Toivottavasti kukaan ei pahastu, kun näin heterona, ja *hui kauhistus* miehenä tänne kirjoitan. Uskon kuitenkin täältä löytyvän parhaan asiantuntemuksen.
Lueskelin tuossa ihan mielenkiinnosta erilaisia homoseksuaalisuutta käsitteleviä sivustoja. Arviot homoseksuaalisuuden yleisyydestä tuntuvat jonkin verran vaihtelevan. 3-10 % näyttäisi olevan yleisin skaala. Epäselväksi jäi myös se, oliko noihin korkeimpiin lukemiin laskettu kaikki homoseksuaalisia taipumuksia tunnustavat (eli myös biseksuaalit), vai vain homoseksuaalit. Ehkä jollakin olisi tuore kotimainen arvio asiasta?
Mutta oikeastaan heräsin kysymään tätä asiaa, kun tuossa joku, ilmeisen huumorimielellä, kirjoitti tuosta "käännyttämisestä". Kysynkin siis, kuinka suuri osa naisista teidän lesbojen näkökulmasta arvioituna osoittaa homoseksuaalisia mieltymyksiä. Millaisiksi arvioisitte _oman kokemuksenne mukaan_ lesbouden yleisyyden, naisten biseksuaalisuuden yleisyyden ja sen, kuinka suuri osuus bi-naisista preferoi parinvalinnassaan naisia. Olisi mielenkiintoista kuulla, missä määrin teidän arvionne korreloi virallisten lukujen ja tutkimustulosten kanssa.
Taustalla on tietysti tässä sinkkumiehenä pelko siitä, että tässä pian jää ilman tyttöystävää. En nyt totta puhuen aivan ole valmis uskomaan tiettyjen radikaalien feministien näkemystä siitä, että naisten heteroseksuaalisuus olisi aina pelkästään kulttuurillisen paineen tulosta. Mutta silti nielaisin pari kertaa tyhjää, kun nimimerkki 'Sara' uhkaili alkavansa käännyttää rouvia.
Noin yleisesti ottaenhan ilmapiiri homoseksuaalisuutta kohtaan edelleen tuntuu pikkuhiljaa muuttuvan myönteisemmäksi. Toki se on pelkästään positiivinen asia. Kaikkein vähiten kai itse haluaisin olla parisuhteessa kulissina lesbonaiselle. Kuulemma sellaistakin tapahtuu, vielä tällä meidän 2000-luvullammekin? Mutta silti väkisinkin huolestuttaa, miten meidän heteromiesten käy. Kun ei itsessä tuota homoseksuaalista taipumusta tunnu olevan ollenkaan.
Eli jos viitsisitte heitellä omia arvioitanne naisten homoseksuaalisuuden yleisyydestä. Olisin kovin kiitollinen. Voisin sitten päättää, pitääkö äkkiä lähteä jahtaamaan heteronaista, jos he ovatkin käymässä vähiin.
Ruohonjuuritason näkemyksiä
37
2916
Vastaukset
- Vihje
Voin luvata ja vakuuttaa sinulle, että heteronaisia on ja tulee AINA löytymään joka piaksta ja joka puolelta maailmaa. Eri asia onkin sitten, löydätkö SINÄ itsellesi ketään. Voi olla, että kun avaat suusi äskeisen aiheen tyyppisistä asiosta potentiaalisen heteronaisen edessä, hän tulee toisiin ajatuksiin.
Mutta onnea etsintään ;)- Huolestunut
Heh. Voisitko tarkentaa sen verran, että mikähän kirjoituksessani erityisesti heteronaisia mahtaisi kammottaa?
- Vihje
Huolestunut kirjoitti:
Heh. Voisitko tarkentaa sen verran, että mikähän kirjoituksessani erityisesti heteronaisia mahtaisi kammottaa?
Lähinnä se voi ihmetyttää ihmisiä - siis naisia tai miehiä - ihmisiä yleensäkin, että yleensäkään pohdit tuollaista. Puhumattakaan että kyselet sitä ääneen. Haloo hei... Kuinka moni oikeasti luulee heterojen loppuvan maailmasta!? =)
- Huolestunut
Vihje kirjoitti:
Lähinnä se voi ihmetyttää ihmisiä - siis naisia tai miehiä - ihmisiä yleensäkin, että yleensäkään pohdit tuollaista. Puhumattakaan että kyselet sitä ääneen. Haloo hei... Kuinka moni oikeasti luulee heterojen loppuvan maailmasta!? =)
Eräät radikaalit feministit ainakin uskovat näin. Eli että naisten heteroseksuaalisuus on pääasiassa sosiaalisen paineen tulosta. Tosin he eivät käsittääkseni ota kantaa miesten seksuaalisuuteen.
Mielestäni on kuitenkin perusteltua olettaa, että asenteet voivat keikahtaa toisinkin päin. Voi käydä niin, että yhtäkkiä homoseksuaaleja onkin suurempi osuus kuin mitä "luontaisesti" olisi, mikäli tuollaista "luontaista" osuutta on edes olemassa. En missään nimessä usko, että nykyisellään näin olisi. Nykyiselläänhän valtavirrassa on lähinnä seksuaalisuuden eri suuntiin neutraalisti suhtautuvia ihmisiä ja homoseksuaalisuuteen negatiivisesti suhtautuvia. Homoseksuaalisuutta promotoivia, eli esimerkiksi noita mainitsemiani radikaaleja feministejä, taas on hyvin vähän. Mutta jos homoseksuaalisuudesta tulisikin ihanne, kuten esimerkiksi antiikin aikana paikoitellen ilmeisesti kävi, homoseksuaalien TAI homoseksuaalisesti käyttäytyvien määrä saattaisi nousta rajustikin.
Ottaen huomioon väestönkasvuongelmamme, tällaisen voimakkaasti homoseksuaalisuutta ihannoivan kulttuurin syntyminen voisi olla mahdollista. Tosin epätodennäköistä se on. En sitä silti kävisi vastustamaan. Hyviä seurauksiahan siitä olisi, jos Lysistratea on uskominen. Oma lehmä vain on tässä ojassa. - Sara
Huolestunut kirjoitti:
Eräät radikaalit feministit ainakin uskovat näin. Eli että naisten heteroseksuaalisuus on pääasiassa sosiaalisen paineen tulosta. Tosin he eivät käsittääkseni ota kantaa miesten seksuaalisuuteen.
Mielestäni on kuitenkin perusteltua olettaa, että asenteet voivat keikahtaa toisinkin päin. Voi käydä niin, että yhtäkkiä homoseksuaaleja onkin suurempi osuus kuin mitä "luontaisesti" olisi, mikäli tuollaista "luontaista" osuutta on edes olemassa. En missään nimessä usko, että nykyisellään näin olisi. Nykyiselläänhän valtavirrassa on lähinnä seksuaalisuuden eri suuntiin neutraalisti suhtautuvia ihmisiä ja homoseksuaalisuuteen negatiivisesti suhtautuvia. Homoseksuaalisuutta promotoivia, eli esimerkiksi noita mainitsemiani radikaaleja feministejä, taas on hyvin vähän. Mutta jos homoseksuaalisuudesta tulisikin ihanne, kuten esimerkiksi antiikin aikana paikoitellen ilmeisesti kävi, homoseksuaalien TAI homoseksuaalisesti käyttäytyvien määrä saattaisi nousta rajustikin.
Ottaen huomioon väestönkasvuongelmamme, tällaisen voimakkaasti homoseksuaalisuutta ihannoivan kulttuurin syntyminen voisi olla mahdollista. Tosin epätodennäköistä se on. En sitä silti kävisi vastustamaan. Hyviä seurauksiahan siitä olisi, jos Lysistratea on uskominen. Oma lehmä vain on tässä ojassa.ei kuule ole mitään hätää, oli ojassa tai ei... :)
- Patu
Ei ne heteronaiset maasta/maailmasta lopu, vaikka homomyönteisyys yleistyykin. Me lesbot/bit olemme edelleen vähemmistö ja sellaisena tullaan varmaan pysymäänkin. Ei sun tarvi huolestua, että kaikki tyttöystäväehdokkaat juoksevat naisen helmoihin - ei suinkaan. :o)
Homojen kohdalla yhteiskunnassa olemme saaneet ehkä enemmän hyväksyntää tai edes välinpitämättömyyttä vihan ja vastustamisen kustannuksella. Siitä olemme kiitollisia. Antaa ihmisten elää tyylilllään, eikö? Ei sillä, että maailma minä me sen ymmärrämme suosisi homoutta - täytyyhän meidän lisääntyä.
