaavalla tavalla luottamuksen pettämistä ja näinollen vaimo olisikin se, jonka tulisi eroa harkita? Harvalle pihtaavalle vaimolle tämä tosin tuskin tulee edes mieleen...

Lue lisää

suhteeseesi vaimosi kanssa, eroa. Tai kerro ainakin hänelle mitä teet, jotta hänellä on mahdollisuus tehdä omat valinnat.

Minä luulin aikoinaan olevani onnellisessa suhteessa, seksiä oli välillä 5 kertaa päivässä, mutta miehelle ei riittänyt mikään, ruoho on ilmeisesti vihreämpää aidan toisella puolella.

Mistään en ole niin katkera kuin siitä että haaskasin elämästäni vuosia elämällä valheessa hänen kanssaan.

Olet todella itsekäs.

minä vain kirjoitti:

joka on TYYTYMÄTÖN.

Tuota yleensä sanotaan rusinoiden poimimiseksi pullasta. Sinä olet valinnut ne rusinat, jotka sinua miellyttää. Ajattelet vain ja ainoastaan itseäsi. Vaikka väität ajattelevasi lapsiasi.

Sen lisäksi olet epärehellinen vaimollesi.

Lue lisää

niin kumpi on lapsille parempi tai pahempi: asiallinen ero vai se että pettäminen tulee ilmi, mistä seuraa vanhempien välille huonot välit ja lasten äiti on pitkään katkera ja vihainen.

Kertomalla asiasta ja eroamalla ennen kuin etsit ihmisen, jolta saat sen, mitä haluat, osoittaisi kuitenkin että kunnioitat vaimoasi.

lapsista kirjoitti:

niin kumpi on lapsille parempi tai pahempi: asiallinen ero vai se että pettäminen tulee ilmi, mistä seuraa vanhempien välille huonot välit ja lasten äiti on pitkään katkera ja vihainen.

Kertomalla asiasta ja eroamalla ennen kuin etsit ihmisen, jolta saat sen, mitä haluat, osoittaisi kuitenkin että kunnioitat vaimoasi.

Lue lisää

että pelkää menettävänsä ne rusinat :)

zzz... kirjoitti:

Eikö seksin pihtaaminen papin aamenen jälkeen ole ihan vastaavalla tavalla luottamuksen pettämistä ja näinollen vaimo olisikin se, jonka tulisi eroa harkita? Harvalle pihtaavalle vaimolle tämä tosin tuskin tulee edes mieleen...

Lue lisää

tuossa edellä kirjoitettiin: erilaiset seksuaalisuudet ovat ihan yhtä hyviä.

Jos joku haluaa seksiä vähemmän kuin toinen, ei se ole pettämistä. Jos olisi, niin yhtä hyvin voitaisiin sanoa että sen vähemmän seksiä haluavan näkökulmasta se enemmän seksiä haluava petti hänet, kun onkin seksuaalisesti aktiivisempi.

lapsista kirjoitti:

niin kumpi on lapsille parempi tai pahempi: asiallinen ero vai se että pettäminen tulee ilmi, mistä seuraa vanhempien välille huonot välit ja lasten äiti on pitkään katkera ja vihainen.

Kertomalla asiasta ja eroamalla ennen kuin etsit ihmisen, jolta saat sen, mitä haluat, osoittaisi kuitenkin että kunnioitat vaimoasi.

Lue lisää

Voiko (ja miksi pitäisi) MIES ylipäätään saada k a i k e n haluamansa y h d e l t ä naiselta?

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

Kun kerta pettämisen tielle olet jo lähtenyt, ja jos tilanne omasta mielestäsi on hyvä, olet elämääsi tyytyväinen ja vaimosi myös, niin omahan on valintasi. Pidä vain huoli siitä, ettei vaimo saa tietää. Eikä muutkaan tuttavanne. Niin kauan kuin vaimo ei tiedä eikä epäile mitään ja kohtelet häntä hyvin, ei hänellä ole mitään hätää. Pääasia, ettet joku päivä omaatuntoasi keventääksesi yhtäkkiä ryhdy rehelliseksi ja tunnusta. Sillä aiheutat vain tuskaa toiselle. Vastuullisempaa on kantaa yksin "syntitaakkasi".

