Eräs taistelu elämästä

"vain me" hölynpölyä tai muuta vl-roskaa?

jos kotona edes puhutaan lapsille Jeesuksesta ja Jumalasta, sillä voi olla suuri siunaus.
Omasta lapsuudestani tulee mieleen, kun ei kotona puhuttu näistä asioista yhtään mitään. Vanhempien vihki- Raamattua olisin halunnut joskus katsella, mutta äiti otti sen aina
pois, ettei vaan nuhraannu tai rikkoonnu. Kuitenkaan sitä ei kukaan lukenut lapsille.
Vasta koulussa uskonnon tunnilla sain näihin asioihin kosketusta ja opettajamme aika usein laulatti meillä kauniita lastenvirsiä, kuten esim. "Ystävä sä lapsien", Tule kanssani Herra Jeesus", "mä silmät luon ylös tauvaaseen". Voi, kuinka Jeesus alkoi tulla rakkaaksi. Ja koulun joulujuhlista jäi niin kauniit ja lämpimät muistot koko joulun ajaksi, että usein piti istua muitten nukkuessa katselemassa taivaalle, josko siellä näkyisi Jeesus tai enkeleitä.
On ihan kamalaa ajatellakin, ettei kouluissa olisi enää uskonnon opetusta, ei laulettaisi virsiä, eikä olisi näitä lapsille rakkaita joulukuvaelmia.
Satte t olla kiitollisia kaikki, kjoilla on uskovaiset vanhemmat ja kotona tuodaan esiin Jumalan Sanaa. Siinä on kallista perusturvaa lapsille, että saa tuntea: Koko elämämme on Jumalan käsissä.