Bi-henkisyys, naisten keskuudessa erityisesti, korostuu jos kaveripiirissä on monenlaista sakkia. Järjestään kaikki heteronaisystäväni ovat pikkuhiljaa alkaneet myöntämään, että naisissa on kyllä sitä jotain tai ovat ainakin poistaneet jyrkän "ei ikinä" sanavarastostaan. Kukaan näistä heteroista ei ole vielä (tietääkseni) mitään asialle tehnyt, mutta ovat hyväksyneet senkin osan seksuaalisuuttaan ääneen.
Luulempa, että osa näiden heteroystävieni asennetta on juuri se, että hyväksytään homot ja homojen elämä sellaisenaan kuin se on. Yleensä avoimesti ajattelet ovat nähneet sitä elämää vierestä ja huomanneet sen olevan kovin samanlaista kuin hetereoidenkin. Ehkä siinä ei vaan ole enää sitä mysteeriä=pelkoa?
Virallisia tutkimustuloksia ei kai tästä asiasta ole. Asia on aika määrittelemäntön ja monille vielä arka. Olen itse kuullut usein homoutta verrattavan suomenruotsalaisten määrään Suomessa? Hui, eikö. heh. Eli arvio sinne alle kymmenen prosenttiin voi hyvinkin pitää paikkansa.
Mä pidän itseäni lesbona, mutta en sanoisi "ei ikinä" miehelle jos sellaiseen rakastuisin. Ehkä se on vaan sitä avoimuutta itselleen ja muille.- Huolestunut
Hmmm... Juuri tuota vähän pelkäsinkin. Periaatteessa suhtaudun toki positiivisesti siihen, että käy kuin kavereillesi, eli löydetään itsestä homoseksuaalisia taipumuksia. Jos sellainen puoli on ihmisyksilössä olemassa, on varmasti parasta, että se tiedostetaan ja hyväksytään.
Mutta toisaalta asian voi ajatella niinkin, että jos heteroseksuaalisuus voi olla kulttuurillinen tuote, sitä voi olla myöskin homoseksuaalisuus. Tuskinpa ihminen tietysti koskaan voi kasvaa täysin riippumattomaksi ympäröivästä kulttuurista. Hurjat tarinat vaikkapa antiikin Kreikan poikarakkaudesta tuskin selittyvät muulla kuin kulttuurillisella ihannointina, siis suhteessa nykytilanteeseen. Ehkä on kuitenkin niin, että ei ole syytä lähteä kyseenalaistamaan toisten ihmisten seksuaalisuutta milllään tavalla -ainakaan ennen kuin kyseenalaistaa omansa.
Onko sitten olemassa kulttuuria, joka ei ohjailisi ihmisten seksuaalikäyttäytymistä? Kulttuuria, jossa jokainen päätyisi noudattamaan luontaisia taipumuksiaan, tulematta vähääkään painostetuksi mihinkään suuntaan? Tuskin. Onko "luontaisia taipumuksia" oikeastaan edes olemassa, abosluuttisen määräävässä mielessä?
Nämä kysymykset tuskin ovat teille outoja, minä vain en ole asiaa aikaisemmin juuri tullut ajatelleeksi. Toivuin kuitenkin jo säikähdyksestäni. Jos nyt naisten heteroseksuaalisuus osoittautuisikin nykyistä selvästi vahvemmin sosiaalisen paineen tulokseksi, sen kanssa on vain elettävä. - joop
Huolestunut kirjoitti:
Hmmm... Juuri tuota vähän pelkäsinkin. Periaatteessa suhtaudun toki positiivisesti siihen, että käy kuin kavereillesi, eli löydetään itsestä homoseksuaalisia taipumuksia. Jos sellainen puoli on ihmisyksilössä olemassa, on varmasti parasta, että se tiedostetaan ja hyväksytään.
Mutta toisaalta asian voi ajatella niinkin, että jos heteroseksuaalisuus voi olla kulttuurillinen tuote, sitä voi olla myöskin homoseksuaalisuus. Tuskinpa ihminen tietysti koskaan voi kasvaa täysin riippumattomaksi ympäröivästä kulttuurista. Hurjat tarinat vaikkapa antiikin Kreikan poikarakkaudesta tuskin selittyvät muulla kuin kulttuurillisella ihannointina, siis suhteessa nykytilanteeseen. Ehkä on kuitenkin niin, että ei ole syytä lähteä kyseenalaistamaan toisten ihmisten seksuaalisuutta milllään tavalla -ainakaan ennen kuin kyseenalaistaa omansa.
Onko sitten olemassa kulttuuria, joka ei ohjailisi ihmisten seksuaalikäyttäytymistä? Kulttuuria, jossa jokainen päätyisi noudattamaan luontaisia taipumuksiaan, tulematta vähääkään painostetuksi mihinkään suuntaan? Tuskin. Onko "luontaisia taipumuksia" oikeastaan edes olemassa, abosluuttisen määräävässä mielessä?
Nämä kysymykset tuskin ovat teille outoja, minä vain en ole asiaa aikaisemmin juuri tullut ajatelleeksi. Toivuin kuitenkin jo säikähdyksestäni. Jos nyt naisten heteroseksuaalisuus osoittautuisikin nykyistä selvästi vahvemmin sosiaalisen paineen tulokseksi, sen kanssa on vain elettävä.Ajatus siitä että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen olisi _yksistään_ määräävän kulttuurin tuote on minulle outo. Sen mukaan minusta olisi pitänyt tulla hetero, eikö? Kulttuuri ohjaa kyllä yksilön käytöstä (esim. homoseksuaali voi elää sosiaalisen paineen takia heterosuhteessa), mutta se ei selitä sitä miksi toiset tuntevat vetoa vastakkaiseen sukupuoleen ja toiset taas omaan sukupuoleen. Se ei myöskään selitä miksi osa ihmisistä on esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai nekrofiilejä, jos yksin kulttuuri ohjaisi seksuaalista suuntautumista, em. mainittuja ilmiöitä ei länsimaissa pitäisi nykyään olla olemassakaan.
Luultavasti saan muuten kuraa niskaani siitä että rinnastan heteroseksuaalit, homoseksuaalit, pedofiilit, zoofiilit ja nekrofiilit puhumalla niistä pelkästään seksuaalisina suuntautumisina, mutta bring it on, babies. :) Itse näen kaikki yo. ilmiöt suuntautumisina, mutta luonnollisesti (kulttuurin takia, itse asiassa?) vedän tiukan rajan siihen mikä on hyväksyttävää seksuaalista käyttäytymistä ja mikä ei. - Huolestunut
joop kirjoitti:
Ajatus siitä että ihmisen seksuaalinen suuntautuminen olisi _yksistään_ määräävän kulttuurin tuote on minulle outo. Sen mukaan minusta olisi pitänyt tulla hetero, eikö? Kulttuuri ohjaa kyllä yksilön käytöstä (esim. homoseksuaali voi elää sosiaalisen paineen takia heterosuhteessa), mutta se ei selitä sitä miksi toiset tuntevat vetoa vastakkaiseen sukupuoleen ja toiset taas omaan sukupuoleen. Se ei myöskään selitä miksi osa ihmisistä on esimerkiksi pedofiilejä tai zoofiilejä tai nekrofiilejä, jos yksin kulttuuri ohjaisi seksuaalista suuntautumista, em. mainittuja ilmiöitä ei länsimaissa pitäisi nykyään olla olemassakaan.
Luultavasti saan muuten kuraa niskaani siitä että rinnastan heteroseksuaalit, homoseksuaalit, pedofiilit, zoofiilit ja nekrofiilit puhumalla niistä pelkästään seksuaalisina suuntautumisina, mutta bring it on, babies. :) Itse näen kaikki yo. ilmiöt suuntautumisina, mutta luonnollisesti (kulttuurin takia, itse asiassa?) vedän tiukan rajan siihen mikä on hyväksyttävää seksuaalista käyttäytymistä ja mikä ei.Kuka sanoo, että heteroseksuaalisuuden ollessa ihanne, tämä kulttuuri ohjaisia kaikkia heteroseksuaalisen käyttäytymisen suuntaan? Tuleehan uskovaistenkin lapsista usein ateisteja, ja toisinpäin. Kaikki ihmiset reagoivat sosiaaliseen paineeseen omalla tavallaan.