Täällä yleinen asenne tuntuu olevan, että uusi elämänkumppani löytyy "ihan tuosta vaan", senkun vaan eroaa ja sitten on varaa valkata se "täydellinen" kumppani, minkä kanssa sitten kaikki sujuu. Varsinkin, mitä vanhempia ollaan ja mitä enemmän on parisuhde- ym. historiaa, kipeitä kokemuksia jne., parinmuodostus vaikeutuu. Jos parisuhteen ongelmana on "vain" seksi, ja jos saat asian "hoidettua" tavalla, joka ei ketään satuta, miksipä ei? Enhän toki tahtoisi olla vaimosi asemassa, en missään nimessä sellaisessa suhteessa tahtoisi elää, missä mies käy vieraissa, MUTTA jos asia on ja pysyy salassa ja toinen suhde on vain ja ainoastaan seksiä ja lisäksi olet hyvä, hellä ja kunnioittava aviomies muuten, et loukkaa vaimoasi.

Mutta miksi vaimosi ei halua seksiä? Vai eikö hän halua sellaista seksiä kuin sinä? Kaipaako hän enemmän hellyyttä, RAKASTELUA, kuin sinun toivomiasi fetissejä ym. halujen tyydytykseen tähtäävää seksiä? Oletko saanut hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi? Silloin teillä on ongelma. Silloin kyse ei ole vaimosi haluttomuudesta vaan siitä, että sinä et kykene toteuttamaan hänen seksuaalisia toiveitaan. Siinä tapauksessa sinä toimit itsekkäästi, väärin.

zzz... kirjoitti:

Voiko (ja miksi pitäisi) MIES ylipäätään saada k a i k e n haluamansa y h d e l t ä naiselta?

törmää kaltaiseesi mieheen.

zzz... kirjoitti:

Olen mielenkiinnolla lukenut tätä ketjua ja haluaisin syvenetää keskustelua koskemaan sitä, minkälaisia seksuaalisia velvoitteita vakituisessa suhteessa pitäisi olla.

Omasta mielestäni olen hyvä, kunnollinen ja huolehtivainen perheenisä. Viestini loppuun luettua varmasti valtaosa teistä on täysin vastakkaista mieltä.

Vaimoni ei ole koskaan ollut niin kiinnostunut seksistä kuin minä, perushalussa on v a l t a v a ero. Seksiä on minun mielestäni luvattoman harvoin. Siitä huolimatta suhteemme on tasapainoinen ja arkisen turvallinen. Omalla tavallani rakastan edelleen vaimoani, enkä ajattele että seksielämän köyhyys olisi riittävä syy erota Tuntuisi kovin itsekkältä ja vastuuntunnottomalta ratkaisulta jättää kaikki yhteinen omien halujen vuoksi. Seksin vähyydestä ja sen laadusta on puhuttu paljon, niin paljon että aiheeseen palaaminen nostaa enää vain karvat pystyyn. Puhuminen ei siis ole vinkki ruusuisempaan seksielämään. Tietyistä minua kiinnostavista fetisseistä suoriutuminen on täysin mahdotonta vaimolleni. Eikä kyse ole nyt mistään perverssistä.

Haluaisin esittää kysymyksen siitä, millaisia seksuaalisia velvoitteita vakituiseen suhteseen kuuluu? Luulisi, kun alttarilla sanoo "tahdon", se tarkoittaisi sitä myös seksin saralla. Itse en lopulta enää jaksanut elää puutteessa. Yritin udella lupaa vaimoltani, ymmärrystä ei herunut. Tein sen sitten salaa, hankin vakipanon. Itsekästä tämäkin, mutta minkäs teet? Suhteemme on vain seksiä, kaikki muut tunteet keskitän omaan perheeseeni sen hetken hurmion jälkeen. Olen huomannut, että mies voi todella toimia näin, harrastamaan kiihkeää seksiä ja sen jälkeen palaamaan arkeen. Kumppaninikaan ei ole muuta virkkonut, joten homma toimii.

