Palasin taas muistelmiin
aikaan nuoruuden,
vie ajatukset vanhempiin
tiellä kyynelten.
Kuinka paljon heiltä sain ?
Tielle elämän,
se rikkaus on kohdallain
sen nyt mä ymmärrän.
On muistot mulle rakkaat nää
en niitä antais pois,
kun mietin omaa elämää
jos musta jäädä vois ?
Muistot nuo niin kultaiset
mitkä itse sain,
toiveen ilokyyneleet
on nyt mun poskillain.
Haudan nään vain lumisen
kun loiste kynttilän,
valaisee nyt kiven sen
saan muistot elämän.
aikaan nuoruuden,
vie ajatukset vanhempiin
tiellä kyynelten.
Kuinka paljon heiltä sain ?
Tielle elämän,
se rikkaus on kohdallain
sen nyt mä ymmärrän.
On muistot mulle rakkaat nää
en niitä antais pois,
kun mietin omaa elämää
jos musta jäädä vois ?
Muistot nuo niin kultaiset
mitkä itse sain,
toiveen ilokyyneleet
on nyt mun poskillain.
Haudan nään vain lumisen
kun loiste kynttilän,
valaisee nyt kiven sen
saan muistot elämän.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runosi herätti omassakin mielessäni muistoja omista
vanhemmistani, eräänlaista ikävääkin. Mutta pakko
myöntää, että myös eräistä asioista edelleenkin
nousi vielä myös kipu - outoa kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Aika on ymmärtääkseni kullannut jo kaiken, kuitenkin
jokin värähti sisälläni tekstisi myötä. Joten ota kaikki
kunnia siitä, niin eläväinen ja kaunis se on.
Kiitos !
Kyllä vanhemmille pitää
antaa oma arvonsa.
Olen aina kunnioittanut
vanhempaa ihmistä.
J.
Kiitos ja kunnioitus
sekä sinulle
Etenkin runosi sisällölle..
Rehellisesti tuot esiin
kiitoksen ja toiveen..
Kiva kun pidit lukemastasi.
J.