Itse arvioisin (täysin uskonvaraisesti), että on olemassa henkilöitä, joita ei millään sosiaalisella paineella voida saada tuntemaan vetoa muuhun kuin siihen sukupuoleen, jonka kokevat luonnolliseksi itselleen. Toisaalta joidenkin kohdalla se viehättävä sukupuoli muuttuukin yllättäen. - joop
Huolestunut kirjoitti:
Kuka sanoo, että heteroseksuaalisuuden ollessa ihanne, tämä kulttuuri ohjaisia kaikkia heteroseksuaalisen käyttäytymisen suuntaan? Tuleehan uskovaistenkin lapsista usein ateisteja, ja toisinpäin. Kaikki ihmiset reagoivat sosiaaliseen paineeseen omalla tavallaan.
Itse arvioisin (täysin uskonvaraisesti), että on olemassa henkilöitä, joita ei millään sosiaalisella paineella voida saada tuntemaan vetoa muuhun kuin siihen sukupuoleen, jonka kokevat luonnolliseksi itselleen. Toisaalta joidenkin kohdalla se viehättävä sukupuoli muuttuukin yllättäen.Itse asiassa väitän että koska itse olet hetero, et luultavasti edes huomaa sitä että yhteiskunta on edelleen hyvin heterokeskeinen. Suurin osa television sarjaohjelmista keskittyy yksinomaan heteroseksuaalisiin parisuhteisiin, samoin mainoksissa hyvin usein kuvataan joko heterosuhdetta tai ydinperhettä. Sama pätee aikakaus- ja sanomalehtiin. Koulujen sukupuolivalistustunneilla keskitytään heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen ja homoseksuaalisuus mainitaan yhä marginaaliryhmänä, ja kirkko pyrkii pääsemään eroon homoseksuaaleista työntekijöistä. Kävin joku aika sitten terveystarkastuksessa, ja lomakkeissa ja kysymyksenasetteluissa oletettiin että vastaaja on hetero (kysymykset ehkäisystä, parisuhteesta jne.). Kyllä, minun mielestäni media ja kulttuuri ohjaa edelleen hyvin pitkälle heteroseksuaalisen käyttäytymisen suuntaan. Vai oletko itse nähnyt yhtään mainosta jossa annettaisiin ymmärtää seksuaalista vetovoimaa kahden miehen välillä?
Yhdyn arvioosi. :) Vetoa ei varmaan voi muuttaa, mutta silti yksilön käytöstä voidaan muuttaa sosiaalisella paineella. Riippuen tietenkin yksilöstä. - Huolestunut
joop kirjoitti:
Itse asiassa väitän että koska itse olet hetero, et luultavasti edes huomaa sitä että yhteiskunta on edelleen hyvin heterokeskeinen. Suurin osa television sarjaohjelmista keskittyy yksinomaan heteroseksuaalisiin parisuhteisiin, samoin mainoksissa hyvin usein kuvataan joko heterosuhdetta tai ydinperhettä. Sama pätee aikakaus- ja sanomalehtiin. Koulujen sukupuolivalistustunneilla keskitytään heteroseksuaaliseen käyttäytymiseen ja homoseksuaalisuus mainitaan yhä marginaaliryhmänä, ja kirkko pyrkii pääsemään eroon homoseksuaaleista työntekijöistä. Kävin joku aika sitten terveystarkastuksessa, ja lomakkeissa ja kysymyksenasetteluissa oletettiin että vastaaja on hetero (kysymykset ehkäisystä, parisuhteesta jne.). Kyllä, minun mielestäni media ja kulttuuri ohjaa edelleen hyvin pitkälle heteroseksuaalisen käyttäytymisen suuntaan. Vai oletko itse nähnyt yhtään mainosta jossa annettaisiin ymmärtää seksuaalista vetovoimaa kahden miehen välillä?
Yhdyn arvioosi. :) Vetoa ei varmaan voi muuttaa, mutta silti yksilön käytöstä voidaan muuttaa sosiaalisella paineella. Riippuen tietenkin yksilöstä.Uskallan kyllä väittää huomanneeni yhteiskunnan heterokeskeisyyden. En tosin voi sanoa aikaisemmin erityisesti asiasta kiinnostuneeni. Tottahan toki mainokset ovat heterosuuntautuneita. En kuitenkaan jaksa tätä erityisen pahana pitää. Mainostajien kun pitää yrittää vedota tuotteensa kohderyhmään, ja yleensä suurin ryhmä on heteroseksuaaleja.
Toisaalta jos ajatellaan vaikkapa elokuvia tai tv-sarjoja, voisi tietysti pohtia sitä, onko joissain tapauksissa tultu jo tilanteeseen, jossa otetaan niitä kuuluisia kiintiömustia, tässä tapauksessa vain homoseksuaaleja. Tämähän on amerikkalaisille tyypillinen malli, joten amerikkalaisista valtavirran elokuvista tällaista voisi etsiä -aika harvassa tosin taitaa vielä olla.
Usein sitten päädytään esittämään homoseksuaalit karikatyyrienä, erityisesti komedioissa. Ehkäpä kuitenkin ikävänä esimerkkinä voisi mainita kotimaisen propagandaelokuvan Young Love.
Ehkäpä media ohjaa heterokäyttäytymiseen, mutta ei kuitenkaan varsinaisen pahantahtoisesti, kuten kirkko. Toisaalta sitten on paljon homoseksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja ja elokuvia tehty ihan asialliseltakin pohjalta.
Enpä osaa tähän aiheeseen paljoa sanoa.
- Arvaa kuka?
Eikö Jennifer vastaakkaan?
- Jennifer
..jauhaa paskaa.
- Huolestunut
Jennifer kirjoitti:
..jauhaa paskaa.
Ohoh! Paskanjauhamistako tämä mielestäsi on? Voi tietysti olla, että näin asiaa tuntemattomana en ole kovin omaperäisiä ajatuksia kasannut.
- Sara
vastasin jonkun äijän tarjoukseen alkaa"käännyttää" elämänsä miestäetsivää lesbonaista..siis vitsi,kuten ehkä ymmärsitkin.
Mutta sitten asiaan:
en osaa tosta yleisyydestä alkaa esittäät tilastoja,koska mun mielestä ne on ihan merkityksettömiä käytännön elämässä. Ihmiset tapaavat, ihastuvat,rakastuvat, ryhtyvät suhteeseen tai eivät, suhde kestää tai ei. Koskee siis kaikkia ihmisiä.Jotkut onnekkaat löytävät kumppanin jonka kanssa elämä menee putkeen isompien tai pienempien taisteluiden kautta.Toiset ei halua suhdetta, ei heterot,lesbot eikä siltä väliltä olevat.
Mitä erilaisiin kokeiluihin tulee(en tarkoita bi-ihmisiä,joitten oletetaan elävän ikuista,toiset huomioimatonta kokeiluvaihetta)(en sano että tuo oli oma mielipide mutta n'ämä käännyttämisjutut on monesti just tätä)voi tollasia etsintävaiheita olla kenen tahansa elämässä.Lesbonainen voi yhteiskunnan taiminkä tahansa muun paineen takia koittaa sopeutua ja elää itseään hajottaen ns normaalia elämää.Onhan se ulkoisesti tietysti hyväksyttyä mutta hinta on kova.
En usko,että kukaan käännyttämällä,mallista tai paineen alla muuttuu heteroksi tai lesboksi.Kyllä nää on paljon syvemmällä ihmisessä.Toivois aina,että jokaisella olis mahdollisuus elää omanlaistaan elämää hajoittamatta itseään ulkoisten paineitten takia.Ja onhan tollanen valheessa eläminen raskasta,jos rinnalla on kumppani,jolle ei voi todellista minäänsä paljastaa.
Mun käsityksen ja kokemuksen mukaan juuri kellään lesbolla ei ole mitään halua alkaa kokeilla onneaan käännytys- tai heteronheilastelupelissä,jossa häviäjä on jo etukäteen selvillä,vaikka suhde alkuun olis kuinka kummankin yhteinen juttu ja toimisi.Pessimistinen ja rasistinen näkökanta,kyllä.Mutta mitä iloa on olla suhteessa,jossa toinen syvimmiltään haluaa elää jotenkin muuten tai on kokeilemassa jotain omaa fantasiaansa.Että olis itse tavallaan toisen pelissä ja leluna.Hinta on aika kova..