Tiedän menetelleeni väärin ja omienikin moraalikäsitysteni vastaisesti. Välillä tunen pahaa omatuntoa asiasta, joka toisaalta ajaa minua entistä enemmän panostamaan oman perheeni eteen. Mutta en pystynyt näkemään muitakaan vaihtoehtoja, seksi on niin hieno asia etten pysty elämään ilman sitä. Lopulta sain myös toteuttaa ne fetissini, joista olin aina haaveillut.

Lue lisää

Siis täähän on "mun" miehen kirjoittama teksti, mä olen tämän tarinan toinen nainen!!! VAIN SEKSIÄ! Okei, mutta miksi sä sitten sanoit rakastavasi? Ei olis tarvinnut...

naisnäkökulma2 kirjoitti:

Kun kerta pettämisen tielle olet jo lähtenyt, ja jos tilanne omasta mielestäsi on hyvä, olet elämääsi tyytyväinen ja vaimosi myös, niin omahan on valintasi. Pidä vain huoli siitä, ettei vaimo saa tietää. Eikä muutkaan tuttavanne. Niin kauan kuin vaimo ei tiedä eikä epäile mitään ja kohtelet häntä hyvin, ei hänellä ole mitään hätää. Pääasia, ettet joku päivä omaatuntoasi keventääksesi yhtäkkiä ryhdy rehelliseksi ja tunnusta. Sillä aiheutat vain tuskaa toiselle. Vastuullisempaa on kantaa yksin "syntitaakkasi".

Täällä yleinen asenne tuntuu olevan, että uusi elämänkumppani löytyy "ihan tuosta vaan", senkun vaan eroaa ja sitten on varaa valkata se "täydellinen" kumppani, minkä kanssa sitten kaikki sujuu. Varsinkin, mitä vanhempia ollaan ja mitä enemmän on parisuhde- ym. historiaa, kipeitä kokemuksia jne., parinmuodostus vaikeutuu. Jos parisuhteen ongelmana on "vain" seksi, ja jos saat asian "hoidettua" tavalla, joka ei ketään satuta, miksipä ei? Enhän toki tahtoisi olla vaimosi asemassa, en missään nimessä sellaisessa suhteessa tahtoisi elää, missä mies käy vieraissa, MUTTA jos asia on ja pysyy salassa ja toinen suhde on vain ja ainoastaan seksiä ja lisäksi olet hyvä, hellä ja kunnioittava aviomies muuten, et loukkaa vaimoasi.

Mutta miksi vaimosi ei halua seksiä? Vai eikö hän halua sellaista seksiä kuin sinä? Kaipaako hän enemmän hellyyttä, RAKASTELUA, kuin sinun toivomiasi fetissejä ym. halujen tyydytykseen tähtäävää seksiä? Oletko saanut hänet tuntemaan itsensä riittämättömäksi? Silloin teillä on ongelma. Silloin kyse ei ole vaimosi haluttomuudesta vaan siitä, että sinä et kykene toteuttamaan hänen seksuaalisia toiveitaan. Siinä tapauksessa sinä toimit itsekkäästi, väärin.

Lue lisää

suhtautuu asiaan sitten kun tämä pettäminen joskus tulee esiin.

Kun tajuat haaskanneesi puolet elämästäsi kumppanin kanssa, joka on pettänyt sinua...

Silloin toivot todella, että mies olisi ollut reilu ...

Jos elämä olisi helpppoa, nainen ja mies rakastuisivat, perustaisivat onnellisen perheen, tulisi lapsia... ja sitten onnellinen pariskunta vanhenisi yhdessä.

Onneksi noitakin tarinoita riittää. Me muut saamme täällä taistella erilaisissa tilanteissa ja joskus joudumme tukahduttamaan rakkauden tunteemme, sillä joskus tilanne vaan yksinkertaisesti vaatii sitä. Toisilta se onnistuu viikossa, toisilta vuodessa. Toivottavasti se onnistuu sinulta joskus. Siitä alkaa uusi elämäsi. Kaikkea hyvää!

"Ala elämään,nyt,täysillä."

mieshän nimenomaan ELI TÄYSILLÄ, eli kaikki mulle heti nyt, uusi nainen, uusi suhde kun vanha jää itkemään.

sitten tulikin se kuuluisa pää vetävän käteen. uusi ja ihmeellinen nainen ei ollutkaan elämän pituinen.