jälkitarkasteluun.
Vanhanen kiteytti talousteoriansa I -kauden alussa yhteen lauseeseen, joka hieman muuneltuna on vanha ja koeteltu totuus kuinka tasapuolista virkamiesmäinen kohtelu todellisuudessa on kautta aikain ollut.
-Köyhien leipä leivotaan rikkaiden murusista.-
Näin jälkiviisaana voi sanoa tuon talousopin toimivan siedettävästi ,silloin kun kansantalous on vakautunut kestävän kasvun uralle. Ehtona köyhien leivälle on tietenkin oikeudenmukaisuus jakoperusteissa, tai ainakin huoli yhteiskunnan vähäosaisemmista.
Jokainen voi todeta , että talousteoria toimi ja vähäosaisempienkin taloudellinen asema koheni,eivätkä tuloerot revenneet kohtuuttomiksi, vaan jopa kutistuivat.
Mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen ja siitä on helppo syyttää globaalitaloutta ja sen käänteitä, ei missään nimessä talousteoriaa, joka takaa meille leipää niin kauan kuin rikkaiden murusia riittää.
Rikkaiden murusten koostumus on hiukan muuttunut ja nyt ne muodostuvat lähinnä valtion ottamasta velasta, ei talouden ja tuotannon kasvusta kuten aiemmin.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä, tippuvatko muruset rikkaiden pöydästä vai valtion ottamasta velasta. Eihän sitä edes tarvitse hävetä, sillä kyseessä on länsimaiseen kulttuuriin ja sivistyksen keskeisin perusta. -Huolehtiminen yhteiskunnan heikommista-
Että kaikki ei menisi pelkäksi jälkiviisasteluksi, niin pitää myös katsoa tulevaisuuteen ja pyrkiä näkemään todellisuus, joka uhkaa muodostua häpeälliseksi, jos Suomi edelleen jatkaa saman talousopin tiellä.
-Köyhien leipä leivotaan rikkaiden murusista- . Tuo talousteoria on kääntymässä hyvää vauhtia Suomen osalta siihen pisteeseen , että Suomi leipoo leipänsä niistä murusista, mitä rikkaiden pöydästä maailmalta tippuu.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/index.jsp?oid=2010/01/29561
Pitäisikö maineen pelastaminen pistää etusijalle välittömästi, vai keskittyä taistelemaan keskuudessamme kenelle viimeiset muruset kuuluvat ?
Vanhanen kiteytti talousteoriansa I -kauden alussa yhteen lauseeseen, joka hieman muuneltuna on vanha ja koeteltu totuus kuinka tasapuolista virkamiesmäinen kohtelu todellisuudessa on kautta aikain ollut.
-Köyhien leipä leivotaan rikkaiden murusista.-
Näin jälkiviisaana voi sanoa tuon talousopin toimivan siedettävästi ,silloin kun kansantalous on vakautunut kestävän kasvun uralle. Ehtona köyhien leivälle on tietenkin oikeudenmukaisuus jakoperusteissa, tai ainakin huoli yhteiskunnan vähäosaisemmista.
Jokainen voi todeta , että talousteoria toimi ja vähäosaisempienkin taloudellinen asema koheni,eivätkä tuloerot revenneet kohtuuttomiksi, vaan jopa kutistuivat.
Mutta nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen ja siitä on helppo syyttää globaalitaloutta ja sen käänteitä, ei missään nimessä talousteoriaa, joka takaa meille leipää niin kauan kuin rikkaiden murusia riittää.
Rikkaiden murusten koostumus on hiukan muuttunut ja nyt ne muodostuvat lähinnä valtion ottamasta velasta, ei talouden ja tuotannon kasvusta kuten aiemmin.
Mutta eihän sillä ole mitään väliä, tippuvatko muruset rikkaiden pöydästä vai valtion ottamasta velasta. Eihän sitä edes tarvitse hävetä, sillä kyseessä on länsimaiseen kulttuuriin ja sivistyksen keskeisin perusta. -Huolehtiminen yhteiskunnan heikommista-
Että kaikki ei menisi pelkäksi jälkiviisasteluksi, niin pitää myös katsoa tulevaisuuteen ja pyrkiä näkemään todellisuus, joka uhkaa muodostua häpeälliseksi, jos Suomi edelleen jatkaa saman talousopin tiellä.
-Köyhien leipä leivotaan rikkaiden murusista- . Tuo talousteoria on kääntymässä hyvää vauhtia Suomen osalta siihen pisteeseen , että Suomi leipoo leipänsä niistä murusista, mitä rikkaiden pöydästä maailmalta tippuu.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/index.jsp?oid=2010/01/29561
Pitäisikö maineen pelastaminen pistää etusijalle välittömästi, vai keskittyä taistelemaan keskuudessamme kenelle viimeiset muruset kuuluvat ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.