Joten kyllä nuo käännytysjutut myös miesten puolelta on paitsi tuhoon tuomittuja, aikansa eläneitä,myös ukkojen omaa fantasiaa kaikkivoipaisuudesta ja naisen aliarvioimista.Siis että joka kolo kaipaa täyttäjäänsä ja ottajaansa ja muulla ei sitten suhteessa paljon väliä olekaan.Tavallaanhan tuossa mies aliarvioi myös itseään kokonaisena ihmisenä ja näkee itsensä vaan kyrpänä..
Lesbouden yleisyys on sivuseikka loppujen lopuksi.Samoin syy.Heterouden yleisyys ja syy savat minun puolestani jäädä selvittämättä.Samalla vaivalla ehtis elää sen elämänsä onnellisena ja tyytyväisenä ja löytää rinnalleen rakastavan kumppanin,jonka kanssa arki ja elämä sujuu ja kemiat kohtaa.- Huolestunut
Mielestäni kysymys siitä, kuinka suuri osa väestöstä toteuttaa "luonnollista" seksuaalisuuttaan on mielenkiintoinen, ottaen huomioon sen, että arviot vaihtelevat laidasta laitaan. Toisen ääripään mielestä homoseksuaalisuus on sairaus, toisen ääripään mielestä naisten heteroseksuaalisuus on yksinomaan sosiaalisen paineen tulosta. Totuus on todennäköisesti jotain ihan muuta kuin nämä ryhmät haluavat esittää, ja se on aika merkittävä kysymys ihmisten onnellisuuden kannalta.
Ilmeisesti kuitenkaan palstan lukijat eivät osaa sen kummemmin vastata alkuperäisiin kysymyksiini. Kiitos joka tapauksessa mielenkiintoisista vastauksista. Eiköhän tämä riitä. - Sara
Huolestunut kirjoitti:
Mielestäni kysymys siitä, kuinka suuri osa väestöstä toteuttaa "luonnollista" seksuaalisuuttaan on mielenkiintoinen, ottaen huomioon sen, että arviot vaihtelevat laidasta laitaan. Toisen ääripään mielestä homoseksuaalisuus on sairaus, toisen ääripään mielestä naisten heteroseksuaalisuus on yksinomaan sosiaalisen paineen tulosta. Totuus on todennäköisesti jotain ihan muuta kuin nämä ryhmät haluavat esittää, ja se on aika merkittävä kysymys ihmisten onnellisuuden kannalta.
Ilmeisesti kuitenkaan palstan lukijat eivät osaa sen kummemmin vastata alkuperäisiin kysymyksiini. Kiitos joka tapauksessa mielenkiintoisista vastauksista. Eiköhän tämä riitä.mutta miten olisi ihmisten onnellisuuden kannalta merkittävä asia tietää eksakteja tilastotietoja eri suuntautumisten suosiosta??
Siis jos kemiat pelaa ja suhde saadaan onnistumaan niin miten helv***ssä mulle olis merkityksellistä miten monta prossaa muista naisista on lesboja tai heteroita??
Ei kai Huolestuneellekaan mitään vakuutusta voi antaa,että nainen,jonka kanssa alkaa suhteeseen tai lähempään kontaktiin kuuluu johonkin prosentuaaliseen jakaumaan tietystä ihmisryhmästä tai ettei ihmisen omat valinnat, kokemukset ja historia näkyis elämässä vaan pelkät prosentit?? - Huolestunut
Sara kirjoitti:
mutta miten olisi ihmisten onnellisuuden kannalta merkittävä asia tietää eksakteja tilastotietoja eri suuntautumisten suosiosta??
Siis jos kemiat pelaa ja suhde saadaan onnistumaan niin miten helv***ssä mulle olis merkityksellistä miten monta prossaa muista naisista on lesboja tai heteroita??
Ei kai Huolestuneellekaan mitään vakuutusta voi antaa,että nainen,jonka kanssa alkaa suhteeseen tai lähempään kontaktiin kuuluu johonkin prosentuaaliseen jakaumaan tietystä ihmisryhmästä tai ettei ihmisen omat valinnat, kokemukset ja historia näkyis elämässä vaan pelkät prosentit??"Siis jos kemiat pelaa ja suhde saadaan onnistumaan"
Suomessa noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Lisäksi voidaan mainita, että useiden eri tutkimusten mukaan naiset näyttäisivät keskimäärin olevan tyytyväisempiä elämäänsä sinkkuina. Eli käytännössä parusuhteet menevät keskimäärin pahasti pieleen.
Homoseksuaalisuus on toki vain yksi aspekti tässä asiassa. Mielestäni olisi taloudellisestikin kannattavaa selvittää syvällisesti, miksi suomalaisten on niin vaikea muodostaa kestäviä ihmissuhteita. Tässä mielessä on hyvin hätkähdyttävää huomata, että arviot homoseksuaalisuuden yleisyydestä vaihtelevat hyvin paljon. Homoseksuaalisuutta kuitenkin pidetään edelleen melko marginaalisena ilmiönä. Ainakin itse mukavan naisen tavatessani alan pohtia, mahtaako hänellä olla poikaystävää. Mielessäni ei hetkeäkään käy, mahtaako hän olla hetero.
Tuo avaus nyt oli toki hieman huumorisävytteinen, mutta asia itsessään on kuitenkin vakava. Kaiken lisäksi ainakin minä olen tällaisten asioiden suhteen utelias. Ja jos se sinua vaivaa, voimme tietysti puhua myös heteroseksuaalisuuden yleisyydestä.
Aika kärkeviä sanoja sinulta kyllä tulee. En toki halua sinua tahallani ärsyttää. - IndigoBlue
Sara kirjoitti:
mutta miten olisi ihmisten onnellisuuden kannalta merkittävä asia tietää eksakteja tilastotietoja eri suuntautumisten suosiosta??
Siis jos kemiat pelaa ja suhde saadaan onnistumaan niin miten helv***ssä mulle olis merkityksellistä miten monta prossaa muista naisista on lesboja tai heteroita??
Ei kai Huolestuneellekaan mitään vakuutusta voi antaa,että nainen,jonka kanssa alkaa suhteeseen tai lähempään kontaktiin kuuluu johonkin prosentuaaliseen jakaumaan tietystä ihmisryhmästä tai ettei ihmisen omat valinnat, kokemukset ja historia näkyis elämässä vaan pelkät prosentit??Heips!
Minun mielestäni tässä oli mielenkiintoinen, huumorilla höystetty keskustelunavaus.
Pieni tilastotieteilijä minussa herää (en ole opiskellut tilastotiedettä):-)
Minua ainakin jaksaa kiinnostaa, melkeinpä loputtomasti, tämä planeettamme ja täällä elävä väestö kaikkine moninaisuuksineen.
Minusta olisi mahtavaa saada tietoa erilaisten ilmiöiden, suuntautumisten yms synnystä, yleisyydestä yms yms.
Se, mikä tekee homoseksuaalisuuden tutkimisesta äärimmäisen, sanoisinko vietävän, hankalaa on se, että osa tutkittavista ei edes ole tietoisia omasta suuntautumisestaan.
Ihminen voi olla kasvanut niin 'pullossa' tai 'tynnyrissä' vielä nykypäivänäkin, että ei ole omassa elämässään koskaan törmännyt sanaan lesbo tai homo, saatikka sitten että olisi tiedostanut omaa tunne-elämäänsä.
Tunnen muutamankin ihmisen, jotka ovat vasta neljänkympin pykälän ohitettuaan tulleet tietoisiksi mahdollisesta erilaisuudestaan. Siihen asti ainakin nämä tapaukset ovat eläneet yksin, 'vanhanpiian' statuksella.
Ei suoranaisesti mitattavissa olevan ilmiön, ts. suuntautuneisuuden esiintymistiheyden mittaaminen on aika haasteellinen tehtävä. Ja kaiken huipuksi, koska kyse on tunteista, rakkaudesta, vähemmistöstä ja parisuhteista, ei ole varmuutta, että kaikki vastaajat vastaavat tutkimuksissakaan oikein, tai rehellisesti.
Ainahan tutkimuksissa on virhemarginaali, mutta käsittääkseni tällaisissa tutkimuksissa se voi olla jopa suurempi...
Minun on vaikea uskoa teoriaan, jonka mukaan ihmisen tunne-elämä vaihtelisi elämän eri vaiheiden mukaisesti heterosta homoon.
Ainakaan omalla kohdallani en tunnista rajuja vaihteluita, enkä myöskään ole koskaan tuntenut mieheen fyysistä vetoa. Pikagalluppi tuttavapiirissä paljastaa että lähtökohtaisesti biseksuaaleilla kiinnostus miehiin ja naisiin on jotakuinkin samanvahvuinen, eli rakkauden tunne ei olisi sukupuolisidonnainen missään vaiheessa dominoivasti jompiinkumpiin päin.
Seksuaalinen suuntautuminen ei varmaan ole kulttuurisidonnaista. Mutta tapa ilmentää seksuaalisuutta on. Ihminenhän voi olla rakastunut omaan sukupuoleensa tajuamatta sitä, jos koko ympäröivä yhteisö seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Mielikuvien luominen alkaa jo varhain: Minun lapsuudessani kadulla käveli vain heteropariskuntia käsi kädessä, televisiossa oli vain heteroita (ainakin niissä ohjelmissa joita minun sallittiin katsoa:) ja sukulaisista ja tuttavista löytyi vain nais/mies pareja. Kesti todella pitkään, ennenkuin edes olin kuullut homoista tai lesboista. Heteroseksistinen maailmankuvani esti minuakin oivaltamasta omaa identiteettiäni muuten kuin epämääräisellä tunteella, että en taida olla ihan samanlainen kuin muut. Uskokaa tai älkää, mutta tässäkin maassa on vielä uskonnollisia yhteisöjä, joiden naperot eivät pääse käsiksi mihinkään, mistä saisi tietoa muusta kuin 'Raamatullisesta' elämästä...
Voisikin varmaan ennemminkin puhua heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden yhteisösidonnaisuudesta. Mitä liberaalimpi yhteisö, sitä suuremmat edellytykset ihmisellä on jo varhain tiedostaa oma kuulumisensa vähemmistöön. Ajan henki on nyt --- ennen seuraavaa konservatismin aaltoa -- liberaali. Nämä ilmiöthän kulkevat sykleinä, ja onkin jännä nähdä mitä seuraavan konservatismin kauden aikana tapahtuu. Mikä silloin leimataan poikkeavaksi ja jätetään tilastoimatta....
Tästä tuli höpinää, mutta pistän tämän silti eteenpäin...:-)Kirjoituksenne herättivät nämäkin ajatukset! - Huolestunut
IndigoBlue kirjoitti:
Heips!
Minun mielestäni tässä oli mielenkiintoinen, huumorilla höystetty keskustelunavaus.
Pieni tilastotieteilijä minussa herää (en ole opiskellut tilastotiedettä):-)
Minua ainakin jaksaa kiinnostaa, melkeinpä loputtomasti, tämä planeettamme ja täällä elävä väestö kaikkine moninaisuuksineen.
Minusta olisi mahtavaa saada tietoa erilaisten ilmiöiden, suuntautumisten yms synnystä, yleisyydestä yms yms.
Se, mikä tekee homoseksuaalisuuden tutkimisesta äärimmäisen, sanoisinko vietävän, hankalaa on se, että osa tutkittavista ei edes ole tietoisia omasta suuntautumisestaan.
Ihminen voi olla kasvanut niin 'pullossa' tai 'tynnyrissä' vielä nykypäivänäkin, että ei ole omassa elämässään koskaan törmännyt sanaan lesbo tai homo, saatikka sitten että olisi tiedostanut omaa tunne-elämäänsä.
Tunnen muutamankin ihmisen, jotka ovat vasta neljänkympin pykälän ohitettuaan tulleet tietoisiksi mahdollisesta erilaisuudestaan. Siihen asti ainakin nämä tapaukset ovat eläneet yksin, 'vanhanpiian' statuksella.
Ei suoranaisesti mitattavissa olevan ilmiön, ts. suuntautuneisuuden esiintymistiheyden mittaaminen on aika haasteellinen tehtävä. Ja kaiken huipuksi, koska kyse on tunteista, rakkaudesta, vähemmistöstä ja parisuhteista, ei ole varmuutta, että kaikki vastaajat vastaavat tutkimuksissakaan oikein, tai rehellisesti.
Ainahan tutkimuksissa on virhemarginaali, mutta käsittääkseni tällaisissa tutkimuksissa se voi olla jopa suurempi...
Minun on vaikea uskoa teoriaan, jonka mukaan ihmisen tunne-elämä vaihtelisi elämän eri vaiheiden mukaisesti heterosta homoon.
Ainakaan omalla kohdallani en tunnista rajuja vaihteluita, enkä myöskään ole koskaan tuntenut mieheen fyysistä vetoa. Pikagalluppi tuttavapiirissä paljastaa että lähtökohtaisesti biseksuaaleilla kiinnostus miehiin ja naisiin on jotakuinkin samanvahvuinen, eli rakkauden tunne ei olisi sukupuolisidonnainen missään vaiheessa dominoivasti jompiinkumpiin päin.
Seksuaalinen suuntautuminen ei varmaan ole kulttuurisidonnaista. Mutta tapa ilmentää seksuaalisuutta on. Ihminenhän voi olla rakastunut omaan sukupuoleensa tajuamatta sitä, jos koko ympäröivä yhteisö seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Mielikuvien luominen alkaa jo varhain: Minun lapsuudessani kadulla käveli vain heteropariskuntia käsi kädessä, televisiossa oli vain heteroita (ainakin niissä ohjelmissa joita minun sallittiin katsoa:) ja sukulaisista ja tuttavista löytyi vain nais/mies pareja. Kesti todella pitkään, ennenkuin edes olin kuullut homoista tai lesboista. Heteroseksistinen maailmankuvani esti minuakin oivaltamasta omaa identiteettiäni muuten kuin epämääräisellä tunteella, että en taida olla ihan samanlainen kuin muut. Uskokaa tai älkää, mutta tässäkin maassa on vielä uskonnollisia yhteisöjä, joiden naperot eivät pääse käsiksi mihinkään, mistä saisi tietoa muusta kuin 'Raamatullisesta' elämästä...
Voisikin varmaan ennemminkin puhua heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden yhteisösidonnaisuudesta. Mitä liberaalimpi yhteisö, sitä suuremmat edellytykset ihmisellä on jo varhain tiedostaa oma kuulumisensa vähemmistöön. Ajan henki on nyt --- ennen seuraavaa konservatismin aaltoa -- liberaali. Nämä ilmiöthän kulkevat sykleinä, ja onkin jännä nähdä mitä seuraavan konservatismin kauden aikana tapahtuu. Mikä silloin leimataan poikkeavaksi ja jätetään tilastoimatta....
Tästä tuli höpinää, mutta pistän tämän silti eteenpäin...:-)Kirjoituksenne herättivät nämäkin ajatukset!Tarinasi on todellakin kiinnostava, ja varmasti tämäntyyppisiä tarinoita on enemmänkin. Enpä nyt osaa sen kummemmin kommentoida. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että vaikka tieto joskus lisääkin tuskaa, vain sen tiedon kautta voimme kehittyä. Kiitos kommentista joka tapauksessa.
- Sara
Huolestunut kirjoitti:
"Siis jos kemiat pelaa ja suhde saadaan onnistumaan"
Suomessa noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Lisäksi voidaan mainita, että useiden eri tutkimusten mukaan naiset näyttäisivät keskimäärin olevan tyytyväisempiä elämäänsä sinkkuina. Eli käytännössä parusuhteet menevät keskimäärin pahasti pieleen.
Homoseksuaalisuus on toki vain yksi aspekti tässä asiassa. Mielestäni olisi taloudellisestikin kannattavaa selvittää syvällisesti, miksi suomalaisten on niin vaikea muodostaa kestäviä ihmissuhteita. Tässä mielessä on hyvin hätkähdyttävää huomata, että arviot homoseksuaalisuuden yleisyydestä vaihtelevat hyvin paljon. Homoseksuaalisuutta kuitenkin pidetään edelleen melko marginaalisena ilmiönä. Ainakin itse mukavan naisen tavatessani alan pohtia, mahtaako hänellä olla poikaystävää. Mielessäni ei hetkeäkään käy, mahtaako hän olla hetero.
Tuo avaus nyt oli toki hieman huumorisävytteinen, mutta asia itsessään on kuitenkin vakava. Kaiken lisäksi ainakin minä olen tällaisten asioiden suhteen utelias. Ja jos se sinua vaivaa, voimme tietysti puhua myös heteroseksuaalisuuden yleisyydestä.
Aika kärkeviä sanoja sinulta kyllä tulee. En toki halua sinua tahallani ärsyttää.sinun uteliaisuudestasi yhtään pahoillani ja keskusteluhan on ollut ihan asiallista,mutta hieman puuduttavaa.Luulenpa,ettei tällä palstalla kukaan voi tai ole kiinnostunut selvittämään tilastoja tai niiden oikeellisuutta..
En osaa tän paremmin sinulle vastata,koska itse en ajattele asiaa tuolta kannalta ts ei olekoskaan tarvinnut miettiä onko joku tapaamani nainen hetero vai ei,jos suhde on pelannut.Jos ei ole pelanut,on suhteessakin varmaan selviteltävää..
Mistä sä siis loppujen lopuksi ole huolestunut? - Akateeinen lepakko
Sara kirjoitti:
sinun uteliaisuudestasi yhtään pahoillani ja keskusteluhan on ollut ihan asiallista,mutta hieman puuduttavaa.Luulenpa,ettei tällä palstalla kukaan voi tai ole kiinnostunut selvittämään tilastoja tai niiden oikeellisuutta..
En osaa tän paremmin sinulle vastata,koska itse en ajattele asiaa tuolta kannalta ts ei olekoskaan tarvinnut miettiä onko joku tapaamani nainen hetero vai ei,jos suhde on pelannut.Jos ei ole pelanut,on suhteessakin varmaan selviteltävää..
Mistä sä siis loppujen lopuksi ole huolestunut?Ja minä kun ehdin juuri hihkua ilosta, kun kerrankin on pitkiä viestejä, joissa vilisee sivistyssanoja...Leikki leikkinä, minusta tällaiset puuduttavatkin pohdinnat ovat raikasta luettavaa palstan ajoittaisen riitaisen keskustelun lomassa! Lisää tällaisia keskustelunavauksia.
Minä ainakin luen tämmöisiä mielelläni. - Huolestunut
Sara kirjoitti:
sinun uteliaisuudestasi yhtään pahoillani ja keskusteluhan on ollut ihan asiallista,mutta hieman puuduttavaa.Luulenpa,ettei tällä palstalla kukaan voi tai ole kiinnostunut selvittämään tilastoja tai niiden oikeellisuutta..
En osaa tän paremmin sinulle vastata,koska itse en ajattele asiaa tuolta kannalta ts ei olekoskaan tarvinnut miettiä onko joku tapaamani nainen hetero vai ei,jos suhde on pelannut.Jos ei ole pelanut,on suhteessakin varmaan selviteltävää..
Mistä sä siis loppujen lopuksi ole huolestunut?Myönnän kyllä tuon puuduttavuuden. Juutuin hieman jaarittelemaan. En toki odota, että kukaan voisi esittää kattavan valikoiman erilaisia tutkimustuloksia, mutta siihen olen hieman pettynyt, että niin vähän tuli noita omia arvioitanne naisten homoseksuaalisuuden yleisyydestä. Siis siitä, miltä tilanne teidän mielestänne näyttää. Omasta näkökulmastani kun asia on niin, että en ole koskaan tuntenut ketään naista, jonka olisin tiennyt olevan lesbo.
- Vinkki
IndigoBlue kirjoitti:
Heips!
Minun mielestäni tässä oli mielenkiintoinen, huumorilla höystetty keskustelunavaus.
Pieni tilastotieteilijä minussa herää (en ole opiskellut tilastotiedettä):-)
Minua ainakin jaksaa kiinnostaa, melkeinpä loputtomasti, tämä planeettamme ja täällä elävä väestö kaikkine moninaisuuksineen.
Minusta olisi mahtavaa saada tietoa erilaisten ilmiöiden, suuntautumisten yms synnystä, yleisyydestä yms yms.
Se, mikä tekee homoseksuaalisuuden tutkimisesta äärimmäisen, sanoisinko vietävän, hankalaa on se, että osa tutkittavista ei edes ole tietoisia omasta suuntautumisestaan.
Ihminen voi olla kasvanut niin 'pullossa' tai 'tynnyrissä' vielä nykypäivänäkin, että ei ole omassa elämässään koskaan törmännyt sanaan lesbo tai homo, saatikka sitten että olisi tiedostanut omaa tunne-elämäänsä.
Tunnen muutamankin ihmisen, jotka ovat vasta neljänkympin pykälän ohitettuaan tulleet tietoisiksi mahdollisesta erilaisuudestaan. Siihen asti ainakin nämä tapaukset ovat eläneet yksin, 'vanhanpiian' statuksella.
Ei suoranaisesti mitattavissa olevan ilmiön, ts. suuntautuneisuuden esiintymistiheyden mittaaminen on aika haasteellinen tehtävä. Ja kaiken huipuksi, koska kyse on tunteista, rakkaudesta, vähemmistöstä ja parisuhteista, ei ole varmuutta, että kaikki vastaajat vastaavat tutkimuksissakaan oikein, tai rehellisesti.
Ainahan tutkimuksissa on virhemarginaali, mutta käsittääkseni tällaisissa tutkimuksissa se voi olla jopa suurempi...
Minun on vaikea uskoa teoriaan, jonka mukaan ihmisen tunne-elämä vaihtelisi elämän eri vaiheiden mukaisesti heterosta homoon.
Ainakaan omalla kohdallani en tunnista rajuja vaihteluita, enkä myöskään ole koskaan tuntenut mieheen fyysistä vetoa. Pikagalluppi tuttavapiirissä paljastaa että lähtökohtaisesti biseksuaaleilla kiinnostus miehiin ja naisiin on jotakuinkin samanvahvuinen, eli rakkauden tunne ei olisi sukupuolisidonnainen missään vaiheessa dominoivasti jompiinkumpiin päin.
Seksuaalinen suuntautuminen ei varmaan ole kulttuurisidonnaista. Mutta tapa ilmentää seksuaalisuutta on. Ihminenhän voi olla rakastunut omaan sukupuoleensa tajuamatta sitä, jos koko ympäröivä yhteisö seurustelee vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Mielikuvien luominen alkaa jo varhain: Minun lapsuudessani kadulla käveli vain heteropariskuntia käsi kädessä, televisiossa oli vain heteroita (ainakin niissä ohjelmissa joita minun sallittiin katsoa:) ja sukulaisista ja tuttavista löytyi vain nais/mies pareja. Kesti todella pitkään, ennenkuin edes olin kuullut homoista tai lesboista. Heteroseksistinen maailmankuvani esti minuakin oivaltamasta omaa identiteettiäni muuten kuin epämääräisellä tunteella, että en taida olla ihan samanlainen kuin muut. Uskokaa tai älkää, mutta tässäkin maassa on vielä uskonnollisia yhteisöjä, joiden naperot eivät pääse käsiksi mihinkään, mistä saisi tietoa muusta kuin 'Raamatullisesta' elämästä...
Voisikin varmaan ennemminkin puhua heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden yhteisösidonnaisuudesta. Mitä liberaalimpi yhteisö, sitä suuremmat edellytykset ihmisellä on jo varhain tiedostaa oma kuulumisensa vähemmistöön. Ajan henki on nyt --- ennen seuraavaa konservatismin aaltoa -- liberaali. Nämä ilmiöthän kulkevat sykleinä, ja onkin jännä nähdä mitä seuraavan konservatismin kauden aikana tapahtuu. Mikä silloin leimataan poikkeavaksi ja jätetään tilastoimatta....
Tästä tuli höpinää, mutta pistän tämän silti eteenpäin...:-)Kirjoituksenne herättivät nämäkin ajatukset!kappalejako. Kiits!
- IndigoBlue
Vinkki kirjoitti:
kappalejako. Kiits!
:-)
Tämä kappalejaon (tarkemmin sanottuna, tyhjän tilan jättämättä jättäminen) unohtaminen on jäänne kouluajoilta, kun kirjoitukseni eivät koskaan meinanneet mahtua rajalliseen yhteen konseptiin -- teksti piti ängetä kaikki niin tiiviisti kuin suinkin.......Nytkään en sitten muista jättää sitä yhtä tyhjää riviä kappaleiden väliin:-) Noh, onneksi en paljon tapaa kirjoitella tännekään. - IndigoBlue
Huolestunut kirjoitti:
Myönnän kyllä tuon puuduttavuuden. Juutuin hieman jaarittelemaan. En toki odota, että kukaan voisi esittää kattavan valikoiman erilaisia tutkimustuloksia, mutta siihen olen hieman pettynyt, että niin vähän tuli noita omia arvioitanne naisten homoseksuaalisuuden yleisyydestä. Siis siitä, miltä tilanne teidän mielestänne näyttää. Omasta näkökulmastani kun asia on niin, että en ole koskaan tuntenut ketään naista, jonka olisin tiennyt olevan lesbo.
Tämä lesbous kun ei näy päällepäin.
Meillä on töissä hauska tilanne.
50 ihmistä, joista varmasti (miun tietääkseni) tällä hetkellä 10 kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin.
Me kaikki emme tiedä toisistamme. Minä olen ystävystynyt pisimpään talossa olleen homomiehen kanssa, joten tiedän sen takia kaikkien hänen tietoonsa tulleiden identiteetistä:-)
Hauskoilta tilanteilta ei voi välttyä:
Eräs tyttö, joka ei tiedä minun olevan lesbo, eikä myöskään tiedä minun tietävän hänen olevan lesbo, on aina hiukan hämmentynyt seurassani jos keskustelu sivuaa jotakin tällaista aihetta. Koska paikalla on aina yleensä joku kolmas, neljäs tai viides osapuoli, ei ole tullut tilaisuutta päästää tyttöparkaa piinastaan.
Eli hän elää tällä hetkellä siinä luulossa, että työpaikalla ei ole muita lesbonaisia enää kuin hän -- kahden muun lesbonaisen siirryttyä hiljattain talon sisällä muihin töihin osastoltamme. Loput vähemmistöihin kuuluvat ovat miehiä.
Pointtini on siis tämä: Emme me lesbot ja homotkaan toisiamme aukottomasti tunnista. Joten ei voi heteromiehenkään olettaa tekevän niin. Todennäköisesti olet tuntenut tai kohdannut elämässäsi ainakin muutaman vaikenevan lesbon!
(töissä, koulussa, riparilla, opiskelemassa).
Meitä on varmasti enemmän kuin kukaan meistä uskaltaa arvioida. Minulla on hyvä tuuri työpaikalla. Avointa, nuorekasta, yhdessä touhuavaa porukkaa. - Huolestunut
IndigoBlue kirjoitti:
Tämä lesbous kun ei näy päällepäin.
Meillä on töissä hauska tilanne.
50 ihmistä, joista varmasti (miun tietääkseni) tällä hetkellä 10 kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin.
Me kaikki emme tiedä toisistamme. Minä olen ystävystynyt pisimpään talossa olleen homomiehen kanssa, joten tiedän sen takia kaikkien hänen tietoonsa tulleiden identiteetistä:-)
Hauskoilta tilanteilta ei voi välttyä:
Eräs tyttö, joka ei tiedä minun olevan lesbo, eikä myöskään tiedä minun tietävän hänen olevan lesbo, on aina hiukan hämmentynyt seurassani jos keskustelu sivuaa jotakin tällaista aihetta. Koska paikalla on aina yleensä joku kolmas, neljäs tai viides osapuoli, ei ole tullut tilaisuutta päästää tyttöparkaa piinastaan.
Eli hän elää tällä hetkellä siinä luulossa, että työpaikalla ei ole muita lesbonaisia enää kuin hän -- kahden muun lesbonaisen siirryttyä hiljattain talon sisällä muihin töihin osastoltamme. Loput vähemmistöihin kuuluvat ovat miehiä.
Pointtini on siis tämä: Emme me lesbot ja homotkaan toisiamme aukottomasti tunnista. Joten ei voi heteromiehenkään olettaa tekevän niin. Todennäköisesti olet tuntenut tai kohdannut elämässäsi ainakin muutaman vaikenevan lesbon!
(töissä, koulussa, riparilla, opiskelemassa).
Meitä on varmasti enemmän kuin kukaan meistä uskaltaa arvioida. Minulla on hyvä tuuri työpaikalla. Avointa, nuorekasta, yhdessä touhuavaa porukkaa.Aika korkea lukema kieltämättä tulisi tuosta työpaikkasi jakaumasta. Ei silti mitenkään yllättävän korkea, jos lasket vähemmistöihin kuuluviksi myös biseksuaalit.
En tietysti oleta, että homoseksuaali välttämättä tunnistaisi toisen helpommin kuin hetero, mutta toisaalta kuitenkin ne, jotka eivät avoimesti identiteettiään tunnusta, varmasti helpoiten uskoutuvat sellaisille, jotka tunnustavat... tai jotain sinnepäin. Ja jossain määrinhän piireillä on taipumusta eriytyä.
Mutta mielenkiintoinen tosiaan tuo työpaikkasi lukema. Jos todellinen lukema on lähelläkään tuota, se antaa uuden tavan selitellä itselleen naisilta saamiaan pakkeja... - Sara
Huolestunut kirjoitti:
Aika korkea lukema kieltämättä tulisi tuosta työpaikkasi jakaumasta. Ei silti mitenkään yllättävän korkea, jos lasket vähemmistöihin kuuluviksi myös biseksuaalit.
En tietysti oleta, että homoseksuaali välttämättä tunnistaisi toisen helpommin kuin hetero, mutta toisaalta kuitenkin ne, jotka eivät avoimesti identiteettiään tunnusta, varmasti helpoiten uskoutuvat sellaisille, jotka tunnustavat... tai jotain sinnepäin. Ja jossain määrinhän piireillä on taipumusta eriytyä.
Mutta mielenkiintoinen tosiaan tuo työpaikkasi lukema. Jos todellinen lukema on lähelläkään tuota, se antaa uuden tavan selitellä itselleen naisilta saamiaan pakkeja...keskivertosuurella sairaalaosastolla(olen siis sh) on muutamastakymmenestä työntekijästä n 4-6 lepakkoa plus bisset.Kieltämättä suuri luku mutta hoitoala on hyvin kansoitettu siis hoitajat ja lääkärit..Joskus on mietitty että johtuisko se siitä,että on joutunut tappelemaan omasta paikastaan ja joskus aika yksinkin että ihmisille tulee halua " auttaa" tai ymmärtää työnsä kautta toisia.
Merkityksetöntä sinänsä,koska tuo ala on kuitenkin sellainen,jolla pitää tulla kaikkien kanssa toimeen ts ei sinne töihin mennä edustamaan mitään suuntausta. - Pir
IndigoBlue kirjoitti:
Tämä lesbous kun ei näy päällepäin.
Meillä on töissä hauska tilanne.
50 ihmistä, joista varmasti (miun tietääkseni) tällä hetkellä 10 kuuluu seksuaalisiin vähemmistöihin.
Me kaikki emme tiedä toisistamme. Minä olen ystävystynyt pisimpään talossa olleen homomiehen kanssa, joten tiedän sen takia kaikkien hänen tietoonsa tulleiden identiteetistä:-)
Hauskoilta tilanteilta ei voi välttyä:
Eräs tyttö, joka ei tiedä minun olevan lesbo, eikä myöskään tiedä minun tietävän hänen olevan lesbo, on aina hiukan hämmentynyt seurassani jos keskustelu sivuaa jotakin tällaista aihetta. Koska paikalla on aina yleensä joku kolmas, neljäs tai viides osapuoli, ei ole tullut tilaisuutta päästää tyttöparkaa piinastaan.
Eli hän elää tällä hetkellä siinä luulossa, että työpaikalla ei ole muita lesbonaisia enää kuin hän -- kahden muun lesbonaisen siirryttyä hiljattain talon sisällä muihin töihin osastoltamme. Loput vähemmistöihin kuuluvat ovat miehiä.
Pointtini on siis tämä: Emme me lesbot ja homotkaan toisiamme aukottomasti tunnista. Joten ei voi heteromiehenkään olettaa tekevän niin. Todennäköisesti olet tuntenut tai kohdannut elämässäsi ainakin muutaman vaikenevan lesbon!
(töissä, koulussa, riparilla, opiskelemassa).
Meitä on varmasti enemmän kuin kukaan meistä uskaltaa arvioida. Minulla on hyvä tuuri työpaikalla. Avointa, nuorekasta, yhdessä touhuavaa porukkaa.Useimmilla ei lesbous näy, veikkaan, että vain jäävuoren huippu näkyy. Johtuu historian...hmm...opetuksista ja aika paljon myös siitä, että eivät kaikki ihmiset ole julistajia. Jotkut asiat halutaan pitää omina, vaikkei varsinaisesti salassa.
Kliseinen telaketjulesbomielikuva johtaa harhaan: varmaankaan puolet heistä eivät ole lesboja, oletan. Joistain naisista lesbouden kuvittelee aistivansa, ehkä katseista, ei sekään varma merkki meikäläisen mielestä. Mutta niitä katseitahan miehet eivät saa, joten mistäpä mies arvaisi. Ei minustakaan tiedä. Tapasin yhden työkaverini kerran alan tansseissa, kumpikin mykistyi. Ei seksuaalinen suuntaus välttämättä näy, eivät heterotkaan ole koko ajan iskemässä toisiaan. - Pir
IndigoBlue kirjoitti:
:-)
Tämä kappalejaon (tarkemmin sanottuna, tyhjän tilan jättämättä jättäminen) unohtaminen on jäänne kouluajoilta, kun kirjoitukseni eivät koskaan meinanneet mahtua rajalliseen yhteen konseptiin -- teksti piti ängetä kaikki niin tiiviisti kuin suinkin.......Nytkään en sitten muista jättää sitä yhtä tyhjää riviä kappaleiden väliin:-) Noh, onneksi en paljon tapaa kirjoitella tännekään....ihmeessä enemmän vaan, kappalejaolla tai ilman, sulla on sanottavaa :). Kieltämättä palastelu helpottaa meidän kiireisten lueskelua.
- Huolestunut
Pir kirjoitti:
Useimmilla ei lesbous näy, veikkaan, että vain jäävuoren huippu näkyy. Johtuu historian...hmm...opetuksista ja aika paljon myös siitä, että eivät kaikki ihmiset ole julistajia. Jotkut asiat halutaan pitää omina, vaikkei varsinaisesti salassa.
Kliseinen telaketjulesbomielikuva johtaa harhaan: varmaankaan puolet heistä eivät ole lesboja, oletan. Joistain naisista lesbouden kuvittelee aistivansa, ehkä katseista, ei sekään varma merkki meikäläisen mielestä. Mutta niitä katseitahan miehet eivät saa, joten mistäpä mies arvaisi. Ei minustakaan tiedä. Tapasin yhden työkaverini kerran alan tansseissa, kumpikin mykistyi. Ei seksuaalinen suuntaus välttämättä näy, eivät heterotkaan ole koko ajan iskemässä toisiaan.Ennen kuin joku siitä huomauttaa, niin sanottakoon, että pitäisi varmaan pohtia sitä, miten heterous ei näy päälle. Eli eihän homoseksuaalisuus tietysti ola ominaisuus, joka olisi tunnistettavissa sen enempää kuin heterouskaan.
- Pir
...kovasti minuakin tietää tilastoja. Ehdottomasti olisi jatkuvien, määrävuosivälein toistuvien seurantatutkimusten paikka (esim. joka 10. vuosi). Joskus yli 25v sitten, kun havahduin suuntaukseeni, luin tietysti kaikkea tällaista "suurta tuntematonta" sivuavaa. Silloin julkistettiin muistaakseni 4-5% kieppeillä kulkevia lukuja (Amerikoissa ja muualla lännessä). Hgin Yliopiston sosiologian laitos on tutkinut seksuaalisuutta aika monipuolisesti, sieltä saattaisi löytyä jotain tuoreempaa ja suomalaisia koskevaa tietoa.
Olen aika varma, että prosenttiosuudet tulevat suurenemaan sekä lesbo-/homo-jakaumissa, mutta varsinkin bi-puolella. On suhteellisen yleistä tuntea vetoa oman sukupuolen edustajaan, johonkin tiettyyn yksilöön. Keskinäinen tuntemus voi muuttua syvemmäksi, eroottiseksi, rakkaudeksi. Niin, ja muutenkin erotiikan iloista voidaan nauttia, kokeilevasti, tilaisuuden tullen, yksin fantasioiden, kaksin, kimpassa. Vakiokaavaa uskalletaan varioida, eikä enää vain uneksita siitä. Ja vaikka ei toteutakaan unelmiaan, tuskainen epäilys, syyllisyys ja häpeä eivät enää tulevaisuudessa kalva "norkkuja" tunteittensa laadusta niin hirveästi, kuin vielä nykyisin. Tiedetään, mistä on kyse, ei sen kauheammasta, kuin ihastuksesta, ehkä rakastumisesta. Siihen samaan koukkuun voi joutua vastakkaisen sukupuolen edustajan takia, miksei siis myös oman sukupuolen.
Kun tabut väljähtyvät ja estot mataloituvat, löytävät ihmiset tien toistensa luo helpommin kuin ennen, ja voivat seurata todellisia toiveitaan paremmin kuin ennen. Silti, kyllä me selkeäksi vähemmistöksi tullaan aina jäämään, ei hätää sen puoleen sinulla eikä muilla heteroilla. Suopeuden ja ymmärryksen lisääntyminen ei tarkoita, että itse pystyy sellaiseen, mitä ei halua. Ei mekään pystytä.- Huolestunut
Juu, biseksuaalisuuden "yleistymiseen" uskon itsekin. En kuitenkaan menisi vannomaan tuon suvaitsevaisuuden jatkuvan kasvun nimiin. Valitettavasti on hyvin mahdollista, että tulee vastavoimia, jotka syyttävät kaikista ongelmista "seksuaalimoraalin rapautumista". Mutta aika näyttää.
- Pir
Huolestunut kirjoitti:
Juu, biseksuaalisuuden "yleistymiseen" uskon itsekin. En kuitenkaan menisi vannomaan tuon suvaitsevaisuuden jatkuvan kasvun nimiin. Valitettavasti on hyvin mahdollista, että tulee vastavoimia, jotka syyttävät kaikista ongelmista "seksuaalimoraalin rapautumista". Mutta aika näyttää.
Aina tulee käänteitä. Elämässä on tavallista kaks eteen, yks taakse -kehitys. Mutta nykyisen tiedostamispurkauksen ja vapautumisen jälkeen ei todellisuutta voi enää painaa maan alle millään, media on muidenkin kuin vastavoimien käytössä. Joitain uskonnollsia fanaatikkoja varmasti voi ilmantua hurmosmaisesti, sitä jytää kestää aikansa, mutta ne eivät saa laajaa kannatusta, laajaa julkisuutta kylläkin. Vaarallisin uhka on mielestäni kiihkeän oloinen, joustamaton, aktiivinen, mieskulttia korostava ja kaikkiin maanosiin muuttajien myötä levinnyt Islam. Länsimaalaisiin ihmisiin se ei tosin pure erityisemmin.
- Tutkia
Tilastot kertovat vain tämän:
Biseksuaalit 70%
Heteroseksuaalit 20%
Homoseksuaalit 10%
Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä tuosta.- Huolestunut
Missähän tuollaista tilastoa olisi tarjolla? Kiinnostaisi tietää, miten tähän tulokseen on päädytty.
- Jennifer
..hyvältä, sillä joskus aikojen alussa luin Kinseyn raportista saman suuntaisia tutkimustuloksia.
Ihminen vaikuttaa kovastikin bi-seksuaaliselta, joka mielestäni tarkoittaa sitä, että on edellytyksiä rakastua kumpaan sukupuoleen tahansa.
Vähemmistöksi jää tosiaan puhdas homo- ja heteroseksuaalisuus..;)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Useita puukotettu Tampereella
Mikäs homma tämä nyt taas on? "Useaa henkilöä on puukotettu Tampereen keskustassa kauppakeskus Ratinan lähistöllä." ht2123916Kuka rääkkää eläimiä Puolangalla?
Poliisi ampui toistakymmentä nälkiintynyttä eläintä Puolangalla Tilalta oli ollut karkuteillä lähes viisikymmentä nälkii632485Asiakas iski kaupassa varastelua tehneen kanveesiin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/33a85463-e4d5-45ed-8014-db51fe8079ec Oikein. Näin sitä pitää. Kyllä kaupoissa valtava3922326- 472243
Meneeköhän sulla
oikeasti pinnan alla yhtä huonosti kuin mulla? Tai yhtä huonosti mutta jollain eri tyylillä? Ei olisi pitänyt jättää sua321531Muutama kysymys ja huomio hindulaisesta kulttuurista.
Vedakirjoituksia pidetään historiallisina teksteinä, ei siis "julistuksena" kuten esimerkiksi Raamattua, vaan kuten koul5151295Jos ei tiedä mitä toisesta haluaa
Älä missään nimessä anna mitään merkkejä kiinnostuksesta. Ole haluamatta mitään. Täytyy ajatella toistakin. Ei kukaan em931271- 561257
- 721186
Jumala puhui minulle
Hän kertoi sinusta asioita, joiden takia jaksan, uskon ja luotan. Hän kuvaili sinua minulle ja pakahduin onnesta kuulles1251136